Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?
En kaipaa tähän vastauksia "hoida itse lapses, jos oot sellaisen hankkinu." Perheitä on monenlaisia ja jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Kiinnostaa, millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
Itse siis mietin, kun meillä on vain yhdet isovanhemmat. Isovanhemmat tulevat käymään, isoäiti hoivaa vauvaa ja isoisä avaa telkkarin ja istuu katsomaan sitä. Heille pitää laittaa ruoka/kahvit valmiiksi. Pääsen käymään kaupassa yksin isovanhempien tullessa kylään, mutta siinä se. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa tai muutakaan apua. Mietin, onko tavallistakin.
Kommentit (639)
Jaa miksei saisi kertoa "hoida itse lapses" -juttuja? Näitäkin isovanhempia valitettavasti löytyy tosi paljon. Niin kuin omat vanhempani. Mä jäin aivan täysin yksin esikoisen syntymän jälkeen kun mies lähti vetämään. Äiti sanoi ettei ota vauvaa hoitoon ennen 1v ikää koska vihaa vaihtaa teippivaippoja. Myöhemmin surkutteli kun pidin vauvan "omanani" enkä antanut edes hoitoon. Ei kuulemma koskaan sanonut vaipoista mitään. Ei myöskään voinut ottaa lasta hoitoon edes mun lähikaupan kauppareissun ajaksi (oltiin naapureita äidin kanssa) , koska "mulla on huomenna työpäivä, en jaksa" juu iltavuoro 🙂 plus kaikkea muuta aivan mieletöntä sontaa. Jonkinasteinen mielenvika sillä oli, tätä sanoivat kaikki jotka olivat tutustuneet häneen.
Isälleni koitin jättää kerran yökylään kun lapsi oli jo 5v. Ei sanonut mitään, katsoi vain hiljaa minuun. Lapsi siis ei ole kertaakaan ollut edes 5min siellä hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin vanhustenhoito kuuluu kunnalle! Hoitakoon kunta vanhuksensa, jos siis aivan tarkalleen halutaan näitä asioita nillittää oikeudenmukaisiksi... Itse meinaan pitää läheisemmät välit niihin, jotka meitä todella auttoivat. Appiukko saa esim. kerran vuodessa joulutapaamisen, jos sitäkään. Hänen vaimonsa sen joulun aina pystyttää ja häntä myös siitä kiitämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Auttoivat" niin paljon ja useasti että perhehän siinä sekoilussa hajosi.
Kun joskus olen itse isovanhempi on yksi sääntä ylitse muiden.1. Autan jos ja kun PYYDETÄÄN!
Ai perhe hajosi, koska isovanhemmat "auttoivat". Muutenko parisuhde oli kunnossa?
Meillä pysyttiin yhdessä, mutta ero oli lähellä anopin takia. Mies ei aluksi tajunnut, kuinka paljon äitinsä meillä viettää aikaa, ja kuinka hiton ilkeä ja dominoiva hän on. Ylikäveli kaikessa, yritti omia vauvaa jne. Mies piti mun puheita liioitteluna, kun anoppi maagisesti katosi meiltä, kun mies oli tulossa kotiinpäin töistä.
Lopulta olin ihan loppu. Pistin miehen valitsemaan perheensä ja äitinsä väliltä. Aikamme jouduttiin taistella yhteisenä rintamana anoppia vastaan, jolle ei mennyt kaaliin, että hän ei voi marssia meille koska huvittaa, jatkuvan kritiikin pitää loppua jne. Tämähän ei anopille käy, hän ei tulemisistaan etukäteen ilmoita! Eikä ikinä ole kenellekään pahaa sanaa sanonut jne muut marttyyrinarsistin vakioselitykset. Oikein mainiosti ollaan pärjätty ilman "apua". Itseasiassa meillä on mennyt paremmin ilman "apua", kun kukaan ei ole täyttänyt taloa turhalla tavaralla, haukkunut ja"neuvonut".
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen äidille ja isälle - ei isovanhemmille. On surullista, että osa vanhemmista haluaa siirtää vastuuta lapsistaan isovanhemmille. Ottakaa se vanhemmuus haltuun!
Vierailija kirjoitti:
Meillä omat vanhempani ovat kuolleet ja appivanhemmat asuvat kaukana emmekä saa heiltä mitään apua.
- Jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Monet eivät auta mielellään eivätkä vastentahtoisesti.
- Millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Saamme apua 0 tuntia vuodessa. Hoidan omat lapset ihan mielelläni itse. Olen imettänyt lapsentahtisesti ja pitkään enkä halua olla erossa vauvasta.
- Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
---> Eivät auta vauvan, leikki-ikäisen tai kouluikäisten lasten kanssa mitenkään. Isovanhemmmat eivät tee meidän kotitöitä, vaan teemme itse kaikki kotityöt. Isovanhemmat eivät järjestä meille vapaa-aikaa. Mannerheimin Lastensuojeluliitosta saa lastenhoitajan kotiin.
Olen tyytyväinen tilanteeseen. Minusta lastenhoito ja kotityöt eivät kuulu isovanhemmille mitenkään. Vastuu lapsista on lapsen äidillä ja isällä.
Miksi on niin vaikea ymmärtää että on olemassa normaaleja isovanhempia jotka ihan itse haluavat olla niiden lastenlasten kanssa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen äidille ja isälle - ei isovanhemmille. On surullista, että osa vanhemmista haluaa siirtää vastuuta lapsistaan isovanhemmille. Ottakaa se vanhemmuus haltuun!
Vierailija kirjoitti:
Meillä omat vanhempani ovat kuolleet ja appivanhemmat asuvat kaukana emmekä saa heiltä mitään apua.
- Jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Monet eivät auta mielellään eivätkä vastentahtoisesti.
- Millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Saamme apua 0 tuntia vuodessa. Hoidan omat lapset ihan mielelläni itse. Olen imettänyt lapsentahtisesti ja pitkään enkä halua olla erossa vauvasta.
- Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
---> Eivät auta vauvan, leikki-ikäisen tai kouluikäisten lasten kanssa mitenkään. Isovanhemmmat eivät tee meidän kotitöitä, vaan teemme itse kaikki kotityöt. Isovanhemmat eivät järjestä meille vapaa-aikaa. Mannerheimin Lastensuojeluliitosta saa lastenhoitajan kotiin.
Olen tyytyväinen tilanteeseen. Minusta lastenhoito ja kotityöt eivät kuulu isovanhemmille mitenkään. Vastuu lapsista on lapsen äidillä ja isällä.
Miksi on niin vaikea ymmärtää että on olemassa normaaleja isovanhempia jotka ihan itse haluavat olla niiden lastenlasten kanssa??
Ei kai se kasvatusvastuu siirry Isovanhemmille jos lapsenlapset silloin tällöin ovat yökylässä? Tai vaari vie kerran viikossa uimaan? Tai kakkuihin hurahtanut mummu leipoo lapsen synttäreille kakun, ja asia on sovittu etukäteen lapsen vanhempien kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lukisit kommentteja, niin ehkä ymmärtäisit, että läheskään kaikilla lapsiperheillä ei ole niitä "normaaleja" isovanhempia. On perheitä, joissa lasta ei uskalla jättää hetkeksikään isovanhempien seuraan.
Ja meillä monella perheellä on isovanhemmat, joilta emme saa ikinä apua missään asiassa. On isovanhempia, jotka auttavat jatkuvasti tyttärensä perhettä, mutta eivät auta koskaan poikansa perhettä. On isovanhempia, jotka suosivat yhtä lastenlasta muitten lastenlasten kustannuksella.
Monella aikuisella on huonot suhteet omiin vanhempiin tai appivanhempiin. Syynä voi olla lapsuudenkodissa koettu laiminlyönti, kaltoinkohtelu, perheväkivalta, päihdeongelmat tai työnarkomania. On paljon anoppeja ja appiukkoja, jotka eivät pidä miniästään tai vävystään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen äidille ja isälle - ei isovanhemmille. On surullista, että osa vanhemmista haluaa siirtää vastuuta lapsistaan isovanhemmille. Ottakaa se vanhemmuus haltuun!
Vierailija kirjoitti:
Meillä omat vanhempani ovat kuolleet ja appivanhemmat asuvat kaukana emmekä saa heiltä mitään apua.
- Jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Monet eivät auta mielellään eivätkä vastentahtoisesti.
- Millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Saamme apua 0 tuntia vuodessa. Hoidan omat lapset ihan mielelläni itse. Olen imettänyt lapsentahtisesti ja pitkään enkä halua olla erossa vauvasta.
- Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
---> Eivät auta vauvan, leikki-ikäisen tai kouluikäisten lasten kanssa mitenkään. Isovanhemmmat eivät tee meidän kotitöitä, vaan teemme itse kaikki kotityöt. Isovanhemmat eivät järjestä meille vapaa-aikaa. Mannerheimin Lastensuojeluliitosta saa lastenhoitajan kotiin.
Olen tyytyväinen tilanteeseen. Minusta lastenhoito ja kotityöt eivät kuulu isovanhemmille mitenkään. Vastuu lapsista on lapsen äidillä ja isällä.
Miksi on niin vaikea ymmärtää että on olemassa normaaleja isovanhempia jotka ihan itse haluavat olla niiden lastenlasten kanssa??
Vierailija kirjoitti:
Jos lukisit kommentteja, niin ehkä ymmärtäisit, että läheskään kaikilla lapsiperheillä ei ole niitä "normaaleja" isovanhempia. On perheitä, joissa lasta ei uskalla jättää hetkeksikään isovanhempien seuraan.
Ja meillä monella perheellä on isovanhemmat, joilta emme saa ikinä apua missään asiassa. On isovanhempia, jotka auttavat jatkuvasti tyttärensä perhettä, mutta eivät auta koskaan poikansa perhettä. On isovanhempia, jotka suosivat yhtä lastenlasta muitten lastenlasten kustannuksella.
Monella aikuisella on huonot suhteet omiin vanhempiin tai appivanhempiin. Syynä voi olla lapsuudenkodissa koettu laiminlyönti, kaltoinkohtelu, perheväkivalta, päihdeongelmat tai työnarkomania. On paljon anoppeja ja appiukkoja, jotka eivät pidä miniästään tai vävystään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen äidille ja isälle - ei isovanhemmille. On surullista, että osa vanhemmista haluaa siirtää vastuuta lapsistaan isovanhemmille. Ottakaa se vanhemmuus haltuun!
Vierailija kirjoitti:
Meillä omat vanhempani ovat kuolleet ja appivanhemmat asuvat kaukana emmekä saa heiltä mitään apua.
- Jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Monet eivät auta mielellään eivätkä vastentahtoisesti.
- Millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Saamme apua 0 tuntia vuodessa. Hoidan omat lapset ihan mielelläni itse. Olen imettänyt lapsentahtisesti ja pitkään enkä halua olla erossa vauvasta.
- Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
---> Eivät auta vauvan, leikki-ikäisen tai kouluikäisten lasten kanssa mitenkään. Isovanhemmmat eivät tee meidän kotitöitä, vaan teemme itse kaikki kotityöt. Isovanhemmat eivät järjestä meille vapaa-aikaa. Mannerheimin Lastensuojeluliitosta saa lastenhoitajan kotiin.
Olen tyytyväinen tilanteeseen. Minusta lastenhoito ja kotityöt eivät kuulu isovanhemmille mitenkään. Vastuu lapsista on lapsen äidillä ja isällä.
Miksi on niin vaikea ymmärtää että on olemassa normaaleja isovanhempia jotka ihan itse haluavat olla niiden lastenlasten kanssa??
Et siis ymmärtänyt mitä tarkoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat molemmin puolin ovat olleet aivan parhaita, vaikka asuvat kaikki 1-2h matkan päässä ja käyvät vielä töissä.
Ovat auttaneet merkittävästi hankinnoissa. Ajaneet viikonlopuiksi tai jopa päiväseltään auttamaan niin, että välillä saa itsekin vaativan vauvan kanssa nukuttua. Synnytyslaitokselta palatessa asunto oli kuurattu lattiasta kattoon ja pakastin täynnä ruokaa.
Varsinkin anoppi on todella pätevä useamman lapsen ja lapsenlapsen kokemuksella, joten hyvillä mielin voi itse hieman hellittää ja tähän kannustetaan.
Meitä ja lapsenlasta hyvin paljon rakastetaan. Meidän toiveita kuullaan myös herkällä korvalla (esim lapsen kuvia ei julkaista netissä tai muistutetaan (siis itse sanovat) heidän oppiensa olevan 30 vuotta vanhoja ja näin ollen kannustetaan kertomaan jonkin olevan nykyään eri tavalla). Olisimpa itsekin yhtä ansioitunut isovanhempi tulevaisuudessa!
Anoppi oli juuri jäänyt eläkkeelle kun kahden suvun ensimmäinen (ja todennäköisesti ainoa) lapsenlapsi syntyi. Hänestä oli suuri apu silloin, kun mieheni palasi isyyslomalta töihin ja rankasta synnytyksestä toipuminen vain kesti ja kesti. Muutaman tunnin auttoi melkein joka arkipäivä, tykkäsi käydä vauvan kanssa vaunulenkeillä, ja vähän isomman lapsen kanssa leikki mielellään. Oma äitini oli silloin vielä työelämässä, ja hänellä viikonloput meni lähinnä toipumiseen. Toki kävimme heilläkin vauvan kanssa, mutta poikamme vietti pienenä huomattavasti enemmän aikaa anopin kanssa ilman meitä, eli heille muodostui läheisempi suhde.
Kun palasin töihin, anopista tuli vara-aikuinen, jolle päiväkodista soitettiin jos minua tai miestäni ei tavoitettu heti työpäivän aikana ja poika piti hakea sairastumisen takia kotiin. Työelämässä anoppi oli pikkulasten teholla sairaanhoitajana, joten luotin kyllä siihen, että hän osasi toimia nykyohjeiden mukaan sairaan lapsen kanssa. Muutenkaan meille ei tullut ongelmia lasten kasvatuksesta, isovanhemmat eivät esim. tarjonneet jatkuvasti herkkuja tai pitäneet turvaistuimia turhakkeina.
Kun lapsi oli vähän isompi, kutsuja yökylään tuli kummaltakin puolelta. Pääsimme noin kerran kuukaudessa tai vähintään joka toinen kuukausi viettämään kahden kesken aikaa, kävimme ravintolassa ja elokuvissa. Tuntuu siltä, että ainakin meillä isovanhemmat aidosti nauttivat lapsen seurasta, ja sanoimme aina, että jos ei sovi niin emme ota nokkiimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva palstat ovat vanhusten ja vanhempien vihaajia ja se näköjään sallitaan.
Sehän riippuu niin monesta asiasta, esim. välimatkasta, kuinka paljon isovanhemmat voivat olla lastenlasten kanssa. Jotkut eivät edes salli, että heidän lapsiaan joku muu hoitaa/kasvattaa, kuin he itse.
Jos haluatte enemmän huomiota ja apua isovanhemmilta, niin sanokaa se ystävällisesti heille.
Turhaa kitinää täällä siitä kirjoitella.
Vierailija kirjoitti:
Vauva palstat ovat vanhusten ja vanhempien vihaajia ja se näköjään sallitaan.
Sehän riippuu niin monesta asiasta, esim. välimatkasta, kuinka paljon isovanhemmat voivat olla lastenlasten kanssa. Jotkut eivät edes salli, että heidän lapsiaan joku muu hoitaa/kasvattaa, kuin he itse.
Jos haluatte enemmän huomiota ja apua isovanhemmilta, niin sanokaa se ystävällisesti heille.
Turhaa kitinää täällä siitä kirjoitella.
Eikä ole turhaa kitunää, paitsi ehkä tuollaisen täydellisessä maailmassa normaalien ihmisten kanssa elävän mielestä.
Oikeassa elämästä voi tällaisia asioita vaikea jutella, jos kenelläkään tutulla ei ole vastaavaa kokemusta. Sen vuoksi nämä ketjut ovat arvokasta vertaistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemalla läsnä koko elämäni ajan.
Olen kyllä tietoinen siitä, että olin harvinaisen onnekas. Sitä sanotaan rakkaudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vauva palstat ovat vanhusten ja vanhempien vihaajia ja se näköjään sallitaan.
Sehän riippuu niin monesta asiasta, esim. välimatkasta, kuinka paljon isovanhemmat voivat olla lastenlasten kanssa. Jotkut eivät edes salli, että heidän lapsiaan joku muu hoitaa/kasvattaa, kuin he itse.
Jos haluatte enemmän huomiota ja apua isovanhemmilta, niin sanokaa se ystävällisesti heille.
Turhaa kitinää täällä siitä kirjoitella.
Ja se, että vihaan anoppiani ei johdu hänen iästään. Hän on inhottava ilkeä ihminen, joka tekee läheistensä elämästä helvetin ja nauttii jokaisesta sekunnista. Joskus kuvittelin, että kaikkien kanssa voi tulla toimeen, mutta anopin tapaamisen jälkeen tämä harha on karissut ajatuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sellainen tilanne, että miehellä oli kaksi viikkoa kestävä työmatka siinä kohtaa, kun vauva oli vasta 3-viikkoinen. Mies piti kyllä isyyslomaa pari viikkoa, josta kuusi ensimmäistä päivää meni siellä synnytyssairaalassa. Reilu viikko oltiin yhdessä kotona ja siinä kohtaa opettelin imetystä uudestaan (ja mies auttoi), kun vauvalle oli laitettu lonkkalasta. Ennen kuin mies meni sen kahden viikon jälkeen töihin, ostettiin imetystyyny, että selviän imetyksestä ilman miehen apua ja voin imettää myös istualteen enkä pelkästään kyljellä maaten.
Minua hieman jännitti jo siinä kohtaa, kun mies meni töihin, ja suorastaan pelotti, miten selviän yksin kaksi viikkoa. En muista ihan missä kohtaa, mutta jossain siinä miehen työmatkan aikana anoppi tuli joksikin aikaa kylään. Auttoi ihan tosi paljon, että siinä oli joku henkisenä tukena ja pääsin helpommin käymään suihkussa. Vaikka anoppi ei ollut vielä tuossa kohtaa niin tuttu ja läheinen, niin silti oli ihan todella iso helpotus, ettei tarvinnut sitä koko kahta viikkoa olla yksin, kun vielä opetteli sitä olemista ja elämistä vauvan kanssa.
Äitini puolestaan auttoi minua pääsemään kampaajalle. Tuli siksi aikaa kampaamon lähelle ja ulkoili taaperon kanssa. Tämä taisi olla ihan kerran tai kaksi, mutta iso ja tarpeellinen apu.
Tämän enempää apua emme pyytäneet emmekä tarvinneet. Lapsi on tavannut isovanhempia aina niin, että me vanhemmat olemme olleet mukana. Ja he ovat saaneet viettää lapsen kanssa aikaa ilman työlästä hoitovastuuta. Muistaakseni kertaalleen lapsi on ollut miehen vanhempien kanssa mökillä ilman meitä vanhempia, sunnuntaista perjantaihin. Lapsi oli silloin 6,5v eikä ollut sillä tavalla työläs kuin pienemmät lapset.
No, eivät ole auttaneet kertaakaan, mitenkään, koskaan. Ei vauva-aikana, ei taaperoaikana eikä sitä isompana. Ei myöskään hätätilanteessa (näitä ollut pari kertaa) eikä erikoistilanteessa edes huomattavaa maksua vastaan (synnytys).
Molemmilla on outo periaate että missään ei auteta ketään koskaan, ei omia lapsiakaan.
Lapsenlapset ei saa myöskään mitään joulu/synttärilahjoja eikä muistamisia muutenkaan.
Mutta mitäpä teet, et mitään. Isovanhemmat on mitä on, ja ei heidän asennettaan voi muuttaa tai korjata.
Meidän lasten isovanhemmat ovat ihania ja tiedän olevani onnekas (ja erityisesti lapset ovat), kun meidän perheellä on tukiverkosto johon voi luottaa, ja lapsilla rakastavat isovanhemmat! Päivittäistä tai edes viikottaista apua me ei saada, isovanhemmat asuvat noin 50km päässä ja ovat vielä työelämässä, mutta en ole semmoista kaivannutkaan. Hämmästyn aina vähän, jos joku kertoo vanhempiensa auttavan tosi paljon, itsellä on jotenkin niin vahva tarve pärjätä itse etten edes haluaisi jatkuvaa vanhempien puuttumista ja apua. Joillekin se sopii ja se heille suotakoon.
Äitini on lasten kanssa eniten, hän asuu yksin ja rakastaa lapsia ja on tosi hyvä lasten kanssa. Hän on se, joka tulee meille kylään ja auttaa joskus esim. kotitöissä, joskus myös vauva-aikana hoiti pari tuntia kerrallaan, yökylään en olisi vauvaa antanutkaan. Miehen vanhemmat hoitaa lapsia mielellään aina silloin tällöin, vauva-aikana aika lailla tuon ap:n kuvauksen mukaan, nykyään ottavat lapsia yökyläänkin kun ovat isompia. Ovat töissään kiireisiä, joten ei nyt kovin usein kuitenkaan. Oma isäni taas ei ole koskaan hoitanut lapsia (eikä juuri hoitanut omiaankaan pienenä), mutta muissa asioissa auttaa kyllä.
Tärkeintä kuitenkin on tieto, että apua saa jos pyytää! Joko äitini tai appivanhemmat ottaa kyllä lapset jos halutaan päästä vaikka kahdestan johonkin, taloudellista tukea saataisiin varmasti myös jos tarvitsisi (ei ole tarvittu). Se on oikeasti iso asia. Isovanhemmat myös aidosti haluavat olla lasten kanssa ja ovat heistä kiinnostuneita, myös isäni joka ei hoitovastuuta heistä ole ottanut, sekä lapset että isovanhemmat siis nauttivat toistensa seurasta, mikä on suuri ilo j rikkaus.
Joo, se on tosi yleistä (mutta hävetty vaiettu tabu) että isovanhemmat kieltäytyy koko naan isovanhemmuudesta ja jättää lapsiperheen täysin yksin selviämään itse, siis ihan sillä tasolla että eivät koskaan käy, soita, tai vastaa jos heille soitetaan.
Meilläkin on tällaiset, mun omat vanhemmat vielä. Heille on aivan evvk lapsenlapset. Koko elämä eli 365pv vuodessa heillä menee lapsettoman sisarukseni auttamiseen. Se on siis hyysäämistä eli he itse haluaa tehdä sitä, sisarus ei sinällään vaadi. Sisarusta autetaan siivouksissa, remonteissa, muutoissa, mökkeilyssä, hoidetaan koiria ja kukkia ja rempataan sen keittiötä… ihan koko ajan jotain.
Mun kanssa viimeisin yhteys oli puhelu 5v sitten. Ja olen vielä se ”kunnollisempi” lapsista eli hyvin kouluttautunut ja urallani edennyt ja asiansa hyvin hoitava…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen äidille ja isälle - ei isovanhemmille. On surullista, että osa vanhemmista haluaa siirtää vastuuta lapsistaan isovanhemmille. Ottakaa se vanhemmuus haltuun!
Vierailija kirjoitti:
Meillä omat vanhempani ovat kuolleet ja appivanhemmat asuvat kaukana emmekä saa heiltä mitään apua.
- Jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Monet eivät auta mielellään eivätkä vastentahtoisesti.
- Millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Saamme apua 0 tuntia vuodessa. Hoidan omat lapset ihan mielelläni itse. Olen imettänyt lapsentahtisesti ja pitkään enkä halua olla erossa vauvasta.
- Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
---> Eivät auta vauvan, leikki-ikäisen tai kouluikäisten lasten kanssa mitenkään. Isovanhemmmat eivät tee meidän kotitöitä, vaan teemme itse kaikki kotityöt. Isovanhemmat eivät järjestä meille vapaa-aikaa. Mannerheimin Lastensuojeluliitosta saa lastenhoitajan kotiin.
Olen tyytyväinen tilanteeseen. Minusta lastenhoito ja kotityöt eivät kuulu isovanhemmille mitenkään. Vastuu lapsista on lapsen äidillä ja isällä.
Luin ensimmäisen kerran ketjua ja hämmästyin todella. Miksi alapeukut tuohonkin kommenttiin? Totuus kirpaisee joitakin, mutta miksi odotetaan että isovanhempien pitää ottaa osaa lastenhoitoon? Se ei ole itsestäänselvyys monestakaan syystä ja se pitää tajuta jo silloin kun alkaa lapsia hankkimaan.
Lue otsikko. Kysyttiin auttavatko. Ei se tarkoita että pitää kasvattaa tai hoitaa. Vaan auttaa. Kuten ihmisen ylipäätään pitäisi lähimmäistä auttaa.
Tuo on jo pilkun halkomista. Hoitaminen on juurikin auttamista. Jos joskus ottaa hoitoon muutamaksi tunniksi tai peräti yökylään tai tulee paikan päälle vahtimaan lapsia. Vai tarkoitetaanko auttamisella rahallista auttamista?
Kyllähän auttaa voi muutenkin kuin hoitamalla lapsia. Vauvaperheeseen kylään tuleva isovanhempi voi vaikkapa keittää itse ne kahvit tai tuoda ruokaa, ettei äidin tarvitse pompata palvelemassa vieraita. Voi auttaa pesemällä pikkulapsiperheen ikkunat tai vaihtamalla auton renkaat, huoltaa lasten polkupyörät ja sukset tai muuta arkista puuhaa, auttaa harrastuskuskauksissa, lainata peräkärryä että saa haettua vauvan huoneeseen kalusteita (tai tarjoutua itse hakemaan) . Aika huono mielikuvitus pitää olla, jos ei keksi muita tapoja auttaa kuin raha tai lasten hoito.
Isovanhempien ei mielestäni ole pakko hoitaa lapsenlapsiaan tai edes tavata heitä. Isovanhempien ikä ja kunto taitavat vaihdella kovastikin siinä kohtaa kun tulevat isovanhemmiksi. Samoin myös taloudellinen tilanne vaikuttaa kovasti. Monikaan ei pysty rahalliseseti tukemaan lapsiaan, kun palkka/eläke ovat pieniä.
Mutta se mikä pistää mietityttämään on, että miksi omiin lapsiin ja lapsenlapsiin suhtaudutaan vihamielisesti? Jos terveys ja/tai taloudellinen tilanne on huono, niin tämän luulisi myös lasten ymmärtävän? Ei huono terveyst tai vähäiset rahat estä olemasta toiselle ystävällinen. Jos huonon terveyden takia ei pysty hoitamaan lapsia, niin lastenlapsia voi silti tavata silloin kun lasten vanhemmat ovat paikalla.
Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia ja lapset eivät pysty itsenäisesti rakentamaan suhteita sukulaisiinsa, vaan asia vaatii aikuisten aktiivisuutta. Jos haluaa hyvät suhteet lapsenlapsiin, niin heitä on tavattava säännöllisesti. Mikäli lapsi on tullut huomioitu omana itsenään, niin luultavasti hän on kiinnostunut tapaamaan isovanhempiaan sitten kun on itsenäinen. Mummoni vietti paljon aikaa lastenlasten kanssa ja kun hän iäkkäämpänä oli sitten huonomassa kunnossa, kaikki viisi lastenlasta kävivät säännöllisesti häntä tapaamassa ja mummo ilahtui aina kun lapset kävivät.
Kaverien luo.
Kuusivuotiaasta ylöspäin kaikki muutenkin yökyläilee kavereilla.