Pääsykokeet takaisin! Mitä tämä pelleily on? "Englannin kieltä opiskelemaan hakenut saa enemmän pisteitä eximiasta pitkässä matematiikassa k...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Kas kun nythän ei sitä just painoteta, vaan matikkaa.

Ja jotta saa enkusta nykyään ällän, on yleensä natiivi tai kaksikielinen tai koulunsa enkuksi käynyt.

Vierailija kirjoitti:

blahblahblah kirjoitti:

En ymmärrä lainkaan tätä rutinaa. Yliopistoilla on vapaat kädet päättää pääsykriteereistä. Jos he ovat tulleet siihen tulokseen että hyvä arvosana pitkässä matematiikassa korreloi hyvän opintomenestyksen kanssa niin miksi sitä asiaa ei voi hyväksyä? Luulisi että yliopistoilla on paras tieto käytettävissä asiasta. Miksi yliopistot tahallaan sabotoisivat opiskelijavalintaa?

Minulla ei ole mitään syytä epäillä etteikö hyvä arvosana pitkässä matematiikassa myös oikeasti korreloisi menestyksesstä kieliopinnoissa. Kunhan tarkasteltava joukko on tarpeeksi suuri.

Itse asiassa valintauudistuksen vaikutuksista ei ole vielä juurikaan tietoa. Se tehtiin "parhaan arvauksen" periaatteella koska kukaan ei oikeastaan voinut täysin ennakoida mihin se johtaa. Nyt sitten asiaa vähitellen tutkitaan kun uudistukseen jälkeen sisään tulleita ikäluokkia alkaa olla enemmän ja sitten järjestelmää vähitellen säädetään jauudistetaan saadun tiedon mukaan.

On ihan mahdollista että uudistus aiheutti huomattavia ongelmia opiskelijoille, kukaan ei vielä tiedä.

Ensikertalaisuuden vaikuttavuusarviointikin on vielä kesken, kun se on ollut vasta 7 v voimassa. Se jo tiedetään, että alanvaihto saattaa nykyään olla haastavaa, etenkin professioalojen koulutuksiin. Sairaanhoitajaksi on tosi helppo päästä ensikertalaisena, mutta työtön biologi tai humanisti on ihan eri tilanteessa hakemassa. Toisella kerralla ei ole varaa valita väärin, joten varmasti työllistävillä aloilla on iso ero ensi- ja toiskertalaisen välillä pisteissä.

Todistusvalinta tulee lisäämään näitä ongelmia. Pääsee papereilla lukemaan jotain enkkua, ja pian ymmärtää, että se ei kiinnostakaan, on niin erilaista kuin koulun kieltenopetus. Samoilla papereilla ei pääsekään uudestaan sisään minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on että hyvillä papereilla pääsee helposti opiskelemaan alaa joka ei oikeastaan kiinnosta itseä kovin paljon. Silloin opiskelumotivaatio voi jäädä huonoksi eivätkä tulokset ole niin hyviä kuin olisi ajatellut.

Omista lapsistani toinen kirjoitti hyvin keskinkertaiset C:n paperit eikä luonnollisestikaan päässyt papereilla sisään. Pari vuotta meni "pääsykoerumbassa" ja lopulta niiden kautta sisään. Nyt on alasta todella innoissaan ja opinnot sujuvat hyvin arvosanoin.

Toinen lapistani kirjoitti huippupaperit ja niillä heti samantien sisään erittäin halutulle alalle. Ala oli kuitenkin aika lailla arvaus kun ei oikein tiennyt itsekään mikä kiinnostaa. Nyt sitten kyllästelee jo ensimmäisenä syksynä ja motivaatio ihan nollassa ja arvosanat sen mukaisia.

Ihan sama lopputulos voi käydä pääsykoevalinnoissakin. Motivaatiota ja tulevaisuuden kiinnostusten kohteita on vaikea ennustaa, siksi niitä ei edes yritetä oikeastaan arvoittaa tai pisteyttää. Ainoa siihen viittaava kriteeri taitaa olla ensihakijan lisäpisteet ja haussa ykkösvaihtoehtona oleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

kyllä oletetaan, että sitä opiskeltavaa kieltä osataan jo valmiiksi kun mennään yliopistoon. Kielten opiskelu siellä ei todellakaan ole mitään arkipäivän juttelun osaamista vaan semantiikkaa, kielioppia, syntaksia, fonetiikkaa, kääntämistä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on että hyvillä papereilla pääsee helposti opiskelemaan alaa joka ei oikeastaan kiinnosta itseä kovin paljon. Silloin opiskelumotivaatio voi jäädä huonoksi eivätkä tulokset ole niin hyviä kuin olisi ajatellut.

Omista lapsistani toinen kirjoitti hyvin keskinkertaiset C:n paperit eikä luonnollisestikaan päässyt papereilla sisään. Pari vuotta meni "pääsykoerumbassa" ja lopulta niiden kautta sisään. Nyt on alasta todella innoissaan ja opinnot sujuvat hyvin arvosanoin.

Toinen lapistani kirjoitti huippupaperit ja niillä heti samantien sisään erittäin halutulle alalle. Ala oli kuitenkin aika lailla arvaus kun ei oikein tiennyt itsekään mikä kiinnostaa. Nyt sitten kyllästelee jo ensimmäisenä syksynä ja motivaatio ihan nollassa ja arvosanat sen mukaisia.

Ihan sama lopputulos voi käydä pääsykoevalinnoissakin. Motivaatiota ja tulevaisuuden kiinnostusten kohteita on vaikea ennustaa, siksi niitä ei edes yritetä oikeastaan arvoittaa tai pisteyttää. Ainoa siihen viittaava kriteeri taitaa olla ensihakijan lisäpisteet ja haussa ykkösvaihtoehtona oleminen.

Kuten täällä on moneen kertaan kerrottu, se pääsykokeeseen lukeminen voi jo antaa viitteitä siitä, onko ala ylipäätään oikea. Että onko siitä minkäänlaista kuvaakaan oikeasti.

Nyt tuntuu käyvän helposti niin, että mennään vanhempien jalanjälkiä, kun se ainakin sitten tiedetään joten kuten. Lasketaan varman päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitä pelleilyä että siitä pitkästä matikasta tehtiin avain kaikkeen.

Oikeustieteelliseen saa myös mm pitkästä fysiikasta enemmän pisteitä kuin yhteiskuntaopista...

Matikka ja fysiikka osoittavat ahkeruutta ja ajattelemisen jonkinmoista hallitsemista, osaamista.

Yhteiskuntaoppi taitaa olla niitä höpöhöpöaineita, joissa mennään ties minkä muodin mukaan.

Matikka kertoo etttä opettelet hyvin ulkoa viisaampien höpöhöpöjen tekemiä kaavoja. Tarvitaan kuule se höpöhöpö keksimään se kaava jota sitten voit kopioida.

Ei toimi - jos et ymmärrä, ulkoaoppimisesta ei ole mitään hyötyä. Ja se on absoluuttisedti mitattavissa ettet ole ymmärtänyt,diibadaabaa latelemalla et voi edes esittää että olisit ymmärtänyt.

Aikoinaan kirjoituksissa vastasin huvikseni reaalisss (ysärin alussa) psykologian kysymykseen. Huvitukseni oli suuri kun tulokset tuli, 3/6 - pelkän opintojen ulkopuolelta opitun urheiluvalmennukseen liittyvän alkeistiedon varassa (olin tuolloin aloitteleva junnufutiskoutsi). Pitkässä matikassa tuollainen ei olisi toiminut koskaan.

Itse kirjoitin myös aikanaan eximian reaalista, vastasin mm. uskonnon ja psykologian kysymyksiin joita en kumpaakaan ollut lukenut kuin pakollisen oppimäärän verran mutta aiheet olivat täysin "maalaisjärjellä" käsiteltävissä eivätkä käytännössä vaatineet mitään varsinaista aineosaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

On se kumma, että kaikki eivät sitten kirjoita kuutta ällää.

Miksi se on kummaa? Onko sinulla kuinka kattavaa aineistoa pitkän matematiikan laudatur-ylioppilaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Kas kun nythän ei sitä just painoteta, vaan matikkaa.

Ja jotta saa enkusta nykyään ällän, on yleensä natiivi tai kaksikielinen tai koulunsa enkuksi käynyt.

Onhan se fiksu ja oppimiskykyinen oppilas istunut läpi koulutiensä niillä englannin tunneilla. Miten niin loistava oppilas ei ole sitä englantia siinä oppinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Kas kun nythän ei sitä just painoteta, vaan matikkaa.

Ja jotta saa enkusta nykyään ällän, on yleensä natiivi tai kaksikielinen tai koulunsa enkuksi käynyt.

no tuskin tarvitsee olla natiivi tms saadakseen laudaturin. Luulisi, että Suomessa vaatimustaso on suunniteltu täysin paljasjalkaisille suomalaisille. 

YO-todistusvalinta on hyvä ratkaisu, mutta painotukset ovat aivan väärin. Jos hakee opiskelemaan kieliä, niin tietysti suurin painoarvo pitää olla niillä kielten arvosanoilla, ei matematiikalla ja fysiikalla. Ihan järjetöntä, että kielellisesti lahjakkaan pitää haaskata aikaansa pitkään matematiikkaan, kun voisi valita lyhyen matikan ja keskittyä niiden kielten opiskeluun. On myös outoa, että uskonnosta saa oikiksen haussa enemmän pisteitä kuin yhteiskuntaopista.

Tarvitaan vain pisteytyksen uudelleen kalibrointia.

Parasta tässä kaikessa on se, että kun vihdoin olet taistellut tiesi yliopistoon ja lopulta valmistut sieltä, niin työpaikkaa ei löydykään. Olisi vaan kannattanut lukea suoraan putkariksi ja sivistää itseään vapaa-ajalla. Ktm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä taitaa olla jonkunlainen ajatusharha. Englannin laudaturista saa kuitenkin enemmän pisteitä kuin pitkän matikan E:stä. Todella monelle potentiaaliselle englanninopiskelijalle se ällä enkusta on paljon realistisempi vaihtoehto kuin E saati L pitkästä matikasta. Ihmettelen, ovatko ihmiset oikeasti niin typeriä, että valitsevat pitkän matikan vain sen vuoksi, että siitä on mahdollista saada eniten pisteitä? Siis jos omat kyvyt ja taipumukset on selkeästi muissa aineissa. 

MIKSI SE MATIKKA ON NIIN TÄRKEÄ KIELEN OPISKELIJALLE?

...

Pääsykoe mittasi loogista päättelykykyä ja kielellistä lahjakkuutta.

Koska se mittaa juuri tuota loogista päättelykykyä, kykyä opiskella ja soveltaa oppimaansa sekä korreloi hyvin vahvasti yleisen älykkyyden kanssa. Nämä ovat niitä tärkeitä alueita ihan minkä tahansa alan opiskelijalle. Se varsinainen aine opitaan sitten siellä yliopistolla.

Jos näin on niin matikassa hyvien oppilaiden pitäisi saada muita parempia arvosanoja myös ihan kaikista muista oppiaineista. Kyllähän se älykäs ja päättelykykyinen toki oppii minkä tahansa oppiaineen hyvin, eikö niin?

No niinhän se käytännössä aina onkin, motivaation ja mielenkiinnon rajoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi oppinen on kiinni paljon myös motivaatiosta ja innostuksesta. Eikä sitä takaa yliopistossa se että on osannut hyvin matikkaa.

Ei niin. Sen takaa yleensä se, että olet hakenut sinne ykkösvalintana. Motivaatiota ja innostusta ei kuitenkaan voi mitenkään järkevästä mitata, eikä ole mitään takeita etteikö niiden kohteet muuttuisi. Siksi valintakokeissa painostetaan niitä mitattavia asioita mitkä kertoo edellytyksestä suoriutua opinnoista.

Se ei nimenomaan takaa sitä koska monella nuorella on oikeasti varsin hatara kuva siitä millaista se tietyn alan opiskelu lopulta on ja mitä kaikkea se sisältää. Jo pääsykoekirjojen lukeminen takasi ennen vanhaan sen että alkoi olla edes pieni kuva siitä mitä se ala yliopistotasoisena oikeasti sisältää. Nyt monelta puuttuu se kokemus ja tieto kokonaan ja se voi johtaa vääriin alanvalintoihin.

Oikis on tästä malliesimerkki. Jokaisella on tuttuja ja kavereita, jotka ajattelivat lukiossa pyrkivänsä oikikseen. Pääsykoekirjan pari ensimmäistä sivua kertoi, että ei ikinä tätä, ei kiinnosta tällainen kuiva ja pikkutarkka teksti.

Nyt se sama oivallus tulee ekalla kurssilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on että hyvillä papereilla pääsee helposti opiskelemaan alaa joka ei oikeastaan kiinnosta itseä kovin paljon. Silloin opiskelumotivaatio voi jäädä huonoksi eivätkä tulokset ole niin hyviä kuin olisi ajatellut.

Omista lapsistani toinen kirjoitti hyvin keskinkertaiset C:n paperit eikä luonnollisestikaan päässyt papereilla sisään. Pari vuotta meni "pääsykoerumbassa" ja lopulta niiden kautta sisään. Nyt on alasta todella innoissaan ja opinnot sujuvat hyvin arvosanoin.

Toinen lapistani kirjoitti huippupaperit ja niillä heti samantien sisään erittäin halutulle alalle. Ala oli kuitenkin aika lailla arvaus kun ei oikein tiennyt itsekään mikä kiinnostaa. Nyt sitten kyllästelee jo ensimmäisenä syksynä ja motivaatio ihan nollassa ja arvosanat sen mukaisia.

Ihan sama lopputulos voi käydä pääsykoevalinnoissakin. Motivaatiota ja tulevaisuuden kiinnostusten kohteita on vaikea ennustaa, siksi niitä ei edes yritetä oikeastaan arvoittaa tai pisteyttää. Ainoa siihen viittaava kriteeri taitaa olla ensihakijan lisäpisteet ja haussa ykkösvaihtoehtona oleminen.

Ero on se että silloin kun oli puhdas pääsykoevalinta, ei ollut mitään ensikertalaisuuskiintiöitä. Alan vaihto oli siis helppoa jos huomasi tehneensä väärän valinnan. Nyt taas vaihtaminen on todella paljon vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Miten niin ei ole? Mistä olet sellaista saanut päähäsi?

Vierailija kirjoitti:

blahblahblah kirjoitti:

En ymmärrä lainkaan tätä rutinaa. Yliopistoilla on vapaat kädet päättää pääsykriteereistä. Jos he ovat tulleet siihen tulokseen että hyvä arvosana pitkässä matematiikassa korreloi hyvän opintomenestyksen kanssa niin miksi sitä asiaa ei voi hyväksyä? Luulisi että yliopistoilla on paras tieto käytettävissä asiasta. Miksi yliopistot tahallaan sabotoisivat opiskelijavalintaa?

Minulla ei ole mitään syytä epäillä etteikö hyvä arvosana pitkässä matematiikassa myös oikeasti korreloisi menestyksesstä kieliopinnoissa. Kunhan tarkasteltava joukko on tarpeeksi suuri.

Ei yliopistot tätä ole päättäneet.

Ja edelleenkään matikka ei liity millään tavoin kielten opiskeluun.

Ja miksi ihmeessä joukon pitäisi olla suuri?

Finlexistä yliopistolakia lukemalla kyllä selviää että "Yliopisto päättää opiskelijavalinnan perusteista..."

Kahteen seuraavaan kysymykseen vastaaminen siten että se edistäisi yhteistä ymmärrystämme on hyvin luultavasti kykyjeni ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miten sinun mielestäsi englannin opiskeluun vaaditaan nimenomaan taitoa opiskella matematiikkaa?

Ei kukaan ole sellaista väittänyt. Matematiikan osaaminen puolestaan tarkoittaa kykyä opiskella, koska muuten sitä ei voi osata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja edelleenkään matikka ei liity millään tavoin kielten opiskeluun.

Et selkeästi omaa mitään kompetenssia osallistua tähän keskusteluun.

Olen kielten opettaja joka on opiskellut kieliä yliopistossa ja jolla on yksi teini lukiossa, yksi yläkoulussa ja yksi ekaa vuotta yliopistossa. Miehen on DI ja tätä uudistusta seurattu nyt eturivistä useampi vuosi.

Mikä on oma kompetenssisi?

p.s. mieheni kirjoitti aikoinaan kuusi ällää, on matikkanero, eikä ole vuosien työstä huolimatta oppinut ääntämään yhtäkään kieltä säällisesti

Niin varmaan juu.

Niin. Mikä se oma kompetenssisi olikaan? Elämämkoulu?

Huomattavasti sinua korkeampi jos et ymmärrä korrelaatiota matematiikan osaamisen ja opiskelukyvyn välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitä pelleilyä että siitä pitkästä matikasta tehtiin avain kaikkeen.

Oikeustieteelliseen saa myös mm pitkästä fysiikasta enemmän pisteitä kuin yhteiskuntaopista...

Matikka ja fysiikka osoittavat ahkeruutta ja ajattelemisen jonkinmoista hallitsemista, osaamista.

Yhteiskuntaoppi taitaa olla niitä höpöhöpöaineita, joissa mennään ties minkä muodin mukaan.

Matikka kertoo etttä opettelet hyvin ulkoa viisaampien höpöhöpöjen tekemiä kaavoja. Tarvitaan kuule se höpöhöpö keksimään se kaava jota sitten voit kopioida.

Ei toimi - jos et ymmärrä, ulkoaoppimisesta ei ole mitään hyötyä. Ja se on absoluuttisedti mitattavissa ettet ole ymmärtänyt,diibadaabaa latelemalla et voi edes esittää että olisit ymmärtänyt.

Aikoinaan kirjoituksissa vastasin huvikseni reaalisss (ysärin alussa) psykologian kysymykseen. Huvitukseni oli suuri kun tulokset tuli, 3/6 - pelkän opintojen ulkopuolelta opitun urheiluvalmennukseen liittyvän alkeistiedon varassa (olin tuolloin aloitteleva junnufutiskoutsi). Pitkässä matikassa tuollainen ei olisi toiminut koskaan.

Minä kirjoitin pitkän matikan tajuamatta siitä yhtään mitään. Opettelin tavallisimmat laskukaavat, jotka toistuvat yo-kokeessa vuodesta toiseen. Hyvin meni, enkä ole sittemmin matematiikka tarvinnut. Kaikista muista aineista kirjoitin laudaturit ja olin niistä myös kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on että hyvillä papereilla pääsee helposti opiskelemaan alaa joka ei oikeastaan kiinnosta itseä kovin paljon. Silloin opiskelumotivaatio voi jäädä huonoksi eivätkä tulokset ole niin hyviä kuin olisi ajatellut.

Omista lapsistani toinen kirjoitti hyvin keskinkertaiset C:n paperit eikä luonnollisestikaan päässyt papereilla sisään. Pari vuotta meni "pääsykoerumbassa" ja lopulta niiden kautta sisään. Nyt on alasta todella innoissaan ja opinnot sujuvat hyvin arvosanoin.

Toinen lapistani kirjoitti huippupaperit ja niillä heti samantien sisään erittäin halutulle alalle. Ala oli kuitenkin aika lailla arvaus kun ei oikein tiennyt itsekään mikä kiinnostaa. Nyt sitten kyllästelee jo ensimmäisenä syksynä ja motivaatio ihan nollassa ja arvosanat sen mukaisia.

Ihan sama lopputulos voi käydä pääsykoevalinnoissakin. Motivaatiota ja tulevaisuuden kiinnostusten kohteita on vaikea ennustaa, siksi niitä ei edes yritetä oikeastaan arvoittaa tai pisteyttää. Ainoa siihen viittaava kriteeri taitaa olla ensihakijan lisäpisteet ja haussa ykkösvaihtoehtona oleminen.

Kuten täällä on moneen kertaan kerrottu, se pääsykokeeseen lukeminen voi jo antaa viitteitä siitä, onko ala ylipäätään oikea. Että onko siitä minkäänlaista kuvaakaan oikeasti.

Niin voi. Tai voi olla antamatta. Tai se voi vaikuttaa siltä, mutta mielenkiinto hiipuukin vuoden-parin jälkeen.

Matematiikka vaatii enemmän älykkyyttä ja on hyödyllisempi ja mahdollisuuksia antava taito elämässä ammatin suhteen kuin kielten sanojen suppea opettelu.

Englanti on kontrointi ja käskytäjien kieli. Sanojen ovelaa muuntelua, alkuperän häivyttämistä joita ei kaikki todellakaan tajua. Mitä sana maski ilmaisee ja sanan tarkoitus? Vanha ovela maritime kruunun laki ihmisiä vastaan.