Voimat loppu - Mies vei ne...

Hae apua tuohon läheisriippuvuuteesi. Ja ota ero

Jos terapeuttikin on sitä mieltä, että miehessä on patoutunutta aggressiota joka tulee purkautumaan joskus kunhan löytyy sopiva kanava, ja jos tuo nykyinen väkivalta ei vielä edes ole sitä vaan pientä paineenpurkamista sitä odotellessa, niin haluatko oikeasti olla paikalla kun se oikea pato murtuu?

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:24"]

Niin, ja tuo piti lisätä vielä sinulle 81, että  myös parisuhdeterapeuttimme (olemme käyneet terapiassa huimat viitisen kertaa, viimeksi puoli v sitten) oli sitä mieltä, että miehelläni on sisällään paljon patoutunutta aggressiota, joka jotenkin vain odottaa kanavaa, josta purkeutua ulos. Juuri siltä se tuntuu.

AP

[/quote]

Eikö tuo terapeutin huomautus saanut sinua lähtemään karkuun? Viimeistään tuossa vaiheessa sinun olisi pitänyt oivaltaa, että olet ihan oikeassa vaarassa. Olet jo kertonut, että mies käyttää fyysistä väkivaltaa sinua kohtaan. Mitä vielä odotat? Sitäkö, että hän hakkaa sinut sairaalakuntoon?

Älä hyvä ihminen jää enää kotiisi vaan pakkaa tavarasi kaikessa hiljaisuudessa ja muuta pois. Hankin itsellesi asunto ja pyydä ystäviä auttamaan muutossa, kun miehesi on poissa. Pistä sitten avioero vireille. 

Varaudu kuitenkin äkkilähtöön. Ota selvää lähimmän turvakodin osoite tai sovi jonkun ystävän tai sukulaisen kanssa, että voit mennä sinne turvaan, mikäli mies alkaa taas riehua. 

https://www.turvakoti.net/site/

Hei ap. Sun tunneälyssä ei ole mitään vikaa, sun miehes on sen sumentanut täysin. Ehdotan, että seuraavan kerran kun menet "peittelemään", laita puhelin taskuun ja nauhuri päälle. Nauhoita koko paska, mitä se kusipää suoltaa suustaan. Äläkä yhtään puolustele miestäsi, se ON KUSIPÄÄ. Tee nauhoituksesta varmuuskopiot, lähetä sähköpostilla vielä jollekin luotetulle ihmiselle. Seuraavana päivänä soita koko juttu miehelle, kysy, käyttäytyykö kunnon mies noin? Vastauksen tietää pikkulapsikin (ja todellakin sääliksi käy lastaan, toivottavasti tapaavat vain valvotusti!).

Sitten lähdet, lopullisesti, ikuisesti. Eropaperit postilla perään. Tällaisten miesten kanssa EI SAA enää lähdön jälkeen olla missään tekemisissä yksin. Jos joudut tavaroita hakemaan tms, ystävä (mieluusti miespuolinen) mukaan. Et keskustele, et vastaa puhelimeen, sähköpostit suoraan roskiin.

Kipeää se tekee, mutta mieti, haluatko oikeasti olla noin sairaan vätyksen nyrkkeilysäkkinä loppuikäsi. Ja se loppuikä ei kovin pitkä tule olemaan! Väkivalta vain yltyy, ja joku kaunis päivä olet vain yksi kuoliaaksi pahoinpidelty puoliso poliisin tilastoissa.

Olet fiksu ihminen, siksi puhun näin suoraan. Tiedät itsekin, että olen tässä oikeassa. Sun pitää vaan tunnustaa se itsellesi.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:44"]

Hei ap. Sun tunneälyssä ei ole mitään vikaa, sun miehes on sen sumentanut täysin. Ehdotan, että seuraavan kerran kun menet "peittelemään", laita puhelin taskuun ja nauhuri päälle. Nauhoita koko paska, mitä se kusipää suoltaa suustaan. Äläkä yhtään puolustele miestäsi, se ON KUSIPÄÄ. Tee nauhoituksesta varmuuskopiot, lähetä sähköpostilla vielä jollekin luotetulle ihmiselle. Seuraavana päivänä soita koko juttu miehelle, kysy, käyttäytyykö kunnon mies noin? Vastauksen tietää pikkulapsikin (ja todellakin sääliksi käy lastaan, toivottavasti tapaavat vain valvotusti!).

Sitten lähdet, lopullisesti, ikuisesti. Eropaperit postilla perään. Tällaisten miesten kanssa EI SAA enää lähdön jälkeen olla missään tekemisissä yksin. Jos joudut tavaroita hakemaan tms, ystävä (mieluusti miespuolinen) mukaan. Et keskustele, et vastaa puhelimeen, sähköpostit suoraan roskiin.

Kipeää se tekee, mutta mieti, haluatko oikeasti olla noin sairaan vätyksen nyrkkeilysäkkinä loppuikäsi. Ja se loppuikä ei kovin pitkä tule olemaan! Väkivalta vain yltyy, ja joku kaunis päivä olet vain yksi kuoliaaksi pahoinpidelty puoliso poliisin tilastoissa.

Olet fiksu ihminen, siksi puhun näin suoraan. Tiedät itsekin, että olen tässä oikeassa. Sun pitää vaan tunnustaa se itsellesi.

[/quote]

Muista seikoista olen samaa mieltä paitsi nauhan soittamisesta miehelle. Siinähän ap asettaisi itsensä vaaraan. Raivopäinen ihminen raivostuu, kun häntä arvostellaan ja voi käydä käsiksi. On aivan samantekevää ap:n kannalta, ymmärtääkö hänen miehensä, kuinka sairasta miehen käytös on. Mielestäni ap:n ei tarvitse eikä edes pidä ruveta opettamaan miehelle ihmisten tapoja. Se mies on nimittäin ihan oikeasti vaarallinen.

90

Ap on niin ärsyttävä kynnysmatto, mutta ilmeisesti ei itse haluakaan onnellista parisuhdetta. Ainut jota tässä todella säälin ja jonka eteen ap:n toivoisi jotain tekevän on miehen lapsi. Onko ap sinusta oikein se tapa jolla mies lastaan kohtelee? Näetkö että sinä lapsen elämässä olevana aikuisena voit olla avuksi lapselle?

Huomenta, ja kiitos vielä kaikista kommenteista laidasta laitaan.

Teen nyt itseni kokoonkeruutyötä, niin sanoakseni, ja hyvin perusteellista sellaista.

Toimin myös: kävin jo eilen katsomassa neljää mahdollista uutta asuntoa. Hyvällä tiellä ulos siis olen, ja olen sen verran varautujatyyppiä, että olen pitänyt itselläni koko ajan tallessa sen verran säästöjä, että saan se oman asunnon kyllä hankittua. Siitäkin huolimatta ettei mies ostaisi minua nyt ulos tästä nykylukaalista (sillä saanhan minä tästä rahani jossain vaiheessa vissisti kuitenkin, ja nyt ei ole se oikea aika puhua asiasta, tiedän).

Tiedän myös, että pahin viholliseni tässä tilanteessa taidan olla minä itse - ainakin jos miestä ei oteta lukuun - sillä pelkään sitä hetkeä, kun mies alkaa puhumaan järkeviä kaikkea katuen ja omia tekojaankin rauhallisen järkevästi analysoiden. Aina se hetki on aiemminkin tullut eteen.

Olen kahteen otteeseen jo aiemmin vuokrannut itselleni väliaikaisesti asunnon tämän suhteen aikana, mutta mies on saanut minut aina puhuttua takaisin yhteiseloon. Pari ihan ensimmäistä vuokrakämppäyritystäni hän tosin teilasi aivan täysin: oli kuulemma heti avioeron tai vieläkin pahemman paikka, jos sellaista harkitsin. Siksi en nyt availe sanaista arkkuani miehelle aikeistani.

Nyt ei miehen taholta enää auta mitkään uhkailut tai pelolla hallinnat, se on selvä, mutta pelkään sitä hetkeä, kun mies "muuttuu" siksi järkeväksi, tuntevaksi ja tunteitaan hallitsevaksi (tai siltä näyttäväksi & kuulostavaksi) ihmiseksi, johon alunperinkin ihastuin. Siihen hetkeen tarvitsen voimaa aivan tolkuttomasti, tiedän jo.

- Jos teitä samassa tilanteessa joskus (valitettavasti) olleita on tätä lukemassa, niin otan todella kiitollisena vastaan kaikki vinkkinne siitä, miten ohitan miehen "järkipuheet" ja kaiken sen hyvän, jota hän osaa kyllä vähintään muutaman päivän ajan aina näyttää etenkin sanoin, usein myös teoin. Jotta en enää sortuisi palaamaan, kuten aina olen tähän mennessä tehnyt.

AP

Joo, vedän nyt vielä yhteen, että tuo öinen problematiikka oli se akuutein ongelma, kun eilen aamulla avasin keskustelun, ja tavallaan halusinkin ensin vain siihen kommentteja. Omasta mielestäni kun jo sekin yksinään on ihan riittävän rasittavaa, ja oman unettomuuteni paheneminen (tämän kuvion seurauksena) eksponentiaalisesti viimeisen 3 vuoden aikana on vienyt minulta ne voimat ihan totaalisesti.

Mutta ei ne tietty pelkästään nuo öiset ongelmat ole, jotka tässä on vieneet omat yöunet, ja oireiston kirjokin on aika lailla laajempi. Elimistö on koko ajan ns. taistele tai pakene -tilassa, ja sydän hakkaa hulluna. Säikyn ihan pienimpiäkin ääniä, ihmisiä jne. Väsymys on loputon, muistista on tullut hatarampi ja maailma on alkanut näyttämään aika sumuiselta. Jäljellä olevat ystävät kertovat, että olen muuttunut jotenkin oudoksi, ihan erilaiseksi kuin mitä olin aiemmin.

Monta kertaa olen tietty toivonut, että olisin lähtenyt jo ajat sitten ennen kaikkea tätä, aivan kuten te muutkin. Mutta ei siitä kannata itseään soimata. Pääasia, että pääsee liikkeelle ennen kuin se on totaalisesti myöhäistä.

Miehellä on (muulloinkin kuin öisin) ikään kuin erilaisia persoonia, joista nyt on päällä semmoinen lässyttävä oudolla äänellä puhuva anteeksipyytelevä versio, joka käyttäytyy kuin mitään ongelmia ei olisi ikinä ollutkaan. Ennen aina tässä vaiheessa ajattelin, yli kaiken pahan olon, että omassa päässäni vain viiraa, tai jotein sinnepäin. Mutta sitä se ei ole.

Kaikille, jotka ovat vastaavissa tilanteissa, vinkkaan vielä sen, että nämä tämän tyyppiset miehet aloittavat näemmä usein varsin pienillä teoillla ja sanoilla, mutta musertavat toisen itsetuntoa vähitellen yhä enemmän siten, että ihminen alkaa epäillä omaa mielenterveyttään, eikä enää saa oikein kiinni mistään olennaisesta, kun voimat menevät päivästä toiseen selviytymiseen. Ei hyvä.

Sekin on tärkeää tajuta, että meissä on jokaisessa inhimillisiä "virheitä", mutta eivät vaikkapa ne aikatauluista 10 min. myöhästymiset todellakaan ole sen kokoluokan virheitä, että koko maailma hajoaa ja kaikki haukkumasanat on jo käytössä ym. Suhteellisuudentajusta on hyötyä, jos sen suinkin pystyy säilyttämään kuviossa mukana.

Mutta käsittämättömiä ihmisiä vaan on olemassa. Uskon sen nyt.

Toivotan hurjasti voimia kaikille muille saman kokeneille, asiat kohdanneille ja "lähtijöille", samoin kuin niille, jotka paraikaa rakentavat maailmaansa uudestaan siksi, joka se oli aiemmin.

AP

Aiotko ap lähteä suhteesta?

Hae apua ja lähde. Pelasta loppuelämäsi Ap! Sinulla on vielä ystäviä ja työpaikka ja voit rakentaa uuden elämän. Katkaise kaikki yhteydenpito siihen mieheen. Ihan kaikki.