Lue keskustelun säännöt.
Erittäin vahva kemia kahden ihmisen välillä. Oletteko kokeneet?
Eli oletteko koskaan kokeneet todella voimakasta kemiaa jonkun kanssa silloin kun sitä "ei olisi sallittua" tuntea?
Itselleni kävi kerran näin, että menimme mieheni kanssa erääseen tapaamiseen. Tämä mies, jonka tapasimme oli ihan komea, mutta ei mikään mieletön komistus. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien tunsin aivan valtavaa vetovoimaa häntä kohtaan ja tunsin ja uskon, että tunne oli molemminpuolinen. Jossain vaiheessa mieheni joutui poistumaan hetkeksi paikalta ja jäimme tämän miehen kanssa kahdestaan. Ilmaa olisi voinut leikata, niin tiheä tunnelma oli. Koko tapaamisen ajan minulla oli hymy huulilla ja loppua kohden nauroin ihan liikaa, en vain voinut itselleni mitään. Kun lähdimme kotiin mieheni kysyi miksi nauroin koko ajan. Sanoin vain, että olin niin innoissaan asiata (jonka takia tapaamisessa kävimme). Ihmettelen suuresti, ettei mieheni ymmärtänyt mistä oli kysymys, niin ilmiselvää se oli. Mutta huh huh! Sellainen kokemus, että muistan varmasti loppu elämäni! Sen jälkeen olin niin täynnä latautunutta seksuaalista energiaa, etten ole varmaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ollut.
Kommentit (483)
Toista sukupuolta oleva nuoruuden tuttuni. Olimme samassa kaveriporukassa ja hän seurusteli kaverini kanssa.
Jo silloin välillämme oli kipinää. Muutama vuosi sitten tavattiin lasillisella vuosien jälkeen ja ilma oli täynnä sähköä edelleen. Itse seurustelen, eikä ajankohta ole välillämme koskaan ollut sopiva muulle.
Ehkä seuraavassa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Jos joku on laittanut voimakasta dödöä tai parfyymia, niin tuoksu voi olla huumaava. Jotkut jopa saavat migreenin voimakkaasta parfyymista.
Nämä tuoksuaineet liittyvät kemiaan.
Olen. Joskus täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapasin henkilön joka oli varattu ja meillä synkkasi heti, jo pelkkä katse tuntui huumaavalta.
Myöhemmin tapasin samaisen henkilön uudestaan ja tällä kertaa olin itse varattu ja hän ei.
Homma ei koskaan edennyt mihinkään.
Nyt tapasin hänet taas pari vuotta sitten ja olo oli taas kuin rakastuneella teinillä. No nyt hänellä oli jo lapsiakin mutta kemia oli taas kuten aikaisemmin todella selvää ja molemminpuolista.
Joskus se elämä heittelee eikä sitä sopivaa hetkeä vaan tullut että molemmille olisi ollut sopivaa tehdä asialle jotain.
Näitä vahvan kemian juttuja yhdistää poikkeuksetta se, että syvemmän tutustumisen saati intiimin suhteen muodostaminen on mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Näitä vahvan kemian juttuja yhdistää poikkeuksetta se, että syvemmän tutustumisen saati intiimin suhteen muodostaminen on mahdotonta.
Olen samaa mieltä. Kyse on romantisoinnista. "Se jota en koskaan saanut, jonka kanssa olisi kaikki ihanaa ja auvoista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä anna itseni lähteä mukaan mihinkään mikä "ei olisi sallittua".
Tämä on nyt eri asia.
En minäkään lähde mukaan mihinkään, mikä ei ole ok.
Mutta olen silti kokenut aivan uskomatonta seksuaalista vetovoimaa. Voihan sitä kokea, vaikka ei hyppäisikään sänkyyn sen tyypin kanssa.
Tutustuin kuukausia sitten sattuman kautta harrastuksen parissa toiseen nuoreen perheelliseen mieheen. Niitä näitä juttelun lisäksi aloimme avautua toisillemme monista asioista joista ainakaan minä en ole puhunut parhaiden ystävienkään kanssa aikaisemmin. Tapaamme nykyään noin pari kertaa viikossa kahvin tai lasillisen merkeissä. Tästä on tullut minulle tarpellinen voimaannuttava tapa, hänkin sanoo pitävänsä keskusteluistamme. Jos minkä niin tämän täytyy olla sitä oikeaa kemiaa. En ole koskaan ollut ihastunut saati rakastunut saman sukupuolen edustajaan mutta nyt pelkään että näin on käymässä ja samalla toivon - ja pelkään - että hän ajattelisi samoin. Olo on hyvin ristiriitainen kun toivon etten olisi rikkomassa omaa enkä hänen perhekuvioita mutta samalla tiedän että jos yhteytemme päättyisi se olisi yhtä iso isku kuin pitkähkön avosuhteeni päättyminen (lapsia minulla ei ole).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni luulee kokevansa sen. Onhan se nähty noissa rakkausrealityissä monta kertaa, kun toinen kertoo kameroille uskomattomasta kemiasta ja käsinkosketeltavasta tunnelmasta, jossa kipinät sinkoilevat ja merkitseviä katseita vaihdetaan. Ja toinen kertoo kameroille, että ei ole mitään tunteita ja että evvk.
Että anteeksi nyt vain, mutta 99% tämmöisistä kemioista on ihan ihmisten mielikuvituksessa!
Eri asia on sitten, jos nämä ihmiset keskustelevat keskenään ja toteavat keskenään että kemiaa on. Kuten varmaan aika moni ennen alttarille astelemista, oletan.
Realitythän ne nyt ovatkin tarkka mallinne oikeasta elämästä, joo. Pinnalliset huomionhakuiset narsistit ja pelurit siellä seikkailevat ja joukossa vedätettäviä yksinkertaisia bimboja omaa rikasta laatikkolentäjäänsä jahtaamassa. Juurikaan epärealitympää ihmissuhdedokumentaatiota ei voisi olla.
On ollut, vaan ei yli rajaa. Mutta ei tällä vuosituhannella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sonja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin kuukausia sitten sattuman kautta harrastuksen parissa toiseen nuoreen perheelliseen mieheen. Niitä näitä juttelun lisäksi aloimme avautua toisillemme monista asioista joista ainakaan minä en ole puhunut parhaiden ystävienkään kanssa aikaisemmin. Tapaamme nykyään noin pari kertaa viikossa kahvin tai lasillisen merkeissä. Tästä on tullut minulle tarpellinen voimaannuttava tapa, hänkin sanoo pitävänsä keskusteluistamme. Jos minkä niin tämän täytyy olla sitä oikeaa kemiaa. En ole koskaan ollut ihastunut saati rakastunut saman sukupuolen edustajaan mutta nyt pelkään että näin on käymässä ja samalla toivon - ja pelkään - että hän ajattelisi samoin. Olo on hyvin ristiriitainen kun toivon etten olisi rikkomassa omaa enkä hänen perhekuvioita mutta samalla tiedän että jos yhteytemme päättyisi se olisi yhtä iso isku kuin pitkähkön avosuhteeni päättyminen (lapsia minulla ei ole).
Taas, näitä homo juttuja.
Taas näitä kirjoitus taidottomia kommentoijia.
Onhan noita tilanteita ollut useampikin elämässäni. Osa kokemuksista on voinut olla oman pään tuotetta ja osa varmasti molemminpuolista.
Ihastuimme teini-iässä erään pojan kanssa toisiimme niin että sitä jatkui useampi vuosi. Olimme tahoillamme kuitenkin niin ujoja ettemme koskaan oikeen uskaltaneet puhua toisillemme mitään. Kuitenkin olimme varmoja toistemme tunteista, sitä on vaikea selittää. Välillämme oli sellanen selittämätön vetovoima, joka sai molemmat aivan hämmenyksiin. Tämä loppui kuitenkin siinä vaiheessa kun aikuistuin ja tajusin etten tunne koko ihmistä ja olen ihastunut vain luomaani mielikuvaan hänessä ( koskaan ei oikein päästy tuntemaan toisiamme vaikka olimme umpirakastuneita). Tämä on jäänyt kuitenkin mieleeni niin etten unohda sitä koskaan.
Nykyisen mieheni kanssa vetovoimani oli hyvin vahva ensitapaamisestamme asti ja aloimmekin melko nopeasti tutustuttuamme seurustelemaan. 21 vuotta olemme olleet yhdessä ja edelleen aika ajoin tuo kemia saa meidät toistemme kimppuun ja tuntuu ettei toisesta saa vaan kyllikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sonja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin kuukausia sitten sattuman kautta harrastuksen parissa toiseen nuoreen perheelliseen mieheen. Niitä näitä juttelun lisäksi aloimme avautua toisillemme monista asioista joista ainakaan minä en ole puhunut parhaiden ystävienkään kanssa aikaisemmin. Tapaamme nykyään noin pari kertaa viikossa kahvin tai lasillisen merkeissä. Tästä on tullut minulle tarpellinen voimaannuttava tapa, hänkin sanoo pitävänsä keskusteluistamme. Jos minkä niin tämän täytyy olla sitä oikeaa kemiaa. En ole koskaan ollut ihastunut saati rakastunut saman sukupuolen edustajaan mutta nyt pelkään että näin on käymässä ja samalla toivon - ja pelkään - että hän ajattelisi samoin. Olo on hyvin ristiriitainen kun toivon etten olisi rikkomassa omaa enkä hänen perhekuvioita mutta samalla tiedän että jos yhteytemme päättyisi se olisi yhtä iso isku kuin pitkähkön avosuhteeni päättyminen (lapsia minulla ei ole).
Taas, näitä homo juttuja.
10 sivullista heterojuttuja, mutta 1 kommentti ei-heterojuttuja seassa on heti sinulle "taas näitä"? Eikä tuo välttämättä edes ole homojuttuja, vaan bi/panjuttuja, jos molemmilla on ollut kiinnostusta naisiinkin.
Kolme kertaa olen mennyt itse sekaisin jonkun aiheuttamasta kemiasta. Kummankaan miehen kanssa en päässyt suhteeseen, naisen kanssa kyllä. Enemmän kuin vähemmän yksipuolisesti olen nuo kemiat kokenut, kun mitään lopun elämää kestävää rakkaustarinaa niistä ei kehittynyt. Ihan sivusta
Kyllä. Pelkkä hipaisu tuntui pökerryttävän ihanalta, muusta puhumattakaan. Minulta vain puuttui uskallusta antaa tunteille valta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä naistenpalsta on kyllä niin ihanan tyhjänpäiväistä luettavaa =) parisuhdetta, seksiä, laihdutusta ja sitten meikkaamaan pariksi tunniksi. Samaan aikaan iloisesti sivuutetaan kaikki politiikkaa, tekniikkaa tai mitä tahansa yleissivistävää asiaa koskevat aiheet joka ikinen kerta. Korkeintaan kommentoidaan ministerin ulkonäköä.
Bongasit massiiviset 17 alapeukkua! Paras trölölöö komentini on korkeintaan seiska eli bro sinä osaat asian! Minä elän täällä kahden maailman välillä eli jummaran molemmat puolet. Dinosaurus-ketjukin taisi saada chiczulub-moderaattorit niskaansa. Chiczulub on se Jukatanin kraaterin nimi eli kylä.
kemia= mun tarvii valehdella jotenkin paremmankuuloiseksi että panettaa.
Olen kokenut.
Ja kyllä se vaan niin on että joku henkilö joka olisi kaikin puolin ok, kiva, ehkä komeakin ja varteenotettava kumppani jne... ei välttämät sytytä yhtään.
Mutta auta armias kun joku sellainen tulee lähelle jonka kanssa kemi kohtaa, niin sen tuntee heti. Siitä ei välttämättä synny ainakaan pidempää tai hyvää parisuhdetta, koska voi olla että toisella on hankala elämäntilanne tai pas...ka luonne pidemmän päälle, mutta kemiaa on ja näissä suhteissa usein lempi leiskuu.
Vierailija kirjoitti:
kemia= mun tarvii valehdella jotenkin paremmankuuloiseksi että panettaa.
Tää on totta vaikka kuulostaa karulta. Enkä ole edes pinnallinen ihminen. Monesti "kemia" on molemminpuolista seksuaalista kiinnostusta. Kaikki huonot avioliitot ovat alkaneet kemiasta, eli intohimosta. Ne merkitykselliset kohtaamiset, joista ei tullut mitään, ja joita muistellaan vielä vuosien jälkeen kaiholla, olisivat todennäköisesti latistuneet intohimon laannuttua, jos suhde olisi jatkunut ja arkistunut.
Toki kemiaa voi olla myös platonisesti. Sellaista ihmissuhdetta kutsutaan ystävyydeksi.
Olen kokenut muutaman kerran. Joka kerta mies on ollut sellainen johon en muuten olisi kiinnittänyt mitään huomiota. Ihan tavallisen näköisiä tyyppejä. Mutta ah ne keskustelut, niitä olisin voinut jatkaa loputtomiin. Ja kahdella on ollut niin ihanat silmät että niihin olisi voinut sukeltaa.
Moni luulee kokevansa sen. Onhan se nähty noissa rakkausrealityissä monta kertaa, kun toinen kertoo kameroille uskomattomasta kemiasta ja käsinkosketeltavasta tunnelmasta, jossa kipinät sinkoilevat ja merkitseviä katseita vaihdetaan. Ja toinen kertoo kameroille, että ei ole mitään tunteita ja että evvk.
Että anteeksi nyt vain, mutta 99% tämmöisistä kemioista on ihan ihmisten mielikuvituksessa!
Eri asia on sitten, jos nämä ihmiset keskustelevat keskenään ja toteavat keskenään että kemiaa on. Kuten varmaan aika moni ennen alttarille astelemista, oletan.