Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Erittäin vahva kemia kahden ihmisen välillä. Oletteko kokeneet?

Vierailija
03.03.2015 |

Eli oletteko koskaan kokeneet todella voimakasta kemiaa jonkun kanssa silloin kun sitä "ei olisi sallittua" tuntea?

Itselleni kävi kerran näin, että menimme mieheni kanssa erääseen tapaamiseen. Tämä mies, jonka tapasimme oli ihan komea, mutta ei mikään mieletön komistus. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien tunsin aivan valtavaa vetovoimaa häntä kohtaan ja tunsin ja uskon, että tunne oli molemminpuolinen. Jossain vaiheessa mieheni joutui poistumaan hetkeksi paikalta ja jäimme tämän miehen kanssa kahdestaan. Ilmaa olisi voinut leikata, niin tiheä tunnelma oli. Koko tapaamisen ajan minulla oli hymy huulilla ja loppua kohden nauroin ihan liikaa, en vain voinut itselleni mitään. Kun lähdimme kotiin mieheni kysyi miksi nauroin koko ajan. Sanoin vain, että olin niin innoissaan asiata (jonka takia tapaamisessa kävimme). Ihmettelen suuresti, ettei mieheni ymmärtänyt mistä oli kysymys, niin ilmiselvää se oli. Mutta huh huh! Sellainen kokemus, että muistan varmasti loppu elämäni! Sen jälkeen olin niin täynnä latautunutta seksuaalista energiaa, etten ole varmaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ollut.

Kommentit (438)

Vierailija
241/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä olen kokenut, juuri samoja tuntemuksia kuin ap:llä. Kävi kuitenkin ilmi, että "kemian" vastinpari ei kokenut mitään samaa, ainakin hän näin minulle väitti. Olimme molemmat sinkkuja, joten mitään ulkopuolista syytä ei olisi ollut torjua minua. Epäilen että ap:nkin tapauksessa kyse on ollut tästä. Jos oma mieskään ei ole huomannut asiaa, se on todennäköisesti ollut yksipuolinen. Mieshän huomasi ainoastaan ap:n oudon käytöksen, ja se johtui luultavimmin siitä, että se kemiamies käyttäytyi ihan normaalisti eikä kokenut ap:n läheisyyttä mitenkään säväyttävänä. 

Vierailija
242/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

"Kemia" voi olla myös älyllistä säkenöintiä.

"Fysiikkä " on se toinen keino.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
243/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuttu juttu, kerran on tullut koettua vastaavanlainen tilanne. Työ yhdessä sujui aivan loistavasti, viihdyttiin toistemme seurassa ja myöhemmin kuvioon mukaan tullut seksikin oli upealla tavalla kokeilevaa ja kiihottavaa. Ajan kuluessa mielenkiinto toista kohtaan kuitenkin katosi, yhtä nopeasti kun alkoi. Taisi olla pelkkä biologisen kellon aikaansaama oikku arkea piristämässä. Hauska kokemus sinänsä.

Vierailija
244/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kaupassa, ihan ohimennen katseet kohtasivat täysin vieraan miehen kanssa. Ihan kuin olisi nähnyt jonkun tutun ja melkein moikkasin kun tuntui niin tutulle. Molempien "tekeminen" pysähtyi muutamaksi sekunniksi kun vain hymyillen katsoimme toisiamme. Ei mikään maailmaa mullistava tapaus, mutta kiva piristys kauppareissuun. Voin vain kuvitella sen kiemurtelun, jos olisi törmätty pitempiaikaista kontaktia vaativassa yhteydessä.

Ja kuvitteluksi jäi...miksi ihmeessä et edennyt?

Tuollainen vetovoima, sopivuus, intohimo on äärimmäisen harvinaista...yhtä hölmöä on jättää tuollainen tilaisuus käyttämättä.

Ei ehkä toistu koskaan...

Muta suomalainen jäätyy, vaikenee ja sulkeutuu...niin suomalaista.

Tuollaisissa tilanteissa niin helposti jäätyy. Minullakin ollut joitakin: mies ratikkapysäkillä

Munkassa kauan sitten, mies työpaikalla Pasilassa, mies ranskan tunnilla Pitäjänmäellä, mies Oulun juna-asemalla. Joku näistä olisi voinut edetä ties minne rohkeammalla luonteenlaadulla.

Vierailija
245/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nuoruuden poikaystävän kanssa oli tällainen vetovoima. Harmi, että muuten arvomaailmamme eivät kohdanneet ja päädyimme eri teille.

Vierailija
246/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kokenut ja se tunne.... kuin olisi luotu sille miehelle. Tapasin ulkomailla brasiliaisen miehen ja kun hän suuteli ensi kerran ja sen jälkeinen illanistuminen baarissa oli.... kuumaa.

Voi kun voisi elää kaksi elämää tietäisin missä toisen viettäisin

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
247/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kokenut, keikkatyössä parikymppisenä. Mies oli yli viidenkymmenen. Ihmeellinen seksuaalinen ja henkinen lataus kävi meidän välillä. Ikäerosta huolimatta meillä oli samat kiinnostuksen kohteet, samoja juttuja tapahtunut elämässä vaikka oltiin niin erilaisissa tilanteissa kuin olla ja voi. Juteltiin maailman asiat läpi ja teki oikeasti mieli viedä juttua pidemmälle. Rohkeus ei vaan riittänyt. Muistan lopunikäni kun lähdin työpaikalta viimeisen kerran ja juteltiin tämän miehen kanssa. Jo katseesta näki että hänkin tulee muistamaan minut vielä kauan.

Näin pitkään todella todentuntuisia ja kiihkeitä unia tästä miehestä, toisinsanoen ehkä kadun etten tehnyt aloitetta.

Tämä kokemus auttaa kyllä ymmärtämään julkisuuden henkilöiden parisuhteiden ikäeroja, ehkä siellä on samanlaisia kokemuksia kuin itsellänikin.

Vierailija
248/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kyllä, ja sitä kesti useampi vuosi kaikesta ikävästä huolimatta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
249/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kerran kokenut kauan sitten. Nyt olen jo nelikymppinen eli ei noita taida hirmu usein kohdalle osua. Se ei silloin jihtanut mihinkään, mutta muistelen sitä edelleen usein suurella lämmöllä. Viimeksi kaksi päivää sitten <3.

Vierailija
250/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Se vain on. Sen vain tuntee. Silmät on sielun peili, mutta joskus kemian aistii jopa metrien päähän. Kemia on aina molemminpuolista.

Monta kertaa ja riittää kun toinen on samalla tontilla. Se on ihanaa ja ei tarvitse tapahtua mitään muuta kuin katsekontakti ja se toimii aina uudelleen ja uudelleen tai sitten vaan joku kerta on mennyt ohi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
251/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole itse kokenut tälläistä mutta useampi tuntemani nainen on, jopa vuosikymmenien takaa. Kaikilla käytännössä sama tarina, että eivät ole voineet saada pois mielestään ja miksi eivät tarttuneet aikoinaan tilaisuuteen. Minä sensijaan tartuin tilaisuuteen ja elän nyt haluamaani elämää.

Vierailija
252/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut, keikkatyössä parikymppisenä. Mies oli yli viidenkymmenen. Ihmeellinen seksuaalinen ja henkinen lataus kävi meidän välillä. Ikäerosta huolimatta meillä oli samat kiinnostuksen kohteet, samoja juttuja tapahtunut elämässä vaikka oltiin niin erilaisissa tilanteissa kuin olla ja voi. Juteltiin maailman asiat läpi ja teki oikeasti mieli viedä juttua pidemmälle. Rohkeus ei vaan riittänyt. Muistan lopunikäni kun lähdin työpaikalta viimeisen kerran ja juteltiin tämän miehen kanssa. Jo katseesta näki että hänkin tulee muistamaan minut vielä kauan.

Näin pitkään todella todentuntuisia ja kiihkeitä unia tästä miehestä, toisinsanoen ehkä kadun etten tehnyt aloitetta.

Tämä kokemus auttaa kyllä ymmärtämään julkisuuden henkilöiden parisuhteiden ikäeroja, ehkä siellä on samanlaisia kokemuksia kuin itsellänikin.

Kaunis tarina. Toivoisin että muillakin olisi enemmän ymmärrystä parisuhteiden ikäeroja kohtaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
253/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä se kemia on vahvaa toisen puolelta, ja parhaimmillaan se toinen osapuoli voi sitten nähdä tilaisuuden tarttumisen arvoiseksi. Aika useinhan ei kuitenkaan.

Vierailija
254/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

on ollut kemiaa ja järki kaukana kun viimeksi menin naimisiin

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
255/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen naimisissa sellaisen kanssa. Silkkaa kemiaa ensi tapaamisesta lähtien. Onhan se hienoa kun on vielä molemmin puolin sama juttu. Lohdutuksen sana tämmöisestä haaveileville. Tässä ei ole sitten järjellä mitään tekoa. Tuo omat haasteensa.

Vierailija
256/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kyllä, kerran. Se oli ihan tajuton juttu. Olin noin 18 ja hän lähempänä 30-kymmentä. Voin vieläkin muistaa sen sähköisen yhteyden joka meillä oli. (olen nyt jo 60..) Istuimme lounasravintolassa eri pöydissä ja yhtäkkiä katseemme kohtasivat. Se oli kuin kaksi magneettia vetivät toisiaan puoleensa ja siitä lähti meidän vuoden mittainen maaginen yhteisolo. Myös sitä ennen ja sen jälkeen olen kokenut hienoja seurusteluja mutta en mitään tähän verrattavaa.

Vierailija
257/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nämä on taas näitä naisten huuhaa teorioita, verrattavissa miesten tasoteoroihin. Ikinä ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu, kaikki tunteet voi näytellä.

Vierailija
258/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä.

Kävimme treffeillä, ja niillä oli ihan mukavaa mutta kemia ei heti syttynyt siellä, vaikka tosi mukavaa olikin. Sitten kun aloimme tekstaamaan ja puhumaan seksistä ja siitä mitä tekisimme toisillemme, sain lähes orgasmin niistä sanoista ilman että mies oli paikalla ja ilman että mikään koski alapäähäni. Siis tuntui kuin mies olisi ollut samassa huoneessa panemassa minua, siis tuntui ihan samalta kuin panon aikana. Mies sanoi että hänellä on myös tunteja kestävä rautakankierektio, ja vaikea keskittyä töissä koska ajatukset karkaavat koko ajan seksiin ja minuun, eikä ole koskaan tuntenut niin pohjattoman syvää, voimakasta ja puhdasta himoa. Kun hän tekstasi minulle ja alkoi puhua seksistä, jalat meni niin veltoksi, että sanoin että LOPETA koska minun pitää kävellä paikasta A paikkaan B. Piti oikein ottaa syviä hengityksiä, koska olin niin kiihottunut. Mies kuitenkin ihastui nykyiseen tyttöystäväänsä tunnepuolella, ja alkoi hänen kanssaan parisuhteeseen. Itseä olisi kiinnostanut tutkia mitä kaikkea tuollainen hullu kemia voi aikaansaada seksuaalisesti. Annoin hänen kuitenkin mennä, koska itsehän mies suhteensa valitsee.

Noin vuoden päästä tuosta mies laittoi viestiä ihmetellen, että mitähän hittoa tuo silloinen kemia oli, ja sanoi että tosissaan ei ole koskaan enää kokenut vastaavaa ja ihmetteli että miten se tapahtui. Lisäksi tyttöystävän kanssa on ilmennyt vaikeuksia seksielämässä, ja tiedän että mies vaistoaa kemian minua kohtaan. Siksi sanoinkin, että on viisaampi että emme tapaa fyysisesti. Ja mieskin sanoi että se olisi epäkunnioittavaa tyttöystävää kohtaan.

Hän kertoi suhteestaan ja sanoi, että normaaliahan se on että suurin kiihko parisuhteessa laantuu noin vuoden kuluttua. Vastasin että yleinen olettama, mutta itse olen muuttanut kokonaan ajatukseni tällaisista asioista, ja olen sitä mieltä että kemian laimenemisen taustalla on selvittämättömät asiat suhteessa. Hän sanoikin että joo niitä on, ja tyttöystävä ei aina ota huomioon miehen tunteita ja tarpeita. 

Kuulostaa loruilta mieheltä, joka yrittää sivusuhteeseen, eli otan ne semmoisina. Mielestäni hän on käyttäytynyt epäkunnioittavasti tyttöystäväänsä kohtaan kertomalla minulle todella henkilökohtaisia asioita, joita hänen tyttöystävänsä ei halua käsitellä hänen kanssaan. Mutta täytyy silti sanoa, että tuo seksuaalikemia oli jotain ihan hullua ja ennenkokematonta, ja mies on ja on samaa mieltä.

Vierailija
259/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kyllä, usemmankin kerran, viimeisestä tuli sittemmin aviomieheni, yhdessä 20 vuotta.  Joskus ikävä sitä mieletöntä kipinöintiä, joka ajan myötä väkisinkin laantuu. Ja kaiho siitä, ettei koskaan enää tule kokemaan salamarakastumista katseiden kohdatessa tms tässä ketjussa puhuttua. Mutta onneksi on muistoja, se on jännä juttu, että muistaa vieläkin kiivaamista kohtaamisista kaiken, kaiken =) 

Vierailija
260/438 |
27.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä ei pitäisi kirjoittaa mitään, kun omat kokemukseni hyvin vähäisiä tähän liittyen. Silti jos tarkkaan mietin niin joskus hyvin nuorena (olin alakoulun vikoilla luokilla) vaihdoin koulua. Siellä oli eräs poika joka oli opettajan mukaan oikein "odottanut" minun luokalleen tulemista, kun oli kuullut, että uusi oppilas tulossa. Hän ei siis tiennyt kuka on tulossa sinne tai muutenkaan minua ennestään. Sitten oikeastaan heti huomasin, että kiinnostumme toisistamme. Hän aina vitsaili kaikesta, mutta ei ollut ilkeä. Joskus opettajatkin luulivat minun suuttuneena hänen puhueistaan, mutta en välittänyt niistä yhtään.

Jos mietin sitä kaikkea niin toiset eivät huomanneet (tai halunneet huomata) sitä kuinka hän oli minusta kiinnostunut. Olin liian ujo tai muuten epäsuosittu siellä. Sama syy tavallaan esti minua myös tutustumasta häneen paremmin. Silti muistan aina kuinka hän hymyili minulle ja nauroi kaikkea jos minulla oli esim hassu ilme. Hän halusi minut parikseen ryhmätöihin tai viereensä istumaan. Useinkaan opettajat eivät (ikävä kyllä) tykänneet ajatuksesta, että hän on parini. Tosin jälkeenpäin mietin, että mitä se heille kuului puuttua siihen. Samoin en oikein kehdannut istua hänen vieressään. Oli muutenkin tapana vähän istua tytöt ja pojat keskenään ja en halunnut huomiota itseeni. Kyseessä pieni koulu muutenkin.

Sitten yläkoulun alussa kaikki muuttui vielä enemmän ja oikeastaan hänestä huomasi sen kuinka olisi tahtonut tutustua minuun ja minä häneen. Ehkä purki siihen vitsailuunkin se kiinnostusta minuun. Minä taas vaan kokoajan mietin etten saa olla "liian kiinnostunut" hänestä, ettei muut kiinnitä huomiota. Sitten muistaakseni eräänä keväänä (en viitsi tarkemmin kirjoittaa ja vuodenaikaa en harmillisesti ihan tarkkaan muista) tuli tavallaan se huipennus asiaan. Eli hän kysyi alkaisinko olemaan hänen kanssaan. Muistan aina sen hetken ja sen kuinka oikeasti en osannut sanoa mitään. Se tapahtui niin yllättäen ja hän tavallaan tuli minua vastaan yhdessä paikassa. Jokin minussa tahtoi vasl sanoa kyllä, mutta toisaalta en meinannut uskoa asiaa, että miksi juuri minä. Sitten mietin, ettei muut tyypit ottaisi sitä hyvin vastaan. Näin vaan kävelin hymyillen eteenpäin ja kotona katsoin itseäni peilistä, että nämä kasvot olisivat kelvanneet hänelle ja hänestä en ollut ruma. Olin ihan epäuskoinen siihen kaikkeen. Toisaalta kaduin monesti miksi en osannut sanoa mitään tai miten olisin voinut toimia toisin. Sinä keväänä näimme toisiamme vielä koulussa ja kaikki oikeastaan jatkui melkein samoin. Emme vaan ikinä enää puhuneet asiasta mitään. Ehkä hän käsitti niin, ettei minua kiinnosta yms. Toisaalta jos miettii sitä aikaa ja minua sekä häntä niin ehkä siitä ei olisi tullut mitään. Hän oli niin suosittu ja minun elämäni taas tavallaan paheni vähitellen mitä koulussa käyntiin sekä ihmisiin siellä tulee. Mietin monesti myös sitä tarkoittiko hän sitä todella. Uskon niin, koska rohkeni kysyä.

Jatkuu

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kolme kolme