Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?
En kaipaa tähän vastauksia "hoida itse lapses, jos oot sellaisen hankkinu." Perheitä on monenlaisia ja jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Kiinnostaa, millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
Itse siis mietin, kun meillä on vain yhdet isovanhemmat. Isovanhemmat tulevat käymään, isoäiti hoivaa vauvaa ja isoisä avaa telkkarin ja istuu katsomaan sitä. Heille pitää laittaa ruoka/kahvit valmiiksi. Pääsen käymään kaupassa yksin isovanhempien tullessa kylään, mutta siinä se. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa tai muutakaan apua. Mietin, onko tavallistakin.
Kommentit (639)
Samaa mieltä. Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen äidille ja isälle - ei isovanhemmille. On surullista, että osa vanhemmista haluaa siirtää vastuuta lapsistaan isovanhemmille. Ottakaa se vanhemmuus haltuun!
Vierailija kirjoitti:
Meillä omat vanhempani ovat kuolleet ja appivanhemmat asuvat kaukana emmekä saa heiltä mitään apua.
- Jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Monet eivät auta mielellään eivätkä vastentahtoisesti.
- Millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Saamme apua 0 tuntia vuodessa. Hoidan omat lapset ihan mielelläni itse. Olen imettänyt lapsentahtisesti ja pitkään enkä halua olla erossa vauvasta.
- Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
---> Eivät auta vauvan, leikki-ikäisen tai kouluikäisten lasten kanssa mitenkään. Isovanhemmmat eivät tee meidän kotitöitä, vaan teemme itse kaikki kotityöt. Isovanhemmat eivät järjestä meille vapaa-aikaa. Mannerheimin Lastensuojeluliitosta saa lastenhoitajan kotiin.
Olen tyytyväinen tilanteeseen. Minusta lastenhoito ja kotityöt eivät kuulu isovanhemmille mitenkään. Vastuu lapsista on lapsen äidillä ja isällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Auttoivat" niin paljon ja useasti että perhehän siinä sekoilussa hajosi.
Kun joskus olen itse isovanhempi on yksi sääntä ylitse muiden.
1. Autan jos ja kun PYYDETÄÄN!
eimummiksivieläkiitos kirjoitti:
Jaksa aina ihmetellä tätä asiaa, mutta siis asiaan isovanhempien ei ole mikään pakko auttaa jos eivät sitä itse halua, itse tykkään matkustaa ja olen aktiiviliiikkuja minulla on paljon harrastuksia olen vielä työelämässä 100% tunneilla, vauvan hoito vapaa ajallani ei ole asia mikä tulisi heti mieleeni vapaa ajallani?! Onneksi minulla ei ole vielä lapsenlapsia huomaan ajattelevani useasti.
Aika lailla samaa mieltä. Ei ole lapsenlapsia vielä. Onneksi.
Haluan kuitenkin vielä harrastaa, vaikka ikää on tullut. Työelämässä olen vielä 7 vuotta. Rahatkin on edelleen tiukilla.
En ole valmis tyhjentämään tiliäni monen tonnin vaunuihin ja vaatteisiin ja luopumaan vapaapäivistäni lastenhoitahaksi. Haluan vapailla levätä ja tehdä omiakin juttuja ja maksaa laskun ja joskus ostaa itsellekin jotain, kun vihdoin on asuntolaina ja remontti laina maksettu. Ja tietenkin miehenkin kanssa viettää aikaa yhdessä.
Onneksi ei ole lapsenlapsia tiedossa vielä pitkään aikaan
Vierailija kirjoitti:
Toiset isovanhemmat kävivät n. kerran kuussa tai vähän harvemmin. Mummi laittoi ruoat, pyykkäsi ja siivosi. Ukki oli paljon vauvan kanssa. Ostivat kaupasta meille pesuaineita, ruokaa yms.
Toiset isovanhemmat tulivat lähinnä passattaviksi.
Arvaat varmaan, kumpia arvostin enemmän??
Loinen arvostaa tietysti eniten niitä jotka tuovat kamaa ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee näitä nykyäitien vaatimuksia isovanhemmille, niin ihmetyttää todellakin. Harvalla työelämässä olevilla isovanhemmilla on aikaa ja jaksamista, ja eläkeläisillä usein on jo ikää ja vaivoja, ettei kykene auttamaan viikottain tai päivittäin.
70-luvulla olin itse mummolla hoidossa kesäisin, mutta ei se ollut sellaista jatkuvaa viihdytystä ja huomiota mitä nykyisin vaaditaan. Elettiin normielämää ja lapset oli siinä mukana. Silti rakastin kesälomaa mummolassa.
Olen täti ja kummitäti, ja olen yrittänyt antaa paljon huomiota veljen perheelle ja auttaa lasten kanssa, mutta en nyt sentään siivoamaan ole mennyt. Vauva-ajan alussa oli tiukka vierailukielto, ei saanut mennä aikoihin häiritsemään tuoretta perhettä. Tietysti välimatkaakin on, mutta tuntui se silti oudolta ettei saanut edes pikaiseen käydä tervehtimässä uutta tulokasta. Niin ne ajat ja tavat muuttuu....
Mitähän vaatimuksia ne nyt muka?
Tädit ja kummitädit on nykyään kyllä ihan helvetistä. Naama norsun vituilla, loukkaantumiskynnys miinuksella ja mikään ei kelpaa ja kaikkea ihmetellään. Ja jatkuvaa solvaamista selän takana.
Siskoni oli just tuollainen täti from hell veljeni perheelle.
Ihan vaan tämän ketjun hurjimpia vaatimuksia (jatkuva lastenhoito ja avoin lompakko). Ilmeisesti kommentoija ei osaa lukea tai ymmärtää lukemaansa kun kerroin, että olen tätinä hoitanut lapsia ja auttanut perhettä parhaani mukaan, mutta kun on työelämässä ja asuu toisella paikkakunnalla, ei voi aina auttaa. Ihan tavallinen naama on, enkä pienestä loukkaantui, ihmettelin vain kuinka paljon tavat ovat muuttuneet. Itse toimin juuri niin kuin lasten äiti toivoo ja kysyn, jos en jotain tiedä. Koitahan rauhoittua mom from hell, toivoo täti from heaven 😉
Haaska. ”Auttanut” ja päläpälä. Haukut ja solvaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat asuu tunnin matkan päässä. On pyydetty apua tyyliin, että tulisivat vahtimaan lasta, jotta saamme siivottua kodin ja laitettua vauvaturvalliseksi eli lukittua kaapit yms. Sanovat joo joo, mutta eivät lopulta tule avuksi.
Siis teillä ei kaksi aikuista kykene siivoamaan kotia, jossa on lapsi? Kerro ihmeessä,mitä teet työksesi eli missä noin avuttomat pärjäävät ja saavat siitä vielä palkkaakin.
Siivouksessa on paljon tuötehtäviä johon tarvitsan kaksi yhtä aikaa.
Tietäisit jos koskaan siivoaisit.
No ei kyllä ole (miten muuten yh:t ja sinkut saisivat ikinä siivottua). Jos ei ole täysin uusavuton niin ihan jokaisen kodin siivoushomman saa hoidettua yksin. Mäkin siivoan täällä yksikseen joka päivä, kun hoitovapaalla on kerrankin aikaa puunata oikein kunnolla.
Jo on aikoihin eletty jos terve aikuinen ihminen ei saa kotiansa siivottua.
Kuule, ihan siitä syystä jos itse leikität/hoidat pieniä lapsia ja valmistat ruuat ym... eri-ikäiset lapset nukkuvat päikyt hiukka eri aikaan ymym....
Tarkoittaa siis sitä, että mami on läsnä lapsilleen ja tämä on juuri sitä arvostamatonta (yksinäistä) mutta erityisen arvokasta työtä!
Usein se näkyy siinä kuinka lämpimät välit aikuisena on vanhempiinsa.
Vierailija kirjoitti:
eimummiksivieläkiitos kirjoitti:
Jaksa aina ihmetellä tätä asiaa, mutta siis asiaan isovanhempien ei ole mikään pakko auttaa jos eivät sitä itse halua, itse tykkään matkustaa ja olen aktiiviliiikkuja minulla on paljon harrastuksia olen vielä työelämässä 100% tunneilla, vauvan hoito vapaa ajallani ei ole asia mikä tulisi heti mieleeni vapaa ajallani?! Onneksi minulla ei ole vielä lapsenlapsia huomaan ajattelevani useasti.
Aika lailla samaa mieltä. Ei ole lapsenlapsia vielä. Onneksi.
Haluan kuitenkin vielä harrastaa, vaikka ikää on tullut. Työelämässä olen vielä 7 vuotta. Rahatkin on edelleen tiukilla.
En ole valmis tyhjentämään tiliäni monen tonnin vaunuihin ja vaatteisiin ja luopumaan vapaapäivistäni lastenhoitahaksi. Haluan vapailla levätä ja tehdä omiakin juttuja ja maksaa laskun ja joskus ostaa itsellekin jotain, kun vihdoin on asuntolaina ja remontti laina maksettu. Ja tietenkin miehenkin kanssa viettää aikaa yhdessä.
Onneksi ei ole lapsenlapsia tiedossa vielä pitkään aikaan
En tiennytkään, että lapsen perheen auttaminen vaatii luopumaan omasta elämästä ja rahoista. Vähempikin riittää, mutta toiset vaan on kylmiä itsekkäitä p@skoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Auttoivat" niin paljon ja useasti että perhehän siinä sekoilussa hajosi.
Kun joskus olen itse isovanhempi on yksi sääntä ylitse muiden.1. Autan jos ja kun PYYDETÄÄN!
Muuten hyvä, mutta kun jossain näistä viesteistä valitetaan siitä, että isovanhemmat ei ole TARJONNEET apua pyytämättä. Voi isovanhempiparat, ette vaan voi toimia oikein!
Kohtuullista olisi se, että autettaisiin silloin kun sitä apua tarvitaan. Tällaisia ovat esim pahat sairastumiset, vammautumiset, vanhempien ero, toisen vanhemman kuolema ym. Ei normaalit ihmiset tarvitse toimivaan arkeen mitään apua, mutta jokainen tarvitsee silloin kun elämään tulee jokin kriisi. Miltä tuntuisi jäädä yksin lasten kanssa puolison äkillisesti kuollessa tai sairastuessa parantumattomasti? Silloin suvun ja läheisten kuuluu auttaa pyytämättäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Itse olemme lapsemme täysin hoitaneet syntymästä asti. Helpotusta on tuonut vain päiväkerho ja koulu. Ei siinä muuten mitään, mutta olisi lapsen kehityksellekin hyväksi, jos vaikka joskus pääsisi jonkun muun hoidettavaksi tai yökylään. Anoppilassa hyysäävät kyllä miehen veljen perhettä päivittäin, tarjoavat ruoat joka päivä, hoitavat lapset, auttavat rahallisesti, kuskaavat kerhot, harrastukset, koulut.. No, eipä olla tekemisissä enää, kun ei tuollaista epätasa-arvoa viitsi katsella.
Vanhemmilla on suosikkilapsia jo pienestä pitäen. Etenkin jos on narsistinen luonne, niin silloin on helpommin suosikkeja. On suosikki, syntipukki ja näkymätön lapsi.
Mikäköhän tässäkin on että toisen sisaruksen perhettä autetaan huomattavasti enemmän kuin toisen? Niin että se epätasa-arvo on jo tosi räikeää?
Minulla on narsisti äiti, joka hoitaa veljeni lapsia jatkuvasti. Lapset usein päiviä yökylässä, tarjoillaan herkkuja, käydään hampurilaisilla, sisäleikkipuistossa, ostetaan lahjoja ja vaatteita, hoidetaan ja paapotaan.
Minun ja siskoni perheet eivät saa apua ja lahjoina lapsille on korkeintaan jokin esine tai lelu, jonka paikka olisi roskissa. Tästä roskasta tulisi olla äärettömän kiitollinen ja sitä hehkutetaan viikkotolkulla.
Eräs joulu vanhemmat soittivat joulun jälkeisenä päivänä perään, että he loukkaantuivat siitä, että lapset eivät arvostaneet heidän tuomaa lahjaa. Siis taaperon olisi pitänyt osoittaa kiitollisuutta lahjasta, joka ei ollut mieluinen.
Hoidan lapseni itse ja välit vanhempiin ovat poikki. Siskoni saa hoitoapua appivanhemmiltaan ja veljeni saa kaiken avun mitä ikinä tarvitsee.
Tätä on narsismi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Auttoivat" niin paljon ja useasti että perhehän siinä sekoilussa hajosi.
Kun joskus olen itse isovanhempi on yksi sääntä ylitse muiden.1. Autan jos ja kun PYYDETÄÄN!
Muuten hyvä, mutta kun jossain näistä viesteistä valitetaan siitä, että isovanhemmat ei ole TARJONNEET apua pyytämättä. Voi isovanhempiparat, ette vaan voi toimia oikein!
Se on kuule normaalia kanssakäymistä. Tarjota apua jos toinen apua tarvitsee.
Minun äitini ei ikinä auta. Hän haluaa ”auttaa” vain niin että saa siitä itse jotakin ja käyttää sitä sitten välineenä jolla alistaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytiin kylässä kyllä, mutta omat vanhemmat lähinnä kuormittivat.
Eivät kyllä yhtään mitenkään. Nyt kun mietin, niin kutsuttiin molemmat isovanhemmat kylään esikoisen synnyttyä katsomaan esikoista, niin eivät edes tuoneet mitään. Siis että kun olisivat voineet vaikka kysyä tarvitaanko jotain tai tuoda jotain tarjottavaa esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Itse olemme lapsemme täysin hoitaneet syntymästä asti. Helpotusta on tuonut vain päiväkerho ja koulu. Ei siinä muuten mitään, mutta olisi lapsen kehityksellekin hyväksi, jos vaikka joskus pääsisi jonkun muun hoidettavaksi tai yökylään. Anoppilassa hyysäävät kyllä miehen veljen perhettä päivittäin, tarjoavat ruoat joka päivä, hoitavat lapset, auttavat rahallisesti, kuskaavat kerhot, harrastukset, koulut.. No, eipä olla tekemisissä enää, kun ei tuollaista epätasa-arvoa viitsi katsella.
Vanhemmilla on suosikkilapsia jo pienestä pitäen. Etenkin jos on narsistinen luonne, niin silloin on helpommin suosikkeja. On suosikki, syntipukki ja näkymätön lapsi.
Mikäköhän tässäkin on että toisen sisaruksen perhettä autetaan huomattavasti enemmän kuin toisen? Niin että se epätasa-arvo on jo tosi räikeää?
Minulla on narsisti äiti, joka hoitaa veljeni lapsia jatkuvasti. Lapset usein päiviä yökylässä, tarjoillaan herkkuja, käydään hampurilaisilla, sisäleikkipuistossa, ostetaan lahjoja ja vaatteita, hoidetaan ja paapotaan.
Minun ja siskoni perheet eivät saa apua ja lahjoina lapsille on korkeintaan jokin esine tai lelu, jonka paikka olisi roskissa. Tästä roskasta tulisi olla äärettömän kiitollinen ja sitä hehkutetaan viikkotolkulla.
Eräs joulu vanhemmat soittivat joulun jälkeisenä päivänä perään, että he loukkaantuivat siitä, että lapset eivät arvostaneet heidän tuomaa lahjaa. Siis taaperon olisi pitänyt osoittaa kiitollisuutta lahjasta, joka ei ollut mieluinen.
Hoidan lapseni itse ja välit vanhempiin ovat poikki. Siskoni saa hoitoapua appivanhemmiltaan ja veljeni saa kaiken avun mitä ikinä tarvitsee.
Tätä on narsismi.
Meillä on vähän sama miehen vanhempien kanssa. Miehen siskon lapset ovat aina olleet ykkösiä ja perhettä on tuettu rahallisesti vaikka kuinka paljon, lapsia viedään harrastuksiin säännöllisesti jne. Jos joskus kysyy apua, niin aina on jotain siskon lasten kanssa että ei pystytä auttaa. Meidän lapset saavat juurikin näitä roskalahjoja. Paskaa josta halutaan päästä eroon. Uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Auttoivat" niin paljon ja useasti että perhehän siinä sekoilussa hajosi.
Kun joskus olen itse isovanhempi on yksi sääntä ylitse muiden.1. Autan jos ja kun PYYDETÄÄN!
Muuten hyvä, mutta kun jossain näistä viesteistä valitetaan siitä, että isovanhemmat ei ole TARJONNEET apua pyytämättä. Voi isovanhempiparat, ette vaan voi toimia oikein!
Se on kuule normaalia kanssakäymistä. Tarjota apua jos toinen apua tarvitsee.
Minun äitini ei ikinä auta. Hän haluaa ”auttaa” vain niin että saa siitä itse jotakin ja käyttää sitä sitten välineenä jolla alistaa minua.
Mutta jos on täysin empatiakyvytön eikä osaa asettua toisen asemaan niin sittenhän ei tätä osaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eimummiksivieläkiitos kirjoitti:
Jaksa aina ihmetellä tätä asiaa, mutta siis asiaan isovanhempien ei ole mikään pakko auttaa jos eivät sitä itse halua, itse tykkään matkustaa ja olen aktiiviliiikkuja minulla on paljon harrastuksia olen vielä työelämässä 100% tunneilla, vauvan hoito vapaa ajallani ei ole asia mikä tulisi heti mieleeni vapaa ajallani?! Onneksi minulla ei ole vielä lapsenlapsia huomaan ajattelevani useasti.
Aika lailla samaa mieltä. Ei ole lapsenlapsia vielä. Onneksi.
Haluan kuitenkin vielä harrastaa, vaikka ikää on tullut. Työelämässä olen vielä 7 vuotta. Rahatkin on edelleen tiukilla.
En ole valmis tyhjentämään tiliäni monen tonnin vaunuihin ja vaatteisiin ja luopumaan vapaapäivistäni lastenhoitahaksi. Haluan vapailla levätä ja tehdä omiakin juttuja ja maksaa laskun ja joskus ostaa itsellekin jotain, kun vihdoin on asuntolaina ja remontti laina maksettu. Ja tietenkin miehenkin kanssa viettää aikaa yhdessä.
Onneksi ei ole lapsenlapsia tiedossa vielä pitkään aikaanEn tiennytkään, että lapsen perheen auttaminen vaatii luopumaan omasta elämästä ja rahoista. Vähempikin riittää, mutta toiset vaan on kylmiä itsekkäitä p@skoja.
Juuri näin! Todella näita viestejä lukiessa tulee tunne, että jotkut vihaavat lapsiaan. Ei isovanhempien tarvitse uhrata elämäänsä lapsenlapsille, mutta onko pieni hoitoapu silloin tällöin oikeasti liikaa pyydetty?
Kyllähän lapsenlapset rikastuttavat ja antavat paljon myös isovanhempien elämään. Ei ole ihme, että tässä maassa on niin paljon mielenterveysongelmia ja yksinäisyyttä, kun jokaisen pitää pärjätä omillaan eikä apua ole eikä tule. Mitäs läksit, nih!
Ei mitenkään, vaikka olivat tuolloin hyvässä kunnossa ja viisikymppisiä. Apua olisi tarvittu, kun nuorempi lapsista itki ensin koliikkia ja sitten korvatulehdusten takia. Miehen äiti hoiti toki tyttärensä lasta yötä päivää ja auttoi hänen perhettään kaikin tavoin muutenkin..
BMW kirjoitti:
Täällä moni ilmaisee niin, ettei isovanhemmat osaa hoitaa lasta. Kunka he ovat osanneet teidät / puolisonne hoitaa aikanaan ? Henkiin olette jääneet ja ilmeisesti ihan terveinäkin
Kyllä mun Miehessä arvet näkyvät edelleen, kun on lapsena laiminlyöty. Ikää yli 40 hänellä.
Anoppi on sitä mieltä, että autoon ei tarvita lapselle istuinta, allergioita ei ole kuin mielikuvituksessa, lapsen voi jättää arvaamattomasti käyttäytyvän koiran kanssa kahdestaan jne. Ei yksikään täysjärkinen jätä tuollaiselle lastaan hoitoon edes hätätilanteessa.
Omat vanhempani asuvat neljän tunnin ajomatkan päässä eli sen vuoksi varsinaista hoitoapua heiltä haastava saada. Maksoivat vauvan vaunut ja äitini usein kyseli tarviiko vauva jotain vaatteita ja osti kyllä melko paljon vaatteita ja joitain leluja myös. Silloin kun oltiin vanhemmillani käymässä (useampi yö kerralla, koska välimatkaa) niin äitini auttoi paljon esim vaihtoi paljon vauvan vaippoja , teki meille ruuat yms.
Miehen vanhemmat asuvat lähellä, mutta heiltä ei juurikaan apuja olla saatu. Ei olla osattu toisaalta juuri pyytääkään. Vähän vanhempaa lasta (noin 1,5v) viety muutaman kerran heille pariksi tunniksi hoitoon. Uskon, että heistä enemmän apua vielä vähän isomman lapsen kanssa ja kun jäävät eläkkeelle.
Täällä toinen täti komppaa: olen hoitanut veljeni lapsia säännöllisesti ja kesäisin vanhempi lapsista on viikon, pari hoidossa luonani (nuorempi vielä liian pieni olemaan erossa äidistä). Silloin tällöin käyn hoitamassa lapsia heillä, että pääsevät vähän tuulettumaan, koska vanhempani ovat niin iäkkäitä ja sairaita, etteivät pysty auttamaan lastenhoidossa.
Onneksi veljeni ja veljenvaimoni ovat kiitollisia avusta jota pystyn antamaan, eivätkä hauku tädiksi helvetistä kun en kykene auttamaan taloudellisesti. Ja pärstäkerroinkin on tähän asti kelvannut.