Pääsykokeet takaisin! Mitä tämä pelleily on? "Englannin kieltä opiskelemaan hakenut saa enemmän pisteitä eximiasta pitkässä matematiikassa k...

Suurin ongelma on että hyvillä papereilla pääsee helposti opiskelemaan alaa joka ei oikeastaan kiinnosta itseä kovin paljon. Silloin opiskelumotivaatio voi jäädä huonoksi eivätkä tulokset ole niin hyviä kuin olisi ajatellut.

Omista lapsistani toinen kirjoitti hyvin keskinkertaiset C:n paperit eikä luonnollisestikaan päässyt papereilla sisään. Pari vuotta meni "pääsykoerumbassa" ja lopulta niiden kautta sisään. Nyt on alasta todella innoissaan ja opinnot sujuvat hyvin arvosanoin.

Toinen lapistani kirjoitti huippupaperit ja niillä heti samantien sisään erittäin halutulle alalle. Ala oli kuitenkin aika lailla arvaus kun ei oikein tiennyt itsekään mikä kiinnostaa. Nyt sitten kyllästelee jo ensimmäisenä syksynä ja motivaatio ihan nollassa ja arvosanat sen mukaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä taitaa olla jonkunlainen ajatusharha. Englannin laudaturista saa kuitenkin enemmän pisteitä kuin pitkän matikan E:stä. Todella monelle potentiaaliselle englanninopiskelijalle se ällä enkusta on paljon realistisempi vaihtoehto kuin E saati L pitkästä matikasta. Ihmettelen, ovatko ihmiset oikeasti niin typeriä, että valitsevat pitkän matikan vain sen vuoksi, että siitä on mahdollista saada eniten pisteitä? Siis jos omat kyvyt ja taipumukset on selkeästi muissa aineissa. 

MIKSI SE MATIKKA ON NIIN TÄRKEÄ KIELEN OPISKELIJALLE?

...

Pääsykoe mittasi loogista päättelykykyä ja kielellistä lahjakkuutta.

Koska se mittaa juuri tuota loogista päättelykykyä, kykyä opiskella ja soveltaa oppimaansa sekä korreloi hyvin vahvasti yleisen älykkyyden kanssa. Nämä ovat niitä tärkeitä alueita ihan minkä tahansa alan opiskelijalle. Se varsinainen aine opitaan sitten siellä yliopistolla.

Jos näin on niin matikassa hyvien oppilaiden pitäisi saada muita parempia arvosanoja myös ihan kaikista muista oppiaineista. Kyllähän se älykäs ja päättelykykyinen toki oppii minkä tahansa oppiaineen hyvin, eikö niin?

No niinhän se käytännössä aina onkin, motivaation ja mielenkiinnon rajoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi oppinen on kiinni paljon myös motivaatiosta ja innostuksesta. Eikä sitä takaa yliopistossa se että on osannut hyvin matikkaa.

Ei niin. Sen takaa yleensä se, että olet hakenut sinne ykkösvalintana. Motivaatiota ja innostusta ei kuitenkaan voi mitenkään järkevästä mitata, eikä ole mitään takeita etteikö niiden kohteet muuttuisi. Siksi valintakokeissa painostetaan niitä mitattavia asioita mitkä kertoo edellytyksestä suoriutua opinnoista.

blahblahblah kirjoitti:

En ymmärrä lainkaan tätä rutinaa. Yliopistoilla on vapaat kädet päättää pääsykriteereistä. Jos he ovat tulleet siihen tulokseen että hyvä arvosana pitkässä matematiikassa korreloi hyvän opintomenestyksen kanssa niin miksi sitä asiaa ei voi hyväksyä? Luulisi että yliopistoilla on paras tieto käytettävissä asiasta. Miksi yliopistot tahallaan sabotoisivat opiskelijavalintaa?

Minulla ei ole mitään syytä epäillä etteikö hyvä arvosana pitkässä matematiikassa myös oikeasti korreloisi menestyksesstä kieliopinnoissa. Kunhan tarkasteltava joukko on tarpeeksi suuri.

Itse asiassa valintauudistuksen vaikutuksista ei ole vielä juurikaan tietoa. Se tehtiin "parhaan arvauksen" periaatteella koska kukaan ei oikeastaan voinut täysin ennakoida mihin se johtaa. Nyt sitten asiaa vähitellen tutkitaan kun uudistukseen jälkeen sisään tulleita ikäluokkia alkaa olla enemmän ja sitten järjestelmää vähitellen säädetään jauudistetaan saadun tiedon mukaan.

On ihan mahdollista että uudistus aiheutti huomattavia ongelmia opiskelijoille, kukaan ei vielä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitä pelleilyä että siitä pitkästä matikasta tehtiin avain kaikkeen.

Oikeustieteelliseen saa myös mm pitkästä fysiikasta enemmän pisteitä kuin yhteiskuntaopista...

Matikka ja fysiikka osoittavat ahkeruutta ja ajattelemisen jonkinmoista hallitsemista, osaamista.

Yhteiskuntaoppi taitaa olla niitä höpöhöpöaineita, joissa mennään ties minkä muodin mukaan.

Matikka kertoo etttä opettelet hyvin ulkoa viisaampien höpöhöpöjen tekemiä kaavoja. Tarvitaan kuule se höpöhöpö keksimään se kaava jota sitten voit kopioida.

Ei toimi - jos et ymmärrä, ulkoaoppimisesta ei ole mitään hyötyä. Ja se on absoluuttisedti mitattavissa ettet ole ymmärtänyt,diibadaabaa latelemalla et voi edes esittää että olisit ymmärtänyt.

Aikoinaan kirjoituksissa vastasin huvikseni reaalisss (ysärin alussa) psykologian kysymykseen. Huvitukseni oli suuri kun tulokset tuli, 3/6 - pelkän opintojen ulkopuolelta opitun urheiluvalmennukseen liittyvän alkeistiedon varassa (olin tuolloin aloitteleva junnufutiskoutsi). Pitkässä matikassa tuollainen ei olisi toiminut koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kyllä nähdä, kun taidealoille (Sibelius akatemiaan, Teakiin yms.) valitaan näitä ihmisiä, joilla ei ole mitään taitoa kyseisille aloille eivätkä ole koskaan soittaneet esimerkiksi viulua, esiintyneet tai maalanneet, mutta silti pääsevät sinne, koska saivat hyvän arvosanan pitkästä matematiikasta. :D

Miksi joku hakisi sinne ilman mitään kokemusta? Ja mistä olet saanut päähäsi että Sibbeen tai Teakkiin ei olisi pääsykokeita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä taitaa olla jonkunlainen ajatusharha. Englannin laudaturista saa kuitenkin enemmän pisteitä kuin pitkän matikan E:stä. Todella monelle potentiaaliselle englanninopiskelijalle se ällä enkusta on paljon realistisempi vaihtoehto kuin E saati L pitkästä matikasta. Ihmettelen, ovatko ihmiset oikeasti niin typeriä, että valitsevat pitkän matikan vain sen vuoksi, että siitä on mahdollista saada eniten pisteitä? Siis jos omat kyvyt ja taipumukset on selkeästi muissa aineissa. 

MIKSI SE MATIKKA ON NIIN TÄRKEÄ KIELEN OPISKELIJALLE?

...

Pääsykoe mittasi loogista päättelykykyä ja kielellistä lahjakkuutta.

Koska se mittaa juuri tuota loogista päättelykykyä, kykyä opiskella ja soveltaa oppimaansa sekä korreloi hyvin vahvasti yleisen älykkyyden kanssa. Nämä ovat niitä tärkeitä alueita ihan minkä tahansa alan opiskelijalle. Se varsinainen aine opitaan sitten siellä yliopistolla.

Jos näin on niin matikassa hyvien oppilaiden pitäisi saada muita parempia arvosanoja myös ihan kaikista muista oppiaineista. Kyllähän se älykäs ja päättelykykyinen toki oppii minkä tahansa oppiaineen hyvin, eikö niin?

No niinhän se käytännössä aina onkin, motivaation ja mielenkiinnon rajoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi oppinen on kiinni paljon myös motivaatiosta ja innostuksesta. Eikä sitä takaa yliopistossa se että on osannut hyvin matikkaa.

Ei niin. Sen takaa yleensä se, että olet hakenut sinne ykkösvalintana. Motivaatiota ja innostusta ei kuitenkaan voi mitenkään järkevästä mitata, eikä ole mitään takeita etteikö niiden kohteet muuttuisi. Siksi valintakokeissa painostetaan niitä mitattavia asioita mitkä kertoo edellytyksestä suoriutua opinnoista.

Se ei nimenomaan takaa sitä koska monella nuorella on oikeasti varsin hatara kuva siitä millaista se tietyn alan opiskelu lopulta on ja mitä kaikkea se sisältää. Jo pääsykoekirjojen lukeminen takasi ennen vanhaan sen että alkoi olla edes pieni kuva siitä mitä se ala yliopistotasoisena oikeasti sisältää. Nyt monelta puuttuu se kokemus ja tieto kokonaan ja se voi johtaa vääriin alanvalintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

On se kumma, että kaikki eivät sitten kirjoita kuutta ällää.

Tämä on johtanut siihen, että nyt sitten pyritään jo yläkouluihin jotta päästään hyvään lukioon, jotta päästään jatko-opiskelemaan.

t. yo-opiskelijan ja lukiolaisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Ja edelleenkään matikka ei liity millään tavoin kielten opiskeluun.

Et selkeästi omaa mitään kompetenssia osallistua tähän keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Minulla on lukion päättötodistuksessa 10 pitkästä matematiikasta ja 8 englannista. Lievä lukihäiriö on vaikuttanut kaikkien vieraiden kielien opiskeluun heikentävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja edelleenkään matikka ei liity millään tavoin kielten opiskeluun.

Et selkeästi omaa mitään kompetenssia osallistua tähän keskusteluun.

Olen kielten opettaja joka on opiskellut kieliä yliopistossa ja jolla on yksi teini lukiossa, yksi yläkoulussa ja yksi ekaa vuotta yliopistossa. Miehen on DI ja tätä uudistusta seurattu nyt eturivistä useampi vuosi.

Mikä on oma kompetenssisi?

p.s. mieheni kirjoitti aikoinaan kuusi ällää, on matikkanero, eikä ole vuosien työstä huolimatta oppinut ääntämään yhtäkään kieltä säällisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Se mikä matematiikan suurta painoarvoa puolustavat unohtavat on se että tietystä aineesta voi kirjoittaa parhaan arvosanan vain hyvin rajoitettu määrä oppilaita. Vaikka osaisit matikkaa miten hyvin tahansa, jos riittävän moni osaa sitä vielä hitusen paremmin, sinä et saa ällää. 

Eli jos siis sisäänpääsy painottuu liikaa vain yhden tai kahden aineen osaamiseen, se rajoittaa paljon sitä oppilasmäärää jolla on edes mahdollisuudet parhaisiin pisteisiin riippumatta siitä miten hyvin he osaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja edelleenkään matikka ei liity millään tavoin kielten opiskeluun.

Et selkeästi omaa mitään kompetenssia osallistua tähän keskusteluun.

Olen kielten opettaja joka on opiskellut kieliä yliopistossa ja jolla on yksi teini lukiossa, yksi yläkoulussa ja yksi ekaa vuotta yliopistossa. Miehen on DI ja tätä uudistusta seurattu nyt eturivistä useampi vuosi.

Mikä on oma kompetenssisi?

p.s. mieheni kirjoitti aikoinaan kuusi ällää, on matikkanero, eikä ole vuosien työstä huolimatta oppinut ääntämään yhtäkään kieltä säällisesti

Niin varmaan juu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja edelleenkään matikka ei liity millään tavoin kielten opiskeluun.

Et selkeästi omaa mitään kompetenssia osallistua tähän keskusteluun.

Olen kielten opettaja joka on opiskellut kieliä yliopistossa ja jolla on yksi teini lukiossa, yksi yläkoulussa ja yksi ekaa vuotta yliopistossa. Miehen on DI ja tätä uudistusta seurattu nyt eturivistä useampi vuosi.

Mikä on oma kompetenssisi?

p.s. mieheni kirjoitti aikoinaan kuusi ällää, on matikkanero, eikä ole vuosien työstä huolimatta oppinut ääntämään yhtäkään kieltä säällisesti

Niin varmaan juu.

Niin. Mikä se oma kompetenssisi olikaan? Elämämkoulu?

En pidä nykytavasta, mielestäni siinä ei ole mitään järkeä. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että jo yläasteella tulee tietää, mitä elämältään haluaa - ainakin jos mielii alalle, jota varten on käytävä siihen painottunut lukio. Ja sitten joutuu panostamaan hulluna vähintäänkin niihin pariin aineeseen. Jotkut toki panostavat kaikkiin aineisiin, jotta heillä on sitten myös kaikki vaihtoehdot auki. Ei tämä mielestäni lisää selkeyttä ja järjestelmällisyyttä opintojen suorittamiseen ja työelämään pääsyyn, sillä sitä tässä kai on yritetty hakea. Sen sijaan pahentaa lukiolaisten stressiä ja paineita ja aiheuttaa loppuunpalamista jo alle kaksikymppisenä.

Itse en todellakaan tiennyt teininä kovinkaan tarkkaan, mitä elämältäni haluan; hain lukioon, joka tuntui kivalta (eikä ollut edes erityisen hyvä), pidin sen jälkeen välivuoden pääsykokeisiin lukien ja pääsin lopulta kivalta tuntuvalle alalle yliopistoon. Nyt olen hyvässä työssä ja ihan hyvin olen muutenkin menestynyt elämässäni. Olen kiitollinen, ettei minun tarvinnut stressata liikoja yläasteella ja lukiossa eikä kuluttaa itseäni loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matemaattisen osaamisen painottaminen jatko-opinnoissa jotka eivät vaadi matemaattista osaamista on kyllä typerintä ikinä.

Ei ole, vaan viisainta ikinä. En usko että menestys missään muussa yksittäisessä aineessa korreloi niin vahvasti hyvän opiskelumenestyksen kanssa kuin pitkässä matematiikkassa. Se kun ei "tule luonnostaan" keneltäkään, siihen ei voi soveltaa "maalaisjärkeä" eikä siinä pärjää intuitiolla vaan se pitää oppia ja sitä pitää oppia soveltamaan. Ja yliopiston koko tarkoitus on oppia ja oppia soveltamaan sitä omaa ainettaan.

Ja vaikka osaisit matikan ulkoa.

Et voi "osata matikkaa ulkoa." Väittämässäsi ei ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matemaattisen osaamisen painottaminen jatko-opinnoissa jotka eivät vaadi matemaattista osaamista on kyllä typerintä ikinä.

Ei ole, vaan viisainta ikinä. En usko että menestys missään muussa yksittäisessä aineessa korreloi niin vahvasti hyvän opiskelumenestyksen kanssa kuin pitkässä matematiikkassa. Se kun ei "tule luonnostaan" keneltäkään, siihen ei voi soveltaa "maalaisjärkeä" eikä siinä pärjää intuitiolla vaan se pitää oppia ja sitä pitää oppia soveltamaan. Ja yliopiston koko tarkoitus on oppia ja oppia soveltamaan sitä omaa ainettaan.

toiseksi painotettavaksi aineeksi voitaisiin ottaa saksan kieli. Se on jotenkin matemaattinen kieli, joka vaatii pohtimista. Älykäs oppii senkin. 

Ja tämä ei mitenkään suosisi saksaa äidinkielenään tai toisena kotikielenään puhuvia? Mitä se kertoo heidän oppimiskyvystään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miten sinun mielestäsi englannin opiskeluun vaaditaan nimenomaan taitoa opiskella matematiikkaa? Kielten opiskelu vaatii huomattavan paljon laajempaa kykyä opiskella kuin itsekseen mökeltely ja kaavojen ulkoa opettelu tai mekaaninen toisto.