Lue keskustelun säännöt.
Saitko sinäkin lapsena toivomasi lahjan, mutta sen halpakopion?
02.12.2021 |
Oli sitten lelu tai vaate, niin en koskaan saanut sitä toivomaani vaan sen halpaversion. Pahimmassa tapauksessa äiti ompeli vastaavan vaatteen itse, häpesin niitä tosi paljon. Äitini oli tosi pihi, on vieläkin.
Naapurissa asuvat serkut taas sai ne hittilelut, mikä harmitti vielä lisää, mutta toisaalta siellä pääsi niillä edes leikkimään.
Omien lasteni kohdalla olen toiminut niin, että jos joka tapauksessa on ostettava kengät, niin ostetaan ne Converset. Häpeällä kasvattaminen on kauheeta.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeaa barbia, kopio. Hiustenkuivaaja 10v vanhempaa ( melko tehotonta) alemallia. Koulun ainoat PUNAISET kaunoluistimet. Keltainen ( inhokkinärini) Flower Combi - pyörä kun muilla Ponit.
Tässä mitä nopeasti tulee mieleen. Oltiin köyhiä, oikeasti. Asuttiin vuokralla pienessä maaseutukunnassa, en tiennyt ketään muuta koulustani, joka asuisi vuokralla. Isä ja äiti molemmat matalapalkkaisia.Upeaa, punaiset luistimet. Ja sinä valitat!
Mitä hyötyä siitä on, että ne ovat sinun mielestäsi upeat?
Tuo kirjoittaja vaan kuulosti elämäntapakitisijältä jolle ei mikään kelvannut. Sellainen, jolla piti olla orjallisesti juuri samanlaiset jutut kuin kaikilla muilla, jos ei se itki katkerana.
Kiitos sinulle tästä analyysista! Olen kuitenkin positiivinen ja kiitollinen ihminen. Vastasin vain aloittajan viestiin, että minä sain lapsuudessani aivan kaiken halpisversiona. Olisi joskus ollut kiva olla kuten muut. Esim.minua paljon vanhempi siskoni toi vaatteeni Pelastusarmeijan kirpputorilta kaupungista. Tämä 1970-luvulla, jolloin maaseudulla kirpputori oli pelkkänä sananakin outo. Vaatekaupassa kävin ensi kertaa 11-vuotiaana. Kuten sanoin, tunteet pidettiin sisällä, joten EN itkenyt katkerana. Enkä ole katkera edelleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Lapsen mieli tekee siitä tulkinnan "en ole niin kalliin asian arvoinen". Omille lapsilleni ostan juuri sen mitä haluavat.
Eli kasvatat pikku prinssejä ja prinsessoita. No, se on kyllä huomattu, joka kerta kun kauppoihin menee, sen omin korvin kuulee.
Ei ihme, että Suomella menee huonosti, tulevaisuudessa vieläkin huonommin.
Itse asiassa he haluavat harvoin yhtään mitään ja osaavat myös jakaa omastaan. Silloin kun tietää tarvittaessa saavansa mitä haluaa, ei hysteerisesti tarvitse haalia ympärilleen kaikkea.
Just kyselin joululahjatoiveita ja vastaus oli sekä prinssiltä, että prinsessalta "en tarvii mitään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Lapsen mieli tekee siitä tulkinnan "en ole niin kalliin asian arvoinen". Omille lapsilleni ostan juuri sen mitä haluavat.
Eli kasvatat pikku prinssejä ja prinsessoita. No, se on kyllä huomattu, joka kerta kun kauppoihin menee, sen omin korvin kuulee.
Ei ihme, että Suomella menee huonosti, tulevaisuudessa vieläkin huonommin.
Itse asiassa he haluavat harvoin yhtään mitään ja osaavat myös jakaa omastaan. Silloin kun tietää tarvittaessa saavansa mitä haluaa, ei hysteerisesti tarvitse haalia ympärilleen kaikkea.
Just kyselin joululahjatoiveita ja vastaus oli sekä prinssiltä, että prinsessalta "en tarvii mitään".
Sama meillä. Jotain haluan silti antaa, joten olen pyrkinyt tarkasti miettimään mitä he voisivat tarvita ja mistä tykätä.
Jaa. Mun lapsuudessa ei niin kaikenlaista vuosittain vaihtuvaa hittilelua ollut.
Siksi toisekseen, vaikka omakotitaloalueella asuttiinkin, mun ikäsiä oli aika vähän naapurustossa. Jos oli, niin oli sitte sellasta jonne en saanut mennä. Joten ei ollut kadehtimisen kohdetta. Sitä sai mitä sai. Myöhemmin isompana, niin silloin toki jotain saattoi toivoa, harvemmin sai... Meillä kun se lahjaostosrumba oli paljon vanhimman sisaren kontolla, ja hän osti jotain jolla ei niin arvoa ollut. Meillä ei tehty lahjoja itse, sivumennen sanoen. Ymmärrän kyllä, ettei välttämättä olisi ollut kalliita varaa ostaakaan, mutta tämän kyllä toisaalta jotenkin ymmärsin itsekin tuolloin, joten mitään älytöntä en koskaan kai toivonutkaan. Arvokkainta jota olen saanut joululahjaksi, oli (varmaankin yli satasen maksanut) vieraan kielen sanakirja... tällöin olin siis jo jotain muuta kun pikkulapsi.
Jos on pakko, niin tämä lahjojen ostaja itse kyllä, osasi maanitella ihmiset ostelemaan hänelle kaikenlaista... arvokasta samoin omalle lapselleen...
No, mä kyllä lapsena jo toivomuslistaan kirjoitin myös muille toivomiani lahjoja... esim. mutsille sitä ja tätä...
Olin pitkään toivonut nukkekotia. Meillä oli ollut edellisenä iltana riitaa kun pikkuveli oli salaa syönyt joulukalenterisuklaan minun luukustani. Veli väänsi krokotiilin kyyneleitä *Kaisa huutaa mulle* jouluna kun jaettiin lahjat, kuuden alla oli sen toivovani nukkekodin paketti. Kävin vielä kokeilemassa varovasti, että paketissa oli painoa. Olin onnesta soikeana kunnes lahjat avattiin. Minun lahjani sisällä oli pahvilaatikko johon oli laitettu painoksia niitä paksuja paperipakkauksia. Äiti sanoi ilkeästi "kannattaako miettiä jatkossa ennenkuin menee huutamaan toisille" Veli sai haluamansa pätkähiiret, turtlesit, tietokonepelin ja suklaat. En koskaan saanut sitä nukketaloa koskaan. Ehkäpä kohtuuton rangaistus 7-vuotiaalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoin Lundby nukkekotia, missä oli oikeat ovet ja kahvat, portaat ja sinne sai valot.
Jouluaattona paketista tuli tosi karkea halpakopio, lastulevystä, mihin taulut oli painettu seinille ja ikkunat oli pari reikää. Ei portaita eikä ovia. Tosi ruma.
Vanhemmat ei olleet vähävaraisia, vain sairaalloisen nuukia. Olin kuuden eli en edes mankunut, ajattelin vain että tätä se mun elämä on.
Huokaus, kyse ei ole merkistä vaan laadusta. Lego on laatua, barbi on laadukas ja kaunis, hyvät värit ja paperit ovat laadukkaita ja niillä saa hyvän näköistä jälkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoin öljyvärejä ja sain. Sain paketillisen kiinalaisia sekalaisia värejä. Muutamalla kunnollisella perusvärillä olisi voinut sekoittamalla saada loput värit. Kyllä harmitti.
Vierailija kirjoitti:
Toivoin öljyvärejä ja sain. Sain paketillisen kiinalaisia sekalaisia värejä. Muutamalla kunnollisella perusvärillä olisi voinut sekoittamalla saada loput värit. Kyllä harmitti.
Tämä juuri. Varmaan samalla hinnalla olisi saanut pari hyvää väriä. Mutta se olisi näyttänyt miten pieni ja halpa lahja oli, he halusivat että heidän lahja *näytti* isolta ja hienolta muiden silmissä. Ehkä tätä huonon itsetunnon ja häpeän vanhaa kulttuuria, että on tärkeää miltä antaja näyttää eikä mitä saaja toivoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkään toivonut nukkekotia. Meillä oli ollut edellisenä iltana riitaa kun pikkuveli oli salaa syönyt joulukalenterisuklaan minun luukustani. Veli väänsi krokotiilin kyyneleitä *Kaisa huutaa mulle* jouluna kun jaettiin lahjat, kuuden alla oli sen toivovani nukkekodin paketti. Kävin vielä kokeilemassa varovasti, että paketissa oli painoa. Olin onnesta soikeana kunnes lahjat avattiin. Minun lahjani sisällä oli pahvilaatikko johon oli laitettu painoksia niitä paksuja paperipakkauksia. Äiti sanoi ilkeästi "kannattaako miettiä jatkossa ennenkuin menee huutamaan toisille" Veli sai haluamansa pätkähiiret, turtlesit, tietokonepelin ja suklaat. En koskaan saanut sitä nukketaloa koskaan. Ehkäpä kohtuuton rangaistus 7-vuotiaalle
Tämä on kyllä ihan silkkaa henkistä väkivaltaa. Olen pahoillani puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Toivoin öljyvärejä ja sain. Sain paketillisen kiinalaisia sekalaisia värejä. Muutamalla kunnollisella perusvärillä olisi voinut sekoittamalla saada loput värit. Kyllä harmitti.
No johan! Tuohan opetetaan jo ala-asteella, perusvärit riittävät. Ajattelematonta, ei välttämättä ilkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkään toivonut nukkekotia. Meillä oli ollut edellisenä iltana riitaa kun pikkuveli oli salaa syönyt joulukalenterisuklaan minun luukustani. Veli väänsi krokotiilin kyyneleitä *Kaisa huutaa mulle* jouluna kun jaettiin lahjat, kuuden alla oli sen toivovani nukkekodin paketti. Kävin vielä kokeilemassa varovasti, että paketissa oli painoa. Olin onnesta soikeana kunnes lahjat avattiin. Minun lahjani sisällä oli pahvilaatikko johon oli laitettu painoksia niitä paksuja paperipakkauksia. Äiti sanoi ilkeästi "kannattaako miettiä jatkossa ennenkuin menee huutamaan toisille" Veli sai haluamansa pätkähiiret, turtlesit, tietokonepelin ja suklaat. En koskaan saanut sitä nukketaloa koskaan. Ehkäpä kohtuuton rangaistus 7-vuotiaalle
Tylyä. Et taida olla pahemmin vanhempiesi kanssa tekemisissä. Ymmärrän hyvin.
Olisi kelvannut halpakopiot kaikista muista paitsi Leviksistä. Korvalappustereoita ei saanut kuin Sony Walkmaneja, ne sain ihan oikean merkkisinä, mutta tuskin olisin ulissut, jos olisi tullut joku halpamerkki, kunhan värit olisivat olleet pastellia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkään toivonut nukkekotia. Meillä oli ollut edellisenä iltana riitaa kun pikkuveli oli salaa syönyt joulukalenterisuklaan minun luukustani. Veli väänsi krokotiilin kyyneleitä *Kaisa huutaa mulle* jouluna kun jaettiin lahjat, kuuden alla oli sen toivovani nukkekodin paketti. Kävin vielä kokeilemassa varovasti, että paketissa oli painoa. Olin onnesta soikeana kunnes lahjat avattiin. Minun lahjani sisällä oli pahvilaatikko johon oli laitettu painoksia niitä paksuja paperipakkauksia. Äiti sanoi ilkeästi "kannattaako miettiä jatkossa ennenkuin menee huutamaan toisille" Veli sai haluamansa pätkähiiret, turtlesit, tietokonepelin ja suklaat. En koskaan saanut sitä nukketaloa koskaan. Ehkäpä kohtuuton rangaistus 7-vuotiaalle
Tämä on kyllä ihan silkkaa henkistä väkivaltaa. Olen pahoillani puolestasi.
Ja vielä rangaistus siitä, että puolusti itseään! Uskomatonta.
Mä halusin lapsena he-man nuken niin sain jonkun puhallettavan shemale nuken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkään toivonut nukkekotia. Meillä oli ollut edellisenä iltana riitaa kun pikkuveli oli salaa syönyt joulukalenterisuklaan minun luukustani. Veli väänsi krokotiilin kyyneleitä *Kaisa huutaa mulle* jouluna kun jaettiin lahjat, kuuden alla oli sen toivovani nukkekodin paketti. Kävin vielä kokeilemassa varovasti, että paketissa oli painoa. Olin onnesta soikeana kunnes lahjat avattiin. Minun lahjani sisällä oli pahvilaatikko johon oli laitettu painoksia niitä paksuja paperipakkauksia. Äiti sanoi ilkeästi "kannattaako miettiä jatkossa ennenkuin menee huutamaan toisille" Veli sai haluamansa pätkähiiret, turtlesit, tietokonepelin ja suklaat. En koskaan saanut sitä nukketaloa koskaan. Ehkäpä kohtuuton rangaistus 7-vuotiaalle
Tämä on kyllä ihan silkkaa henkistä väkivaltaa. Olen pahoillani puolestasi.
Ja vielä rangaistus siitä, että puolusti itseään! Uskomatonta.
Tämä on monen tytön osa ja rooli.
Tuo on myös kätevä tapa kiusata. Kun uhrilta lopulta palaa käämit, uhri saa jälkiseuraamukset. Kiusaaja pääsee kuin koira veräjästä.
Olihan näitä.
Toivoin Stigaa, sain ison, kömpelön ja käyttöominaisuuksiltaan täysin onnettoman pinkin rattipulkan, jossa oli hauska naama. Ilmeisesti Stiga olisi ollut tytölle liian maskuliininen (=kallis ja oikeasti hyvä). Rahasta se ei ollut kiinni.
Toivoin monta vuotta kauko-ohjattava autoa. Lopulta sain Löytötexin halvimman mallin, jossa auto oli johdolla kiinni ohjaimessa.
Aikuisena äiti osti vuosikaudet kalliita kasvovoiteita, joista itse pitää ja joita minä en lainkaan käytä, saatesanoilla "Et sää nyt varmaan niin näistä pidä mutta en mää nyt oikein muutakaan osannut ostaa." Kysyminen, vastauksen kuunteleminen ja sen mukaan toimiminen ei tietenkään ollut vaihtoehto. Enkä olisi välttämättä edes tarvinnut mitään. Oli vaan hermoillekäypää, kun varakas äiti osti vuodesta toiseen köyhälle opiskelijalle kalliita voiteita, jotka menivät roskiin seuraavassa muutossa.
Ja aina syyllisyys siitä, että olin jotenkin vääränlainen, kun en mukauttanut itseäni äidin lahjoihin sopivaksi.
Halusin radio-ohjattavan auton niin sain sellaisen halpaversion jonka kaukosäätimessä oli 2 vaihtoehtoa. Se joko kulki suoraan eteenpäin tai peruutti kääntyen samalla vasemmalle.
Tuntuu olevan todella yleistä, että ostellaan kaikenlaista krääsää, sen sijaan että ostettaisi yksi kunnollinen lahja. En ymmärrä mikä tässä on idea?
Äitini toimii myös noin, hirveät määrät paketteja, joissa on sitten erinäisistä sälää. Esimerkiksi ihovoiteita, jotka eivät sovi ihollleni ollekaan, epäsopivia vaatteita (joka joulu saan väärän kokoiset leggingsit), maalaisromanttinen kynttilälyhty, vaikka sisutukseni on moderni jne.
Lapsena oli sama juttu, En koskaan saanut aitoa barbia tai laadukasta nukkea, vaan aina jonkun halpis version ja siihen päälle krääsää.
Kyse ei edelleenkään ole merkistä.