Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?
En kaipaa tähän vastauksia "hoida itse lapses, jos oot sellaisen hankkinu." Perheitä on monenlaisia ja jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Kiinnostaa, millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
Itse siis mietin, kun meillä on vain yhdet isovanhemmat. Isovanhemmat tulevat käymään, isoäiti hoivaa vauvaa ja isoisä avaa telkkarin ja istuu katsomaan sitä. Heille pitää laittaa ruoka/kahvit valmiiksi. Pääsen käymään kaupassa yksin isovanhempien tullessa kylään, mutta siinä se. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa tai muutakaan apua. Mietin, onko tavallistakin.
Kommentit (639)
Vierailija
</p>
<p> kirjoitti:Ole onnellinen siitä että toiset isovanhemmat käyttävät lapsia ulkona. Lapset nauttivat valtavasti kun pääsevät mummin ja ukin kanssa muualle kodin ulkopuolelle. Pitäisikö lasten kanssa olla vain tiukasti kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät mitenkään. Ei siis yhtään missään.
Vierailija kirjoitti:
Eivät mitenkään. Ei siis yhtään missään.
Yhyyhyy, voi hellalettat miksi niitä lapsia pitää tehdä kun ei niitä viitsittäisi hoitaa ja huolehtia lapsista.
Isovanhemmilla ei ole pienintäkään velvollisuutta hoitaa ja kasvattaa sun eikä kenenkään muunkaa mukuloita.
Turhat kitinät pois ja huolehtikaa ihan itse lapsistanne koska olette ne tehneetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät mitenkään. Ei siis yhtään missään.
Yhyyhyy, voi hellalettat miksi niitä lapsia pitää tehdä kun ei niitä viitsittäisi hoitaa ja huolehtia lapsista.
Isovanhemmilla ei ole pienintäkään velvollisuutta hoitaa ja kasvattaa sun eikä kenenkään muunkaa mukuloita.
Turhat kitinät pois ja huolehtikaa ihan itse lapsistanne koska olette ne tehneetkin.
No meillä ovat olleet vauvoista asti yökylässä useita kertoja kuussa. Ja ihan omasta halusta ovat lastenlasten kanssa.
Että tukehdu ihan rauhassa katkeruutesi.
Eivät mitenkään. No omat vanhemmat ovat niin sairaita etteivät ole voineet auttaakaan mitenkään. Olisiko kerran isä katsonut esikoista kun kävin äidin kanssa lääkärissä. Mutta ei ollut vauva silloin enää.
Miehen vanhemmat ovat hoitaneet isompina lapsia välillä. Tosin heillä on niin paljon lapsenlapsia että lähes aina tuntuvat olevan varattuja kun apua kysyy. Joskus oltiin hyvissä ajoin kysytty että josko lapset voisivat tulla yökylään kun parhaalla kaverilla oli häät. No eikös miehen sisko työntänyt omat lapsensa sinne sit samaan aikaan, vaikka olivat muutenkin aina siellä. Ei kyllä jätetty yöksi sitten, en tiedä miten olisivat pärjänneet niin monen pienen kanssa, ei ollut turvallinen olo jättää edes illaksi silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään mitenkään. Siskolle omat vanhemmat osti vaunut, uuden auton ja kaikki muutkin tarvikkeet. Hoitavat siskon lasta viikottain. Meidän lasta eivät ole halunneet tavata, rivien välistä olen ymmärtänyt, ettei tyttölapsi kiinnosta, mutta poika kyllä. Mitään muuta selitystä en ole saanut. Meitä on mm. pyydetty käymään ilman vauvaa??? Ja kyllä, välit kyllä viilentyneet olemattomiin.
Miehen puolen vanhemmat, asuvat parin tunnin ajomatkan päässä ja ovat ilmoittaneet, että jokainen hoitaa omansa ja keskittyvät lomailuun. Ovat muutenkin sellaisia omaan napaan tuijottelijoita, jos soittavat niin haluavat puhua omista asioistaan, eivät halua kuulla meidän jutuista mitään.
Ei ole auttaneet, koska vanhoja ja sairaita. Enkä koskaan ole edes olettanut että heidän pitäisi auttaa, tässä yhteiskunnassa pärjää muutenkin kun lapset saa päivähoitoon töitten ajaksi. Muuten olemme hoitaneet lapset pääasiassa ihan itse, pari kertaa ollaan palkattu kotiin hoitaja että ollaan päästy miehen kanssa kahdestaan menemään. Joskus on ollut sukulaisia yökyläilemässä, niitä tilanteita hyödynnetty, käväisty miehen kanssa esim.kaupassa ilman lapsia. Omaa aikaa otamme vuorotellen mieheni kanssa, toinen jää hoitamaan lapsia. Hyvin on mennyt, ei tarvitse turhaan vanhuksia rasittaa, voivat nauttia lastenlapsista kyläilyjen yhteydessä, ja me passataan heitä mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat eivät auttaneet vauva-aikana mitenkään eivätkä auta nytkään. Teemme kaiken itse: Hoidamme lapset ja teemme kotityöt. Lapset eivät ole ikinä hoidossa mummoloissa ja isovanhempia ei juoksuteta meille lastenhoitajiksi. Hyvin olemme pärjänneet.
Monet anopit kiusaavat ja vihaavat miniöitään. Anoppi eli tyttären äiti saa huseerata tyttären kotona ja tyttären lasten kanssa miten sattuu ja miten huvittaa. Pojan perheessä miniä laittaa narsistiselle ja rajattomalle anopille ensimmäistä kertaa rajat.
Monessa lapsuudenkodissa on suosittu yhtä sisarusta räikeästi. Tämä suosikkiasema jatkuu usein aikuisuudessakin. Suosikin perhettä autetaan auliisti ja annetaan rahaa, ostetaan tavaroita ja annetaan ilmaista 24/7 kotiapua. Tämä sisarusten välinen räikeä eriarvoisuus pitäisi ottaa huomioon perinnönjaossa ja määrätä vanhempien suosikille perintöverot ennakkoperinnöstä.
Läheisriippuvainen anoppi käyttää valtaansa opettamalla pojan ja puolisonsa avuttomaksi. Anoppi kantaa sohvalla röhnöttävälle appiukolle kahvikupin ja sanomalehden, vaikka appiukko pystyy itse ne hakemaan. Appivanhemmilla on sukupuoliroolit ja perheessä on naisten työt ja miesten työt.
Anopille on vielä vuonna 2021 ylivoimaista ymmärtää, miten isä voi nykyään hoitaa omia lapsiaan, laittaa ruokaa, käydä kaupassa, tiskata ja imuroida. "Kun poika ei kotona koskaan tehnyt sitä ja tätä". Lapsuudenkodissa äiti kulki pojan perässä ja nosteli tavaroita, jotka lojuivat pitkin lattioita.
Olen kuullut monta tarinaa, miten isovanhemmat "hoitavat" lapsenlapsia. On isovanhempia, joitten mielestä allergiselle lapsenlapselle voi "lapsen mieliksi" antaa allergisoivia ruoka-aineita. Lapsenlapselle voi tuputtaa makeaa ja herkkuja niin paljon, että lapsi oksentaa ja ripuloi. Lapsenlapsi ei tarvitse päivärytmiä, terveellistä ruokaa ja unta. Lapsenlapsi voi keikkua autossa ilman turvaistuinta ja turvavyötä. Jne., jne. Tämä jos mikä on henkistä väkivaltaa isovanhempien taholta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonot ja surkeat vanhemmat ovat yleensä myös huonoja ja surkeita isoäitejä ja isoisiä. Isovanhemmuus ei tee kenestäkään hyvää ja parempaa ihmistä. Omia lapsiaan laiminlyöneet, lyöneet ja kaltoinkohdelleet vanhemmat yrittävät korjata virheitään lastenlasten kanssa. Ikävä kyllä - se juna meni jo!
Nämä narsistiset ja rajattomat isovanhemmat harrastavat raivokasta puuttumista aikuisten lastensa asioihin. Isovanhemmat aiheuttavat usein riitoja parisuhteessa ja käyttäytyvät ikävästi. Ikävät isovanhemmat harrastavat lastenlasten omimista, puhelinterrorismia, utelua, määräilyä, komentelua, parisuhteeseen ja perhe-elämään sekaantumista, yllätyskyläilyjä, tupatarkastuksia ja kotirauhan rikkomista. Jotkut isovanhemmat haluavat ns. kuoria lastenlapsista vain kermat päältä ja noukkia rusinat pullasta.
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Täällä moni ilmaisee niin, ettei isovanhemmat osaa hoitaa lasta. Kunka he ovat osanneet teidät / puolisonne hoitaa aikanaan ? Henkiin olette jääneet ja ilmeisesti ihan terveinäkin
Kyllä mun Miehessä arvet näkyvät edelleen, kun on lapsena laiminlyöty. Ikää yli 40 hänellä.
Anoppi on sitä mieltä, että autoon ei tarvita lapselle istuinta, allergioita ei ole kuin mielikuvituksessa, lapsen voi jättää arvaamattomasti käyttäytyvän koiran kanssa kahdestaan jne. Ei yksikään täysjärkinen jätä tuollaiselle lastaan hoitoon edes hätätilanteessa.
Oi kyllä! Meillä lisänä jatkuva virta tavaraa, lapsille ja sisustusjuttuja. Ja kyllä kytättiin, että varsinkin ne kirpparilta löydetyt ruskeat lasimöhkäleet tulivat aitiopaikalle. Anoppi kävi ihan omin lupinensa siirtämässä mun tavaroita sivummalle, että nämä taidelasilöydöt ovat hienosti esillä.
Mä olen ollut anopille epämieluisa jo ennen kuin näki mua. Mieheni on ei-kultapoika, vaan se juoksutettava. Mieheni jatkuva mitätöinti äitinsä toimesta on kauheaa kuunneltavaa. Varsinkin isyyden jatkuva moittiminen ja osaamisen vähättely (mieluusti yleisön edessä) on todella loukkaavaa. Esim anopille oli ihme, että poikansa osaa vaihtaa vaipan. Tai mies on käynyt vauvauinnissa. Pärjää pari yötä lasten kanssa ilman apua, kun mä oon työreissussa. Ylipäätään, että ymmärtää syöttää lapset, harjata hampaat ja muut normaalit rutiinit, kun mä en ole neuvomassa. Anopille on myös kummallista, että mun mies "pääsee" esim firman pikkujouluihin ilman kolmatta maailmansotaa.
Olen todella kateellinen siitä, kun joillain on hyvät isovanhemmat esim. samanlaiset kuin omani. Olin aina tervetullut viikonlopuksi, lomiksi, minun kanssa tykättiin olla ja tehtiin kaikenlaista. Olen edelleen näin 35v hyvin läheinen iäkkäiden isovanhempien kanssa ja käydään melkein viikottain. Omalla lapsella ei ole isovanhempia käytännössä lainkaan. Eivät halua olla millään tavalla meidän elämässä mukana. Jokainen hoitaa omat/me ollaan oma osamme tehty sanotaan vaan.
Tietysti ajoittainen hoitoapu ja rahallinen apu olisi enemmän kuin tervetullutta, mutta eniten suren sitä, ettei lapsella ole sellaisia lämpimiä isovanhempia. Sitä lämmintä suhdetta ja perhe-yhteisöä kaipaan todella paljon. Tietysti omat isovanhempani ovat läsnä myös omalle lapselleni ja rakastavat kovasti, mutta he ovat jo siellä 90v tietämillä, niin eivät tietysti jaksa ja ole samalla tavalla läsnä kuin itselleni silloin lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas vähän vaikeasti autettavia vastauksia joitain.
Ensin valitetaan, että isovanhemmat ei kyläile, sitten valitetaan että he kyläilee liian kauan tai muuten väärin. Valitetaan, että isovanhemmat ei auta lastenhoidossa, mutta seuraava valituksenaihe on vauvaa hoitavat isovanhemmat. Vaatteita tai tavaroita ei osteta, mutta jos ostetaan, on ne väärän värisiä.
Voi sääli isovanhempia, jotka joutuvat sellaisten vanhempien kanssa luovimaan. Jos oikeasti valittaa kaikesta auttamisyrityksestä, miten sitä apua voisikaan saada?
Vierailija kirjoitti:
Onpas vähän vaikeasti autettavia vastauksia joitain.
Ensin valitetaan, että isovanhemmat ei kyläile, sitten valitetaan että he kyläilee liian kauan tai muuten väärin. Valitetaan, että isovanhemmat ei auta lastenhoidossa, mutta seuraava valituksenaihe on vauvaa hoitavat isovanhemmat. Vaatteita tai tavaroita ei osteta, mutta jos ostetaan, on ne väärän värisiä.
Voi sääli isovanhempia, jotka joutuvat sellaisten vanhempien kanssa luovimaan. Jos oikeasti valittaa kaikesta auttamisyrityksestä, miten sitä apua voisikaan saada?
Mitään tällaista ei täällä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun omat lapseni syntyivät, isovanhemmista vain mummuni oli enää hengissä ja hänkin silloin jo 83-vuotias. Niin eipä paljon apuja tullut pyydettyä. Toki kylässä käytiin palvelutalossa aina kun mahdollista.
Meillä kahdet isovanhemmat, ja molempien puolella meidän 2 lasta ovat ainoat lapsenlapset.
Isovanhemmat ovat auttaneet kaikin tavoin: tuoneet ruokaa, kun eka vauva oli vastasyntynyt, veivät vaunulenkeille, kuskasivat meitä lääkärikäynneille (meillä ei tuolloin ollut autoa kun asuttiin Hgin keskustassa), hoitivat ristiäisten tarjoilut.
Sitten muutettiin kotiseudulle vanhempieni viereen (toisetkin isovanhemmat samalla paikkakunnalla), ja lapsi oli tosi paljon isovanhemmilla yökylässä ym. Kun toinen lapsi syntyi, vanhempi sisarus kävi muskarit ym. isovanhempien kanssa.
Kun palasin äitiyslomien jälkeen töihin, isovanhemmat hoitivat lapsia päivittäin.
Nyt lapset on jo isompia koululaisia, ja isovanhemmat hoitaa mm. treenikyydit. Lapset menevät usein koulun jälkeen isovanhemmille syömään, ja välillä on kaikki kaveritkin siellä.
En oikeastaan keksi mitään, missä isovanhemmat olisivat voineet enempää auttaa. Tiedän, että olemme tässä suhteessa etuoikeutettuja, mutta isovanhemmat olivat sanoneet jo vuosia ennen meidän lasten syntymää, että jos lapsenlapsia tulee, he auttavat kaikessa.
Itse en ole mikään ns. perinteinen äiti-tyyppi tai kodinhengetär. Olenkin aina sanonut suoraan, että jos meillä ei ois tällaisia isovanhempia, ei meillä ois näitä kahta lastakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kahdet isovanhemmat, ja molempien puolella meidän 2 lasta ovat ainoat lapsenlapset.
Isovanhemmat ovat auttaneet kaikin tavoin: tuoneet ruokaa, kun eka vauva oli vastasyntynyt, veivät vaunulenkeille, kuskasivat meitä lääkärikäynneille (meillä ei tuolloin ollut autoa kun asuttiin Hgin keskustassa), hoitivat ristiäisten tarjoilut.
Sitten muutettiin kotiseudulle vanhempieni viereen (toisetkin isovanhemmat samalla paikkakunnalla), ja lapsi oli tosi paljon isovanhemmilla yökylässä ym. Kun toinen lapsi syntyi, vanhempi sisarus kävi muskarit ym. isovanhempien kanssa.
Kun palasin äitiyslomien jälkeen töihin, isovanhemmat hoitivat lapsia päivittäin.
Nyt lapset on jo isompia koululaisia, ja isovanhemmat hoitaa mm. treenikyydit. Lapset menevät usein koulun jälkeen isovanhemmille syömään, ja välillä on kaikki kaveritkin siellä.
En oikeastaan keksi mitään, missä isovanhemmat olisivat voineet enempää auttaa. Tiedän, että olemme tässä suhteessa etuoikeutettuja, mutta isovanhemmat olivat sanoneet jo vuosia ennen meidän lasten syntymää, että jos lapsenlapsia tulee, he auttavat kaikessa.
Itse en ole mikään ns. perinteinen äiti-tyyppi tai kodinhengetär. Olenkin aina sanonut suoraan, että jos meillä ei ois tällaisia isovanhempia, ei meillä ois näitä kahta lastakaan.
Vaikea kyllä nähdä sua äitinä ollenkaan. Tai aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kahdet isovanhemmat, ja molempien puolella meidän 2 lasta ovat ainoat lapsenlapset.
Isovanhemmat ovat auttaneet kaikin tavoin: tuoneet ruokaa, kun eka vauva oli vastasyntynyt, veivät vaunulenkeille, kuskasivat meitä lääkärikäynneille (meillä ei tuolloin ollut autoa kun asuttiin Hgin keskustassa), hoitivat ristiäisten tarjoilut.
Sitten muutettiin kotiseudulle vanhempieni viereen (toisetkin isovanhemmat samalla paikkakunnalla), ja lapsi oli tosi paljon isovanhemmilla yökylässä ym. Kun toinen lapsi syntyi, vanhempi sisarus kävi muskarit ym. isovanhempien kanssa.
Kun palasin äitiyslomien jälkeen töihin, isovanhemmat hoitivat lapsia päivittäin.
Nyt lapset on jo isompia koululaisia, ja isovanhemmat hoitaa mm. treenikyydit. Lapset menevät usein koulun jälkeen isovanhemmille syömään, ja välillä on kaikki kaveritkin siellä.
En oikeastaan keksi mitään, missä isovanhemmat olisivat voineet enempää auttaa. Tiedän, että olemme tässä suhteessa etuoikeutettuja, mutta isovanhemmat olivat sanoneet jo vuosia ennen meidän lasten syntymää, että jos lapsenlapsia tulee, he auttavat kaikessa.
Itse en ole mikään ns. perinteinen äiti-tyyppi tai kodinhengetär. Olenkin aina sanonut suoraan, että jos meillä ei ois tällaisia isovanhempia, ei meillä ois näitä kahta lastakaan.
Vaikea kyllä nähdä sua äitinä ollenkaan. Tai aikuisena.
Tähän täytyy heti vastata, että näin sanovat kaikki mun kaveritkin :) Ei kukaan uskonut, että mulle ikinä tulis lapsia, mutta niin vain tuli.
Ollaan asuttu vuosia myös ulkomailla lasten kanssa, ja voin sanoa, ettei kukaan uskonut että me pärjättäis, kun isovanhemmat jäivät Suomeen! Mutta niin vain pärjättiin, samalla lasten läheinen suhde isovanhempiin silti säilyi, mistä olen iloinen.
Meidän maksama hinta tästä kaikesta on, että jouduimme muuttamaan pois keskustasta, missä viihdyimme paremmin kuin landella. Mutta se oli tietoinen päätös, ja hyöty-haitta-suhteessa olemme nähdäkseni puhtaasti voiton puolella.
Ja missä on vanhemmuus? Vanhemmuus loistaa poissaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kahdet isovanhemmat, ja molempien puolella meidän 2 lasta ovat ainoat lapsenlapset.
Isovanhemmat ovat auttaneet kaikin tavoin: tuoneet ruokaa, kun eka vauva oli vastasyntynyt, veivät vaunulenkeille, kuskasivat meitä lääkärikäynneille (meillä ei tuolloin ollut autoa kun asuttiin Hgin keskustassa), hoitivat ristiäisten tarjoilut.
Sitten muutettiin kotiseudulle vanhempieni viereen (toisetkin isovanhemmat samalla paikkakunnalla), ja lapsi oli tosi paljon isovanhemmilla yökylässä ym. Kun toinen lapsi syntyi, vanhempi sisarus kävi muskarit ym. isovanhempien kanssa.
Kun palasin äitiyslomien jälkeen töihin, isovanhemmat hoitivat lapsia päivittäin.
Nyt lapset on jo isompia koululaisia, ja isovanhemmat hoitaa mm. treenikyydit. Lapset menevät usein koulun jälkeen isovanhemmille syömään, ja välillä on kaikki kaveritkin siellä.
En oikeastaan keksi mitään, missä isovanhemmat olisivat voineet enempää auttaa. Tiedän, että olemme tässä suhteessa etuoikeutettuja, mutta isovanhemmat olivat sanoneet jo vuosia ennen meidän lasten syntymää, että jos lapsenlapsia tulee, he auttavat kaikessa.
Itse en ole mikään ns. perinteinen äiti-tyyppi tai kodinhengetär. Olenkin aina sanonut suoraan, että jos meillä ei ois tällaisia isovanhempia, ei meillä ois näitä kahta lastakaan.
Vaikea kyllä nähdä sua äitinä ollenkaan. Tai aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen äidille ja isälle - ei isovanhemmille. On surullista, että osa vanhemmista haluaa siirtää vastuuta lapsistaan isovanhemmille. Ottakaa se vanhemmuus haltuun!
Vierailija kirjoitti:
Meillä omat vanhempani ovat kuolleet ja appivanhemmat asuvat kaukana emmekä saa heiltä mitään apua.
- Jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Monet eivät auta mielellään eivätkä vastentahtoisesti.
- Millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Saamme apua 0 tuntia vuodessa. Hoidan omat lapset ihan mielelläni itse. Olen imettänyt lapsentahtisesti ja pitkään enkä halua olla erossa vauvasta.
- Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
---> Eivät auta vauvan, leikki-ikäisen tai kouluikäisten lasten kanssa mitenkään. Isovanhemmmat eivät tee meidän kotitöitä, vaan teemme itse kaikki kotityöt. Isovanhemmat eivät järjestä meille vapaa-aikaa. Mannerheimin Lastensuojeluliitosta saa lastenhoitajan kotiin.
Olen tyytyväinen tilanteeseen. Minusta lastenhoito ja kotityöt eivät kuulu isovanhemmille mitenkään. Vastuu lapsista on lapsen äidillä ja isällä.
Luin ensimmäisen kerran ketjua ja hämmästyin todella. Miksi alapeukut tuohonkin kommenttiin? Totuus kirpaisee joitakin, mutta miksi odotetaan että isovanhempien pitää ottaa osaa lastenhoitoon? Se ei ole itsestäänselvyys monestakaan syystä ja se pitää tajuta jo silloin kun alkaa lapsia hankkimaan.
Vierailija kirjoitti:
Muistivat vauva-aikana synttäri- ja joululahjoilla. Asutaan samalla paikkakunnalla eli 30km ja vierailivat kylässä kerran pari kuukaudessa ja saman verran
käytiin heillä.Meillä isovanhemmat iäkkäitä n. 70v eikä tullut edes mieleen vauva- tai taaperoaikana pyytää tai ottaa vastaaan hoitoapua, vaikka mielellään olisivat antaneet, koska emme olisi uskaltaneet antaa lasta enää tuossa iässä, kun heidän reagointikykynsä ja voimavarat ovat alentuneet jo ikänsä puolesta.
Sen olen huomannut jo töissä, kun arvioidaan heidän auton ajokykyä liikenteessä.
Siis pidätkö 70 vuotiaita liian iäkkäinä vauvan hoitamiseen? Eikö riipu kuitenkin hlön kunnosta. Ja mitä tarkoitat auton ajokyvyllä? Paljonhan yli 70 v on vielä liikenteessä.
Olen 71 v ja olen hoitanut paljon tyttäreni vauvaa, joka vasta 6 kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä ei autettu mitenkään. Heille riitti että lähetettiin pari kuvaa vauvasta, jotta pääsivät leijumaan isovanhemmuudesta tutuilleen. Lapset nyt 5 ja 2 v, ei olla juurikaan tekemisissä, eivät käy synttäreillä yms.
Meillä täysin sama. Elossaolevat isovanhemmat näkevät lapsemme ehkä 2 kertaa vuodessa ja ekat viisi minuuttia otetaan kuvia hulluna, jotta voivat näyttää, miten "osallistuvat" lapsenlasten elämään. Sen jälkeen haluavat vaan puhua aikuisten juttuja eikä lasten jutut kiinnosta. Nyt vetoavat koronaan, vaikka huseeraavat muualla kylässä minkä ehtivät, mutta eivät käyneet synttäreille aiemminkaan, aina on ollut jotain hirvipeijaisia tai 10 vuotta sitten muualle muuttanut naapuri kutsunut juuri samaan aikaan kylään kuin olisi lapsen synttärit, niin tottahan toki sinne täytyy mennä, kun "ei olla Eilaa nähty aikoihin". Lapset saavat itse vanhempina päättää, ovatko näiden kanssa tekemisissä.
Ennen tuo oli ihan normaalia isovanhemmuutta. Vasta nykyaikana on alettu vaatia isovanhemmilta tauotonta lastenhoitoa ja hyysäystä.
Ennen mummot ei edes olleet töissä ka lapset saattoi olla koko kesän mummolassa.
Noinkin, mutta tuossa ei ole koko totuus. Tätini lapset läheisestä kaupungista tulivat mummolleni kesäksi hoitoon, koska tätini ja miehensä olivat töissä ja perheessä oli seitsemän lasta. Siksipä osa lapsista lähetettiin mummon luokse, etteivät olisi joutuneet olemaan keskenään kotonaan.
En itsekään jättäisi alle kouluikäisiä alakoululaisten hoiviin koko päiväksi.
Meillä kolmet isovanhemmat ja päiväkoti-ikäiset lapset. Vauvoina hoitivat vain pieniä hetkiä, koska imetin ja varamaitoja ei paljon ollut pakkasessa. Kun toinen lapsi syntyi, ottivat sitten isomman esimerkiksi yökylään silloin tällöin. Nytkin käyvät kaksien isovanhempien luona yökylässä noin kerran puoleen vuoteen. Muuten jos on joku asia hoidettavana, niin ollaan onnellisessa asemassa, kun katsovat lapsia kyllä sen aikaa, kun vain pyydetään. Itsellä ollu opettelua juuri siinä, että osaa kysyä apua, silloin kun se on tarpeen.