Erittäin vahva kemia kahden ihmisen välillä. Oletteko kokeneet?
Eli oletteko koskaan kokeneet todella voimakasta kemiaa jonkun kanssa silloin kun sitä "ei olisi sallittua" tuntea?
Itselleni kävi kerran näin, että menimme mieheni kanssa erääseen tapaamiseen. Tämä mies, jonka tapasimme oli ihan komea, mutta ei mikään mieletön komistus. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien tunsin aivan valtavaa vetovoimaa häntä kohtaan ja tunsin ja uskon, että tunne oli molemminpuolinen. Jossain vaiheessa mieheni joutui poistumaan hetkeksi paikalta ja jäimme tämän miehen kanssa kahdestaan. Ilmaa olisi voinut leikata, niin tiheä tunnelma oli. Koko tapaamisen ajan minulla oli hymy huulilla ja loppua kohden nauroin ihan liikaa, en vain voinut itselleni mitään. Kun lähdimme kotiin mieheni kysyi miksi nauroin koko ajan. Sanoin vain, että olin niin innoissaan asiata (jonka takia tapaamisessa kävimme). Ihmettelen suuresti, ettei mieheni ymmärtänyt mistä oli kysymys, niin ilmiselvää se oli. Mutta huh huh! Sellainen kokemus, että muistan varmasti loppu elämäni! Sen jälkeen olin niin täynnä latautunutta seksuaalista energiaa, etten ole varmaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ollut.
Kommentit (483)
En khyl. Oo. Ikin Kolkannu kemiaa. Oikeen laista Fysiikkka taas oon harrarstanu
Kyllä olen. Eräs nainen taisi tuntea aivan samoin, koska kummallakin aivan jumalaton panetus aina päällä jos vain erehtyi edes ajattelemaan toista. En ennen sitä, enkä sen jälkeen ole kokenut moista intohimoa.
Olin kunnan kesätöissä 16-vuotiaana poikana ja samassa ruohonleikkuu ryhmässä
oli eräs Hannu. Meillä juttu lensi ja kemiat pelasi. Hannu tuli meille pelaamaan pleikkaria
ja siinä sohvalla istuskeltiin, katseemme kohtasivat ja tunsin outoa värinää navan alapuolella no Hannuhan se siinä värisevin sormin availi farkkujeni vetoketjua.
Vetäydyimme huoneeseeni ja riisuimme toisemme, Hannulla oli olkapäähän tatuoitu ankkuri joka muistutti häntä merimies isästään jonka aallot hylkäsivät. Hannu silitti siilitukkaani ja hihitteli, siili kutitti Hannun kämmenpohjia. Hannu rasvasi peräni vassulla eli vaseliinilla, asettui taakseni ja korkkasi minut.
Vieläkin 20 v.:n jälkeen kun tapaan Hannun tunnemme sähköä ilmassa.
Olen kokenut monta kertaa, keskenään hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa. Ja myös ulkonäöltään erilaisten. Joku kumma kemia siinä on ollut.
Kyllä vain, ehkä kahden kanssa. Näistä kummastakaan ei sitten syntynyt mitään vuosikymmenten romanssia koska moni asia johti erilleen ja oltiin siinä kohtaa ehkä hankalassa elämäntilanteessa. Mutta ei se kemia sitä tarkoitakaan että automaattisesti samoin tuntevasta tulisi kumppani.
Voihan toinen olla ihan pas...a luonteeltaan mutta kemiaa silti on.
En ole kokenut vaikka kuvittelen aavistelevani mitä se voisi olla. Vuosia sen verran takana etten varmaan koekaan.
Olen päätynyt arvelemaan että tunnekemiani on sellainen ettei se edes mahdollista senkaltaisia kokemuksia.
En ole myöskään huomannut että olisin yksipuolisesti aiheuttanut jossakin henkilössä minuun nähden tuonkaltaista kipinöintiä, lamaantumista, väristyksiä, tärinää, jalkojen pettämistä tms.
Kyllä ja siksi en tyydy vähempään nyt tai tulevaisuudessakaan.
Kyse on fysiikasta, ei kemiasta.
Kyllä niin että kipinät sinkoili, mutta päättyi lyhyeen.
Olen kerran kokenut todella voimakkaan kemian itseni ja tuntemattoman miehen välillä.
Tämä tapahtui taksissa. Hyppäsin sellaisen taksarin kyytiin, joka sanoi kuljettaneensa minua aiemminkin. Minulla ei ollut mitään muistikuvia siitä, mutta mies otti yhtäkkiä esim. puheeksi työasiat ja kysyi, missä olenkaan töissä. Voi siis olla, että olen joskus ollutkin hänen kyydissään. Kerroin tavallisen matkareittini ja -aikani, ennen kuin tajusin hänen nimenomaisesti kysyneen niitä.
Tunnelma taksissa tiivistyi niin, että ilmaa olisi voinut leikata veitsellä. Mietin, millainen lataus välillämme oikein onkaan. Katselin ulos sivuikkunasta, koska hämmennyin tunnelmasta. Hyvin pian tämän jälkeen taksari kysyi, mitä suunnitelmia minulla on lähipäivinä. Menin niin jäähän, että en osannut sanoa siihen oikein mitään; mielestäni tällaiset kysymykset tällaisessa tunnelmassa eivät sovi taksiin tai yleensäkään asiakaspalvelutilanteeseen. Lisäksi en voinut tietää taksarin parisuhdetilannetta.
Onko kemia helppoutta olla yhdessä eli samankaltaisuutta vai vaikeutta olla yhdessä kun ollaan erilaisia? Eli jännitteitä.
Kahden eri miehen kanssa. Toisen kanssa nuorempana, oli kihlattuni kaveri. Tämä mies laitteli minulle viestejä ja pyysi välillä rullaluistelemaan kanssaan. Mieheni ei harrastanut rullaluistelua ja lähdin, koska oli kiva saada kaveri lenkille mukaan. Mies oli hyvin flirtti, meillä synkkasi ja oltiin muutenkin samalla aaltopituudella. Kerran rullaluistelulenkillä en saanutkaan vauhtia pysähtymään, ja olin lähteä hallitsemattomasti menemään alamäkeen, säikähdin aivan älyttömästi, mutta tämä mies huomasi sen, kaarsi eteeni, jarrutti ja kaappasi minut halausotteella kiinni ja pysäytti minut.
Siinä samassa, kun painauduin häntä vasten, koin älyttömän väristyksen läpi koko kehoni. En ollut koskaan aiemmin halannut häntä, ja hän jäi vielä pitämään minua siihen halaukseen varmaan aivan tolkuttoman pitkäksi aikaa, enkä olisi halunnut siitä yhtään mihinkään. Olimme molemmat lenkistä aivan hikisiä, mutta se oli jotenkin todella kuumaa, hän tuoksui hyvältä ja tajusin, että yhtäkkiä haluan häntä aivan mielettömästi. En ollut koskaan ennen tuntenut ketään kohtaan sellaista, liki alkukantaista himoa. Hän nosti minut hellästi poispäin itsestään, katsoi silmiini, siirsi hiussuortuvan vielä kädellään pois kasvoiltani, ja se oli kuin jossain elokuvassa. Melkein olisin voinut suudella häntä ja hän näytti käyvän läpi aivan samaa ajatusta, että se on kiellettyä, koska olen hänen kaverinsa kihalttu. Halasin häntä vielä uudestaan ja kiitin pelastamisesta.
Hän tunnusti minulle myöhemmin viestissä ihastuneensa minuun ja tuntevansa minua kohtaan vetovoimaa. Kerroin hänelle, että se tunne on molemminpuolinen. Emme kuitenkaan koskaan ole tehneet mitään enempää, hän muutti toiseen kaupunkiin vuosia sitten, emmekä enää ole nähneetkään.
Toisen aiheutti työkaverimies, joka käyttäytyi todella kummallisesti. Molemmat olimme naimisissa, joten en tiedä vaikuttiko se hänen käytökseensä. Kahdenkesken hän heitti vitsejä, flirttasi, tuijotti silmiin, kosketteli minua ohimennen. Muiden joukossa hän katseli minua salavihkaa, mutta käänsi katseensa aina heti muualle, jos katsoin häntä. Kahdenkesken ollessa hänellä oli myös tapa tulla aivan lähelle, painautua melkein selkääni vasten, niin että tunsin hänestä hohkaavan lämmön ihollani ja hänen hengityksensä niskallani. Tuo aiheutti minulle sen, että yritin kaikin itsehillinnän keinoin vastustaa haluani painautua oikeasti häntä vasten, jotta hän olisi halannut minua takaapäin, vastustaa halua painaa peppuani häntä vasten ja kaartaa niskaani hänen suudeltavakseen... Omasta puolestani vetovoima oli käsinkosketeltava, hän oli aivan älyttömän haluttava ja olisin oikeastaan tahtonut raahata hänet jonnekin suojaisaan paikkaan ja kiskoa vaatteet hänen yltään samantien. Oli todella vaikeaa yrittää esittää korrektia työkaveria. Ihastuin häneen aivan täysillä, ja yritin sitäkin estää ja olla näyttämättä. Jossain vaiheessa en saanut sitä enää peitettyä, ja hän taisi tajuta, jolloinka hän vetäytyi aina kauemmas hetkeksi aikaa, kunnes tuli taas uudestaan lähelle. Häpesin aina käytöstäni ja annoin hänen olla rauhassa, mutta aina hän tuli itse takaisin, jolloin hänen käytöksensä upposi kuin kuuma veitsi voihin ja taas hän kauhistui ja vältteli hetken. Sitten hän vaihtoi työpaikkaa, ja yritin kysyä nähtäisiinkö joskus vielä, mutta hän sanoi, ettei halua olla tekemisissä enää. En millään voi uskoa, että kemia olisi ollut yksipuolista kuvitelmaani, hän sen aloittikin. Mutta varmaan vaimonsa tähden pakitti. En itsekään olisi ollut oikeasti valmis pettämään miestäni, tilanne oli todella vaikea. Mutta juuri sellainen, että biologinen vetovoima on lähestulkoon vastustamaton, vaikka järki sanoo mitä.
Joskus kyllä ottaa aivan vatsanpohjasta pelkkä toisen katse.
Tunnistan magneettisen vetovoiman. Olen miettinyt jonkin aikaa erästä miestä, jonka seurassa tajusin, miksi tuntemattomat ihmiset päätyvät harrastamaan seksiä. Lataus oli niin kertakaikkisen voimakas, että se jätti minut toivomaan että tapaisimme uudelleen.
Minun elämässä on ihminen jonka olen tuntenut lapsesta saakka, hänen vetovoima on ihan älytön ja hän saa ihmiset aivan lääpälleen.
Meidän välinen vetovoima on ollut huomattavissa jo silloin lapsuudessa, sen ovat huomanneet niin vieraat kuin esim. molempien vanhemmat.
Nyt viimein olemme löytäneet toisemme ja vihdoin puhuneet tunteemme auki.
Kummallakin on takana rikkoutuneet avioliitot ja lapsia, mutta nyt on se hetki kun on aika katsoa mitä tästä tulee. Tunne on mieletön, se tunne kun se toinen onkin tuntenut samoin kaikki nämä vuodet.
Olemme nähneet unia toisistamme ja aina se tunne on ollut jossain syvällä.
Aiemmin suhde tuskin olisi onnistunut mutta nyt annetaan sille mahdollisuus, kesti se tai ei, en kadu mitään.
Seksi välillämme on jotain aivan taivaallista. En ole koskaan kokenut moista, pystymme puhumaan mistä vaan, tunteista puhuminen on ollut minulle vaikeaa, mutta hänen kanssa en tunne mitään vaikeutta kerto vaikeistakin asioista.
En olisi koskaan uskonut olevani tässä tilanteessa ja kuitenkin jollain tasolla tiesin että jossain vaiheessa tulee meidän aika ja kohtaamme.
Kaikki on alussa, mutta iso osa tuntuu niin helpolta, oikealta ja tutulta.
Siksi menimme naimisiinkin. Eikä vähempi riitä.
En.
Kemia kuuluu kouluun kemiantunnille.
Kyllä, suurinpiirtein siitä lähtien kun pojista mitään opin ymmärtämään tunsin vahvaa vetoa ja kahden välistä kemiaa siihen 3v vanhempaan vaaleaan pitkään hoikkaan poikaan joka heitteli minua lumipalloilla ohi kulkiessani.
Oltiin nuorema moneen otteeseen yhdessä on off on off, asuttiinkin yhdessä.
Tiemme päätyivät erilleen mutta tunnen vieläkin vuosikymmenten jälkeen sen vetovoiman, kuumuuden ja sähkön välillämme kun kohtaamme. Katseetkin sen kertovat ja sydämen tykytys.