Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?
En kaipaa tähän vastauksia "hoida itse lapses, jos oot sellaisen hankkinu." Perheitä on monenlaisia ja jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Kiinnostaa, millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
Itse siis mietin, kun meillä on vain yhdet isovanhemmat. Isovanhemmat tulevat käymään, isoäiti hoivaa vauvaa ja isoisä avaa telkkarin ja istuu katsomaan sitä. Heille pitää laittaa ruoka/kahvit valmiiksi. Pääsen käymään kaupassa yksin isovanhempien tullessa kylään, mutta siinä se. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa tai muutakaan apua. Mietin, onko tavallistakin.
Kommentit (639)
621/639
|
27.11.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Ei mitenkään. 4 isovanhempaa on. Vanhempien lasten kanssa jonkin verran viettävät aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisä hoiti kaikki lapset äitiysloman jälkeen 1,5v ikään jolloin lähtivät päiväkotiin. Aluksi olin yksinhuoltaja ja tein hyvin aikaista vuoroa. Hän vei aamuisin päiväkotiin ja minä puolestaan hain iltapäivällä. Tarvittaessa vei hammaslääkäriin tai neuvolaan jos itselle tuli äkillinen työvuoro (olin vuokratöissä ja välillä työt tulivat nopeassa tahdissa). Opiskelin myöhemmällä iällä työn ohessa. Kolmena päivänä viikossa oli iltaopintoja työvuoron jälkeen ja kyllähän nuo päivät tyttö lähes asui isoisällään. Sanomattakin selvää että ollaan kaikki todella läheisiä. Toiset isovanhemmat ottavat muutaman kerran vuodessa yökylään.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä - lapselle 1-3 yötä mummolassa viikossa on sairasta!
Jatkuva ero omista vanhemmista ei ole hyväksi pienen lapsen kehitykselle ja lapsen ja vanhempien väliselle vuorovaikutukselle. Lapsen perusturvallisuus ei kehity vahvaksi ja lapsen luottamus omiin vanhempiin kärsii.
Isoäiti ei ole lapsen äiti eikä isoisä ole lapsen isä. Isovanhempien ei tule tunkea lapsen ja lapsen omien vanhempien väliin päsmäämään. Herää kysymys, MIKSI lapsi on mummolassa joka viikko yökylässä 1-3 yötä? Missä lapsen vanhemmat ovat? MIKSI isovanhemmat tunkevat raivokkaasti lapsen ja lapsen omien vanhempien väliin omimaan lasta? Toivottavasti tämä on näitä isovanhempien keksimiä Tuhannen ja yhden yön satuja ja tarinoita eikä totisinta totta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:<
Kyllä meillä pienemmät haluaa isovanhempien luoksi ja ovat yökylässä joka perjantai-lauantai. Käyvät isovanhempien kanssa yhdessä aina uimassa lauantaisin. Isovanhemmat kokevat tämän tärkeäksi ja kertovat saavansa siitä virtaa. Joskus heillä on niin hauskaa että venyy sunnuntaihin. Itselläni on myös viikonloppuvuoroja joten pidämme lasten kanssa yhdessä sitten arkivapaita.
Vierailija kirjoitti:
Se joka lapset tekee, on myös vastuullinen hoitamaan lapsensa.
Isovanhemmat on oman osansa tehneet, he ovat hoitaneet omat lapsensa
Eihän se ole hoitovastuu sysäämistä isovanhemmille kokonaisuudessaan, jos isovanhemmat hoitavat muutaman tunnin vauvaa tai ostavat tälle toppahaalarin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monia kommentteja siitä kuinka yli 70-vuotiaat eivät voi hoitaa lapsia. Kyllä on huonokuntoista porukkaa. Ymmärtäisin jos olis vaikka yli 90 - ja senkin ikäinen voi yhtä sun toista tehdä jos pää pelaa.
Yleensä ottaen aika surullisen vähän auttamista tai lämpimiä suhteita.
Aikovatkohan nämä itse avutta jääneet aikanaan itse auttaa omia lapsiaan kun he saavat jälkikasvua?
Jäin "avutta", koska ei ollut elämässäni omia vanhempia, eikä ns. tukiverkkoja. Puolison sukukin satojen kilometrien päässä.
Isosiskoja oli 2, mutta asuttiin kaukana toisistamme, joten yhteydet heihin olivat paljolti puhelimen varassa.
Toivoin, että olisi ollut oma äiti, joka olisi ollut ennen muuta henkisenä tukena ja isoäitinä elämässämme. Päätin, että jos joskus omat lapset perheellistyvät, olen saatavilla jos tarvitaan. Nyt on se aika. Olen saanut useita lapsenlapsia. Asumme niin lähekkäin, etteivät matkat ole este, ja todella paljon on ollut mummille tarvetta ja on edelleen, vaikka uuden sukupolven edustajat ovat jo kaikki koululaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tiiviisti lapsenlapseni elämässä. Viikossa lapsi on säännöllisesti yökylässä 1-3 yötä, ostan vaatteita, käyn harrastuksessa säännöllisesti ja muutenkin ollaan paljon yhdessä ja ollaan aina oltu. Rakastan lasta ylikaiken ja koen, että tämän suurempaa lahjaa en olisi voinut saada.
Miksi lapsesi perhe kokee tarvitsevansa noin paljon lapsivapaata aikaa? Tekevätkö he mitään lapsen kanssa tai maksavat lapsen tarpeita?
Entä jos sinulla olisi 6 lastenlasta kolmelta lapselta?
Entä jos ei nyt ole kuin yksi ja entä jos ei koskaan tulekaan useampia.
Ihme jankkausta.
Ilmeisesti tämä yhteistoiminta sopii tälle perheelle.
On vanhemmat ja isovanhempi, jotka ilmeisesti tulevat hyvin juttuun keskenään. Lapsen kannalta mahtava asia.
Olen kasvattanut lapseni päiväkoti-ikäisestä yksin teiniksi ja toisen lapsen jo aikuiseksi totaaliyksinhuoltajana ja niin että viimeisetkin lasten isovanhemmat ovat jo kuolleet. Isä ei ota lapsia luokseen. En saanut hoitoapua silloinkaan kun lapset oli vauvoja, silloin mieheni auttoi joskus. Olen tyytyväinen kun tämä urakka on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten vauva/leikki-ikäaikaan heillä oli kahdet isovanhemmat.
Miehen vanhemmat asuivat noin kilometrin päässä, molemmat olivat tuolloin eläkkeellä.
Pääsimme lukemattomia kertoja menemään töihin, kun he hoitivat sairastunutta lasta kotonaan. Ostivat paljon kaikkia vaatteita, mm. suurin osa lasten toppahaalareista oli anopin ostamia. Heillä oli aina vaippapaketit kotona valmiina, varavaatteita, soseita yms. mitään ei ikinä itse tarvinnut viedä mukanaan. Pitivät myös lapsen/lapset silloin, kun lähdimme jonnekin yönylireissulle.
Äitini ja isäni ovat eronneet ennen lasten syntymää. Äidin luona molemmat lapset olivat joskus harvoin yökylässä. Isän luo ei koskaan oltu liiemmin tervetulleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tiiviisti lapsenlapseni elämässä. Viikossa lapsi on säännöllisesti yökylässä 1-3 yötä, ostan vaatteita, käyn harrastuksessa säännöllisesti ja muutenkin ollaan paljon yhdessä ja ollaan aina oltu. Rakastan lasta ylikaiken ja koen, että tämän suurempaa lahjaa en olisi voinut saada.
Miksi lapsesi perhe kokee tarvitsevansa noin paljon lapsivapaata aikaa? Tekevätkö he mitään lapsen kanssa tai maksavat lapsen tarpeita?
Entä jos sinulla olisi 6 lastenlasta kolmelta lapselta?
Entä jos ei nyt ole kuin yksi ja entä jos ei koskaan tulekaan useampia.
Ihme jankkausta.
Ilmeisesti tämä yhteistoiminta sopii tälle perheelle.
On vanhemmat ja isovanhempi, jotka ilmeisesti tulevat hyvin juttuun keskenä
On se outoa kuitenkin. Aina syytetään ettei mummot välitä lapsenlapsistaan mutta ei kaikki vanhemmatkaan jaksa olla lapsensa kanssa ja huolehtia.
Kun mummo on lähietäisyydellä, ostakoon vaatteet ja katsokoon perään ja pitäköön yötä puolet ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ystäväpiirissä ainakin kahdet (vielä työelämässä olevat ) isovanhemmat, joita on nyt onnistuttu tapaamaan aikuisten kesken tasan kaksi kertaa vuoden aikana, kun heillä lapsenlapsia nyt kolme kpl. Lähes joka viikonloppu yksi tai useampi lapsenlapsi roudataan heille (koko viikonlopuksi), välillä pienenkin lapsen vanhemmat lähtevät etelän lomille /laskettelulomalle/festareille/kaveriporukoiden juhliin jne. Ennen noita lapsenlapsia vietimme ystäväporukalla yhdessä vappuja, uusia vuosia yms kun kaikilla oli jo aikuiset lapset tai ei lainkaan lapsia. Mutta sen jälkeen kun noita lapsenlapsia alkoi tulla, eivät nämä isovanhemmat ole kyllä paljonkaan päässeet hengähtämään, ja loppua ei näy. Suunnittelevat nyt ulkomaille muuttoa lähestyviä eläkepäiviä silmälläpitäen, ja ääneen on lausuttu mm. "että jospa sitten itsekin saisi vähän levätä, kun tulee vähän välimatkaa" Ja , eivät hekään noin paljoa haluaisi hoitaa, mutta eivät kuulemma kehtaa kieltäytyä, ja käytännössä nämä pienten lasten vanhemmat vaan ilmoittavat "että meidän Maija tulee nyt ensi viikonloppuna teille."
Vauvojen kanssa auttoivat sylittelemällä ja hoitivat esim sen aikaa, kun käytiin miehen kanssa kaudelleen saunassa (jos siis oltiin isovanhemmilla kylässä). Pari kertaa äitini oli muutaman tunnin vauvan kanssa, että käytiin asioilla. Isompana ovat sitten ottaneet yökylään, käyneet teatterissa, konserteissa, mökkeilemässä, uimassa, isomummolassa, pienillä reissuilla, ostoksilla jne. lasten kanssa. En oikein edes halunnut olla hirveästi erossa vauvoista, joten tämä sopii meille oikein hyvin. Hyvin on ehtinyt tulla läheiset välit isovanhempien kanssa sitten myöhemmin. Äitini jopa muutti ihan meidän lähelle ja jää kohta eläkkeelle, sopivasti kun kuopus menee kouluun. Pääsee sitten mummon luokse koulun jälkeen ja lomilla halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tiiviisti lapsenlapseni elämässä. Viikossa lapsi on säännöllisesti yökylässä 1-3 yötä, ostan vaatteita, käyn harrastuksessa säännöllisesti ja muutenkin ollaan paljon yhdessä ja ollaan aina oltu. Rakastan lasta ylikaiken ja koen, että tämän suurempaa lahjaa en olisi voinut saada.
Miksi lapsesi perhe kokee tarvitsevansa noin paljon lapsivapaata aikaa? Tekevätkö he mitään lapsen kanssa tai maksavat lapsen tarpeita?
Entä jos sinulla olisi 6 lastenlasta kolmelta lapselta?
Entä jos ei nyt ole kuin yksi ja entä jos ei koskaan tulekaan useampia.
Ihme jankkausta.
Ilmeisesti tämä yhteistoiminta sopii tälle perheelle.
On vanhemmat ja isovanhe
On se outoa kuitenkin. Aina syytetään ettei mummot välitä lapsenlapsistaan mutta ei kaikki vanhemmatkaan jaksa olla lapsensa kanssa ja huolehtia.
Kun mummo on lähietäisyydellä, ostakoon vaatteet ja katsokoon perään ja pit
No voi herranen aika nyt. Eikös tuo mummo just kirjoittanut että on suuri rikkaus tämä lapsenlapsi, ei nyt vaikuta sille että vanhemmat olisi sysännyt lapsen hänelle vastoin mummon tahtoa. Eiköhän tuo ole semmoinen kaikki voittaa-tilanne.
Ei tietysti mahdollista kaikille eikä kovin yleistä, mutta ollaan iloisia että heillä se toimii.
Meillä tää menee silleen päin, että isovanhemmat kysyy saisivatko lapsia lainaksi. Toki muutaman kerran on ihan tarvittukin apua jos on jotakin menoa, ja aina se on järjestynyt. Ja vastavuoroisesti autetaan tietysti heitä, vaikka tässä elämäntilanteessa (isovanhemmat terveitä, varakkaita, hyväkuntoisia, meillä pienet lapset ja ruuhkavuodet) apu meneekin pääasiassa meille päin.
Äitini on se joka eniten hoitaa, ja toisaalta hän myös eniten saa ja tarvitsee apua meiltä kun asuu yksin. Vauva-aikaan äiti saattoi tehdä meillä ihan kotitöitäkin tai tulla vahtimaan lapsia että saan käytettyä koiran lenkillä rauhassa (jos mies oli työmatkalla). Nyt isompana pyytelee lapsia kylään tai johonkin tekemisiin mukaan usein, ovat alakoululaisia joten eivät kovin "hoidettavia" enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naulan kantaan!
Suomessa monella lapsiperheellä on samankaltainen tilanne. Isovanhemmilta ei saa koskaan mitään apua mihinkään asiaan ja eri syistä. Monet lapsiperheet asuvat kaukana sukulaisistaan - eri paikkakunnalla, eri maakunnassa tai jopa eri maassa kuin sukulaiset.
Suomessa naisten ikä ensimmäisen lapsen syntyessä oli keskimäärin 29,6 vuotta vuonna 2022. Nykyaikana parisuhteet perustetaan ja lapset synnytetään huomattavasti iäkkäämpänä kuin muutaman kymmenen vuotta sitten. Nykyaikana ei olekaan harvinaista, että vauvalla on noin 70-vuotiaat tai iäkkäämmät isovanhemmat. Jos isovanhemmat ovat nuoria, niin he ovat usein kokoaikaisesti työelämässä tai yrittäjinä. Iäkkäämmät isovanhemmat ovat eläkkeellä, mutta tämä ei automaattisesti tarkoita, että he auttaisivat lapsiperhettä arjessa. Iäkkäät isovanhemmat voivat myös olla monisairaita ja he tarvitsevat jo itsekin kotiapua voidakseen asua kotonaan.
Anopin ja miniän suhde on usein hankala ihmissuhde. Hankala anoppi haluaa sekaantua lapsiperheen asioihin liikaa ja tunkea lastenlasten "äidiksi äidin paikalle". Tätä ei pidä hyväksyä ja rajattomalle anopille on laitettava rajat. Parisuhteessa ja perheessä miehen on oltava vaimonsa puolella. Jos besserwisser-anoppi komentelee, jakaa pyytämättä entisajan lastenkasvatusohjeitaan tai puuttuu lapsiperheen asioihin, hänen rajattomaan käytökseen on puututtava välittömästi.
Saman perheen sisarukset ovat voineet kokea lapsuudessaan, nuoruudessaan ja aikuisuudessaan hyvin eriarvoista kohtelua omien vanhempiensa taholta. Oma suhde vanhempaan ja lapsuudenkodissa koetut epäreiluuden kokemukset vaikuttavat ihmissuhteisiin myös aikuisuudessa. Suhteet omiin sisaruksiin ja omiin vanhempiin ja sukulaisiin voivat olla hankalia ja vaikeita ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat eivät auttaneet vauva-aikana mitenkään eivätkä auta nytkään. Teemme kaiken itse: Hoidamme lapset ja teemme kotityöt. Lapset eivät ole ikinä hoidossa mummoloissa ja isovanhempia ei juoksuteta meille lastenhoitajiksi. Hyvin olemme pärjänneet.
Monet anopit kiusaavat ja vihaavat miniöitään. Anoppi eli tyttären äiti saa huseerata tyttären kotona ja tyttären lasten kanssa miten sattuu ja miten huvittaa. Pojan perheessä miniä laittaa narsistiselle ja rajattomalle anopille ensimmäistä kertaa rajat.
Monessa lapsuudenkodissa on suosittu yhtä sisarusta räikeästi. Tämä suosikkiasema jatkuu usein aikuisuudessakin. Suosikin perhettä autetaan auliisti ja annetaan rahaa, ostetaan tavaroita ja annetaan ilmaista 24/7 kotiapua. Tämä sisarusten välinen räikeä eriarvoisuus pitäisi ottaa huomioon perinnönjaossa ja määrätä vanhempien suosikille perintöverot ennakkoperinnöstä.
Läheisriippuvainen anoppi käyttää v
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä - lapselle 1-3 yötä mummolassa viikossa on sairasta!
Jatkuva ero omista vanhemmista ei ole hyväksi pienen lapsen kehitykselle ja lapsen ja vanhempien väliselle vuorovaikutukselle. Lapsen perusturvallisuus ei kehity vahvaksi ja lapsen luottamus omiin vanhempiin kärsii.
Isoäiti ei ole lapsen äiti eikä isoisä ole lapsen isä. Isovanhempien ei tule tunkea lapsen ja lapsen omien vanhempien väliin päsmäämään. Herää kysymys, MIKSI lapsi on mummolassa joka viikko yökylässä 1-3 yötä? Missä lapsen vanhemmat ovat? MIKSI isovanhemmat tunkevat raivokkaasti lapsen ja lapsen omien vanhempien väliin omimaan lasta? Toivottavasti tämä on näitä isovanhempien keksimiä Tuhannen ja yhden yön satuja ja tarinoita eikä totisinta totta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:<
En löytänyt keneen tuo viesti viittaa tässä ketjussa. Emme tiedä, millaista siellä omien vanhempien kanssa on. Ehkä isovanhempien vahva (erittäin vahva) läsnäolo on tarpeen, jotta lapsenlapsi ylipäätään on ... huolehdittu, hoidettu, turvassa. Emme oikeasti tiedä. Ihan turha kimpoilla.
Vauva-aikana eivät auttaneet, koska asuivat kaukana ja olivat vielä työelämässä. Myöhemmin hieman enemmän (kun olemme heillä käymässä niin pääsemme käymään syömässä/kaupungilla tms. miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Se joka lapset tekee, on myös vastuullinen hoitamaan lapsensa.
Isovanhemmat on oman osansa tehneet, he ovat hoitaneet omat lapsensa
"Se joka lapset tekee, on myös vastuullinen hoitamaan lapsensa."
Eli kukin on vastuussa omasta lapsestaan. Jos oma lapsi saa lapsen, ja tarvitsee apua, isovanhempi on velvollinen auttamaan omaa lastaan.
Olemme siis samoilla linjoilla.
Minua ei autettu, jos vaikka lääkäriin olisin tarvinnut äkillisesti päästä mieluusti ilman lapsia (päivällä kun mies töissä) niin isovanhemman harrastus oli tärkeämpi. Joka viikko toistuva harrastus. Sitä ei voinut koskaan, missään olosuhteissa jättää väliin. Olen vannonut (itselleni) että autan omia lapsiani jos tarvitsee. Toisen ihmisen, etenkään oman lapsen ajaminen piippuun, on aika haljua.