Erittäin vahva kemia kahden ihmisen välillä. Oletteko kokeneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut, mutta ihmetyttää mikä teinien ketju tämä on. Arvostan rakasta puolisoani valtavasti, eikä kyllä koskaan tulisi mieleenkään aikuisena ihmisenä toimia millään tavoin ihastuksen tai vetovoiman eteen. En koe mitään tarvetta alkaa hihittämään, vaihtamaan pitkiä katseita tai mitään muutakaan kenenkään seurassa omista tunteista huolimatta. Sitä sanotaan vastuullisuudeksi. Lähinnä pistän tunteeni merkille, hyväksyn ne, ehkä jopa nautin niistä yksikseni ja sitten jatkan normaalia olemista ja käyttäytymistä. Enkä todellakaan pyri hakeutumaan vastapuolen seuraan tai mitään muutakaan typerää.

Kannattaa myös muistaa, että toiset kokevat tunteita voimakkaammin ja herkemmin kuin toiset, myös ns. kemiaa, ja toiset ovat epävakaampia persoonia kuin toiset. Jokin, mitä itse koet, ei myöskään välttämättä vastapuolella tunnu samalla tavoin, vaikka saatat niin luullakin. Kyse ei ole mistään kohtalosta tai muustakaan yliluonnollisesta. Jotkut jäävät tunne-elämältään kyllä ihan lapsen tasolle. Siihenkin toki on monia syitä, mutta aikuisena täytyy osata ottaa vastuu omasta olemisestaan.

Elämä ei ole pelkää tahdolla ja järjellä puskettavaa, selitettävissä.olevaa puurtamista. Ketään et omista, ja joskus vaan tapahtuu suhteessakin se, että löydät sen itsellesi sopivamman ja klik. Miksi sitä pitäisi hävetä? Tunne-elämäänsä, johon kaikki vapaaehtoiset ihmissuhteet perustuvat?

Et tainnut ihan ymmärtää pointtia. Eihän tuossa mitään tunteiden kieltämistä ajettu.

Olen. Useamman.

Suhde alkoi mollemmin puollisena kipinänä  ja himona. Kesti 6-vuotta, päättyi fyyysisen ja henkisen väkivaltaan.

Opin kiertämmään kipinät kaukaa. Se on vai himoa joka haihtuu.  Ei vaivan arvoista.

Ne on tulisia ja repiviä suhteita. Harvoin päättyy hyvin.

Nykyinen mies on kiltti ja rauhallinen, kipinää ei ole, mutta meillä on hyvä kumppanuus ja ajan kanssa kasvanut rakkaus. Nautin tästä paljon enemmän.  Ihanan turvallista ja tasaista.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 11:44"]

Eli oletteko koskaan kokeneet todella voimakasta kemiaa jonkun kanssa silloin kun sitä "ei olisi sallittua" tuntea?

Itselleni kävi kerran näin, että menimme mieheni kanssa erääseen tapaamiseen. Tämä mies, jonka tapasimme oli ihan komea, mutta ei mikään mieletön komistus. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien tunsin aivan valtavaa vetovoimaa häntä kohtaan ja tunsin ja uskon, että tunne oli molemminpuolinen. Jossain vaiheessa mieheni joutui poistumaan hetkeksi paikalta ja jäimme tämän miehen kanssa kahdestaan. Ilmaa olisi voinut leikata, niin tiheä tunnelma oli. Koko tapaamisen ajan minulla oli hymy huulilla ja loppua kohden nauroin ihan liikaa, en vain voinut itselleni mitään. Kun lähdimme kotiin mieheni kysyi miksi nauroin koko ajan. Sanoin vain, että olin niin innoissaan asiata (jonka takia tapaamisessa kävimme). Ihmettelen suuresti, ettei mieheni ymmärtänyt mistä oli kysymys, niin ilmiselvää se oli. Mutta huh huh! Sellainen kokemus, että muistan varmasti loppu elämäni! Sen jälkeen olin niin täynnä latautunutta seksuaalista energiaa, etten ole varmaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ollut.

Jännittävä kokemus. Ajattele, miten hassua on, että voi olla, että arjen tasolla teistä ei olisi yhdessä mihinkään, eikä parisuhde onnistuisi teiltä kahdelta ollenkaan, mutta hyvin kiihkeä seksisuhde kyllä. Jotenkin sitä aina ajattelee, että ne kumpikin sopii samaan pakettiin, mutta onkohan niin, että yleensä ei sovi ja ne parisuhde-arki-samat-arvot ym. laitetaan etusijalle, mutta ihan paljas eläimellinen himo kohdataan ihan muualla?

eli turvallinen parisuhde jossa ei niin paljoin tarvitse ajatella pettämistä on vasta kun ei seiso tai naisen haluttomuus/ kivut yms.. tämän jälkeen on mahdollisuus normaaliin sitoutumiseen parisuhteessa.?

En ole kokenut. Naiset eivät tunne kemiaa kaltaiseni pienikokoisen ja heleähköäänisen miehen kanssa.

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut, mutta ihmetyttää mikä teinien ketju tämä on. Arvostan rakasta puolisoani valtavasti, eikä kyllä koskaan tulisi mieleenkään aikuisena ihmisenä toimia millään tavoin ihastuksen tai vetovoiman eteen. En koe mitään tarvetta alkaa hihittämään, vaihtamaan pitkiä katseita tai mitään muutakaan kenenkään seurassa omista tunteista huolimatta. Sitä sanotaan vastuullisuudeksi. Lähinnä pistän tunteeni merkille, hyväksyn ne, ehkä jopa nautin niistä yksikseni ja sitten jatkan normaalia olemista ja käyttäytymistä. Enkä todellakaan pyri hakeutumaan vastapuolen seuraan tai mitään muutakaan typerää.

Kannattaa myös muistaa, että toiset kokevat tunteita voimakkaammin ja herkemmin kuin toiset, myös ns. kemiaa, ja toiset ovat epävakaampia persoonia kuin toiset. Jokin, mitä itse koet, ei myöskään välttämättä vastapuolella tunnu samalla tavoin, vaikka saatat niin luullakin. Kyse ei ole mistään kohtalosta tai muustakaan yliluonnollisesta. Jotkut jäävät tunne-elämältään kyllä ihan lapsen tasolle. Siihenkin toki on monia syitä, mutta aikuisena täytyy osata ottaa vastuu omasta olemisestaan.

Elämä ei ole pelkää tahdolla ja järjellä puskettavaa, selitettävissä.olevaa puurtamista. Ketään et omista, ja joskus vaan tapahtuu suhteessakin se, että löydät sen itsellesi sopivamman ja klik. Miksi sitä pitäisi hävetä? Tunne-elämäänsä, johon kaikki vapaaehtoiset ihmissuhteet perustuvat?

Et tainnut ihan ymmärtää pointtia. Eihän tuossa mitään tunteiden kieltämistä ajettu.

Vähättelyä, teineiksi ja epävakaiksi nimittelyä nimenomaan tunteiden ignoorausta sekä "aukuismaisen käytöksen" ihalua minäkin tuossa kyllä näen.

Ruotsalais­asiantuntija: Päivitetty korona­rokote saatetaan ottaa käyttöön jo huhtikuussa

Rokotevalmistajat ovat kertoneet pystyvänsä päivittämään rokotetta, jos sille on tarvetta. Ruotsissa on arvioitu, että kansalaisille päivitettyjä rokoteannoksia voitaisiin antaa huhtikuussa.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008454193.html

Tässä on vain se mutta, että omikron tarttuu niin helposti, että se pyyhkäisee läpi maan 1,5 kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsalais­asiantuntija: Päivitetty korona­rokote saatetaan ottaa käyttöön jo huhtikuussa

Rokotevalmistajat ovat kertoneet pystyvänsä päivittämään rokotetta, jos sille on tarvetta. Ruotsissa on arvioitu, että kansalaisille päivitettyjä rokoteannoksia voitaisiin antaa huhtikuussa.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008454193.html

Tässä on vain se mutta, että omikron tarttuu niin helposti, että se pyyhkäisee läpi maan 1,5 kuukaudessa.

Pahoittelut, tuli väärään "kemia"ketjuun turhan negatiivinen viesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut, mutta ihmetyttää mikä teinien ketju tämä on. Arvostan rakasta puolisoani valtavasti, eikä kyllä koskaan tulisi mieleenkään aikuisena ihmisenä toimia millään tavoin ihastuksen tai vetovoiman eteen. En koe mitään tarvetta alkaa hihittämään, vaihtamaan pitkiä katseita tai mitään muutakaan kenenkään seurassa omista tunteista huolimatta. Sitä sanotaan vastuullisuudeksi. Lähinnä pistän tunteeni merkille, hyväksyn ne, ehkä jopa nautin niistä yksikseni ja sitten jatkan normaalia olemista ja käyttäytymistä. Enkä todellakaan pyri hakeutumaan vastapuolen seuraan tai mitään muutakaan typerää.

Kannattaa myös muistaa, että toiset kokevat tunteita voimakkaammin ja herkemmin kuin toiset, myös ns. kemiaa, ja toiset ovat epävakaampia persoonia kuin toiset. Jokin, mitä itse koet, ei myöskään välttämättä vastapuolella tunnu samalla tavoin, vaikka saatat niin luullakin. Kyse ei ole mistään kohtalosta tai muustakaan yliluonnollisesta. Jotkut jäävät tunne-elämältään kyllä ihan lapsen tasolle. Siihenkin toki on monia syitä, mutta aikuisena täytyy osata ottaa vastuu omasta olemisestaan.

Elämä ei ole pelkää tahdolla ja järjellä puskettavaa, selitettävissä.olevaa puurtamista. Ketään et omista, ja joskus vaan tapahtuu suhteessakin se, että löydät sen itsellesi sopivamman ja klik. Miksi sitä pitäisi hävetä? Tunne-elämäänsä, johon kaikki vapaaehtoiset ihmissuhteet perustuvat?

Et tainnut ihan ymmärtää pointtia. Eihän tuossa mitään tunteiden kieltämistä ajettu.

Vähättelyä, teineiksi ja epävakaiksi nimittelyä nimenomaan tunteiden ignoorausta sekä "aukuismaisen käytöksen" ihalua minäkin tuossa kyllä näen.

Ai, itse en. Ehkä osui jotenkin?

olen kokenut mutta itse mietin että onkohan tunne vain itsellä muttei sillä toisella? olisi kiva tietää

Olen ihastunut voimakkaasti yhteen entiseen työkaveriin. Se oli kummallista, kurottauduin häntä kohti aina kun hän puhui, niin kuin välissämme olisi ollut köysi , joka veti meitä lähemmäs. Hän teki samoin. Emmekä olleet kaksin, mutta muutaman kerran muut äänet ympärltä vaikenivat. Luultavasti, koska keskityin häneen, mutta se tuntui kuin olisimme tyhjiössä.

Emme koskaan tehneet mitään, koska molemmat olimme varattuja enkä miestäni pelkän vetovoiman takia vaihtaisi. Koskaan ennen en ole sellaista kokenut. Nykyään hän on toisessa paikassa töissä. Luulen että, jos olisin hänet tavannut ennen miestäni niin olisimme menneet yhteen, mutta tuskin pysyneet yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 11:44"]

Eli oletteko koskaan kokeneet todella voimakasta kemiaa jonkun kanssa silloin kun sitä "ei olisi sallittua" tuntea?

Itselleni kävi kerran näin, että menimme mieheni kanssa erääseen tapaamiseen. Tämä mies, jonka tapasimme oli ihan komea, mutta ei mikään mieletön komistus. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien tunsin aivan valtavaa vetovoimaa häntä kohtaan ja tunsin ja uskon, että tunne oli molemminpuolinen. Jossain vaiheessa mieheni joutui poistumaan hetkeksi paikalta ja jäimme tämän miehen kanssa kahdestaan. Ilmaa olisi voinut leikata, niin tiheä tunnelma oli. Koko tapaamisen ajan minulla oli hymy huulilla ja loppua kohden nauroin ihan liikaa, en vain voinut itselleni mitään. Kun lähdimme kotiin mieheni kysyi miksi nauroin koko ajan. Sanoin vain, että olin niin innoissaan asiata (jonka takia tapaamisessa kävimme). Ihmettelen suuresti, ettei mieheni ymmärtänyt mistä oli kysymys, niin ilmiselvää se oli. Mutta huh huh! Sellainen kokemus, että muistan varmasti loppu elämäni! Sen jälkeen olin niin täynnä latautunutta seksuaalista energiaa, etten ole varmaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ollut.

Jännittävä kokemus. Ajattele, miten hassua on, että voi olla, että arjen tasolla teistä ei olisi yhdessä mihinkään, eikä parisuhde onnistuisi teiltä kahdelta ollenkaan, mutta hyvin kiihkeä seksisuhde kyllä. Jotenkin sitä aina ajattelee, että ne kumpikin sopii samaan pakettiin, mutta onkohan niin, että yleensä ei sovi ja ne parisuhde-arki-samat-arvot ym. laitetaan etusijalle, mutta ihan paljas eläimellinen himo kohdataan ihan muualla?

Varmaan,ainakin useassa tapauksessa.....olen tavannut ihmisen,jonka kanssa oli heti valtava kemia,vaatteet lensivät samana iltana sekunnissa pois päältämme ja päädyimme samaan sänkyyn....yhteinen arki ei välttämättä sujuisi...emme ole parisuhteessa,emmekä sitä kokeilleet,hän oli ns.yhden illan juttu

Kyseessä on usein ns. trauma bond. Joku henkilö vaikuttaa "selittämtättömän tutulta" koska aktivoi vanhan henkisen trauman omasta lapsuudesta, muistuttaa emotionaalisesti lapsuudenkodin traumaattista ilmapiiriä, minkä alitajunta tietää, ei tietoinen mieli.

Beware, ei kannata suhdetta aloittaa salamana. Nimim on kokemusta

Fjdkdkdk kirjoitti:

Kyseessä on usein ns. trauma bond. Joku henkilö vaikuttaa "selittämtättömän tutulta" koska aktivoi vanhan henkisen trauman omasta lapsuudesta, muistuttaa emotionaalisesti lapsuudenkodin traumaattista ilmapiiriä, minkä alitajunta tietää, ei tietoinen mieli.

Beware, ei kannata suhdetta aloittaa salamana. Nimim on kokemusta

Tämä olisi monelle naiselle, miehellekin tarve tiedostaa. Surullista miten lopulta käy. Sitten ihmetellään miksi aina "käy samoin".

Se vetovoima vaikka olisi kuinka ihmeellinen on usein pitkässä suhteessa kaipausta voimakkaaseen kipinän kokemiseen, ei edes todelliseen ihmiseen, se kohdistuu usein genetiikaltaan ihmiseen joka on dna:lta sinua kauempana kuin puolisosi tai lähiperhe ja myös trauma-bond mahdollista.

T.ammattiauttaja

Kävi itse asiassa serkkuni kanssa. Kohdattiin suvun hääjuhlassa kun ei oltu nähty moneen vuoteen. Aluksi en edes tunnistanut kenestä oli kyse. Flirttailtiin illan myötä enemmän ja enemmän kunnes pantiin juhlatilan yläkerrassa. Aivan mieletöntä.

Tämän jälkeen menin terapiaan ja edelleen mietin että miksi noin kävi. Ei edes hävetä vaikka ehkä pitäisi.

Eräs tuttuni aloitti sivusuhteen vahvan kemian kokemuksen jälkeen. Näkivät ja pikkuhiljaa etenivät suhteeseen. Nykyään naisen puolisokin tietää suhteesta ja välillä hän käy heillä kylässä.

Se on ihan kauhia tunne kun näkee sen ihastuksen, joka pistää sydämmen tykyttämään ja liikkeet haparoimaan. Mutta samalla niiiiin ihanaa! :D

AP on siis intoillut miehensä edessä toisen miehen hänessä aiheuttamista tuntemuksista, pitänyt miestä tyhmänä kun ei tajunnut tätä niin maagista vetovoimaa naisensa ja toisen miehen välillä ja päälle vielä valehteli syyn kikattelulleen. Poor man. Ja älä väitä ettet yksinkertaisesti vaan voinut asialle mitään. Sille tunteelle et voi mitään, mutta on oma valintasi kikatella lapsellisesti toisen miehen takia ja flirttailla hänen kanssaan oman miehesi edessä.

Kyllä olen. Tunne on lähes yliluonnollinen ja vaikea selittää tai ymmärtää itsekään. Selittämätön tunne täysin tuntemattoman kanssa.