Lue keskustelun säännöt.
Voimat loppu - Mies vei ne...
04.03.2015 |
Avaudun nyt tänne, kun viimeyö oli taas helvetillinen.
Avioliittoa takana 4,5 v. ja tilanne on mikä on. En jaksa aloittaa alusta asti, sillä ette jaksaisi lukea.
Mutta tuo viimeöinen: mies pyysi minua tulemaan sanomaan hyvät yöt hänelle (nukumme eri makuuhuoneissa, mies kuorsaa), jos tulen reissustani (työmatka) kotiin ennen klo 24. No minähän tulin. Hiivin hiljaa miehen makkariin ja tämä heräsi, jolloin kävin viereen halaamaan ja toivottamaan hyvää yötä. Mies tykkää yleensä tästä kovasti.
Olin kylmässä pitkän matkan asemalta käveltyäni aivan jäässä ja ehtiäkseni ajoissa hyvän yön toivotuksiin (tiedän, että miehellä on halu päästä nukkumaan ajoissa), heitin vain tavarani eteiseen ja saman tien makkariin, jotta en olisi myöhässä.
Mutta mies otti ja raivostui. "Mitä helkkaria sä mut herätät?" Minä: "No kun pyysit". Mies: "Ei he**etti!, Häivy s**tana! Häivy nyt heti tai otan vi**u eron!" Minä: "No etkö halua halata?". Mies: "Ei s**tana, siinä herää kokonaan ja oot ihan kylmä p*ska!". Ja vielä vahvistuksena perään vielä, että "Ihan kylmä p*ska!".
Ei siinä sitten muuta, kun meikäläinen itkuisena makkarista ulos, eikä unta tullut koko yönä, turha toivo. Myönnän, että ennen kuin ehdin alaovelta makkariin, meni n. 10 min. ja olin siten n. 10 min. myöhässä sovitusta klo 24 aikataulusta. Mutta...
Eikä tämä suinkaan ollut eka kerta.
Mieheni mielestä nämä kaikki vastaavat ovat aina minun syytä, vaikka olen itse yleensä se rauhallisesti puhuva/halaava osapuoli. Mies taas on tavattoman osaava haukkuja. Nimityksiä riittää joka lähtöön. Olen "hullu", "sairas" jne. Etenkin öisin. Samoin tuo osaa kirosanat. Ja sata kertaa on sovittu, että ei enää näin, koska multa häipyy yöunet kokonaan.
Nyt oli sitten taas kaikki minun syytäni, ja ero pitää saada. Miehen lempipuuhaa on myös tuo erolla uhkailu. Tekee sitä n. kerran viikossa. Olemme eronneet jo monesti, mutta palaamme aina yhteen, rakkauden vuoksi, kai.
Mies on aivan kultainen 5 pv viikosta: tekee kaikkensa miellyttääkseen, hieroo, valmistaa ruokaa, puhuu ja pussaa, halaa, oivaltaa syvällisiä asioita, jakaa arkea. Kaikkea sitä, mitä olen aina toivonut. Mutta sitten on ne 2 pv viikossa...
- Antakaahan tulla nyt ja mahdollisimman suoraan: olenko täysin idiootti, kun tätä touhua katselen, vai onko vika sittenkin minussa???
- Onko muillakin miehiä, jotka vain muuttuvat kusipäiksi öisin tms???
Kommentit (110)
Ja jos nyt voin edes yhden aivan peruskamaa olevan jutun sanoa varoitukseksi kaikille, niin se on tässä: jouskaa jo siinä vaiheessa, kun kohtaatte miehen, jonka ex-suhteessa/-suhteissa kaikki oli sen vaimon/tyttiksen syytä ja vikaa (miehen mielestä). Tämä kävi ilmi tässä omalle kohdalleni osuneessa jo heti alkuviikkoina, mutta ostin koko tarinan, kun oli kuulemma niin ilkeä nainen tämä viimeisin ex, oikein bitch, ja vuosikausien ajan kestäneet karmeat masennusjaksot, jotka syöksivät kuulemma koko perheen - ja etenkin sen lapsen, jonka mies "pelasti" - ihan tuhoon. Minulle ei toimi tuo enää ikinä, sen lupaan, paitsi täydellisenä pakoonjuoksun merkkinä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mies myös raivoaa väsyneenä iltaisin ja aamuisin. Viimeyönä suuttui kissalle ja meni olkkariin nukkumaan
Rauhoittukaa ja hankkikaa lääkitys. Tuohan on ihan naurettavaa, toinen menee halimaan (turhaa) ja toinen huutaa(turhaa). Nyt otat viileän arkisen asenteen, turha romantiikka pois. Elät itsellesi ja keskityt omiin juttuihin. Tietysti keskustelet miehen aloitteesta mutta jos juttu menee asiattomuuksiin, käske pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään oikeaa asiaa.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 08:52"]Olet idiootti.
Ei normaalissa suhteessa haukuta kusipääksi.
Älä anna miehen enää uhkailla erolla, vaan ensi kerralla sanot että selvä, ja hommaat ne eropaperit.
[/quote]
Aivan ! Oma miehenikin on vihainen jos herätän tai jos on väsynyt, mutta ei IKINÄ hauku tai uhkaile erolla.
Jos teillä ei ole lapsi niin ota ero. Ja miksi ihmeessä pitää mennä herättämään nukkuvaa karhua? Antaisit nukkua ja menisit itsekin vaan nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 peukkua viestille 55. AP, kyllä sä aika tonttu olet, vaikka sisukas olisitkin. Pään hakkaaminen seinään on vääränlaista sisukkuutta. Olisit vaan heti kirjoittanut romaanin, niin tuskinpa kukaan olisi sanonut "älä vaan herätä sitä yöllä". Ei tuollaista kuulu sietää edes lasten takia (jolloin mielestäni on yritettävä enemmän). Teillä ei edes ole yhteisiä lapsia, sen kuin lähdet vain. Herää, AP!
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:00"]No jos se on nukkumassa ja esimerkiksi stressaa unensaannista, niin onhan se tyhmää mennä herättämään. itse olen huono nukkuja ja kyllä se vituttaisi jos joku tulee herättämään juuri unensaannin jälkeen. Itsellä voi kestää todella kauan ennen uutta nukahtamista, jos nukahda ollenkaa enää.
[/quote]
mies oli PYYTÄNYT
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan ainoa keino sinun on erota tuosta miehestä, jos haluat elää vähänkään ihmisarvoista elämää. Mitä joku edes näkee tuollaisessa miehessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 10:15"]
repimistä, potkimista, tukasta vetelyä, ravistelua... ap ymmärrätkö että tuo on väkivaltainen suhde ja sinun ei missään nimessä pitäisi pysyä siinä? Lähde hyvän sään aikana ennen kuin teillä on lapsia.
Surkeaa mutta en usko että lähdet, ja olet viiden vuoden päästä täällä samalla palstalla kun pelkäät tuota miestä mutta teillä on pienet lapset, etkä ole koskaan näyttänyt niitä mustelmia lääkärissä etkä soittanut poliisia, ja sitten sinulla ei ole mitään näyttöä kun haluat erota, mutta mies haluaa lapset puoleksi ajasta sinulta ja sitten kun olette eronneet niin vainoaa sinua. Pitää tietysti talon ja tavarat. Kai teillä on avioehto hänen hyväksi.
[/quote]
Minä olin niin tyhmä, että uskoin hänen hyvyyteensä, mitä oli häviävän pieni osa. Olin ymmärtäjä.
Tein lapset, olin vainottu, kiusattu ja lopulta sairastuin, lapset kärsivät, nyt asiat hyvin.
Olin kokenut lapsuudessa väkivaltaa, olin äidin ymmärtäjä. Tämä toistui suhteessa.
Päässäni oli pienenä opittu "taito", mikä olikin väärä fiksaatio.
Sanonpahan vain, että lähde ja vikkelään!HAET HYVÄKSYNTÄÄ ja olet vain kynnysmatto. TOIMI. Ja mene hakemaan uusi suunta itsellesi aloittamalla terapia.
Se voi johtua siitä, että ei pää ole ihan kasassa kun juuri herää. Jos tuota päivisin tapahtuu, niin eipä hyvältä näytä. Olen itse tosi rauhallinen, mutta pari kertaa ole antanut muijalle avokkaan, kun hän on herättänyt minut aamulla ja alkanut vittuilemaan sillä sekunnilla, kun silmäni aukeavat. Ei jotenkin ne normaalit läyttäytymistä säätelevät aivoalueet ole viellä heränneet. Sikäli huvittva tilanne, kun molemmat katsovat toisiaan silmät pyöreinä kauhusta ja hämmästyksestä. Itse et ollut edes mitään pahaa sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnioitan rohkeuttasi ja voimiasi (nro 55). Olen minäkin tästä lähtenyt jo monta kertaa, mutta aina olen palannut takaisin.
Tuntuu, että olen jollain tavalla addiktoitunut tuohon mieheen, enkä ole koskaan aiemmin tällaista kokenut. Siksi vieläkin jotenkin odotan, että kyllä kaikki tästä muuttuu paremmaksi, vaikka järki sanoo aivan muuta.
Olen pysynyt hyvinä ystävinä kaikkien ex-kumppaneideni kanssa erojen jälkeen, mutta tämän miehen kohdalla se ei liene mahdollista. Kyllä sitä raivoa nimittäin riittää päivillekin (tosin erityisesti silloin, kun mies ei ole nukkunut kunnolla) ja mies on erittäin pitkävihainen.
Itse lepyn nopeasti ja olen aina sovittelemassa tilanteita, mutta miehellä on kumma ajatusmaailma tuossakin: hänen mielestään kaikki meni jo pieleen, eikä mitään voi enää tehdä ja "nyt sitten vaan kärsitään molemmat". Saattaa puhua kostostakin pitkään.
Se vanha viisaushan on, että parisuhteen kohtaloa ei ratkaise se, miten riidellään, vaan se, miten riidat sovitaan. Meillä vaan näihin "kärsintöihin" ei tarvita edes riitaa, ihan vaan vaikka keskustelu, joka menee pieleen ja mies kokee sen syyllistämiseksi.
Ja mitä ne hyvät puolet sitten ovat: no kaikki mahdolliset hyvät puolet, joita olen aina miehessä itse kaivannut. Siinä se tajuton ristiriita juuri onkin. Mies on oivaltava, hauska, analyyttinen, fiksu, usein rauhallinen, auttamishaluinen (tiettyyn mittakaavaan asti), miehekäs, näppärä käsistään, ratkoo käytännön ongelmat hetkessä, nauttii pienistä asioista, osaa nauraa itselleen jne. Empatia on sitten se osa-alue, jota kaipaan ja jota harvoin hänessä näen. Eli silloin kun hätä on suurin, häipyy tuki kuin matto alta saman tien. Se on se ongelma.
AP
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:47"]
Ap täältä vertaistukea - muistan kuinka monta vuotta vakuutin itselleni että "mutta kun siinä on se ihana puoli, ei se kaiken aikaa kamala ole" ja annoin anteeksi ja ymmärsin jne. Mutta olet riippuvainen ja niin olin minäkin, etkä enää ajattele selkeästi. Tuo EI ole suhde jossa pitää pysyä eikä parisuhde jota voi enää hoitaa. Siinä ei ole mitään mitä sinä voisit tehdä, et voi tehdä niitä asioita hänen puolestaan etkä muuttaa häntä etkä pakottaa häntä. Ja yksin et voi pitää liittoa kasassa. Mieti ja kuvittele valmiiksi se hetki kun tajuat että olet loppu, että näin ei voi jatkua, että sinun on pelastauduttava. Se hetki tulee voin sanoa kokemuksesta. Silloin lähde äläkä palaa. Älä enää tapaa äläkä suostu edes "väliaikaisesti" yöpymään samassa, älä mene yhdessä "setvimään tavaroitasi" tai "keskustelemaan" - ne kaikki ovat yrityksiä saada sinut jälleen kerran takaisin siihen verkkoon. Kun lähdet, lähde äläkä palaa. Ainoa keino päästä riippuvuudesta on täysi vierotus.
Jos sitten vuoden kuluttua olet vilpittömästi sitä mieltä että se olikin virhe, vapaasti siitä vaan... enpä usko että siinä vaiheessa tuntuu siltä. En ole ikinä ollut niin helpottunut ja vapaa ja onnellinen enkä ole hetkeäkään katunut.
[/quote]
Näin myös minulla. En voinut seurustella muiden kanssa, vaan aina palasin, kuvitellen, että meillä oli sitä jotakin spesiaalia.Vitut.
Sinun tarvitsee arvostaa itseäsi. Siitä se mulla lähti. Ja katkot kaiken yhteydenpidon, kaikki salaisiksi osoitteet, puh.nrot. Tuosta se elämä alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:25"]
Sä vaikutat vähän asbergerilta.
[/quote]
Ja sä vaikutat lukihäiriöiseltä, se on nimittäin asperger.
Mä en jaksais tuollaista miestä, mutta hyvähän se on täältä käsin jeesustella... Terv. yksi, joka on kärvistellyt sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa kymmeniä vuosia.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:12"]Olisi toki munkin mielestä tyhmää herättää, jos miekkonen ei olisi sitä itse pyytänyt. Jos tuo käskee, etten herätä, niin en herätä. Voi kun aina selvästi käskisikin.
Ja nämä "oireet" ovat ilmestyneet vasta viimeisen 2,5 v. aikana, koko ajan pahentuen. Ensimmäisen vuoden aikana ei ollut jälkeäkään moisesta (silloin olisin varmaan ottanut vielä jalat alleni).
- Eli voiko ihmiselle siis kehittyä tuo "uniagressio" jotenkin yhtäkkiä?
Kun pistää miettimään, että tekee tuon ihan tahallaan nyt, kun ei ole enää niitä vaaleanpunaisia laseja silmillä ja minäkin olen jo ehtinyt muuttua ihan tavalliseksi ihmiseksi - alkuaikoina kutsui enkeliksi, nyt on nimitykset hieman toiset.
Ja tuohon oireistoon todellakin kuuluu myös fyysinen aggressio: on repimistä, potkimista, tukasta vetelyä, ravistelua jne. Ottaa koko patteriston käyttöön yhtäkkiä öisin.
- Te muiden uniäreiden kumppanit, käykö teilläkin näin?
- Entäs tuo aikajana - oliko miehenne aina tuommoinen?
AP
[/quote]
Juu, on se ihan ok repiä, potkia, töniä ja vetää turpaan puolisoa. Tyhmäkö olet?
Ensin annat ymmärtää, että puoliso on vittuuntunut herätessään, mutta sitten käykin ilmi että puolisosi on 2 päivää viikossa väkivaltainen? Vähän eri asia. Väkivaltaa en katsoisi yhtä kertaa enempää, kerrasta olisi poikki.
Olet addiktoitunut pahaan oloon ja huonoon suhteeseen? Niinköhän? Lopettaisit jo itsesi huonon kohtelun. Olet vain kynnysmatto jota miehesi käyttää hyväksi heikon itsetuntonsa kohentamiseen. Hänellä on sadistisia ja narsistisia piirteitä jotka tekevät yhteiselämänne mahdottomaksi. Sinun on aika alkaa välittää itsestäsi ja hyvinvoinnistasi.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 10:51"]
Hyvä ihminen LÄHDE tuosta suhteesta heti! Ihan kauheata, että jotkut sietää tuollaista kohtelua. En kyllä ikinä tule ymmärtämään näitä naisia, jotka antaa itseään pahoinpidellä. Miksi hukkaat elämäsi tuollaisen miehen kanssa? Oma exänikin osasi hyvin manipuloida kaiken aina minun syyksi. Onneks tajusin lähteä ajoissa. Nyt olen suhteessa, jossa minua rakastetaan aidosti ja kohdellaan hyvin. Mieluummin olisin vaikka yksin, kuin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei arvosta minua. Vain sinä itse voit auttaa itseäsi päättämällä jättää miehesi. Minä pakkasin tavarani miehen poissa ollessa, enkä suostunut enää tapaamaan kasvotusten, koska tiesin että yrittäisi taas manipuloida minua. Elämäni paras päätös.
[/quote]
Juuri näin. Olen se, joka jo ensimmäisellä sivulla kehotti eroamaan jos vielä uhkailee erolla, en muista numeroani, ja muutenkin ettei normaalissa suhteessa kutsuta kusipääksi.
Ihan uskomatonta kuinka moni äälä syyllistää ap:tä miehen hulluudesta! :O
Ap, sun aluksi saamat kommentit, jotka kielsivät sua herättämästä miestä, johtuivat varmaan siitä ettet avannut heti asiaa enempää. Jos ongelma olisi vain herätettäessä kiukkuinen mies niin ratkaisu voisi löytyä herättämättömyydestä. Yöraivarithan on vain jäävuoren huippu ja ongelmat ihan eri suuruusluokkaa (vaikka olenkin sitä mieltä, ettei kusipääksi kuulu kutsua vaikka heräisikin yllättäen).
Se on oikeasti vaarallinen, ahdistaa sun puolesta.
Hyvä ihminen LÄHDE tuosta suhteesta heti! Ihan kauheata, että jotkut sietää tuollaista kohtelua. En kyllä ikinä tule ymmärtämään näitä naisia, jotka antaa itseään pahoinpidellä. Miksi hukkaat elämäsi tuollaisen miehen kanssa? Oma exänikin osasi hyvin manipuloida kaiken aina minun syyksi. Onneks tajusin lähteä ajoissa. Nyt olen suhteessa, jossa minua rakastetaan aidosti ja kohdellaan hyvin. Mieluummin olisin vaikka yksin, kuin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei arvosta minua. Vain sinä itse voit auttaa itseäsi päättämällä jättää miehesi. Minä pakkasin tavarani miehen poissa ollessa, enkä suostunut enää tapaamaan kasvotusten, koska tiesin että yrittäisi taas manipuloida minua. Elämäni paras päätös.