Erittäin vahva kemia kahden ihmisen välillä. Oletteko kokeneet?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tutustuin tähän henkilöön noin vuosi sitten saman harrastuksen parissa. Tutustumisen jälkeen kohtaamiset oli aina todella intensiivisiä ja ajantaju katosi tyystin. Itselläni tuli ihmeellisiä fyysisiä oireita ja unet katosi hetkellisesti. Se henkinen yhteys, yleinen samanlaisuus, samankaltaiset ajatukset ja se magneettinen vetovoima oli ihan käsittämätöntä. Sitä tunnetta ei pysty oikein kuvailemaan; samaan aikaan järkyttynyt, kiinnostunut ja tosi utelias.

Toistaiseksi emme ole nähneet muutamaan kuukauteen erinäisistä syistä, mutta hän on usein ajatuksissani. Olen myös ymmärtänyt tämän tutustumisen seurauksena itsestäni paljon uutta ml. tiettyjä tunnelukkoja. Luulen, että kohtaamme vielä joskus. Tällä hetkellä olen kuitenkin tosi iloinen hänen olemassaolosta ja tapaamisestamme. Tiedän hänen kokeneen suurinpiirtein samalla tavoin.

Osaisiko joku antaa tälle järjellisen selityksen?

M42

En osaa ehkä "järjellistä" selitystä 😄 antaa, mutta kaikki kuvauksessasi kuulostaa täysin siltä, että olet kohdannut kaksoisliekkisi. Kannattaa aiheeseen tutustua, erityisesti englanniksi ("twin flame") aiheesta löytyy paljon taustoitusta.

Kaksoisliekkien perimmäinen tarkoitus ei ole romanssi niiden välillä (vaikka monesti näin käykin), vaan sekä sinun että liekkipuoliskosi henkinen kasvu ja traumoista ja valheellisista omista uskomuksista uloskasvaminen. Tunnelukkojesi tunnistaminen kuvaa tätä.

Kaksoisliekin kohdattuaan hänestä ei pääse koskaan eroon. Tavalla tai toisella kohtaatte vielä. Vähintäänkin mielessäsi hän ja vaikutuksensa sinuun pysyy sinulla loppuelämäsi.

Olen kokenut. Minä olin vesi, nainen oli magnesium. Tai toisin päin.

Kun olisikin joku keino saada tunne loppumaan. Tunne on silkkaa kidutusta kun kohde on mahdoton ja kohtaamisia tulee väistämättä useampi vuodessa. Itsehillinnästäkään ei ole kohtaamisissa mitään apua koska pelkkä läsnäolo riittää. Joka kerta pää menee sekaisin vähintään kuukaudeksi ja rauha rikkoutuu taas kun tavataan.

Olen kokenut. Kaverin häissä papin kanssa :D

Kemiaa on monenlaista ja monentasoista. Fyysinen vetovoima on vain yksi osa ja se voi olla yksipuolista tai molemminpuolista. On myös älyllistä vetovoimaa ja emotionaalista vetovoimaa ja ehkä vielä jotain selittämätöntä sielutason vetovoimaa. Ajattelen niin, että kemia tarkoittaa nimenomaan molemminpuolista vetovoimaa, kiinnostusta, ihastusta ja yhteyttä.

Eli selittämätön seksuaalinen halu esim. tuntematonta kohtaan voi olla täysin yksipuolista, mutta jos se on molemminpuolista, se on fyysistä kemiaa ja molemminpuolisuus vielä kasvattaa sitä entisestään. Pelkkä seksuaalinen kemia ei kuitenkaan riitä suhteeseen eikä aja kypsää aikuista ihmistä pettämään edes tilaisuuden tullen (kypsymättömät toki pettävät, joillekin riittää siihen syyksi jopa pelkkä tilaisuus). Tämmöistä voi kokea jopa sellaisen henkilön kanssa, josta ei edes ihmisenä pidä.

Älyllinen kemia on kyseessä, kun keskustelut lentävät ihmeellisissä sfääreissä ja jutut hyppivät miten sattuu, mutta kummallakaan ei ole vaikeuksia pysyä perässä. Myös huumori natsaa. Tällaiset ovat parhaita työ-, harrastus- ja bilekavereita. Jos mukana on samankaltainen arvomaailma sekä luottamusta ja välittämistä, nämä ovat upeita ystäviä.

Emotionaalinen kemia on jotain sellaista välittämistä ja hellyyden tunnetta. Sitä voi olla sellaisenaan esim. lapsen ja vanhemman välillä, mutta myös kenen tahansa muun kanssa. Siihen sisältyy halu olla hyvä toiselle, halaukset ja silitykset ilman seksuaalista virettä. Murheiden ja ilojen jakaminen toisen kanssa.

Sielutason kemialla tarkoitan sitä tunnetta, kun toinen tuntuu välittömästi tutulta ja nimenomaan positiivisella tavalla. Aivan kuin tuntisimme ennestään. Missä olemme tavanneet? Tai kun uusi ihminen tuntuu heti luotettavalta ja luontevalta.

Joskus jonkun ihmisen kanssa nämä kaikki tasot kohtaavat ja sellaista ihmistä ei pysty unohtamaan ikinä. Sekään ei silti aina tarkoita parisuhdetta henkilöiden välillä, mutta elämän mittaista rakkautta kylläkin. Parisuhteessa olisi kuitenkin hyvä olla ainakin vähän näitä kaikkia, mutta lisäksi arkielämän sujuvuudella ja kommunikaatiolla on tärkeä rooli siinä. Ilman niitä ei parisuhde onnistu, vaikka kemiaa olisi kuinka paljon.

Helsingin lentoasemalla erittäin puoleensa vetävä mies ! Hollantiin matkalla , en ikinä unohda. Teki mieli mutta pokka ei pitänyt pyytää tapaamista. Itse lentoemona ja uniformu päällä. Täysin sopimatonta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tutustuin tähän henkilöön noin vuosi sitten saman harrastuksen parissa. Tutustumisen jälkeen kohtaamiset oli aina todella intensiivisiä ja ajantaju katosi tyystin. Itselläni tuli ihmeellisiä fyysisiä oireita ja unet katosi hetkellisesti. Se henkinen yhteys, yleinen samanlaisuus, samankaltaiset ajatukset ja se magneettinen vetovoima oli ihan käsittämätöntä. Sitä tunnetta ei pysty oikein kuvailemaan; samaan aikaan järkyttynyt, kiinnostunut ja tosi utelias.

Toistaiseksi emme ole nähneet muutamaan kuukauteen erinäisistä syistä, mutta hän on usein ajatuksissani. Olen myös ymmärtänyt tämän tutustumisen seurauksena itsestäni paljon uutta ml. tiettyjä tunnelukkoja. Luulen, että kohtaamme vielä joskus. Tällä hetkellä olen kuitenkin tosi iloinen hänen olemassaolosta ja tapaamisestamme. Tiedän hänen kokeneen suurinpiirtein samalla tavoin.

Osaisiko joku antaa tälle järjellisen selityksen?

M42

En osaa ehkä "järjellistä" selitystä 😄 antaa, mutta kaikki kuvauksessasi kuulostaa täysin siltä, että olet kohdannut kaksoisliekkisi. Kannattaa aiheeseen tutustua, erityisesti englanniksi ("twin flame") aiheesta löytyy paljon taustoitusta.

Kaksoisliekkien perimmäinen tarkoitus ei ole romanssi niiden välillä (vaikka monesti näin käykin), vaan sekä sinun että liekkipuoliskosi henkinen kasvu ja traumoista ja valheellisista omista uskomuksista uloskasvaminen. Tunnelukkojesi tunnistaminen kuvaa tätä.

Kaksoisliekin kohdattuaan hänestä ei pääse koskaan eroon. Tavalla tai toisella kohtaatte vielä. Vähintäänkin mielessäsi hän ja vaikutuksensa sinuun pysyy sinulla loppuelämäsi.

Kiitos vastauksestasi. :) Mä googlailin aiemmin näitä tuntemuksia ja päädyin myös lukemaan kaksoisliekistä. Siksi kysyinkin aiemmassa viestissä järkiperäisestä selityksestä, kun itse en siihen ole kyennyt.

Yritän ajatella, että joku tarkoitus tällä kaikella on ja se ehkä selviää vasta joskus.

Voi olen kyllä! Se oli ihanaa, niin kauan kun sitä kesti. Sitten iski todellisuus vasten kasvoja ja tajusin kuinka idiootti toinen osaakaan olla. Oli esim.valehdellut että on eronnut jne. Kemia oli jotain maagista, seksi taivaallista. Sain lukemattomia orgasmeja jne. Juteltiin ja viestiteltiin yökaudet ja oli muutakin yhteista kuin kemia.

Mutta pakko oli n.2kk jälkeen lopettaa, kun toinen ei ollut aikeissakaan jättää vaimoaan.

Mies yritti ottaa yhteyttä uudelleen erottuaan, mutta vaikka se pikkusen houkuttikin niin päädyin blokkaamaan koko tyypin. Ei tuollainen huuma kestä kauhean kauaa, enkä pystynyt enää pääsemään yli luonteen nurjista puolista.

Olin silloin jo onnellisesti naimisissa ja vaikka tuo kuuma kesä välillä mielessä käykin, niin otan koska tahansa mieluummin oman ihanan mieheni. Hänen kanssa seksi ei ehkä ole yhtä tulista, mutta parisuhde kokonaisuudessaan on paljon täydellisempi. Keski-ikäisenä sitä osaa antaa arvoa kunnolliselle parisuhteelle enkä tosiaankaan enää lähde sotkemaan sitä vaikka olisi mitä herkkua tarjolla.

Mutta oli se kokemuksena kyllä aika järisyttävä. Olin jo 35 mutta vasta tämän ihmisen kanssa tajusin mitä hyvä seksi on. Ensimmäinen kohtaaminen oli niin latautunut ja ensimmäinen suudelma niin himokas etten unohda sitä koskaan. Olen onnellinen että koin sen, mutta olen myös onnellinen että se loppui. Oli ehkä hieman liiankin intensiivistä meno 😂

Täysin samoja ajatuksia kuin edellisellä: olen onnellinen että koin sen mutta olen onnellinen että sitä ei enää ole.

Tapasin tämän miehen ollessani n 23 vuotias, ekan kerran nähtiin yökerhossa. Hän istuskeli yksin hieman alakuloisen näköisenä juomassa olutta, itse olin liikkeellä ystävien kanssa. Kaikki miehen olemuksessa ja ulkonäössä veti minua puoleensa välittömästi: hiukset, kasvot, tapa jolla hän istui, mietteliäs katse... Jonkin aikaa rohkeutta kerättyäni ilmoitin kavereilleni että käyn moikkaamassa. Kävelin pöytään, istuin miehen viereen ja sanoin iloisesti jotakuinkin että "Moikka, aattelin vaan tulla sanomaan että oot ihan tosi hyvännäköinen". Hän nosti katseensa minuun hämmentyneenä ja muistan ikuisesti sen ekan kerran kun katsottiin toisiamme silmiin, se katse on pysynyt yhtä intensiivisenä aina tuon tapaamisen jälkeenkin. Samana iltana hän pyysi minua tanssimaan hitaita ja koko ajan tuntui kuin välillämme olisi kulkenut pieniä sähköiskuja. Sain kylmiä väreitä kun hän nojautui puhumaan minulle huulet korvaani hipoen. Ilta päättyi samaan osoitteeseen ja seksi oli "yllättäen" parasta seksiä mitä olen koskaan kenenkään kanssa harrastanut. Tapailimme muutaman kuukauden ja jokainen suudelma tämän miehen kanssa oli kuin ensimmäinen. Ikävä kyllä kuten joku arvata saattaa hän oli eroottisesti latautunut muulloinkin kuin minun kanssani ja päätyi pettämään minua ollessaan festareilla. Tämän hän itse kertoi seuraavana päivänä tapahtuneesta, mitä arvostan. Suhde loppui siihen ja pitkään aikaan emme pitäneet mitään yhteyttä. Kun seuraavan kerran tapasimme sattumalta, oli sama syvyys ja kemia taas kummankin katseessa. Hän suuteli minua yllättäen kiihkeästi ja vetäydyin irti suudelmasta sillä olin parisuhteessa. Nykyään kun törmäämme jossain vaihdamme muutaman sanan hyvässä hengessä, mutta minun on pakko paeta paikalta koska samat kipinät alkavat joka kerta syttyä uudelleen sisälläni kun olen hänen lähellään.

Eksäni kanssa, se oli rakkautta... tai ainakin himoa ensisilmäyksellä. Sinänsä hän ei ollut mitenkään erikoisen näköinen tai menestynyt, en tiennyt hänestä mitään, mutta silti halusin repiä vaatteet hänen päältään pois. Muuta hyvää siinä suhteessa ei sitten ollutkaan, hän oli toksinen mieslapsi joka ei ottanut vastuuta itsestään ja suhde päättyi dramaattisesti. Onneksi niin, tästä lähtien mulla on mennyt aina mielenrauha miesten edelle. 

Olen kokenut. Johtuen traumoistani hullaannuin ihmisestä, joka vain tuhosi minua. Suhde oli yhtä myrskyä ja draamaa, todella kuluttavaa. Se oli heti täyttä himoa, ikävää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se roihu poltti meidät kummatkin.

Tuon jälkeen tein paljon töitä itseni kanssa ja nyt olen parisuhteessa, jossa on hyvä olla.

Harlekiinikirjoista joka juttu. 🙂

Jaan omatkin kokemukseni. Tai onhan näitä muutamia elämän varrelta. Vanhin oli sellainen, jonka muistan Kultsalta (hgin kulttuuritalo). Kävimme kaverin kanssa siellä mehudiskossa aina lauantaisin. Eräänä kertana huomasin siellä olevan dj:n nimeltä dj.kokki. Hän oli tummahiuksinen, aikuinen mies. siihen se kaatuikin, koska itse olin tuolloin n. 14-15. Mutta muistan nuo katseet mitä hän sieltä ylälavetilta minuun loi. En kokemut niinkään mitään seksuaalista, vaan yltiöromanttista tunnetta hänä kohtaan. Laitoin sitten hänelle jopa anonyymisti kortin, missä ilmaisin tunteeni (huoh..)

Seuraava oli sähkötalossa niinikään hgissä. Olin siellä lähettinä 80-luvun lopussa. Rakastuin päätäpahkaa erääseen sähkömieheen, joka teki jotain asennuksia milloin missäkin. Bongasin aina hänen tikapuunsa, missä luki  hänen sukunimensä. Sitten koitti päivä, että hän tuli lähettikoppiini ja lamaannuin kauhusta. Sanoi, jos halusin kyydin kotiini tule autotalliin työvuoron päätteeksi. Olisin mennyt, jos olisin kyennyt. Mutta se kemia oli vain liian vahvaa, oksetti ihan.

Viimeisin oli varattu mies. Työkaverini olivat kaikki samassa juonessa. Eräs jopa sanoi, että nyt riittää hän järjestää minulle tapaamisen ,kun en siihen itse kykene. Itse olin niin sekaisin, että yritin vaan suoriutua aina työpäivistä hänen olleessa hyvin ruskettuneena kattotöissä siinä ikkunan takana. Sitten koitti päivä, että eräs työkaverini totesi, että viis mistään meet vaan Ja menin. Antoi autokyydin kotiini ja jos olisi tehnyt minkäänlaista liikettä olisimme singonneet takapenkille sen tiedän. Mutta oli hänkin aivan jäässä. Ja jälkikäteen hyvä, että pidin tuosta moraalista kuitenkin kiinni.  Mutta ei siinä kaikki. Olikin mennyt sitten kertomaan remppakavereilleen tästä kyydistä. Ja enkä tietenkään voinut itse todistaa ettei mitään edes tapahtunut.

Ollaan kotosalla vaimon ja lasten kanssa, pelataan ulkona lasten tykkäämää pipolätkää  :)

Kahden erän jälkeen lapset johtaa parilla, kiitos vaimon karmean harhasyötön....

Heh heh..

Olen.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kuulostaa siltä, että kaikilla naisilla jotka tänne kirjoittaa on sekä ihanat miehet kotona, että satunnaisia kiihkeitä kemioita toisten kanssa. Eipä käy tasan onnen lahjat. En ole koskaan kokenut kumpaakaan. Olen kyllä kokenut sielunyhteyttä ihmisen kanssa ja olen kokenut vetovoimaa nimenomaan alapään tasolla ja huomioinut sen, että jaahas tuossa olisi hyvä geneettinen kumppani, jos haluaisi lapsia tehdä. Nyt toki jo myöhäistä, olen yli 50. Mutta se on vain kehollista, ei ole ollut mitään vaikeuksia nähdä ko henkilön kokonaisuutta ja ymmärtää, että keho ei nyt voi viedä, on tärkeämpää tekemistä elämässä.

Mutta mitään järjen vievää huumaa (tai no kiimaahan se oikeastaan on) en ole kokenut. On ollut muutama tuntematon, jonka tuoksu on saanut ajattelemaan, että tuolle olisi hyvin vaikea sanoa ei, kun jo pelkästään lähellä olo on saanut kehoni rentoutumaan niin, että voisi vaikka ruveta hommiin heti. Mutta tuota huumaa en tunnista, kun kyseessä on kuitenkin vain kehon tapa kertoa, että nyt on lähellä sopiva lisääntymiskumppani. 

Sitä lähinnä mietin, että harmi kun niin harva oikeasti näyttää lisääntyvän sen huumansa aiheuttajan kanssa. Kun varmaan tulisi geneettisesti vahvoja, terveitä ja älykkäitä lapsia, sitähän se luonto eli keho sen huuman avulla yrittää kertoa.

Onkohan tästä tutkimusta?

Itse olen lisääntynyt tuollaisen miehen kanssa. Vastaavanlaista kemiaa olen kokenut vain yhden toisen miehen kanssa muuten ja ikää on nyt jo 40v.

Oksensin raskaudet alusta loppuun, joka yleensä on merkki terveistä jälkeläisistä. Lapset ovat kyllä myös ihmeellisen fiksuja ja terveitä.

En. Eikä tulekaan. Niin olen tunteita tukahduttanut ja ihmisiin kiinnostus lähes nollassa.

Pari kertaa. Ikävä kyllä en mieheni kanssa, jota rakastan.

Viimeksi 4 v sitten sukulaisen synttäreillä, kuin ilma olisi kipinöinyt ja tunne oli täysin käsittämätön. Tanssittiin ja tuli outoa kuumaa säteilyä koko kroppaan. Henki salpautui.

Juteltiin aamuun saakka, muuta ei tapahtunut. Tultiin porukalla limusiinilla kotiin ja hän pyysi vaihtamaan numerot, en uskaltanut.. Onneksi, koska en halua edes ajatella mitä olisi tapahtunut,en halua rikkoa perhettäni. Hän on vieläkin mielessä ja kun ajattelenkin, sama tunne valtaa minut.

Emme ole tavanneet sen jälkeen, emmekä sitä ennen. Parempi että jäi ihanaksi muistoksi vain.

Kipinöinti on tuttua useammaltakin kerralta. Tutustumisen edetessä todellisuus on kuitenkin osoittanut kerran toisensa jälkeen, että ne ns. ylimaalliset kemiat on pelkkä luonnon oikku, jolla ihminen saadaan lisääntymään. Omalla kohdallani näihin kemioihin liittyy aina pitelemätön seksuaalinen vetovoima ja kiihottuminen suojaamattomista yhdynnöistä. Esimerkiksi viime kerralla yhteinen kemia laimeni rationaliteettien rajoihin sen jälkeen, kun oltiin vietetty yhteinen rantalomaviikko ja harrastettu sinänsä orgastista mutta lopulta puuduttavan intensiivistä seksiä. Omassa tapauksessani kemioihin sisältyy myös halua kokea uutta ja uuden ihmisen kanssa. Sen vuoksi olen solminut nykyisen parisuhteeni järkiperustein, en joidenkin epämääräisten kemioiden varaan. N 34

Nää on mielenkiintoisia tarinoita kuunnella, miehen näkökulmasta! Sellaisen miehen, joka ei ikinä pääse kokemaan osallisuutta näissä tarinoissa koska ulkonäkö/karisma ei riitä ja se vaikuttaa itsetuntoon jolloin syntyy noidankehä mikä vaikuttaa kemioiden puutteeseen naisten osalta.

Ainahan näissä on mielestäni jotenkin kyse siitä, että toinen on fyysisesti haluttava, koska ei voi siinä vaiheessa tietää kuinka paljon toinen valehtelee - ei kukaan ujon nörtin kohdalla sano että huh, tunsin vastustamatonta perhosten lepattelua vatsanpohjassa heti ensisilmäyksellä