Erittäin vahva kemia kahden ihmisen välillä. Oletteko kokeneet?
Eli oletteko koskaan kokeneet todella voimakasta kemiaa jonkun kanssa silloin kun sitä "ei olisi sallittua" tuntea?
Itselleni kävi kerran näin, että menimme mieheni kanssa erääseen tapaamiseen. Tämä mies, jonka tapasimme oli ihan komea, mutta ei mikään mieletön komistus. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien tunsin aivan valtavaa vetovoimaa häntä kohtaan ja tunsin ja uskon, että tunne oli molemminpuolinen. Jossain vaiheessa mieheni joutui poistumaan hetkeksi paikalta ja jäimme tämän miehen kanssa kahdestaan. Ilmaa olisi voinut leikata, niin tiheä tunnelma oli. Koko tapaamisen ajan minulla oli hymy huulilla ja loppua kohden nauroin ihan liikaa, en vain voinut itselleni mitään. Kun lähdimme kotiin mieheni kysyi miksi nauroin koko ajan. Sanoin vain, että olin niin innoissaan asiata (jonka takia tapaamisessa kävimme). Ihmettelen suuresti, ettei mieheni ymmärtänyt mistä oli kysymys, niin ilmiselvää se oli. Mutta huh huh! Sellainen kokemus, että muistan varmasti loppu elämäni! Sen jälkeen olin niin täynnä latautunutta seksuaalista energiaa, etten ole varmaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ollut.
Kommentit (438)
Kun tapasin mieheni ensimmäisen kerran, tapahtui kaikkea outoa. Ensimmäisten katseiden aikana tuntui siltä kuin miehen kasvojen piirteet olisivat muuttuneet/eläneet ja lopulta asettuneet sellaisiksi kun ne ovat. Oltiin ulkona, oli kaunis auringonlasku ja samalla tavalla tuntui että taivaanrannan värit vaihtuivat nopeasti, hakivat jotakin täydellistä hehkua. Rakastuin heti ja luulin, että mieskin tunsi samoin.
Jälkeen päin kävi ilmi, että rakkaus ensisilmäyksellä olikin ollut yksipuolista. Mieskin rakastui, mutta siihen meni vähän aikaan.
Olen, ja se oli molemminpuolista. Emme päätyneet kuitenkaan sänkyyn, tilanne oli liian mutkikas. Mutta kyllä, sähköä, kemiaa ja jalat alta ensisilmäyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Se vain on. Sen vain tuntee. Silmät on sielun peili, mutta joskus kemian aistii jopa metrien päähän. Kemia on aina molemminpuolista.
Onko se aina molemminpuolista?
Tuollaisia kohtaamisia on usein. Minulla on sietämätön ihastumisongelma. Menee päivät usein sekaisin. Olen ollut pomona ja useissa eri työpaikoissa. Naisena, jolla on mukiinmenevät muodot on tuskaa olla töissä edimerkiksi ovulaation aikaan. Tunnen vetoa ehkä kolmannekseen kaksilahkeisista ja työssä kohtaan uusia ihmisiä usein. Seksin puute tekee aivot ihan bimboiksi ja ihastun kollegoihin ja asiakkaisiin. Olen naimisissa oleva pervomielinen äiti. Kärsin oikeastaan joka kuukausi tiettyinä päivinä sietämättömistä ihastuksen ja halun tunteista. Pelkään, että teen jotain tyhmää. Välillä huomaan, että ilma sähköistyy jos joudun kahdestaan komean miehen seuraan. Olen myös sanonut kaikkea epäilyttävää tarkoittamatta ja saanut varatut puhekumppanit tuntemaan olonsa epämukaviksi. Työprojektit vaihtuvissa porukoissa aiheuttavat runkkaa joka ilta. Tarvitsisin miehelle paremman libidon.
No kaikenlaisia ihastuksia, vahvojakin, on ehtinyt elämään ja naimisiinkin asti olen ehtiny. Mut viime keväänä opiskeluissani tapasin miehen josta tiesin sillä sekunnilla kun katse kohtasi että tunnen hänet jostain. Tai jotenkin.
Ihan järjetön tunne, kaikki muu katosivat ympäriltä joka kerta kun kohdattiin. En ole mikään puhelias, mutta hänen seurassa puhuin vähän liikaakin. Ryhmässä hän puhui vain minulle, liikkui aina eteeni vaikka vaihdoin paikkaa. Katsekontakti tosi syvä, melkein hypnoottinen.
Hänen seurassa tunnen jotain niin voimakkaasti, fyysisesti, etten osaa selittää. Isossa tilassa missä paljon ihmisiä tunnen heti jos on paikalla.
Jostain syystä tuntuu että tunne kaikessa outoidessaan on molemminpuolinen.
Ollaan erittäin erilaisia ja eri elämäntilanteessa, eikä millään suhde olisi toimiva. Enkä tiedä haluaisinko edes, mutta joku voima vetää kuin magneetti puoleensa.
N91 kirjoitti:
Tuollaisia kohtaamisia on usein. Minulla on sietämätön ihastumisongelma. Menee päivät usein sekaisin. Olen ollut pomona ja useissa eri työpaikoissa. Naisena, jolla on mukiinmenevät muodot on tuskaa olla töissä edimerkiksi ovulaation aikaan. Tunnen vetoa ehkä kolmannekseen kaksilahkeisista ja työssä kohtaan uusia ihmisiä usein. Seksin puute tekee aivot ihan bimboiksi ja ihastun kollegoihin ja asiakkaisiin. Olen naimisissa oleva pervomielinen äiti. Kärsin oikeastaan joka kuukausi tiettyinä päivinä sietämättömistä ihastuksen ja halun tunteista. Pelkään, että teen jotain tyhmää. Välillä huomaan, että ilma sähköistyy jos joudun kahdestaan komean miehen seuraan. Olen myös sanonut kaikkea epäilyttävää tarkoittamatta ja saanut varatut puhekumppanit tuntemaan olonsa epämukaviksi. Työprojektit vaihtuvissa porukoissa aiheuttavat runkkaa joka ilta. Tarvitsisin miehelle paremman libidon.
Sama, paitsi että olen 40+ mutta fidun hyvän näköinen ikäisekseni, ja vieläolet 31.: tämä ruukaa olla pahimmillaan 38-48 välillä. Olen kussut hyviä miessuhteita kovalla flirttailullani, ja myös minuun ihastutaan erittäin usein.
Olen kokenut, täysin normaalia :) Vielä se "kielletty hedelmä" on varmasti yksi jännitetekijä lisää, eli lisää kierroksia.
Pysytään kaidalla polulla kuitenkin ja kanavoidaan seksuaalinen energia omaan kumppaniin, eikös juu!
Kerran on minulle näin tapahtunut. Kyseessä oli kurssikaverini, joka oli varattu joten en koskaan ollut harkinnutkaan lähestyväni häntä. Pidin kyllä hänestä kaverina ja hän oli mielestäni kivan näköinen.
Kerran kuitenkin seisoimme vierekkäin käytävällä ja hän näytti minulle jotakin puhelimestaan ja tuli siksi hyvin lähelle seisomaan. Minä yhtäkkiä tunsin vatsassa perhosia ja semmoisen ihmeellisen sähköisen kihelmöinnin iholla.
Tuli myös hyvin vahva tunne, että haluaisin suudella häntä . Ihan melkein pelkäsin jotenkin impulsiivisesti vain tekeväni sen. En nyt onneksi niin hallintaa menettänyt, mutta todella outo tunne. Ihan kuin jostain hömppäelokuvasta.
Ei ole kuin kerran elämässäni näin tapahtunut. En olisi uskonut, että tuommoista tunnetta voi oikeasti tulla, ellen olisi itse sitä kokenut.
Olen. Aloitin opinnot viikkoa myöhemmin kuin muut matkan vuoksi. Istuimme luokan edessä, kun luokkakaverini käveli paikalle viime tipassa. Se oli siinä. Hymy, katse, kaikki. Koko luokka sen tajusi aika nopeasti. Suhde oli kauhea ja rikkoi minut pitkäksi aikaa, mutta sellaista jännitettä en ole elämässäni koskaan kenenkään kanssa tuntenut.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 11:44"]
Eli oletteko koskaan kokeneet todella voimakasta kemiaa jonkun kanssa silloin kun sitä "ei olisi sallittua" tuntea?
Itselleni kävi kerran näin, että menimme mieheni kanssa erääseen tapaamiseen. Tämä mies, jonka tapasimme oli ihan komea, mutta ei mikään mieletön komistus. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien tunsin aivan valtavaa vetovoimaa häntä kohtaan ja tunsin ja uskon, että tunne oli molemminpuolinen. Jossain vaiheessa mieheni joutui poistumaan hetkeksi paikalta ja jäimme tämän miehen kanssa kahdestaan. Ilmaa olisi voinut leikata, niin tiheä tunnelma oli. Koko tapaamisen ajan minulla oli hymy huulilla ja loppua kohden nauroin ihan liikaa, en vain voinut itselleni mitään. Kun lähdimme kotiin mieheni kysyi miksi nauroin koko ajan. Sanoin vain, että olin niin innoissaan asiata (jonka takia tapaamisessa kävimme). Ihmettelen suuresti, ettei mieheni ymmärtänyt mistä oli kysymys, niin ilmiselvää se oli. Mutta huh huh! Sellainen kokemus, että muistan varmasti loppu elämäni! Sen jälkeen olin niin täynnä latautunutta seksuaalista energiaa, etten ole varmaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ollut.
Jännittävä kokemus. Ajattele, miten hassua on, että voi olla, että arjen tasolla teistä ei olisi yhdessä mihinkään, eikä parisuhde onnistuisi teiltä kahdelta ollenkaan, mutta hyvin kiihkeä seksisuhde kyllä. Jotenkin sitä aina ajattelee, että ne kumpikin sopii samaan pakettiin, mutta onkohan niin, että yleensä ei sovi ja ne parisuhde-arki-samat-arvot ym. laitetaan etusijalle, mutta ihan paljas eläimellinen himo kohdataan ihan muualla?
Niin no tämmönen ajattelutapa ruokkii sitä kiellettyä hedelmää myöskin. Uskon että parisuhteessa saa asiat toimimaan arjesta huolimatta kun esim. pahat ajat voitetaan. Mutta mutt...Mitä kun kolahtaakin rakkaus? Vaikka oma puolisko on ihan jees. Olen ollut eläimellisen ihastunut, mutta se meni ohi kuitenkin. Rakkaus ek mene ohi jos se on aitoa ja se ihminen kn juuri semmoinen tyyppi miltä vaikuttaakin.
Ja silti: kaikkea ei voi saada. Ei välttämättä edes rakastettuaan.
Vastaus kysymykseen on siis: kyllä.
Tämä tapaus on jäänyt minulle kummittelemaan ja hieman harmittamaankin.
Olin kaverini kanssa hostellissa Yhdysvalloissa. Teimme kiertomatkaa ja taksi oli tulossa pian viemään meitä bussiasemalle kohti seuraavaa kaupunkia.
Hostellin aulassa oli paljon porukkaa ja toisella puolella iso joukko semmoisia irlantilaisia reppureissaajia. Porukka ei ollut ollenkaan minun tyylisiä. Ne oli semmoista vähän rokkariporukkaa. Oli paljon tatuointeja ja lävistyksiä jne.
Minä en ihastu sen tyylisiin miehiin, vaan yleensä ihan ns. tavallisiin kauluspaitaan pukeutuviin naapurin poikiin. Itsekkin olen tämmöinen liian hiljainen ja tyyliltäni vähän tylsä jopa.
Tämä rokkariporukka hieman ärsytti minua, kun pitivät niin suurta naurunremakkaa ja olin hieman aamuäreä.
Yksi näistä tatuoiduista tyypeistä näytti varsinkin ei minun tyyliseltä. Oli tatuointeja, korvikset ja vihreät hiukset. Hän sitten sattui kääntymään katsomaan minuun päin juuri kun katsoin heitä.
Sieltä minuun silmiin tuijotti semmoiset suuret tummanruskeat silmät ja menin aivan lukkoon. Tuntui sähköiseltä se katse ja veti puoleensa. Hänkin näytti reagoivan samalla tavalla. Hän nosti käden ja jotenkin heilutti minulle. Olin ihan hämilläni, että mitäs nyt. Sitten kaverini kiskaisi kädestä, että äkkiä kyyti lähtee. Seurasin äimistyneenä ja sitten taksissa harmittelin hirveästi. Yritin jopa löytää hänet hostellin instagramin kommenteista ja tykkäyksistä, mutta turhaa touhuahan se oli. 😆
Kyllä, kohtasin ikäiseni 6-kymppisen rouvan, mies oli vähän vanhempi. Siinä ei ollut mitään seksuaalista latausta. Meillä vaan kävi jutut ja ajatukset poikkeuksellisen hyvin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Kerran kaupassa, ihan ohimennen katseet kohtasivat täysin vieraan miehen kanssa. Ihan kuin olisi nähnyt jonkun tutun ja melkein moikkasin kun tuntui niin tutulle. Molempien "tekeminen" pysähtyi muutamaksi sekunniksi kun vain hymyillen katsoimme toisiamme. Ei mikään maailmaa mullistava tapaus, mutta kiva piristys kauppareissuun. Voin vain kuvitella sen kiemurtelun, jos olisi törmätty pitempiaikaista kontaktia vaativassa yhteydessä.
Ja kuvitteluksi jäi...miksi ihmeessä et edennyt?
Tuollainen vetovoima, sopivuus, intohimo on äärimmäisen harvinaista...yhtä hölmöä on jättää tuollainen tilaisuus käyttämättä.
Ei ehkä toistu koskaan...
Muta suomalainen jäätyy, vaikenee ja sulkeutuu...niin suomalaista.
Jäi unohtumatttomasti mieleen eräs kohtaaminen tässä muutama viikko sitten. Olin toisella puolella Suomea opintoihini liittyvällä matkalla. Tapasin siellä majoituksessa jokaisella aamiaisella erään erään miehen, katseemme kohtasi joka aamu ja jäin miettimään sitä. Jutustelimme myös pikaisesti muutaman kerran ja jotain upeaa kemiaa oli välillämme selvästi. Mies oli siellä viimeistelemässä siellä omaa "projektiaan". Hän aikoi olla siellä vielä jonkin aikaa lähtöni jälkeenkin. Oli lähellä etten matkustanut sinne takaisin samantien kotiin palattuani, mutta harmikseni muut velvollisuudet estivät. En kuitenkaan unohda tuota kohtaamista, olkoon tuo mies jatkossakin päivunieni aihe ;)
Tiedän, että hän saisi minun henkilöllisyyteni aika helposti selville, niinkuin minäkin luultavasti hänen...
Se on oikeastaan todellisuuden arvon vähättelyä, että kaikki pitää selittää joksikin siirappiseksi prinsessasaduksi. Minusta todellisuus itsessään on sen verran moninainen ja powerful, että riittää itsenänsä. Mutta kai moni on niin kaikkeen turtunut, että pitää maailma selittää itsellensä joksikin prinsessan prceen ympärillä pyöriväksi sokeridraama/romanceksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kemia= mun tarvii valehdella jotenkin paremmankuuloiseksi että panettaa.
Tää on totta vaikka kuulostaa karulta. Enkä ole edes pinnallinen ihminen. Monesti "kemia" on molemminpuolista seksuaalista kiinnostusta. Kaikki huonot avioliitot ovat alkaneet kemiasta, eli intohimosta. Ne merkitykselliset kohtaamiset, joista ei tullut mitään, ja joita muistellaan vielä vuosien jälkeen kaiholla, olisivat todennäköisesti latistuneet intohimon laannuttua, jos suhde olisi jatkunut ja arkistunut.
Toki kemiaa voi olla myös platonisesti. Sellaista ihmissuhdetta kutsutaan ystävyydeksi.
Sä et ymmärrä mitä rakkaus on
Ymmärrän hyvinkin. Se ei ole ainaista kemiaa. Se on sitä että vaikka suuttuu ja kyllästyy, niin päättää ymmärtää ja antaa anteeksi. Ja pyytää anteeksi omia virheitään. Rakkaus ei pysy yllä pelkällä kemialla, vaan sitä täytyy pitää yllä ja osoittaa teoin ja puhein.
Pelkkään kemiaan uskovat ovat niitä jotka eroavat muutaman vuoden jälkeen, kun löytyy joku muu jonka kanssa on kemiaa.
T:20 vuotta parisuhteessa eikä loppua näy
yläpeukkua. t: alkuperäinen kommentoija
Olen kokenut henkistä yhteyttä mutta se syntyi ajan kanssa kun tutustuttiin.
Vaikka näet kauniin auringonlaskun et voi sitä tallentaa ihosi alle. Vaikka maistat makeinta mansikkaa, hetki menee ohi. Niin se on näidenkin hetkellisten sähköistymisten kanssa, jää ihana muisto, mutta ei se arkea useinkaan kestä.
Kyllä. muutama vuosi sitten sain töissä työparikseni miehen jonka kanssa kolahti heti. Molemmat selvästi ihastuimme toisiimme, tajusimme heti toisen ajatuksenjuoksun, pystyimme juttelemaan kuin oltaisiin aina tunnettu ja täydentämään toistemme juttuja. Molemmat olimme ja olemme naimisissa ja pienten lasten vanhempia, mitään ei tapahtunut. Mutta se teki kyllä siitä kesästä aika mieleenpainuvan.
Ensirakkauteni oli samankaltainen, ja repivä, koska poika sairastui vakavasti ja parantumattomasti (ensin ei psyykkisesti), masentui, rupesi narkkaamaan, ja koko kaunis tarina lopulta mureni. Edelleen joskus viestittelemme, tästä aiheesta ei kyllä puhuta - olisi voinut olla mahtavaa. Se kemia...
Ymmärrän hyvinkin. Se ei ole ainaista kemiaa. Se on sitä että vaikka suuttuu ja kyllästyy, niin päättää ymmärtää ja antaa anteeksi. Ja pyytää anteeksi omia virheitään. Rakkaus ei pysy yllä pelkällä kemialla, vaan sitä täytyy pitää yllä ja osoittaa teoin ja puhein.
Pelkkään kemiaan uskovat ovat niitä jotka eroavat muutaman vuoden jälkeen, kun löytyy joku muu jonka kanssa on kemiaa.
T:20 vuotta parisuhteessa eikä loppua näy