Voimat loppu - Mies vei ne...

Onko teillä lapsia? Mites nuo yöheräilyt, kun on lapsia? Huudetaanko niillekin, kun on pakko herätä?

Miksi mies pyytää herättämään?

En herättäisi jos reaktio on tuollainen.

Niin no, se kun nyt tällä kertaa sanoi ihan selvästi, että "Meen nukkumaan nyt, mut tuu sit herättään...". Eli tiesin, että nukkumassa on, mutta itse halusi tulla herätetyksi & halatuksi.

Sitten jatkumona: aina n. kerran per kk käy niin, että en mene herättämään kun tulen myöhään töistä tms. (kun mies ei ole pyytänyt) ja sitten ongelman nimi onkin se, että mies ei ole saanut nukuttua, kun ei ole tiennyt missä minä olen! Ja taas tulee huutoa. Olen sanonut, että puhelimet on sitä varten keksitty, mutta ei kuulemma jaksa soittaa, vaan valvoo mieluummin yön tuskaillen (???). Jotain miehen logiikkaako, vai liittyykö samaan unisyndroomaan kenties?

Välillä tuntuu, että on ihan arpapeliä, miten käy, jos uskallan iltasella vielä olla jossain menossa. Pettämisestäkin tuo välillä epäilee, vaikka syytä ei ole.

Tjooh, ongelmaa on. On vaikea olla oikeinpäin herralle, kun joku kuitenkin menee pieleen, siltä se ainakin nyt tuntuu.

AP

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:21"]Ja miehen pyyntö (puhuimme puhelimessa klo 22) meni siis näin: "Meen nyt nukkumaan, mut tuu herättään jos tuut kotiin ennen klo 24".

Omasta mielestäni kotiuduin ennen ko. kellonaikaa, enkä vaan jotenkin osaa aavistaa noiden reaktioiden voimaa. Siis 10 min. aikaisemminko olisi sitten ollut ihan ok herättää?

Mies heittää usein peliin myös ns. ajatustenlukuleikin. Että "Kylhän sä nyt tiesit ton, et noin käy, älä huijaa, tahallas mus kiusasit". No EN EN ja EN! Yritän tehdä kuten pyytää. Mutta sitten kun on jo se "Kylmä p*ska", niin alkaa jo olla vaikeampaa miellyttää.

Ja tosiaan, meillä on neliöitä n. 300 m2, joten hiukka tuo hipsiminen kestää (päällysvaatteet heitin pois välissä, itse asiassa ihan miestä miellyttääkseni, ymmärtänette), mutta se ei ole asian pointti.

AP
[/quote]
Kymmenessäkin minuutissa kerkiää hyvin nukahtamaan. Mä ite oon ainakin sellainen, että jos mä herään johonkin just nukahtamisen jälkeen, niin ärsyynnyn kuin perseeseen ammuttu karhu. Mä en välttämättä saa enää helposti unen päästä kii, jos mut on herätetty.

Kiva siinä sitten pari tuntia pyöriä hereillä. :-/

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 08:58"]aggressio nukkuessa tai herätessä on ihan olemassaoleva "unihäiriö". Löydät lisää tietoa googlettamalla "aggression while sleeping" tai "parasomnia". Vastaavat unihäiriöt koskettavat arviolta 10% väestöstä. Kyseessä on REM uneen liittyvä ongelma aivoissa, eli oireet tulevat useammin kun henkilö on juuri nukahtanut/heräämässä.
Älä herätä miestäsi, anna nukkua rauhassa toisessa huoneessa.
[/quote]

Ja se selittää nuo eroamisetkin..?

Miehellä on ex-liitostaan yksi 8 v. lapsi ja ei kohtelu ihan samaa luokkaa tätä lasta kohtaan ole. Tosin ylpeili tuo mies pari pv sitten sillä, että "Eipä tuu **** herättämään aamusinkaan enää, kun sillon kerran oikein kunnolla sille ärjyin". Eli mies selvästi kuvittelee, että raivoamalla saa aina oman tahtonsa läpi. Silläkin hinnalla, että oma lapsi oppii elämään pelossa. En ollut onneksi kuulemassa kyseistä raivoamista, mutta lapsi on oppinut läksynsä turhankin hyvin: kyselee usein, että "Onko kaikki mun syytä?", "Mikä isiä tänään vaivaa?", "Isi ei hätää, mulla on kaikki hyvin" (vaikka ei olisi).

Mies puhui vielä 3 v. sitten, että lapsen yöheräily (jos siis yhteisen lapsen saisimme) on ihan jees, se kun tokenee heti kun pullosta syöttää. Nykyisin on tyrmännyt jo senkin ja sanoo, ettei kestä  mitään huutavaa kakaraa.

AP

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:43"]

Miehellä on ex-liitostaan yksi 8 v. lapsi ja ei kohtelu ihan samaa luokkaa tätä lasta kohtaan ole. Tosin ylpeili tuo mies pari pv sitten sillä, että "Eipä tuu **** herättämään aamusinkaan enää, kun sillon kerran oikein kunnolla sille ärjyin". Eli mies selvästi kuvittelee, että raivoamalla saa aina oman tahtonsa läpi. Silläkin hinnalla, että oma lapsi oppii elämään pelossa. En ollut onneksi kuulemassa kyseistä raivoamista, mutta lapsi on oppinut läksynsä turhankin hyvin: kyselee usein, että "Onko kaikki mun syytä?", "Mikä isiä tänään vaivaa?", "Isi ei hätää, mulla on kaikki hyvin" (vaikka ei olisi).

Mies puhui vielä 3 v. sitten, että lapsen yöheräily (jos siis yhteisen lapsen saisimme) on ihan jees, se kun tokenee heti kun pullosta syöttää. Nykyisin on tyrmännyt jo senkin ja sanoo, ettei kestä  mitään huutavaa kakaraa.

AP

[/quote]

Okei, tää mies on varmaan joku empatian kuningas niinä päivinä kun ei ole kusipää. Vai miksi helvetissä joku katselee ja kuuntelee tuollaista? Kivan isän annat lapsillesi, luuseri.

"ettet olisi myöhässä"? "sovitusta aikataulusta"? Kuulostaa että kävelet suhteessa munankuorilla ettet tekisi mitään väärin, olenko oikeassa?

Ei terveessä suhteessa ole tuollaista. On yksi asia olla äreä kun joku idiootti tulee herättämään, mutta toinen jos kumppani on arvaamaton ja ilkeä, etkä koskaan tiedä miten sinuun suhtaudutaan tai sinut haukutaan paskaksi. Se on henkistä väkivaltaa.

Onko miehellä joku muukin ongelma? alkoholiongelma? peliongelma? Jos ottaa kalsarikännejä, se vie unet ja saa äreäksi ja muutenkin ajan kanssa tekee ilkeäksi kun alkoholismi etenee. Että ei, ei ole hyvä suhde tuollainen ja "rakkaus" on kaukana muualta kuin sinun puolelta, ja sekin lienee riippuvuuden puolella, et enää pidä puoliasi etkä voi hyvin. JSSAP, sori.

Ap hermostuu kun tästä ei tullutkaan sellainen miehen haukkumisketju mitä hän halusi :)

Ja tuo ei saa hälytyskelloja soimaan? Äijä pahoinpitelee emotionaalisesti lastaan ja sinä pohdit että mikä sillä on? Se on julma itsekäs paska. Mene nyt seuraavaksi lapsia tekemään sen kanssa että nekin saa osansa pahasta.

En hermostu, ei huolta. Olisi hieman yksipuolista lukea stooria hirviömiehestä. Ihan siis oikeista & aidoista mielipiteistä olen kiinnostunut, ja niitä on ilahduttavasti jo tullutkin, kiitos!

Me emme kumpikaan käytä alkoholia ja minä ole meistä se huonompiuninen. Mies on sitä tyyppiä, joka nukkuu, vaikka seinät kaatuisivat ympärillä. Käyttää tosin hänkin varmuuden vuoksi unilääkkeitä. Itselläni diagnosoitu krooninen unettomuus jo n. 25-vuotiaana, ja siksi tämä onkin niin rankkaa: minä kun en nuku yhtään millään lääkkeillä sitten enää, kun jotain pahaa on sanottu. Ja silti minä en ärjy kellekään, vaikka mut yöllä herätettäisiin. Mies on monta kertaa saanut tulla kainaloon, jos on ollut joku "hätä", ja ainakin olen yrittänyt parhaani auttamisessa noina kertoina (ei montaa).

En tiedä mistä aina löydän näitä aikataulukeskeisiä miehiä, jotka suhteen alussa ovat niin kauhean rentoja (tämä rentous oli minua ja niestä yhdistävä piirre suhteen alussa...), mutta muuttuvat sitten vähitellen kauhean stressaaviksi hermoraunioiksi.

En kai minä nyt niin rasittavaa seuraa ole? ;) Ex-miehelleni kun vaan kävi aika lailla samalla tavoin ja sain jossain vaiheessa tarpeekseni siitä ainaisesta kellon tuijottamisesta. Nauroimme nykyisen miehen kanssa alkuun yhdessä näille koko ajan kellojaan tuijotteleville stressaajille, miehen ex kun oli kuulemma ollut samanlainen. Ja kun meillä piti olla niin toisenlaista: rentoa ja hauskaa.  Olemme molemmat silti varsin vastuullisissa & järkevissä töissä, emme siis mitään taivaanrannanmaalareita.

AP

Lähde tuosta suhteesta. Mieshän harrastaa sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Miksköhän hän on jo kerran eronnut?! Sääliksi käy lasta joka joutuu olemaan tuollaisen kanssa tekemisissä. Ilmoittaisin kyllä siitä jonnekin lastensuojeluun.

repimistä, potkimista, tukasta vetelyä, ravistelua... ap ymmärrätkö että tuo on väkivaltainen suhde ja sinun ei missään nimessä pitäisi pysyä siinä? Lähde hyvän sään aikana ennen kuin teillä on lapsia.

Surkeaa mutta en usko että lähdet, ja olet viiden vuoden päästä täällä samalla palstalla kun pelkäät tuota miestä mutta teillä on pienet lapset, etkä ole koskaan näyttänyt niitä mustelmia lääkärissä etkä soittanut poliisia, ja sitten sinulla ei ole mitään näyttöä kun haluat erota, mutta mies haluaa lapset puoleksi ajasta sinulta ja sitten kun olette eronneet niin vainoaa sinua. Pitää tietysti talon ja tavarat. Kai teillä on avioehto hänen hyväksi.

Ja juu, en ole lapsia tähän liittoon suunnitellut enää vuosiin, ei hätää siitäkään. Siihen on monta erittäin hyvää syytä, kuten se, etten tiedä olemmeko enää edes huomenna kimpassa saman katon alla.

AP

Kuule. Rukoile sinun miehesi puolesta. Se on ainut keino. Rakkaus voittaa aina.

Huhhuh, sairas mies sinulla. Kaikkea ne naiset kattelee. Minä en todellakaan sietäisi tuommoista haukkumista ja väkivaltaa. Etkö nyt tajua, ettei tuo ole normaalia! Lapsikin kärsii. Kenties vedät puoleesi mielenhäiriöisiä miehiä, jos edelliselläkin oli ongelmia. Olet liian kiltti ja helposti jyrättävissä. Pidä nyt hyvä ihminen puolesi.

Mä en ymmärrä miten näin moni puolustelee tätä "älä herätä, mäkin olisin vihainen" -kantaa. Joo vihainen, mutta ei mikään raivohullu, kuka uhkaa erolla ?? Minä varmaan ärsyyntyisin ja mutisisin jotain "joojoo, öitä, oot vähä inhottavan kylmä haluun nukkua" eikä mitään "senkin paska haluan eron saatana."

Mikään ei oikeuta nimittelemään ja uhkailemaan noin. Mies on sairas narsisti. Lähde ennen kuin olet täysin henkisesti alistettu. Vai oletko jo sitä? 

Ei tuo ole normaalia. Ei yhtään. Ei minkään vuoksi. Aloitus oli vähän harhaanjohtava. Nyt vihellät pelin poikki.

Rikosilmoituksia olen tehnyt tähän mennessä 4 kpl. Kahdesta on jo tullut syyttämättäjättämispäätökset, koska väkivalta on katsottu sen verran vähäiseksi, 2 kpl on vielä vireillä. Eli en ole ihan tonttuna seisoskellut tätä hommaa katselemassa. Onneksi nuo keissit (perheväkivalta) ovat virallisen syytteen alaisia, eli niitä ei voi vetää itse pois (vaikka mies aluksi aina sitä vaatikin) enää jälkikäteen, vaikka toinen kuinka siihen painostaisi.

Mies on myös kutsuttu lastensuojeluviranomaisille kuultavaksi ainakin 4 krt. Asiaa tosin sotkee hieman se, että ex-vaimonsa teki ensi alkuun pari aika kummaa lastensuojeluilmoitusta: syytti isää henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, kun lapsen huone ei ollut kaikin puolin järjestyksessä leikkien jäljiltä jne.

Poliisipartiot ovat meillä tuttuja vieraita, mutta tämä on kova paikka myöntää. Otin aluksi täyden nollatoleranssin fyysiseen väkivaltaan. Mies on kuitenkin hurjan hyvä supliikkimies (öisinkin, tarvittaessa, tietysti), itsevarma ja ERITTÄIN vakuuttava. Minä olen noissa tilanteissa yleensä jo aika lailla hermostuneena itkupillinä. Ja ne poliisit uskovat yleensä miestäni - että minä, 3 krt pienempi, pahoinpitelin häntä, vaikkei edes jälkiä ole (?). Olen tehnyt hallintokantelun poliisin toiminnasta näissä tilanteissa. Yritystä siis on. Olen aika sisukas, mutta tuntuu, että tässä suhteessa siitä on ollut lopulta vain haittaa.

Avioehto meillä on: täysin poissulkeva puolin ja toisin. En ole vietävissä noissa asioissa.

Nyt varmaan ymmärrätte, että miksi aloitin sanomalla, että stooria olisi vaikka kuinka, mutta halusin säästää teidät romaaninluvulta.

- MUTTA YDINJUTTUNA: vertaistukea minä tässä haen, kaikkine omine virheineni ja inhimillisyyksineni - kiitos siitä!

AP

Kiitos, olette kultaisia! :)

Tiedän minä toki kaiken tuon, mutta sen verran on pää tästä kaikesta sekaisin (ja jäi se yöunikin väliin), että välillä osuvat silmiin liikaa nuo kommentit siitä, että pitäisi aloittaa olemalla herättämättä sitä miestä öisin. Ja sitten jumitan miettimään, että oisko se todellakin vaan niin helppoa, sillä sitä tarinaahan tuo mieskin syöttää. Ihan yllättävän paljon sai kannatusta tässä ketjussa myös tämä toimintamalli ;) Ja pakkohan tässä on jotain huumoriksikin heittää, se kun voi lopulta olla aikas hyvä lisäpotku tästä kaikesta ulos selviytymiseen.

Mutta sain tosi paljon voimaa tästä, ihan teidän kaikkien mielipiteistä. Arvostan aitoja ja rehellisiä ihmisiä, sekä suoraa puhetta.

Itselläni on vaan käynyt ilmeisesti jopa liiankin hyvä tuuri elämässä siinä, että aiemmin eteen osuneet ihmiset, etenkin miehet, ovat olleet aivan älyttömän ihania & kilttejä. Syytin nuorempana itseäni siitä, että miksi torppaan kaikki aivan mahtavat miehet muutaman kk:n jälkeen, lähes joka kerta. Sittemmin on tullut mieleen myös karman lakikin: että tämän siitä sitten sai, kun ensin meni särkemään niiden kaikkien kunnollisten sydämet.

Siitä pariterapeutista (joka on ihan suosituimpien listalla täällä pk-seudulla, saanut paljon suosituksia) vielä sen verran, että se ei suinkaan suositellut eroa. Selitti vaan, että kyllä tuo mies oppii nämä jutut puhumaan & käsittelemään, kunhan vaan jaksan itse olla tarpeeksi kärsivällinen. Kyseessä oli vielä sama terapeutti, joka aikanaan huolsi mieheni ja tämän ex-vaimon suhdetta, ja tuntee siten miehen jo vuosien ajalta. Tuntui kovasti uskovan miehen kapasiteettiin selvittää omat ongelmansa ja siten myös loppupeleissä parisuhteemme ongelmat. Tai että yhdessähän me ne varmasti setvimme, ei sitä mikään estä. Mutta estäähän se, jos se toinen ihminen ei osallistu omalta osaltaan asiaan. Samainen terapeutti selitti, että mieheltä + ex-vaimolta vain "loppuivat keinot". Vähän hoomoilasena tuolloin mietin, että mitäs se on, mutta tätähän se.

Miehen kollega (psykiatri - ja mies ei siis ole psykiatri, mutta tri kuitenkin) sen sijaan määritteli heti nimen ääneen lausuessani, että "kyseessä on niin vahvasti narsistinen persoona, että sulla ei ole sen elämässä mitään muuta roolia, kuin leikkiä näyttelijää sen luomassa tarinassa". Tyypin piti olla ihan hyvää kamua miehen kanssa, ja vierastan itsen noita narsisti-nimityksiä jonkun verran, mutta totuutta varmasti mukana tuossa lausunnossa silti.

Tuo nauhoitusidis on käynyt mielessä useasti, mutta mies on täysin vainoharhainen, jos vain näkeekin puhelimen kädessäni, ja noita isoruutuisia on vaikea yökamppeisiin piilottaakaan. Mies siis tietää epäillä, että nauhoitan hänen nurinoitaan, joten voisi käydä ohraisesti siinä hommassa. Enkä kuuna päivänä soittaisi nauhaa miehen kuullen, sillä siitä se riemu vasta ratkeaisi. Poliisilla on kuvatodisteet vammoista + lääkärinlausuntojen hankintaoikeus.

Aloitan selviytymisen NYT. Kiitos teille. Toivottavasti saan itse tukea jota kuta teistä hankalan paikan tullen, sillä uskokaa tai älkää, mutta näitä voi kyllä tulla eteen kaikille ainakin sen ekan kerran - tokalla kertaa täytyy olla jo paljon tyhmempi, jos sama homma uppoaa.

AP