Lue keskustelun säännöt.
Erittäin vahva kemia kahden ihmisen välillä. Oletteko kokeneet?
Eli oletteko koskaan kokeneet todella voimakasta kemiaa jonkun kanssa silloin kun sitä "ei olisi sallittua" tuntea?
Itselleni kävi kerran näin, että menimme mieheni kanssa erääseen tapaamiseen. Tämä mies, jonka tapasimme oli ihan komea, mutta ei mikään mieletön komistus. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien tunsin aivan valtavaa vetovoimaa häntä kohtaan ja tunsin ja uskon, että tunne oli molemminpuolinen. Jossain vaiheessa mieheni joutui poistumaan hetkeksi paikalta ja jäimme tämän miehen kanssa kahdestaan. Ilmaa olisi voinut leikata, niin tiheä tunnelma oli. Koko tapaamisen ajan minulla oli hymy huulilla ja loppua kohden nauroin ihan liikaa, en vain voinut itselleni mitään. Kun lähdimme kotiin mieheni kysyi miksi nauroin koko ajan. Sanoin vain, että olin niin innoissaan asiata (jonka takia tapaamisessa kävimme). Ihmettelen suuresti, ettei mieheni ymmärtänyt mistä oli kysymys, niin ilmiselvää se oli. Mutta huh huh! Sellainen kokemus, että muistan varmasti loppu elämäni! Sen jälkeen olin niin täynnä latautunutta seksuaalista energiaa, etten ole varmaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ollut.
Kommentit (483)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän vaihtoi työpaikkaa, ja yritin kysyä nähtäisiinkö joskus vielä, mutta hän sanoi, ettei halua olla tekemisissä enää. En millään voi uskoa, että kemia olisi ollut yksipuolista kuvitelmaani, hän sen aloittikin. Mutta varmaan vaimonsa tähden pakitti. En itsekään olisi ollut oikeasti valmis pettämään miestäni, tilanne oli todella vaikea. Mutta juuri sellainen, että biologinen vetovoima on lähestulkoon vastustamaton, vaikka järki sanoo mitä.
Huomaatko, että biologinen vetovoima oli hänelle lähestulkoon vastustamaton, sinä olit se jolle se oli ihan vaan vastustamaton kun oikeasti laitoit viestiä perään. Sinä et pakittanut puolisosi tähden vaan yritit ottaa yhteyttä vaikka olit jo päässyt tyypistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän vaihtoi työpaikkaa, ja yritin kysyä nähtäisiinkö joskus vielä, mutta hän sanoi, ettei halua olla tekemisissä enää. En millään voi uskoa, että kemia olisi ollut yksipuolista kuvitelmaani, hän sen aloittikin. Mutta varmaan vaimonsa tähden pakitti. En itsekään olisi ollut oikeasti valmis pettämään miestäni, tilanne oli todella vaikea. Mutta juuri sellainen, että biologinen vetovoima on lähestulkoon vastustamaton, vaikka järki sanoo mitä.
Huomaatko, että biologinen vetovoima oli hänelle lähestulkoon vastustamaton, sinä olit se jolle se oli ihan vaan vastustamaton kun oikeasti laitoit viestiä perään. Sinä et pakittanut puolisosi tähden vaan yritit ottaa yhteyttä vaikka olit jo päässyt tyypistä.
Näin vahvaa se vetovoima on!
Järki sitten saattaa voittaa kuitenkin. Ei se helppoa ole. Siitä syystä mies ei halunnut enää tavata , selväähän se on. Kun ei se tapaaminen voisi johtaa mihinkään muuhun kuin tilanteen etenemiseen.
Joo. ja jos sitäkään ei ole,niin ei oo mitään
Vierailija kirjoitti:
Joo, muistan kaksi kertaa kun olen ihastunut noin. Jälkimmäinen (onneksi) on nykyinen aviomieheni, jonka kanssa ollaan 10v tapahtuneen jälkeenkin edelleen rakastuneita toisiimme, mutta olisihan se kiva jos sukat vieläkin pyörisivät jaloissa. :) Normaalielämästä ei tosin sitten tulisi varmaanmitään. :) Kiellettyä rakkautta tämä meidänkin aluksi oli, mutta ei siinä auttanut kuin laittaa monen ihmisen elämä päälaelleen ja seurata sydäntään (molempien).
Hauskinta on, että koin saman tunteen viime yönä unessa ja mietinkin siitä kirjoittamisesta tänne. Tapasin unessa miehen (joka ei muistuttanut ketään tuttua - onneksi!), jonka kanssa koin unessa tuon maagisen kemian, joka iski heti kun katseemme kohtasivat ja pääsin pussailemaan asti, mutta sitten tuli joku este-häiriö. Ja siinä unessa minä olin nykyisen mieheni kanssa naimisissa oleva nainen (muistan sormukset sormessa unessa, vaikken niitä nukkuessa käytä), joten henkisiä estoja oli - mutta silti olisin unessa ollut valmis mihin vaan, luulisin.
Toisille ei riitä mikään. Vai vielä sukat pyörimään 10 v jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, ennen kuin olin yksissä juhlissa pari viikkoa sitten. Yksi porukan miehistä, varattu, vaimonsa kanssa liikkeellä. Minäkin naimisissa mutta oma mies ei ollut mukana. Mies oli semmoinen vähän ujon ja hiljaisen oloinen, niinkuin minäkin, ja sattumalta seistiin vierekkäin ja alettiin jutella niitä näitä. Ja se hänen katseensa millä hän katsoi minua sai minut heti syttymään. Ja minä hänet, koska myöhemmin hän toi varsin selvästi asian ilmi. Mitään tanssimista, kuumia katseita ja muutamaa tuhmaa sanaa lukuunottamatta ei tapahtunut enkä usko että kukaan huomasi mitään (porukan sisällä muutenkin vähän kaikki tanssi kaikkien kanssa). Mutta olihan se aika kiusallista istua iltapalaa syömässä mökin pöydässä kyseisen tyypin ja hänen vaimon kanssa sitten baarista palattua, saati sitten seuraavana päivänä selvin päin. Kipinä ei nimittäin ollut kadonnut vaikka pää olikin jo selvä. Se vaimo oli vielä tosi hyvä tyyppi ja selvästi piti myös minusta. Onneksi ei nähdä ihan heti uudelleen 😃
Parru vaan persseeseen, siinä sitä kemiaa riittämiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö täällä jauhetaan tätä paskaa?
Feromonihajuvesiä ja partavesiä myydäänkin nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joistain naismyyjistä aistii että haluaisivat panna.
Kyllä. Silloin kun se on ollut sallittua ja kun se ei ole ollut sallitua. Ei se muuta asiaa.
36 vuotta ja jokainen viesti, tapaaminen ja kosketus on kuin ensimmäinen vaikka ikää on jo 60+.
Juuri eilen juttelimme siitä miten erikoinen ja erityinen suhteemme on. Parisuhde mihin ei vaikuta aika, ei erot eikä etäisyydet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ällö minkä Harlekiini -tarinan keksit, ap.
Kyllä, mutta kaiken sen vetovoiman ja seksuaalisen viehätyksen keskellä oli paljon häiriötekijöitä... niin ainutlaatuista ja unenomaista vaikka meidän yhteiset hetkemme olivat, oli siinä myös melkoista vuoristorataa ja draamaa jotka sotkivat sitten lopulta kaiken. Ei tullut kaunista loppua... suren tätä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aivojani. Miten voi olla niin voimakas tunne,että järjellä ei pysty ajattelemaan yhtään. Koko ajan vaan sama nainen mielessä. Ollut jo useamman kuukauden. Kai tämä on sitä kemiaa..
Koen siis tällä hetkellä, enkä olisi aiemmin tällaiseen uskonut jos joku olisi tullut kertomaan.
Kyllä näitä kohtaamisia on, yksi nainen sai mun vitaalisuuden sykkimään. Siinä oli kaikki ne ominaisuudet, mitä ei vaimollani ole.
Se kun on 20 vuotta ollut vaimon kanssa, ja toinen on tarjolla.
Elämän liekki paloi, voin sanoa, et aina kun nään tätä toista naista, seisoo 3 viikkoa.
Vaikuttaa vitaalisuuteen ja energiaan, muuten energiat on alamaissa.
Se palauttaa aina joku 25 v. timmi nainen tai sit ..sanna..
En. En ole ihminen joka voisi herättää tällaisia tunteita kenessäkään. Kun luen ketjun hienoja tarinoita, olen kyllä valtavan surullinen siitä että jään ikuisesti paitsi.
N58
Mä ajattelen häntä joka päivä. En halua nähdä enää koska varattuna ja kertomatta rikkoi minut.
Olen, nuorena. Tunsin sen heti, kun näin valokuvan ystäväni veljestä, josta tuli myöhemmin poikaystäväni. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, tahdoin vain tuijottaa kuvaa :) Tunne vain vahvistui, kun tapasin hänet, ja sama tunne oli tullut tälle nuorelle miehellekin (ilman, että tiesi minun tunteistani). Rakkaustarina kesti vuoden verran, mutta kaatui välimatkaan ja puhumattomuuteen. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä joilla olisi voinut viesteillä. Juteltiin muutamaan otteeseen 10v eron jälkeen, mutta kipinä oli sammunut (yllätys!...). Ja huomasin, että oltiin kasvettu ihan erityyppisiksi ihmisiksi. Hän jäänyt/muuttunut "junttitasolle", veti melkoisesti röökiä ja kaljaa, ja kaikki huumori oli yliällöä alapäähuumoria, vaikka tosikko en ole minäkään. En voisi enää ajatella eläväni k.o ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En, ennen kuin olin yksissä juhlissa pari viikkoa sitten. Yksi porukan miehistä, varattu, vaimonsa kanssa liikkeellä. Minäkin naimisissa mutta oma mies ei ollut mukana. Mies oli semmoinen vähän ujon ja hiljaisen oloinen, niinkuin minäkin, ja sattumalta seistiin vierekkäin ja alettiin jutella niitä näitä. Ja se hänen katseensa millä hän katsoi minua sai minut heti syttymään. Ja minä hänet, koska myöhemmin hän toi varsin selvästi asian ilmi. Mitään tanssimista, kuumia katseita ja muutamaa tuhmaa sanaa lukuunottamatta ei tapahtunut enkä usko että kukaan huomasi mitään (porukan sisällä muutenkin vähän kaikki tanssi kaikkien kanssa). Mutta olihan se aika kiusallista istua iltapalaa syömässä mökin pöydässä kyseisen tyypin ja hänen vaimon kanssa sitten baarista palattua, saati sitten seuraavana päivänä selvin päin. Kipinä ei nimittäin ollut kadonnut vaikka pää olikin jo selvä. Se vaimo oli vielä tosi hyvä tyyppi ja selvästi piti myös minusta. Onneksi ei nähdä ihan heti uudelleen 😃
Onhan tossa jo aika paljonkin sellaista mitä oli tapahtunut, ja mitä mies ei todennäköisesti voisi kertoa vaimolleen... Mutta mikset sä sitten ole tuon miehen kanssa, jos kemiat vain on hänen kanssaan kohdallaan? Ethän sä tämän tietäen voi sitten jatkossa oikeastaan olla kenenkään muun kanssakaan, kun tuo tunne puuttuu. Haluaisitko itse olla se B-vaihtoehto johon tyydytään koska se hullaannuttavin on hukassa?
Olen kokenut.
Tuntuu että seksuaalinen kemia ja jännite on kuin portti, joka avautuu ihmisten välillä ketkä on samalla taajuudella - ja ketkä haluaa avara sen yhteyden.
Tällä hetkellä mulla on voimakasta kemiaa kollegan kanssa kenen kans riidellään lähinnä.
Jokainen kohtaaminen ja keskustelu vie sellaiseen kuumaan kiistaan. Luulen että siihen jää jotenkin koukkuun. Yritän kaikkeni etten lähde siihen mukaan mutta samaan aikaan on hyvin vaikea vastustaa eikä sitä halua vastustaa koska se tunne on niin kihelmöivän huumaava.
Jos olisin sinkku ei ole epäilystäkään miten tämän jännitteen käsittelisin, mutta koska en ole, täytyy vaan ottaa henkisiä kylmiä suihkuja.