Erittäin vahva kemia kahden ihmisen välillä. Oletteko kokeneet?
Eli oletteko koskaan kokeneet todella voimakasta kemiaa jonkun kanssa silloin kun sitä "ei olisi sallittua" tuntea?
Itselleni kävi kerran näin, että menimme mieheni kanssa erääseen tapaamiseen. Tämä mies, jonka tapasimme oli ihan komea, mutta ei mikään mieletön komistus. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien tunsin aivan valtavaa vetovoimaa häntä kohtaan ja tunsin ja uskon, että tunne oli molemminpuolinen. Jossain vaiheessa mieheni joutui poistumaan hetkeksi paikalta ja jäimme tämän miehen kanssa kahdestaan. Ilmaa olisi voinut leikata, niin tiheä tunnelma oli. Koko tapaamisen ajan minulla oli hymy huulilla ja loppua kohden nauroin ihan liikaa, en vain voinut itselleni mitään. Kun lähdimme kotiin mieheni kysyi miksi nauroin koko ajan. Sanoin vain, että olin niin innoissaan asiata (jonka takia tapaamisessa kävimme). Ihmettelen suuresti, ettei mieheni ymmärtänyt mistä oli kysymys, niin ilmiselvää se oli. Mutta huh huh! Sellainen kokemus, että muistan varmasti loppu elämäni! Sen jälkeen olin niin täynnä latautunutta seksuaalista energiaa, etten ole varmaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ollut.
Kommentit (483)
Vierailija kirjoitti:
Koen jatkuvasti, vaikka yritän unohtaa. Kuolen varmaan sydänsuruihin. Olemme molemmat tahoillamme parisuhteessa.
Mikset sä kerro tästä kumppanillesi, kuinka vähän sä sitä sitten oikeasti arvostat?
Vai onko tämä nyt vaan se sinun oma juttusi, josta nautitaan kun oma parisuhde on tylsä ja nähty... Kai sä tajuat, että itse sä teet suhteestasi tylsän olemalla sellaisen ihmisen kanssa jota et halua oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex. Tapeltiin rajusti, rakastettiin rajusti. Aivan fantastista seksiä.
Lopulta oli liian kuluttavaa elää noin. Mutta olen iloinen, että sain kokea noin intohimoisen suhteen.
Jossain vaiheessa harmitti kun tuo mies ei muhun saanut lasta alulle. Lapsia tuli sitten seuraavan miehen kanssa. Kumppanina uusi mies on tasaisempi ja ennen kaikkea luotettavampi, mutta samanlaista intohimoa en ole kokenut ikinä hänen kanssaan.
Nyt on hyvä. En vaihtaisi nykyistä exään, vaikka intiimielämän laatu paranisi entiseen kukoistukseensa.
Ja olet tämän kertonut miehellesi?
Olen kohdannut muutaman kerran tällaisen, jonka kanssa kemiat vaan sopi yhteen.
Yhtä en edes muistanut ennenkuin kohtasin aikuisena, molemmat meistä jo perheellisenä uudelleen ja hän tavallaan muistutti minua kohtaamisistamme. Olimme käyneet samaa koulua. Muistinkin myöhemmin tuon kuvion- olin vaan pyrkinyt pyyhkimään pois kaikki nuoruuden ajat. Hän oli paikkakunnalla varsin arvostettujen vanhempien jälkikasvua, minua sen sijaan jotkut halveksi perheeni uskonnosta johtuvista syistä. Emme tunteneet koulussa toisiamme juurikaan ja hän tapaili sittemmin erästä luokkalaistani. Ihmettelin miksi hän katsoo silmiini monissa tilanteissa ja suhtautuu minuun poikkeuksellisen lempeästi. Olin itse tuolloin todella rikkinäinen ihmisen alku, jopa kiusattu ja koin olevani kaikin tavoin huonompi kuin muut. En uskaltanut ajatella että ansaitsisin jotakin hyvää.
Näin jälkikäteen vasta tajusin että meillä synkkasi jo nuorena ja hän aidosti piti minusta, pitää kuulemma edelleen mutta eipä siitä sen enempää. Hymyillään kun tavataan ja vaihdetaan pikaisesti kuulumiset. Kiva tietää että kaikki eivät inhonneetkaan minua kotipuolessa enkä ehkä ollutkaan täysi surkimus. Harmi että piti mennä niin pitkään tajutakseni ihmisarvoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aivojani. Miten voi olla niin voimakas tunne,että järjellä ei pysty ajattelemaan yhtään. Koko ajan vaan sama nainen mielessä. Ollut jo useamman kuukauden. Kai tämä on sitä kemiaa..
Koen siis tällä hetkellä, enkä olisi aiemmin tällaiseen uskonut jos joku olisi tullut kertomaan.Kyllä näitä kohtaamisia on, yksi nainen sai mun vitaalisuuden sykkimään. Siinä oli kaikki ne ominaisuudet, mitä ei vaimollani ole.
Se kun on 20 vuotta ollut vaimon kanssa, ja toinen on tarjolla.
Elämän liekki paloi, voin sanoa, et aina kun nään tätä toista naista, seisoo 3 viikkoa.
Vaikuttaa vitaalisuuteen ja energiaan, muuten energiat on alamaissa.
Se palauttaa aina joku 25 v. timmi nainen tai sit ..sanna..
Itsellä kanssa ollut tällainen suhde työkaveriin. Ihan ihmeellistä miten joku ihminen voi vain tulla lähelle, olla siinä ja saada mut kauhean virittyneeksi vaikka asiat ei mitenkään käsittele seksiä edes. Vaan ihan se toisen tapa olla on hieno. Oma vaimo marisee siivoamisesta ja että pitäisi uusia kylppäri, ja toisen kanssa pystyy puhumaan aidosti asioista maan ja taivaan välillä. Se kiinnostus ja uteliaisuus aiheuttaa sen fiiliksen.
Jatkan tuosta nuoruuden ihastuksen kohtaamisesta aikuisena. Törmäämme työn merkeissä toisinaan ja ollaan siis hyvin samankaltaisia mielenkiinnon kohteiltamme. Hauskaa, että koimme jotakin yhteyttä jo hyvin nuorina.
Koitamme ehkä tietoisesti vältellä työkuvioissa yhteisiä projekteja, vaikka niihin kyllä olisikin mahdollisuus. Syy taitaa olla liiankin hyvin synkkaavat kemiat.
Pysytellään etäällä, jatketaan hymyilyä ja pidetään kohtaamiset lyhyinä- näin on varmaankin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex. Tapeltiin rajusti, rakastettiin rajusti. Aivan fantastista seksiä.
Lopulta oli liian kuluttavaa elää noin. Mutta olen iloinen, että sain kokea noin intohimoisen suhteen.
Jossain vaiheessa harmitti kun tuo mies ei muhun saanut lasta alulle. Lapsia tuli sitten seuraavan miehen kanssa. Kumppanina uusi mies on tasaisempi ja ennen kaikkea luotettavampi, mutta samanlaista intohimoa en ole kokenut ikinä hänen kanssaan.
Nyt on hyvä. En vaihtaisi nykyistä exään, vaikka intiimielämän laatu paranisi entiseen kukoistukseensa.
Ja olet tämän kertonut miehellesi?
Miksi olisin?
Vierailija kirjoitti:
Useinhan tämä "kemia" syntyy nimenomaan jostain mahdottomuudesta tai esteestä esim. toinen tai kummatkin ovat jo suhteessa, suhde ei mahdollinen elämäntilanteen tai pitkän välimatkan takia tms. Sitten voi kumpikin kasvatella fantasioita, ihastusta ja jännitettä ilman, et yhdessäolon realiteetit tai arki pääsee "kemiaa" tuhoamaan.
Taustalla voi olla myös jotain sellaista "jännällä tavalla tuttua" eli jokin tässä viehättävässä ihmisessä alitajuisesti muistuttaa selvittämättömistä lapsuuden traumoista tai jostain aiemmasta kivuliaasta suhteesta. Äärimmäisen voimakkaan "kemian" suhteet harvoin on tasapainoisia ja terveitä suhteita..
Tästä allekirjoitan jälkimmäisen. Mieheni muistuttaa huumorintajultaan, karismaltaan ja älyltään isääni, mutta toisin kuin isäni on turvallinen ja luotettava. Ehkä hän ikään kuin paikkaa sitä mitä isältä kovasti halusin, mutta jäin aina vaille. Sitä en osaa sanoa mitä kipeää kohtaa minä hoivaan miehessäni, mutta keskinäinen vetovoima ja yhteenkuuluvuuden tunne on ollut alusta saakka ennenkokemattoman voimakas. Arki ei ole tätä kemiaa kuitenkaan tuhonnut ainakaan ensimmäiseen kahdeksaan vuoteen.
Yksi entinen kollega. Hän ei aluksi millään tavalla sytyttänyt, on kyllä ollut aina mukava ihminen mutta ei tyyppiäni.
Juttelimme tauoilla ja jossakin vaiheessa huomasin sähköä ilmassa. Jaamme hyvin samankaltaisen arvomaailman ja pidämme samasta tieteen alasta. Keskustelut on ollut hyvin syvällisiä ja pohtivia. Olemme myös samalla tavalla ratkaisukeskeisiä.
Sähkö välillämme on säilynyt vaikka ei tavata kuin satunnaisesti käydessäni entisellä työpaikallani moikkaamassa tuttuja. Yhä huomaan sen kemian ja pikkuisen punehtuvat posket puolin ja toisin.
Huomaan saman kuvion muissakin satunnaisissa ihastumisissani, sama arvomaailma ja hyvät keskustelut, viehättävä ja huomioonottava persoona sekä hyvä keskinäinen kemia vievät jalat alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex. Tapeltiin rajusti, rakastettiin rajusti. Aivan fantastista seksiä.
Lopulta oli liian kuluttavaa elää noin. Mutta olen iloinen, että sain kokea noin intohimoisen suhteen.
Jossain vaiheessa harmitti kun tuo mies ei muhun saanut lasta alulle. Lapsia tuli sitten seuraavan miehen kanssa. Kumppanina uusi mies on tasaisempi ja ennen kaikkea luotettavampi, mutta samanlaista intohimoa en ole kokenut ikinä hänen kanssaan.
Nyt on hyvä. En vaihtaisi nykyistä exään, vaikka intiimielämän laatu paranisi entiseen kukoistukseensa.
Ja olet tämän kertonut miehellesi?
Miksi olisin?
Oletan vain, että tahtoisit itse olla oikeista syistä hänen kanssaan, ja vastavuoroisesti ettet halua itsekään olla se varavaihtoehto, joka on "ihan hyvä". Että suhde perustuu jollekin muulle kuin illuusiolle että olet jotenkin merkityksellinen ja täydellinen toiselle niissä tärkeissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi entinen kollega. Hän ei aluksi millään tavalla sytyttänyt, on kyllä ollut aina mukava ihminen mutta ei tyyppiäni.
Juttelimme tauoilla ja jossakin vaiheessa huomasin sähköä ilmassa. Jaamme hyvin samankaltaisen arvomaailman ja pidämme samasta tieteen alasta. Keskustelut on ollut hyvin syvällisiä ja pohtivia. Olemme myös samalla tavalla ratkaisukeskeisiä.
Sähkö välillämme on säilynyt vaikka ei tavata kuin satunnaisesti käydessäni entisellä työpaikallani moikkaamassa tuttuja. Yhä huomaan sen kemian ja pikkuisen punehtuvat posket puolin ja toisin.
Huomaan saman kuvion muissakin satunnaisissa ihastumisissani, sama arvomaailma ja hyvät keskustelut, viehättävä ja huomioonottava persoona sekä hyvä keskinäinen kemia vievät jalat alta.
Malliesimerkki siitä, että ei kannata alkaa suhteeseen kuin sellaisen kanssa joka aidosti kolahtaa juuri tällä tavalla. Muu ei ole kestävää, tai on väärin ainakin sitä toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex. Tapeltiin rajusti, rakastettiin rajusti. Aivan fantastista seksiä.
Lopulta oli liian kuluttavaa elää noin. Mutta olen iloinen, että sain kokea noin intohimoisen suhteen.
Jossain vaiheessa harmitti kun tuo mies ei muhun saanut lasta alulle. Lapsia tuli sitten seuraavan miehen kanssa. Kumppanina uusi mies on tasaisempi ja ennen kaikkea luotettavampi, mutta samanlaista intohimoa en ole kokenut ikinä hänen kanssaan.
Nyt on hyvä. En vaihtaisi nykyistä exään, vaikka intiimielämän laatu paranisi entiseen kukoistukseensa.
Ja olet tämän kertonut miehellesi?
Miksi olisin?
Eli feikkaatko pitäväsi seksistä sitten noin käytännössä?
Olen kokenut. Tilanne ei kuitenkaan johtanut mihinkään, vaikka tuo mies veti minua puoleensa kuin magneetti. Vieläkin ajoittain mietin, miltä hänen kosketuksensa olisikaan tuntunut.. Kummallista miten täysin vieras ihminen voi sekoittaa pään ihan täysin.
Toivottavasti ei tule kolmatta kertaa leijonaa vastaan.
Joo näinhän ne hormonit vievät lisääntymisikäistä ihmistä. Kyse tosiaan on kemiasta, koska hormonit ovat kemiallinen aine. Silti voi itse päättää, antaako hormonien viedä, vai haluaako itse päättää toiminnastaan.
olen kokenut usean naisen kanssa hyvää Kemiaa!!. mutta ei edennyt siitä koska joka kerralla nainen laittaa pituuden kemian edelle...huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useinhan tämä "kemia" syntyy nimenomaan jostain mahdottomuudesta tai esteestä esim. toinen tai kummatkin ovat jo suhteessa, suhde ei mahdollinen elämäntilanteen tai pitkän välimatkan takia tms. Sitten voi kumpikin kasvatella fantasioita, ihastusta ja jännitettä ilman, et yhdessäolon realiteetit tai arki pääsee "kemiaa" tuhoamaan.
Taustalla voi olla myös jotain sellaista "jännällä tavalla tuttua" eli jokin tässä viehättävässä ihmisessä alitajuisesti muistuttaa selvittämättömistä lapsuuden traumoista tai jostain aiemmasta kivuliaasta suhteesta. Äärimmäisen voimakkaan "kemian" suhteet harvoin on tasapainoisia ja terveitä suhteita..
Tästä allekirjoitan jälkimmäisen. Mieheni muistuttaa huumorintajultaan, karismaltaan ja älyltään isääni, mutta toisin kuin isäni on turvallinen ja luotettava. Ehkä hän ikään kuin paikkaa sitä mitä isältä kovasti halusin, mutta jäin aina vaille. Sitä en osaa sanoa mitä kipeää kohtaa minä hoivaan miehessäni, mutta keskinäinen vetovoima ja yhteenkuuluvuuden tunne on ollut alusta saakka ennenkokemattoman voimakas. Arki ei ole tätä kemiaa kuitenkaan tuhonnut ainakaan ensimmäiseen kahdeksaan vuoteen.
Alas peukuttaneelle tiedoksi ja kiusaksi: Mieheni on myös 23 cm minua pidempi.
Vierailija kirjoitti:
olen kokenut usean naisen kanssa hyvää Kemiaa!!. mutta ei edennyt siitä koska joka kerralla nainen laittaa pituuden kemian edelle...huoh.
Onpa kurjaa, että tällaiseksi on mennyt maailma. Jos etsisit vähän lyhyemmänpuoleisen naisystävän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex. Tapeltiin rajusti, rakastettiin rajusti. Aivan fantastista seksiä.
Lopulta oli liian kuluttavaa elää noin. Mutta olen iloinen, että sain kokea noin intohimoisen suhteen.
Jossain vaiheessa harmitti kun tuo mies ei muhun saanut lasta alulle. Lapsia tuli sitten seuraavan miehen kanssa. Kumppanina uusi mies on tasaisempi ja ennen kaikkea luotettavampi, mutta samanlaista intohimoa en ole kokenut ikinä hänen kanssaan.
Nyt on hyvä. En vaihtaisi nykyistä exään, vaikka intiimielämän laatu paranisi entiseen kukoistukseensa.
Ja olet tämän kertonut miehellesi?
Miksi olisin?
Eli feikkaatko pitäväsi seksistä sitten noin käytännössä?
Älä nyt kiusi toista. Hyvä seksi ei ole fantastista seksiä. Intohimoa on muutenkin eritasoista.
Olen kokenut sekä sinkkuna että naimisissa ollessa vahvaa kemiaa toista henkilöä kohtaan - siis muihinkin kuin omaan puolisoon. Aika näyttää onko kemia pysyvää vai vai hetken huumaa.
Mun ex. Tapeltiin rajusti, rakastettiin rajusti. Aivan fantastista seksiä.
Lopulta oli liian kuluttavaa elää noin. Mutta olen iloinen, että sain kokea noin intohimoisen suhteen.
Jossain vaiheessa harmitti kun tuo mies ei muhun saanut lasta alulle. Lapsia tuli sitten seuraavan miehen kanssa. Kumppanina uusi mies on tasaisempi ja ennen kaikkea luotettavampi, mutta samanlaista intohimoa en ole kokenut ikinä hänen kanssaan.
Nyt on hyvä. En vaihtaisi nykyistä exään, vaikka intiimielämän laatu paranisi entiseen kukoistukseensa.