Pääsykokeet takaisin! Mitä tämä pelleily on? "Englannin kieltä opiskelemaan hakenut saa enemmän pisteitä eximiasta pitkässä matematiikassa k...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Kas kun nythän ei sitä just painoteta, vaan matikkaa.

Ja jotta saa enkusta nykyään ällän, on yleensä natiivi tai kaksikielinen tai koulunsa enkuksi käynyt.

Onhan se fiksu ja oppimiskykyinen oppilas istunut läpi koulutiensä niillä englannin tunneilla. Miten niin loistava oppilas ei ole sitä englantia siinä oppinut?

Edelleen, mistä olet saanut päähäsi että ei olisi oppinut?

Vierailija kirjoitti:

Ennen lukio oli yleissivistävä koulu. Nykyisistä lukiolaisista tehdään matematiikkaa (ehkä) osaavia kielitaidottomia ja sivistymättömiä stressaajia.

Tässä kohtaa voi oikeasti sanoa, että kyllä ennen oli asiat paremmin.

Kieltenopiskelun alamäki alkoi jo kauan tätä ennen. Pitkänä kielenä ei lueta muuta kuin englantia ja lyhyitä kieliä ei valita ollenkaan.

80-luvulla oli pakko lukea lyhyttä kieltä, jos luki lyhyttä matikkaa. Tämä pakko poistettiin ja lyhyiden kielten valinta valinnaiseksi peruskouluissa alkoi vähentyä.

Pitkien kielten ryhmiä ei välttämättä Helsingissäkään kaikissa kielissä. A-kielen aikaistaminen 1. luokalle syventää tätä kehitystä. Osa kunnista tarjoaa sen vuoksi A1-kieleksi vain enkkua, eivätkä isompien kaupunkien vanhemmatkaan halua laittaa 7-vuotiastaan opiskelemaan ranskaa tai venäjää edes lähikouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Kas kun nythän ei sitä just painoteta, vaan matikkaa.

Ja jotta saa enkusta nykyään ällän, on yleensä natiivi tai kaksikielinen tai koulunsa enkuksi käynyt.

Englannin koe ei ole kovin helppo, mutta ei se noin vaikeakaan ole. 5% kai siitä ällän saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

kyllä oletetaan, että sitä opiskeltavaa kieltä osataan jo valmiiksi kun mennään yliopistoon. Kielten opiskelu siellä ei todellakaan ole mitään arkipäivän juttelun osaamista vaan semantiikkaa, kielioppia, syntaksia, fonetiikkaa, kääntämistä jne.

Niin? Juurihan minä sanoin että sinne mennään oppimaan kaikkea tuota, eikä siksi että ne osattaisiin jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen lukio oli yleissivistävä koulu. Nykyisistä lukiolaisista tehdään matematiikkaa (ehkä) osaavia kielitaidottomia ja sivistymättömiä stressaajia.

Tässä kohtaa voi oikeasti sanoa, että kyllä ennen oli asiat paremmin.

Kieltenopiskelun alamäki alkoi jo kauan tätä ennen. Pitkänä kielenä ei lueta muuta kuin englantia ja lyhyitä kieliä ei valita ollenkaan.

80-luvulla oli pakko lukea lyhyttä kieltä, jos luki lyhyttä matikkaa. Tämä pakko poistettiin ja lyhyiden kielten valinta valinnaiseksi peruskouluissa alkoi vähentyä.

Pitkien kielten ryhmiä ei välttämättä Helsingissäkään kaikissa kielissä. A-kielen aikaistaminen 1. luokalle syventää tätä kehitystä. Osa kunnista tarjoaa sen vuoksi A1-kieleksi vain enkkua, eivätkä isompien kaupunkien vanhemmatkaan halua laittaa 7-vuotiastaan opiskelemaan ranskaa tai venäjää edes lähikouluun.

Lyhyet kielet onkin aika tyhmiä, niissä oppii just just matkusteluun tarvittavaa kielitaitoa.

Kieliä pitäisi opiskella pitkinä paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Miten niin ei ole? Mistä olet sellaista saanut päähäsi?

Vastasin sille joka oli sitä mieltä että ei tarvitse osata englantia hyvin opiskellakseen sitä yliopistossa, riittää että on todistanut fiksuutensa oppimalla hyvin matikkaa. Se vain minua siinä ihmetytti että miten niin oppimiskykyinen oppilas oli sitten mennyt koulun läpi oppimatta sitä englantia kun sitä kuitenkin hänelle on ainakin 9 vuotta opetettu.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka vaatii enemmän älykkyyttä ja on hyödyllisempi ja mahdollisuuksia antava taito elämässä ammatin suhteen kuin kielten sanojen suppea opettelu.

Englanti on kontrointi ja käskytäjien kieli. Sanojen ovelaa muuntelua, alkuperän häivyttämistä joita ei kaikki todellakaan tajua. Mitä sana maski ilmaisee ja sanan tarkoitus? Vanha ovela maritime kruunun laki ihmisiä vastaan.

Anteeksi mitä? "Kontrointi ja käskytäjien kieli". Eikä tuolla ulosannilla pärjäisi edes insinöörinä nykyisin, heidänkin pitää osata kirjoittaa äidinkieltään. Ja englantia ainakin välttävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

kyllä oletetaan, että sitä opiskeltavaa kieltä osataan jo valmiiksi kun mennään yliopistoon. Kielten opiskelu siellä ei todellakaan ole mitään arkipäivän juttelun osaamista vaan semantiikkaa, kielioppia, syntaksia, fonetiikkaa, kääntämistä jne.

Niin? Juurihan minä sanoin että sinne mennään oppimaan kaikkea tuota, eikä siksi että ne osattaisiin jo.

Jotta voi oppia lisää on yleensä omattava joku riittävä lähtötaso.

Vierailija kirjoitti:

YO-todistusvalinta on hyvä ratkaisu, mutta painotukset ovat aivan väärin. Jos hakee opiskelemaan kieliä, niin tietysti suurin painoarvo pitää olla niillä kielten arvosanoilla

Niinhän niillä onkin. Ilman riittävän hyvää arvosanaa kielestä ja äidinkielestä et edes voi hakea todistusvalinnan kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Miten niin ei ole? Mistä olet sellaista saanut päähäsi?

Vastasin sille joka oli sitä mieltä että ei tarvitse osata englantia hyvin opiskellakseen sitä yliopistossa, riittää että on todistanut fiksuutensa oppimalla hyvin matikkaa. Se vain minua siinä ihmetytti että miten niin oppimiskykyinen oppilas oli sitten mennyt koulun läpi oppimatta sitä englantia kun sitä kuitenkin hänelle on ainakin 9 vuotta opetettu.

Tuo nyt oli muutenkin ihan puppua, kun todellisuus kielten laitoksilla on se, että opiskelijoista iso osa osaa kieltä natiivin tasoisesti.

Ranskassa on kaksikieliset ja Ranskalaisen koulun käyneet yliedustettuina, englannin laitoksella on ulkomailla vuosia asuneita ja englanniksi koko koulunsa käyneitä kaksikielisiä. Ruotsia luki jo minun aikanani paljon kaksikielisiä ja kaksikielisissä kunnissa/kaupungeissa asuneita natiivin tasoisia.

Itsekin olin työskennellyt jo neljä vuotta ruotsiksi aloittaessani opinnot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitä pelleilyä että siitä pitkästä matikasta tehtiin avain kaikkeen.

Oikeustieteelliseen saa myös mm pitkästä fysiikasta enemmän pisteitä kuin yhteiskuntaopista...

Matikka ja fysiikka osoittavat ahkeruutta ja ajattelemisen jonkinmoista hallitsemista, osaamista.

Yhteiskuntaoppi taitaa olla niitä höpöhöpöaineita, joissa mennään ties minkä muodin mukaan.

Matikka kertoo etttä opettelet hyvin ulkoa viisaampien höpöhöpöjen tekemiä kaavoja. Tarvitaan kuule se höpöhöpö keksimään se kaava jota sitten voit kopioida.

Ei toimi - jos et ymmärrä, ulkoaoppimisesta ei ole mitään hyötyä. Ja se on absoluuttisedti mitattavissa ettet ole ymmärtänyt,diibadaabaa latelemalla et voi edes esittää että olisit ymmärtänyt.

Aikoinaan kirjoituksissa vastasin huvikseni reaalisss (ysärin alussa) psykologian kysymykseen. Huvitukseni oli suuri kun tulokset tuli, 3/6 - pelkän opintojen ulkopuolelta opitun urheiluvalmennukseen liittyvän alkeistiedon varassa (olin tuolloin aloitteleva junnufutiskoutsi). Pitkässä matikassa tuollainen ei olisi toiminut koskaan.

Minä kirjoitin pitkän matikan tajuamatta siitä yhtään mitään.

Et myöskään tee siitä saamallasi arvosanalla yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Miten niin ei ole? Mistä olet sellaista saanut päähäsi?

Vastasin sille joka oli sitä mieltä että ei tarvitse osata englantia hyvin opiskellakseen sitä yliopistossa, riittää että on todistanut fiksuutensa oppimalla hyvin matikkaa. Se vain minua siinä ihmetytti että miten niin oppimiskykyinen oppilas oli sitten mennyt koulun läpi oppimatta sitä englantia kun sitä kuitenkin hänelle on ainakin 9 vuotta opetettu.

Edelleen, mistä olet saanut päähäsi että hän ei olisi oppinut englantia hyvin? Mitä jos nyt myös vastaisit siihen kysymykseen, sen sijaan että vastaat sille kysyjälle jotain mikä ei vastaa itse kysymykseen?

Itsekin katselin opintolaskurista, että minun todistuksella olisi päässyt opiskelemaan matematiikan lehtoriksi pieneen maakuntaan. En ole kirjoittanut matikkaa ollenkaan ja lukiossa numerot oli 5-8, keskiarvo ehkä 6,5 lyhyessä matikassa.

Armeijan P kokeessa parhaat tulokset on saanut vuonna 1978 syntynyt ikäluokkaa. Siihen asti tulokset parantui vuodesta toiseen. Tämän jälkeen on ollut alamäki kaikissa kolmessa aihepiirissä mitä testataan (äidinkieli, matematiikka ja loogin päätelykyky).

Jos halutaan parantaa Suomen koulujärjestelmä niin pitää paina reset nappia ja katsoa kriittisesti kaikki ne muutokset mitä on tapahtunut tämän ikäluokan kouluajan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

kyllä oletetaan, että sitä opiskeltavaa kieltä osataan jo valmiiksi kun mennään yliopistoon. Kielten opiskelu siellä ei todellakaan ole mitään arkipäivän juttelun osaamista vaan semantiikkaa, kielioppia, syntaksia, fonetiikkaa, kääntämistä jne.

Niin? Juurihan minä sanoin että sinne mennään oppimaan kaikkea tuota, eikä siksi että ne osattaisiin jo.

Jotta voi oppia lisää on yleensä omattava joku riittävä lähtötaso.

Ja englannin kielen opiskelulle todistusvalinnan kautta se lähtötaso näyttäisi olevan yleisesti YO-kokeissa kirjoitettu arvosana eximia tai parempi.

C:n papereilla sisään ensiyrittämällä kahteen eri yliopistoon eri aloille pääsykokeiden kautta. Lukion paperit eivät kerro oppimiskyvystäni mitään. Lukion paperit kuvastavat sitä nuoren ihmisen elämänvaihetta, jossa ensirakkaus, kaverit, vapaus ja omaksi persoonaksi ja aikuiseksi kasvamisen kehitysvaihe oli suuremmassa merkityksessä kuin kouluarvosanat ja menestyksestä kilpailu.

Kirjoitin vuonna 1992 laudaturin saksasta (olin lukenut sitä 5v). Pääsin pääsykokeen kautta lukemaan sitä yliopistoon ja koin olevani ryhmän huonoin. En ollut käynyt kielikursseilla tai oleskellut kyseisessä maassakaan koskaan :(

Vierailija kirjoitti:

Lyhyet kielet onkin aika tyhmiä, niissä oppii just just matkusteluun tarvittavaa kielitaitoa.

Kieliä pitäisi opiskella pitkinä paljon enemmän.

Ei Suomen kieltenopetuksessa juuri käytännön kieltä opi pitkänäkään - omana kokemuksena pitkä ranska hyvillä arvosanoilla (8-9).

Kielistä lähtökohtaisesti on hyvin vähän hyötyä (pl. englanti). Piykänkään koulukielen taso ei riitä mihinkään oikeaan työhön ja etenkin et voo tietää mitä kieltä tulevaisuudessa olisikin hybä osata. Esim. opiskelet saksaa, mutta päädytkin töihin firmaan, joka tekee paljon kauppaa/yhteistyötä latinalaiseen amerikkaan, jossa saksalla ei tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Miten niin ei ole? Mistä olet sellaista saanut päähäsi?

Vastasin sille joka oli sitä mieltä että ei tarvitse osata englantia hyvin opiskellakseen sitä yliopistossa, riittää että on todistanut fiksuutensa oppimalla hyvin matikkaa. Se vain minua siinä ihmetytti että miten niin oppimiskykyinen oppilas oli sitten mennyt koulun läpi oppimatta sitä englantia kun sitä kuitenkin hänelle on ainakin 9 vuotta opetettu.

Edelleen, mistä olet saanut päähäsi että hän ei olisi oppinut englantia hyvin? Mitä jos nyt myös vastaisit siihen kysymykseen, sen sijaan että vastaat sille kysyjälle jotain mikä ei vastaa itse kysymykseen?

Siitä että hän ei ole kirjoittanut englannista hyvää arvosanaa. Muutenhan englantia lukemaan voitaisiin ihan yhtä hyvin katsoa vain englannin arvosanaa jos kerran matikassa hyvät oppivat automaattisesti hyvin myös englantia. Ei sitä matikkaa tarvitsisi sitten enää edes katsoa jos tämä olisi joku automaatti.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin katselin opintolaskurista, että minun todistuksella olisi päässyt opiskelemaan matematiikan lehtoriksi pieneen maakuntaan. En ole kirjoittanut matikkaa ollenkaan ja lukiossa numerot oli 5-8, keskiarvo ehkä 6,5 lyhyessä matikassa.

Ei olisi päässyt. Et vain osannut lukea sitä sivustoa.