Lue keskustelun säännöt.
Erittäin vahva kemia kahden ihmisen välillä. Oletteko kokeneet?
Eli oletteko koskaan kokeneet todella voimakasta kemiaa jonkun kanssa silloin kun sitä "ei olisi sallittua" tuntea?
Itselleni kävi kerran näin, että menimme mieheni kanssa erääseen tapaamiseen. Tämä mies, jonka tapasimme oli ihan komea, mutta ei mikään mieletön komistus. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien tunsin aivan valtavaa vetovoimaa häntä kohtaan ja tunsin ja uskon, että tunne oli molemminpuolinen. Jossain vaiheessa mieheni joutui poistumaan hetkeksi paikalta ja jäimme tämän miehen kanssa kahdestaan. Ilmaa olisi voinut leikata, niin tiheä tunnelma oli. Koko tapaamisen ajan minulla oli hymy huulilla ja loppua kohden nauroin ihan liikaa, en vain voinut itselleni mitään. Kun lähdimme kotiin mieheni kysyi miksi nauroin koko ajan. Sanoin vain, että olin niin innoissaan asiata (jonka takia tapaamisessa kävimme). Ihmettelen suuresti, ettei mieheni ymmärtänyt mistä oli kysymys, niin ilmiselvää se oli. Mutta huh huh! Sellainen kokemus, että muistan varmasti loppu elämäni! Sen jälkeen olin niin täynnä latautunutta seksuaalista energiaa, etten ole varmaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ollut.
Kommentit (483)
Kyllä 🧡
Emme puhu sen enempää toisillemme, hyvät huomenet vain töissä. Ilma sakenee heti kun ollaan samassa tilassa. Vaivautunutta liikehdintää, välttelyä, lähellä olemista muka "huomaamatta", katse uppoaa toisen silmiin ja tuntuu vatsanpohjassa asti. Joku väreilee välillämme, tai ainakin minä tunnen niin. Mutta lähempää kontaktia ei kannata ottaa, sillä toinen on varattu.
Mies ei edes ole perinteisellä tavalla komea, mutta sytyn silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Tutustuin tähän henkilöön noin vuosi sitten saman harrastuksen parissa. Tutustumisen jälkeen kohtaamiset oli aina todella intensiivisiä ja ajantaju katosi tyystin. Itselläni tuli ihmeellisiä fyysisiä oireita ja unet katosi hetkellisesti. Se henkinen yhteys, yleinen samanlaisuus, samankaltaiset ajatukset ja se magneettinen vetovoima oli ihan käsittämätöntä. Sitä tunnetta ei pysty oikein kuvailemaan; samaan aikaan järkyttynyt, kiinnostunut ja tosi utelias.
Toistaiseksi emme ole nähneet muutamaan kuukauteen erinäisistä syistä, mutta hän on usein ajatuksissani. Olen myös ymmärtänyt tämän tutustumisen seurauksena itsestäni paljon uutta ml. tiettyjä tunnelukkoja. Luulen, että kohtaamme vielä joskus. Tällä hetkellä olen kuitenkin tosi iloinen hänen olemassaolosta ja tapaamisestamme. Tiedän hänen kokeneen suurinpiirtein samalla tavoin.
Osaisiko joku antaa tälle järjellisen selityksen?
M42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex. Tapeltiin rajusti, rakastettiin rajusti. Aivan fantastista seksiä.
Lopulta oli liian kuluttavaa elää noin. Mutta olen iloinen, että sain kokea noin intohimoisen suhteen.
Jossain vaiheessa harmitti kun tuo mies ei muhun saanut lasta alulle. Lapsia tuli sitten seuraavan miehen kanssa. Kumppanina uusi mies on tasaisempi ja ennen kaikkea luotettavampi, mutta samanlaista intohimoa en ole kokenut ikinä hänen kanssaan.
Nyt on hyvä. En vaihtaisi nykyistä exään, vaikka intiimielämän laatu paranisi entiseen kukoistukseensa.
Ja olet tämän kertonut miehellesi?
Miksi olisin?
Eli feikkaatko pitäväsi seksistä sitten noin käytännössä?
Älä nyt kiusi toista. Hyvä seksi ei ole fantastista seksiä. Intohimoa on muutenkin eritasoista.
No ehkä he eivät sitten miehensä kanssa vaan puhu keskenään, tai voihan olla että ovatkin puhuneet. Että tämä on hyvää seksiä, mutta ei fantastista seksiä. Eli ehkä suhde vain perustuu valheeseen aina jollain tavalla. Itse en ainakaan haluaisi olla päivääkään sellaisen kanssa jolle en ole se paras kaikessa mikä on itselleni tärkeää.
Joo. Semmoista mikä tuntuu ihon alla sydämessä ja väreilee perhosina vatsassa. Uskomatonta mutta totta. Emme ole yhdessä koska olen naimisissa. Ja emme välttämättä ikinä päädy yhteen täten. Mutta totta se on. Valitettavasti. Tai onneksi. Miten sitä haluaa katsoa. On ollut pakko hyväksyä tunteet osaksi omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Tutustuin tähän henkilöön noin vuosi sitten saman harrastuksen parissa. Tutustumisen jälkeen kohtaamiset oli aina todella intensiivisiä ja ajantaju katosi tyystin. Itselläni tuli ihmeellisiä fyysisiä oireita ja unet katosi hetkellisesti. Se henkinen yhteys, yleinen samanlaisuus, samankaltaiset ajatukset ja se magneettinen vetovoima oli ihan käsittämätöntä. Sitä tunnetta ei pysty oikein kuvailemaan; samaan aikaan järkyttynyt, kiinnostunut ja tosi utelias.
Toistaiseksi emme ole nähneet muutamaan kuukauteen erinäisistä syistä, mutta hän on usein ajatuksissani. Olen myös ymmärtänyt tämän tutustumisen seurauksena itsestäni paljon uutta ml. tiettyjä tunnelukkoja. Luulen, että kohtaamme vielä joskus. Tällä hetkellä olen kuitenkin tosi iloinen hänen olemassaolosta ja tapaamisestamme. Tiedän hänen kokeneen suurinpiirtein samalla tavoin.
Osaisiko joku antaa tälle järjellisen selityksen?
M42
Kirjoitinkin tuonne jo aiemmin. Itsellä myös nuo kohtaamiset liittyvät hyvin samankaltaiseen arvomaailmaan ja pitkiin syvällisiin keskusteluihin.
Ja silmät, voi että niihin katsominen on parasta.
Se kemia on uskomatonta! Olen joskus miettinyt, että onneksi en ole jäänyt esimerkiksi hissiin jumiin tuon ihastukseni kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiseen kokemukseen kannattaa tarttua. Ehkä tulee vastaan vain kerran elämässä.
Joo, piti työkaverin kanssa liimata pikaliimalla yksi laite ja tarvittiin neljä kättä pitelemään osia hetki paikallaan Kävi sitten niin, että me samaa sukupuolta olevat tahoillaan naimisissa olevat heterot oltiin kohta kiinni toisissamme tiukasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kokenut.. Kaksi tai kolme kertaa.. Toki nekin kaikki erilaisia.. Mutta jännite ollut valtava, jotenkin ihan fyysisesti koettava nekin kaikki erilaisia.. Kokemuksena ja erilaisia tyyppejä.. En tiedä mistä ko. Tunne johtuu.. Kenenkään kansssa en erinäisistä syistä "päässyt" pidemmälle.. Katsomaan mihin se veisi.. Ehkä se vielä selviää tulevaisuudessa, mikä näissä tyypeissäviehätti niin paljon?
Kyllä olen kokenut. Sen kemian aistivat ulkopuolisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli niin vahvaa kemiaa, että housuihin, työtakkiin ja nahkasaappaisiin syöpyi reikiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herätkää ja lopettakaa lapselliset haihattelut!
Vierailija kirjoitti:
olen kokenut usean naisen kanssa hyvää Kemiaa!!. mutta ei edennyt siitä koska joka kerralla nainen laittaa pituuden kemian edelle...huoh.
Voi olet varmasti kaikin puolin ihana. Älä välitä kyllä se vielä kolahtaa jonkun kanssa. Itse en niin kauheasti ole välittänyt pituudesta vaikka olenkin pitkä nainen. Tärkeintä on ollut mitä on pään sisässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen varmaan jotenkin kemiaton mies kun vaikka paljon käy treffeillä niin aina jään kaverivyöhykkeelle.
Mikään ei tunnu auttavan, ei edes 6.treffeille pääsy. Ei edes kotitreffit 5.treffeillä. Aina torjunta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varmaan jotenkin kemiaton mies kun vaikka paljon käy treffeillä niin aina jään kaverivyöhykkeelle.
Mikään ei tunnu auttavan, ei edes 6.treffeille pääsy. Ei edes kotitreffit 5.treffeillä. Aina torjunta.
Kerro itestäs vähän enemmän ni kerron sulle miten voit parantaa kemiaa. Esim. hyvä ammatti, riittävä toimeentulo tai loistaminen jossain harrastuksessa tai jollain alalla nostaa kemiaa. Jos olet työtön, huumorintajuton ja rahaton, kemiaa ei tuu löytymään.
Muistan nuoruudestani yhden tapauksen. Olin toisessa toimipisteessä lomittamassa asiakaspalvelijaa ja sinne tuli asikkaaksi mies.
Jotenkin vain katseet kohtasivat ja jonkilaista maagista oli ilmassa, monta kertaa jäimme tuijottamaan toisiamme. Hyvä kun sain työtehtäväni tehtyä.
Olin varattu ja niin varmaan mieskin, mutta en ole unohtanut sitä tapausta milloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:54"]
Ei tapahdu tosielämässä, jos elämässä etenee vähänkään yläkerta edellä, eikä anna jalkovälin määrätä.
Alapeukuista päätellen järjen käyttö on kielletty.
Tekstistä päätellen sinulle maailma on aika mustavalkoinen. Ei täällä mistään pelkästä panetuksesta puhuta.
Olen ollut ko tilanteessa ja antanut mennä vaikkei tietenkään olisi pitänyt. En kyllä kadu mitään ja tekisin kaiken ko henkilön kanssa uudestaan. Enkä ole mikään nuori enää, tässä iässä on turha katua moisia, antaa tunteen viedä.
Jotenkin kuulostaa siltä, että kaikilla naisilla jotka tänne kirjoittaa on sekä ihanat miehet kotona, että satunnaisia kiihkeitä kemioita toisten kanssa. Eipä käy tasan onnen lahjat. En ole koskaan kokenut kumpaakaan. Olen kyllä kokenut sielunyhteyttä ihmisen kanssa ja olen kokenut vetovoimaa nimenomaan alapään tasolla ja huomioinut sen, että jaahas tuossa olisi hyvä geneettinen kumppani, jos haluaisi lapsia tehdä. Nyt toki jo myöhäistä, olen yli 50. Mutta se on vain kehollista, ei ole ollut mitään vaikeuksia nähdä ko henkilön kokonaisuutta ja ymmärtää, että keho ei nyt voi viedä, on tärkeämpää tekemistä elämässä.
Mutta mitään järjen vievää huumaa (tai no kiimaahan se oikeastaan on) en ole kokenut. On ollut muutama tuntematon, jonka tuoksu on saanut ajattelemaan, että tuolle olisi hyvin vaikea sanoa ei, kun jo pelkästään lähellä olo on saanut kehoni rentoutumaan niin, että voisi vaikka ruveta hommiin heti. Mutta tuota huumaa en tunnista, kun kyseessä on kuitenkin vain kehon tapa kertoa, että nyt on lähellä sopiva lisääntymiskumppani.
Sitä lähinnä mietin, että harmi kun niin harva oikeasti näyttää lisääntyvän sen huumansa aiheuttajan kanssa. Kun varmaan tulisi geneettisesti vahvoja, terveitä ja älykkäitä lapsia, sitähän se luonto eli keho sen huuman avulla yrittää kertoa.
Sallittua tai ei .Juuri nyt tunnen syvää kiinnostusta miestä kohtaan jonka olen tavannut netin kautta.Itse kova tuomitsemaan naisia jotka ihastuvat kuka tietää kuka on kuviin ja nyt itse samassa tilanteessa.
Onkohan tuo kuvan mies? Haluaa ottaa yhteyttä Facetimen kautta.