Lue keskustelun säännöt.
Saitko sinäkin lapsena toivomasi lahjan, mutta sen halpakopion?
02.12.2021 |
Oli sitten lelu tai vaate, niin en koskaan saanut sitä toivomaani vaan sen halpaversion. Pahimmassa tapauksessa äiti ompeli vastaavan vaatteen itse, häpesin niitä tosi paljon. Äitini oli tosi pihi, on vieläkin.
Naapurissa asuvat serkut taas sai ne hittilelut, mikä harmitti vielä lisää, mutta toisaalta siellä pääsi niillä edes leikkimään.
Omien lasteni kohdalla olen toiminut niin, että jos joka tapauksessa on ostettava kengät, niin ostetaan ne Converset. Häpeällä kasvattaminen on kauheeta.
Kommentit (136)
En vieläkään aina saa mitä haluan vaikka olen jo 40!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan rehellisesti sanottuna, en kyllä aikuisena ole paljon muistellut lapsuuteni joululahjoja. Eivät vaikuta mitenkään nykyiseen elämääni.
Sain. Vielä usein saattoi mennä niin, että toivoin tiettyä barbia, mutta sain kaksi halpiskopiota toivotun sijaan. Vanhempani kasvoivat sotien jälkeisessä pula-ajassa, köyhissä perheissä, joten heillä on ajatus, että enemmän on aina parempi. Luulivat vilpittömästi, että kaksi halpiskopiota ilahduttaa enemmän kuin yksi aito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeaa barbia, kopio. Hiustenkuivaaja 10v vanhempaa ( melko tehotonta) alemallia. Koulun ainoat PUNAISET kaunoluistimet. Keltainen ( inhokkinärini) Flower Combi - pyörä kun muilla Ponit.
Tässä mitä nopeasti tulee mieleen. Oltiin köyhiä, oikeasti. Asuttiin vuokralla pienessä maaseutukunnassa, en tiennyt ketään muuta koulustani, joka asuisi vuokralla. Isä ja äiti molemmat matalapalkkaisia.Upeaa, punaiset luistimet. Ja sinä valitat!
Mitä hyötyä siitä on, että ne ovat sinun mielestäsi upeat?
Vierailija kirjoitti:
En ollut lapsenakaan mikään merkkien perään kuolaava trendien orja.
Jos toivoin luistimia ja sain ne, olin onnellinen.
Ei kyse ole merkeistä, hölmö.
Minä esimerkiksi toivoin ihan vaan kirppikseltä erästä posliinipatsasta. Äitini päätti, että se on tyhmä ja teki itse. Hän kun oli mielestään taiteilija.
Siinä on kyse siitä, että lapsi kokee olevansa vähemmän tärkeä, merkityksetön, ihminen joka ei saa tavoitella mitään.
Meillä tilannetta pahensi vielä se, että pikkusiskoni kyllä sai ihan kaiken ja enemmän.
Edelleen esimerkiksi minua pilkataan jos käyn oopperassa, mutta siskoa kiitellään sivistyksestä kun hän kuuntelee klassista musiikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä miten äitini mielipde on kääntynyt. Minulla ja sisaruksilleni ostettiin vain halpaa. Nyt kun oma lapseni toivoo yhtä erityisen kallista juttua, äitini on sitä mieltä, että kyllä sun nyt pitää se ostaa =)
Vierailija kirjoitti:
Ihan rehellisesti sanottuna, en kyllä aikuisena ole paljon muistellut lapsuuteni joululahjoja. Eivät vaikuta mitenkään nykyiseen elämääni.
Ehkä sitten sait mitä toivoit. Vääryydet muistaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Furbyn olisin halunnut, mutta sainkin Förbin..... : (
Ei ne lahjat ikinä olleet vanhemmille niin justiinsa. Toivoin jotain tiettyä Barbieta, samanlaista kuin kaverilla, sain jonkun perusbarbien. Toivoin nimenomaan Cindy-nuken rokkarimiestä, sain Petran miehen vaaleanpunaisessa smokissa. Toivoin barbeille isoa hevosta, sain kaksi pienempää. Toivoin Apulannan levyä, sain Spice Girlsin levyn (ei stana, se ei ollut vain huti vaan todella nöyryyttävä huti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeaa barbia, kopio. Hiustenkuivaaja 10v vanhempaa ( melko tehotonta) alemallia. Koulun ainoat PUNAISET kaunoluistimet. Keltainen ( inhokkinärini) Flower Combi - pyörä kun muilla Ponit.
Tässä mitä nopeasti tulee mieleen. Oltiin köyhiä, oikeasti. Asuttiin vuokralla pienessä maaseutukunnassa, en tiennyt ketään muuta koulustani, joka asuisi vuokralla. Isä ja äiti molemmat matalapalkkaisia.Upeaa, punaiset luistimet. Ja sinä valitat!
Mitä hyötyä siitä on, että ne ovat sinun mielestäsi upeat?
Tuo kirjoittaja vaan kuulosti elämäntapakitisijältä jolle ei mikään kelvannut. Sellainen, jolla piti olla orjallisesti juuri samanlaiset jutut kuin kaikilla muilla, jos ei se itki katkerana.
En muista, että olisin koskaan ihmeemmin toivonut mitään. Paitsi 14-vuotiaana mankkaa, merkillä ei väliä. Sain sen, ja olin jopa vähän yllättynyt. Crown tais olla merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan rehellisesti sanottuna, en kyllä aikuisena ole paljon muistellut lapsuuteni joululahjoja. Eivät vaikuta mitenkään nykyiseen elämääni.
Ehkä sitten sait mitä toivoit. Vääryydet muistaa paremmin.
Tai sitten lama-ajan lapsena en ehkä paljon toivonutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeaa barbia, kopio. Hiustenkuivaaja 10v vanhempaa ( melko tehotonta) alemallia. Koulun ainoat PUNAISET kaunoluistimet. Keltainen ( inhokkinärini) Flower Combi - pyörä kun muilla Ponit.
Tässä mitä nopeasti tulee mieleen. Oltiin köyhiä, oikeasti. Asuttiin vuokralla pienessä maaseutukunnassa, en tiennyt ketään muuta koulustani, joka asuisi vuokralla. Isä ja äiti molemmat matalapalkkaisia.Upeaa, punaiset luistimet. Ja sinä valitat!
Mitä hyötyä siitä on, että ne ovat sinun mielestäsi upeat?
Tuo kirjoittaja vaan kuulosti elämäntapakitisijältä jolle ei mikään kelvannut. Sellainen, jolla piti olla orjallisesti juuri samanlaiset jutut kuin kaikilla muilla, jos ei se itki katkerana.
Palstan vakiokitisijä, joka itkee aina kurjaa ja epäreilua lapsuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan rehellisesti sanottuna, en kyllä aikuisena ole paljon muistellut lapsuuteni joululahjoja. Eivät vaikuta mitenkään nykyiseen elämääni.
Ehkä sitten sait mitä toivoit. Vääryydet muistaa paremmin.
Tai sitten lama-ajan lapsena en ehkä paljon toivonutkaan.
Tai sitten jauhat soopaa ja nostat itseäsi muiden yläpuolelle. Säälittävää.
70-luvulla ei ollut sellaista tavaramäärää, postitse tulevia lelumainoskirjoja kuin nykyään. Toiveetkin olivat maltillisia. Löysin vanhan kirjeeni joulupukille; kuulakärkikynä, Marabou suklaalevy, villasukat, yöpaita ja barbie. Paketista tuli feikkibarbie kaljupää, jolla oli 3 eri väristä peruukkia. Kyllä se pettymys oli pienelle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeaa barbia, kopio. Hiustenkuivaaja 10v vanhempaa ( melko tehotonta) alemallia. Koulun ainoat PUNAISET kaunoluistimet. Keltainen ( inhokkinärini) Flower Combi - pyörä kun muilla Ponit.
Tässä mitä nopeasti tulee mieleen. Oltiin köyhiä, oikeasti. Asuttiin vuokralla pienessä maaseutukunnassa, en tiennyt ketään muuta koulustani, joka asuisi vuokralla. Isä ja äiti molemmat matalapalkkaisia.Upeaa, punaiset luistimet. Ja sinä valitat!
Mitä hyötyä siitä on, että ne ovat sinun mielestäsi upeat?
Tuo kirjoittaja vaan kuulosti elämäntapakitisijältä jolle ei mikään kelvannut. Sellainen, jolla piti olla orjallisesti juuri samanlaiset jutut kuin kaikilla muilla, jos ei se itki katkerana.
Vain harvoilla on lapsena niin hyvä itsetunto, että vartavasten haluavat erottua joukosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeaa barbia, kopio. Hiustenkuivaaja 10v vanhempaa ( melko tehotonta) alemallia. Koulun ainoat PUNAISET kaunoluistimet. Keltainen ( inhokkinärini) Flower Combi - pyörä kun muilla Ponit.
Tässä mitä nopeasti tulee mieleen. Oltiin köyhiä, oikeasti. Asuttiin vuokralla pienessä maaseutukunnassa, en tiennyt ketään muuta koulustani, joka asuisi vuokralla. Isä ja äiti molemmat matalapalkkaisia.Upeaa, punaiset luistimet. Ja sinä valitat!
Mitä hyötyä siitä on, että ne ovat sinun mielestäsi upeat?
Tuo kirjoittaja vaan kuulosti elämäntapakitisijältä jolle ei mikään kelvannut. Sellainen, jolla piti olla orjallisesti juuri samanlaiset jutut kuin kaikilla muilla, jos ei se itki katkerana.
Tuollaiset on lapsille isoja asioita.
Kyllä sain ja olin hienon paitani takia suorastaan seitsemännessä taivaassa. Se oli halpakopio eräästä suosikkimerkistä, jota luokkani suosituin tyttö rakasti. Kun sitten ilmaannuin kouluun uusi paita ylläni, kyseinen tyttö sanoi isoon ääneen, että "No kiva, nyt en enää voi käyttää paitaani, kun köyhällä on samanlainen":D
Vierailija kirjoitti:
Olen vieläkin katkera vanhemmilleni, kun en saanut ysärin alkupuoliskolla Super-soaker 100-vesipyssyä, joka oli silloin siisteintä mitä saatoin kuvitella.
Sen sijaan sain sellaisen typerän vesipyssyn, joka tyhjeni yhdellä pumppaamisella ja liipasimen vedolla.
En anna koskaan tuota anteeksi porukoilleni.
M36
Yeah boy yo kick asss, pysy vahvana!!💪💪
Porukat sucks.
Mua harmitti, kun harvoin sain mitä olin toivonut. Sitten sain samalla rahalla jotain ihan muuta/jonkun huonomman version.
Kai tuossa oli kasvatuksellinen pointti mutta miksi ostaa sitten jotain mitä lapsi ei halua ja käyttää siihen rahaa.
Mun porukoista oli tärkeää opettaa "Kaikkea ei voi saada/aina ei saa sitä mitä haluaa" ja se on kyllä ollut karhunpalvelus mulle. Olen elämässäni oppinut vaan kestämään, sietämään ja tyytymään asiassa kuin asiassa.