Pääsykokeet takaisin! Mitä tämä pelleily on? "Englannin kieltä opiskelemaan hakenut saa enemmän pisteitä eximiasta pitkässä matematiikassa k...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matemaattisen osaamisen painottaminen jatko-opinnoissa jotka eivät vaadi matemaattista osaamista on kyllä typerintä ikinä.

Ei ole, vaan viisainta ikinä. En usko että menestys missään muussa yksittäisessä aineessa korreloi niin vahvasti hyvän opiskelumenestyksen kanssa kuin pitkässä matematiikkassa. Se kun ei "tule luonnostaan" keneltäkään, siihen ei voi soveltaa "maalaisjärkeä" eikä siinä pärjää intuitiolla vaan se pitää oppia ja sitä pitää oppia soveltamaan. Ja yliopiston koko tarkoitus on oppia ja oppia soveltamaan sitä omaa ainettaan.

Matemaattisesti lahjakkaita, joille numerot tulevat "luonnostaan" on olemassa. Lahjakkuus tosin on sitä, miten aivot vastaannottavat uutta informaatiota ja käsittelevät sitä. On joitain ihmisiä, joilla on hyvin kaikenlaista tietoa käsittelevät aivot ja hyvä muisti, eli monilahjakkaita.

Itse kirjoitin hyvin pitkän matematiikan olemalla kiinnostunut ja tällä maalaisjärjellä. Muistin miten laskukaavoja käytetään, mutta olin ja olen edelleenkin hidas kuin etana. 

Tunnen myös tällaisen monilahjakkaan, joka kirjoitti monesta aineesta L, mukaan lukien pitkä matematiikka. Ei osaa soveltaa osaamaansa, meni opiskelemaan yliopistoon "jotain kiinnostavaa" ilman varsinaista uraa tai nimikettä. On muuten maisteri, työtön ja ei vieläkään tiedä mihin käyttäisi tutkintoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Miten niin ei ole? Mistä olet sellaista saanut päähäsi?

Vastasin sille joka oli sitä mieltä että ei tarvitse osata englantia hyvin opiskellakseen sitä yliopistossa, riittää että on todistanut fiksuutensa oppimalla hyvin matikkaa. Se vain minua siinä ihmetytti että miten niin oppimiskykyinen oppilas oli sitten mennyt koulun läpi oppimatta sitä englantia kun sitä kuitenkin hänelle on ainakin 9 vuotta opetettu.

Edelleen, mistä olet saanut päähäsi että hän ei olisi oppinut englantia hyvin? Mitä jos nyt myös vastaisit siihen kysymykseen, sen sijaan että vastaat sille kysyjälle jotain mikä ei vastaa itse kysymykseen?

Siitä että hän ei ole kirjoittanut englannista hyvää arvosanaa. Muutenhan englantia lukemaan voitaisiin ihan yhtä hyvin katsoa vain englannin arvosanaa jos kerran matikassa hyvät oppivat automaattisesti hyvin myös englantia. Ei sitä matikkaa tarvitsisi sitten enää edes katsoa jos tämä olisi joku automaatti.

Käytännössä englannissa ällän kirjoittavat natiivit, kaksikieliset tai ne jotka on käyneet koulutaipaleensa englanniksi.

Englannissa on kaikkein eniten tunkua hyviin arvosanoihin. Kokeet on myös vinoutuneet jo lukiossa niin, että se loistavakaan osaaminen ei aina auta esim tekstin ymmärryksen kokeessa, knu kokeiden ainoa tehtävä on kikkailla ja karsia.

t. äiti ja ope

Pötyä. Ei noita mainitsemiasi ole läheskään niin paljon kuin on L:n saajia. Ja tunkua hyviin arvosanoihin on kaikissa aineissa ja ihan yhtä lailla matikassa. Useimmilla matikassa L:n kirjoittaneilla on erityinen kiinnostus matikkaan ihan kuin englannin L:n kirjoittaneilla on kiinnostusta ja harrastuneisuutta siihen.

Ei ole pötyä. Ihan yleisessä tiedossa oleva fakta kielten opettajien keskuudessa.

Suvussani on monta kielten opettajaa eivätkä he kyllä ole kanssasi samaa mieltä.

Juu, niin varmaan. Onko hekin elämämkoulusta diblominsa saaneita kuten sinä?

Ajattelit sitten että henkilökohtaisuuksiin meneminen jotenkin todistaisi kantasi oikeaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Miten niin ei ole? Mistä olet sellaista saanut päähäsi?

Vastasin sille joka oli sitä mieltä että ei tarvitse osata englantia hyvin opiskellakseen sitä yliopistossa, riittää että on todistanut fiksuutensa oppimalla hyvin matikkaa. Se vain minua siinä ihmetytti että miten niin oppimiskykyinen oppilas oli sitten mennyt koulun läpi oppimatta sitä englantia kun sitä kuitenkin hänelle on ainakin 9 vuotta opetettu.

Edelleen, mistä olet saanut päähäsi että hän ei olisi oppinut englantia hyvin? Mitä jos nyt myös vastaisit siihen kysymykseen, sen sijaan että vastaat sille kysyjälle jotain mikä ei vastaa itse kysymykseen?

Siitä että hän ei ole kirjoittanut englannista hyvää arvosanaa. Muutenhan englantia lukemaan voitaisiin ihan yhtä hyvin katsoa vain englannin arvosanaa jos kerran matikassa hyvät oppivat automaattisesti hyvin myös englantia. Ei sitä matikkaa tarvitsisi sitten enää edes katsoa jos tämä olisi joku automaatti.

Käytännössä englannissa ällän kirjoittavat natiivit, kaksikieliset tai ne jotka on käyneet koulutaipaleensa englanniksi.

Englannissa on kaikkein eniten tunkua hyviin arvosanoihin. Kokeet on myös vinoutuneet jo lukiossa niin, että se loistavakaan osaaminen ei aina auta esim tekstin ymmärryksen kokeessa, knu kokeiden ainoa tehtävä on kikkailla ja karsia.

t. äiti ja ope

Pötyä. Ei noita mainitsemiasi ole läheskään niin paljon kuin on L:n saajia. Ja tunkua hyviin arvosanoihin on kaikissa aineissa ja ihan yhtä lailla matikassa. Useimmilla matikassa L:n kirjoittaneilla on erityinen kiinnostus matikkaan ihan kuin englannin L:n kirjoittaneilla on kiinnostusta ja harrastuneisuutta siihen.

Ei ole pötyä. Ihan yleisessä tiedossa oleva fakta kielten opettajien keskuudessa.

Suvussani on monta kielten opettajaa eivätkä he kyllä ole kanssasi samaa mieltä.

Juu, niin varmaan. Onko hekin elämämkoulusta diblominsa saaneita kuten sinä?

Ajattelit sitten että henkilökohtaisuuksiin meneminen jotenkin todistaisi kantasi oikeaksi?

En vaan kysyin näiden sinun sukulaistesi koulutustaustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Miten niin ei ole? Mistä olet sellaista saanut päähäsi?

Vastasin sille joka oli sitä mieltä että ei tarvitse osata englantia hyvin opiskellakseen sitä yliopistossa, riittää että on todistanut fiksuutensa oppimalla hyvin matikkaa. Se vain minua siinä ihmetytti että miten niin oppimiskykyinen oppilas oli sitten mennyt koulun läpi oppimatta sitä englantia kun sitä kuitenkin hänelle on ainakin 9 vuotta opetettu.

Edelleen, mistä olet saanut päähäsi että hän ei olisi oppinut englantia hyvin? Mitä jos nyt myös vastaisit siihen kysymykseen, sen sijaan että vastaat sille kysyjälle jotain mikä ei vastaa itse kysymykseen?

Siitä että hän ei ole kirjoittanut englannista hyvää arvosanaa. Muutenhan englantia lukemaan voitaisiin ihan yhtä hyvin katsoa vain englannin arvosanaa jos kerran matikassa hyvät oppivat automaattisesti hyvin myös englantia. Ei sitä matikkaa tarvitsisi sitten enää edes katsoa jos tämä olisi joku automaatti.

Käytännössä englannissa ällän kirjoittavat natiivit, kaksikieliset tai ne jotka on käyneet koulutaipaleensa englanniksi.

Englannissa on kaikkein eniten tunkua hyviin arvosanoihin. Kokeet on myös vinoutuneet jo lukiossa niin, että se loistavakaan osaaminen ei aina auta esim tekstin ymmärryksen kokeessa, knu kokeiden ainoa tehtävä on kikkailla ja karsia.

t. äiti ja ope

Pötyä. Ei noita mainitsemiasi ole läheskään niin paljon kuin on L:n saajia. Ja tunkua hyviin arvosanoihin on kaikissa aineissa ja ihan yhtä lailla matikassa. Useimmilla matikassa L:n kirjoittaneilla on erityinen kiinnostus matikkaan ihan kuin englannin L:n kirjoittaneilla on kiinnostusta ja harrastuneisuutta siihen.

Ei ole pötyä. Ihan yleisessä tiedossa oleva fakta kielten opettajien keskuudessa.

Suvussani on monta kielten opettajaa eivätkä he kyllä ole kanssasi samaa mieltä.

Juu, niin varmaan. Onko hekin elämämkoulusta diblominsa saaneita kuten sinä?

Ajattelit sitten että henkilökohtaisuuksiin meneminen jotenkin todistaisi kantasi oikeaksi?

En vaan kysyin näiden sinun sukulaistesi koulutustaustaa.

Jos olet itse kieltenopettaja niin tiedät varmaan oikein hyvin yläkoulun ja lukion aineeopettajien pätevyysvaatimukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen lukio oli yleissivistävä koulu. Nykyisistä lukiolaisista tehdään matematiikkaa (ehkä) osaavia kielitaidottomia ja sivistymättömiä stressaajia.

Tässä kohtaa voi oikeasti sanoa, että kyllä ennen oli asiat paremmin.

Kieltenopiskelun alamäki alkoi jo kauan tätä ennen. Pitkänä kielenä ei lueta muuta kuin englantia ja lyhyitä kieliä ei valita ollenkaan.

80-luvulla oli pakko lukea lyhyttä kieltä, jos luki lyhyttä matikkaa. Tämä pakko poistettiin ja lyhyiden kielten valinta valinnaiseksi peruskouluissa alkoi vähentyä.

Pitkien kielten ryhmiä ei välttämättä Helsingissäkään kaikissa kielissä. A-kielen aikaistaminen 1. luokalle syventää tätä kehitystä. Osa kunnista tarjoaa sen vuoksi A1-kieleksi vain enkkua, eivätkä isompien kaupunkien vanhemmatkaan halua laittaa 7-vuotiastaan opiskelemaan ranskaa tai venäjää edes lähikouluun.

Lyhyet kielet onkin aika tyhmiä, niissä oppii just just matkusteluun tarvittavaa kielitaitoa.

Kieliä pitäisi opiskella pitkinä paljon enemmän.

Nimenomaan. Auttavalla kielitaidolla ei tee yhtään mitään. Pitäisi oikeasti osata puhua ja kirjoittaa opiskelmaansa vierasta kieltä. Tämä ei ole itsestäänselvää edes englannin kohdalla, vaikka sitä opiskellaan paljon ja altistusta tulee joka paikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen lukio oli yleissivistävä koulu. Nykyisistä lukiolaisista tehdään matematiikkaa (ehkä) osaavia kielitaidottomia ja sivistymättömiä stressaajia.

Tässä kohtaa voi oikeasti sanoa, että kyllä ennen oli asiat paremmin.

Kieltenopiskelun alamäki alkoi jo kauan tätä ennen. Pitkänä kielenä ei lueta muuta kuin englantia ja lyhyitä kieliä ei valita ollenkaan.

80-luvulla oli pakko lukea lyhyttä kieltä, jos luki lyhyttä matikkaa. Tämä pakko poistettiin ja lyhyiden kielten valinta valinnaiseksi peruskouluissa alkoi vähentyä.

Pitkien kielten ryhmiä ei välttämättä Helsingissäkään kaikissa kielissä. A-kielen aikaistaminen 1. luokalle syventää tätä kehitystä. Osa kunnista tarjoaa sen vuoksi A1-kieleksi vain enkkua, eivätkä isompien kaupunkien vanhemmatkaan halua laittaa 7-vuotiastaan opiskelemaan ranskaa tai venäjää edes lähikouluun.

Lyhyet kielet onkin aika tyhmiä, niissä oppii just just matkusteluun tarvittavaa kielitaitoa.

Kieliä pitäisi opiskella pitkinä paljon enemmän.

Nimenomaan. Auttavalla kielitaidolla ei tee yhtään mitään. Pitäisi oikeasti osata puhua ja kirjoittaa opiskelmaansa vierasta kieltä. Tämä ei ole itsestäänselvää edes englannin kohdalla, vaikka sitä opiskellaan paljon ja altistusta tulee joka paikasta.

Jos et käytä jotain opiskelemaasi kieltä sitten enää koulun jälkeen niin se unohtuu kyllä vaikka olisi miten pitkä kieli tahansa. Lyhyiden kielten tarkoitus on olla pohja sille että sitä itselle hyödyllistä kieltä voidaan opiskellaan sitten myöhemmin lisää eikä toisaalta uhrata liikaa resursseja jos sitä ei sitten tarvitakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Miten niin ei ole? Mistä olet sellaista saanut päähäsi?

Vastasin sille joka oli sitä mieltä että ei tarvitse osata englantia hyvin opiskellakseen sitä yliopistossa, riittää että on todistanut fiksuutensa oppimalla hyvin matikkaa. Se vain minua siinä ihmetytti että miten niin oppimiskykyinen oppilas oli sitten mennyt koulun läpi oppimatta sitä englantia kun sitä kuitenkin hänelle on ainakin 9 vuotta opetettu.

Edelleen, mistä olet saanut päähäsi että hän ei olisi oppinut englantia hyvin? Mitä jos nyt myös vastaisit siihen kysymykseen, sen sijaan että vastaat sille kysyjälle jotain mikä ei vastaa itse kysymykseen?

Siitä että hän ei ole kirjoittanut englannista hyvää arvosanaa. Muutenhan englantia lukemaan voitaisiin ihan yhtä hyvin katsoa vain englannin arvosanaa jos kerran matikassa hyvät oppivat automaattisesti hyvin myös englantia. Ei sitä matikkaa tarvitsisi sitten enää edes katsoa jos tämä olisi joku automaatti.

Käytännössä englannissa ällän kirjoittavat natiivit, kaksikieliset tai ne jotka on käyneet koulutaipaleensa englanniksi.

Englannissa on kaikkein eniten tunkua hyviin arvosanoihin. Kokeet on myös vinoutuneet jo lukiossa niin, että se loistavakaan osaaminen ei aina auta esim tekstin ymmärryksen kokeessa, knu kokeiden ainoa tehtävä on kikkailla ja karsia.

t. äiti ja ope

Pötyä. Ei noita mainitsemiasi ole läheskään niin paljon kuin on L:n saajia. Ja tunkua hyviin arvosanoihin on kaikissa aineissa ja ihan yhtä lailla matikassa. Useimmilla matikassa L:n kirjoittaneilla on erityinen kiinnostus matikkaan ihan kuin englannin L:n kirjoittaneilla on kiinnostusta ja harrastuneisuutta siihen.

Ei ole pötyä. Ihan yleisessä tiedossa oleva fakta kielten opettajien keskuudessa.

Hauska fakta: oma lapseni on kaksikielinen ja kirjoitti enkusta ällän helposti jo lukiokakkosella. Hänen kaverinsa taas sai eximian, vaikka äitinsä on englanninkielinen ja poika käynyt Suomessakin englanninkielistä koulua. Eli ei enkun laudatur tosiaan aina ole niin helppo saavuttaa. Kyseessä ihan fiksu poika, mutta kirjoittaminen ehkä ei ole hänen juttunsa ja englannissa pitää jo osata kirjoittaa jonkinlainen ainekin.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksei sitten saman tien korvata yo-kirjoituksia G-mat testillä?

Matematiikka voitaisiin määrätä myös pakolliseksi sivuaineeksi kaikille aloille, koska sen osaaminen ilmeisesti mittaa älykkyyttä ja osaamista paremmin, kuin opiskeltavan asian osaaminen. Eihän eaimerkiksi oikiksessa vitosia saava opiskelija voi ymmärtää mistään mitään, jos hän ei osaa myös integrointia ja vektorilaskentaa.

Kieliä väheksyvät yleensä ihmiset, jotka eivät osaa kieliä. Ne, jotka ovat itse opiskelleet itselleen toimivan ja uskottavan kielitaidon millä hyvänsä vieraalla kielellä, eivät todellakaan pidä suoritusta helppona tai ainakaan matematiikkaa helpompana. Toisin kuih matematiikka, kielten opiskelu vaatii myös hyvää muistia, soveltamiskykyä, täysin uusien ajattelun rakenteiden omaksumista, sosiaalisia taitoja ja nopeutta.

Matemaattiset aineet taas ovat enemmän pohdiskelevia, ja yksinkertaisia eikä niissä vaadita soveltamista tai nopeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Miten niin ei ole? Mistä olet sellaista saanut päähäsi?

Vastasin sille joka oli sitä mieltä että ei tarvitse osata englantia hyvin opiskellakseen sitä yliopistossa, riittää että on todistanut fiksuutensa oppimalla hyvin matikkaa. Se vain minua siinä ihmetytti että miten niin oppimiskykyinen oppilas oli sitten mennyt koulun läpi oppimatta sitä englantia kun sitä kuitenkin hänelle on ainakin 9 vuotta opetettu.

Edelleen, mistä olet saanut päähäsi että hän ei olisi oppinut englantia hyvin? Mitä jos nyt myös vastaisit siihen kysymykseen, sen sijaan että vastaat sille kysyjälle jotain mikä ei vastaa itse kysymykseen?

Siitä että hän ei ole kirjoittanut englannista hyvää arvosanaa. Muutenhan englantia lukemaan voitaisiin ihan yhtä hyvin katsoa vain englannin arvosanaa jos kerran matikassa hyvät oppivat automaattisesti hyvin myös englantia. Ei sitä matikkaa tarvitsisi sitten enää edes katsoa jos tämä olisi joku automaatti.

Käytännössä englannissa ällän kirjoittavat natiivit, kaksikieliset tai ne jotka on käyneet koulutaipaleensa englanniksi.

Englannissa on kaikkein eniten tunkua hyviin arvosanoihin. Kokeet on myös vinoutuneet jo lukiossa niin, että se loistavakaan osaaminen ei aina auta esim tekstin ymmärryksen kokeessa, knu kokeiden ainoa tehtävä on kikkailla ja karsia.

t. äiti ja ope

Pötyä. Ei noita mainitsemiasi ole läheskään niin paljon kuin on L:n saajia. Ja tunkua hyviin arvosanoihin on kaikissa aineissa ja ihan yhtä lailla matikassa. Useimmilla matikassa L:n kirjoittaneilla on erityinen kiinnostus matikkaan ihan kuin englannin L:n kirjoittaneilla on kiinnostusta ja harrastuneisuutta siihen.

Ei ole pötyä. Ihan yleisessä tiedossa oleva fakta kielten opettajien keskuudessa.

Hauska fakta: oma lapseni on kaksikielinen ja kirjoitti enkusta ällän helposti jo lukiokakkosella. Hänen kaverinsa taas sai eximian, vaikka äitinsä on englanninkielinen ja poika käynyt Suomessakin englanninkielistä koulua. Eli ei enkun laudatur tosiaan aina ole niin helppo saavuttaa. Kyseessä ihan fiksu poika, mutta kirjoittaminen ehkä ei ole hänen juttunsa ja englannissa pitää jo osata kirjoittaa jonkinlainen ainekin.

Nykyinen enkun yo-koe on kikkailua. Se voi mennä pieleen natiivilla siksi, että hänen kielitaitonsa on liian hyvä ja hän alkaa pohtia sitä kysymystä liikaa, eikä lähde siitä että miettisi minkähän kieron kikan tähän on kokeen laatija lätkäissyt. Eli ne on ne monivalinnat joihin liian hyvän kielitaidon kanssa kompastuu, ei se ns aine aka essee, jossa sallitaan jopa kielivirheitä kunhan tarina on looginen ja ymmärrettävä. Ns. kommunikatiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Miten niin ei ole? Mistä olet sellaista saanut päähäsi?

Vastasin sille joka oli sitä mieltä että ei tarvitse osata englantia hyvin opiskellakseen sitä yliopistossa, riittää että on todistanut fiksuutensa oppimalla hyvin matikkaa. Se vain minua siinä ihmetytti että miten niin oppimiskykyinen oppilas oli sitten mennyt koulun läpi oppimatta sitä englantia kun sitä kuitenkin hänelle on ainakin 9 vuotta opetettu.

Edelleen, mistä olet saanut päähäsi että hän ei olisi oppinut englantia hyvin? Mitä jos nyt myös vastaisit siihen kysymykseen, sen sijaan että vastaat sille kysyjälle jotain mikä ei vastaa itse kysymykseen?

Siitä että hän ei ole kirjoittanut englannista hyvää arvosanaa. Muutenhan englantia lukemaan voitaisiin ihan yhtä hyvin katsoa vain englannin arvosanaa jos kerran matikassa hyvät oppivat automaattisesti hyvin myös englantia. Ei sitä matikkaa tarvitsisi sitten enää edes katsoa jos tämä olisi joku automaatti.

Käytännössä englannissa ällän kirjoittavat natiivit, kaksikieliset tai ne jotka on käyneet koulutaipaleensa englanniksi.

Englannissa on kaikkein eniten tunkua hyviin arvosanoihin. Kokeet on myös vinoutuneet jo lukiossa niin, että se loistavakaan osaaminen ei aina auta esim tekstin ymmärryksen kokeessa, knu kokeiden ainoa tehtävä on kikkailla ja karsia.

t. äiti ja ope

Pötyä. Ei noita mainitsemiasi ole läheskään niin paljon kuin on L:n saajia. Ja tunkua hyviin arvosanoihin on kaikissa aineissa ja ihan yhtä lailla matikassa. Useimmilla matikassa L:n kirjoittaneilla on erityinen kiinnostus matikkaan ihan kuin englannin L:n kirjoittaneilla on kiinnostusta ja harrastuneisuutta siihen.

Ei ole pötyä. Ihan yleisessä tiedossa oleva fakta kielten opettajien keskuudessa.

Hauska fakta: oma lapseni on kaksikielinen ja kirjoitti enkusta ällän helposti jo lukiokakkosella. Hänen kaverinsa taas sai eximian, vaikka äitinsä on englanninkielinen ja poika käynyt Suomessakin englanninkielistä koulua. Eli ei enkun laudatur tosiaan aina ole niin helppo saavuttaa. Kyseessä ihan fiksu poika, mutta kirjoittaminen ehkä ei ole hänen juttunsa ja englannissa pitää jo osata kirjoittaa jonkinlainen ainekin.

Nykyinen enkun yo-koe on kikkailua. Se voi mennä pieleen natiivilla siksi, että hänen kielitaitonsa on liian hyvä ja hän alkaa pohtia sitä kysymystä liikaa, eikä lähde siitä että miettisi minkähän kieron kikan tähän on kokeen laatija lätkäissyt. Eli ne on ne monivalinnat joihin liian hyvän kielitaidon kanssa kompastuu, ei se ns aine aka essee, jossa sallitaan jopa kielivirheitä kunhan tarina on looginen ja ymmärrettävä. Ns. kommunikatiivinen.

Toisaalta ainakin meidän perheessä ja lasten kavereidenkin mukaan on täysin mahdollista saada esim. kuullun ymmärtämisestä täydet pisteet kuuntelematta tekstiä lainkaan. Vaihtoehdot on kuulemma niin yksinkertaisia, että jos ymmärtää luettua tekstiä, saa jo täydet pisteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Miten niin ei ole? Mistä olet sellaista saanut päähäsi?

Vastasin sille joka oli sitä mieltä että ei tarvitse osata englantia hyvin opiskellakseen sitä yliopistossa, riittää että on todistanut fiksuutensa oppimalla hyvin matikkaa. Se vain minua siinä ihmetytti että miten niin oppimiskykyinen oppilas oli sitten mennyt koulun läpi oppimatta sitä englantia kun sitä kuitenkin hänelle on ainakin 9 vuotta opetettu.

Edelleen, mistä olet saanut päähäsi että hän ei olisi oppinut englantia hyvin? Mitä jos nyt myös vastaisit siihen kysymykseen, sen sijaan että vastaat sille kysyjälle jotain mikä ei vastaa itse kysymykseen?

Siitä että hän ei ole kirjoittanut englannista hyvää arvosanaa.

Mistä sinä sellaista taas sitten olet päähäsi saanut? Ilmaan vähintään E:tä ei voi edes hakea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matemaattisen osaamisen painottaminen jatko-opinnoissa jotka eivät vaadi matemaattista osaamista on kyllä typerintä ikinä.

Ei ole, vaan viisainta ikinä. En usko että menestys missään muussa yksittäisessä aineessa korreloi niin vahvasti hyvän opiskelumenestyksen kanssa kuin pitkässä matematiikkassa. Se kun ei "tule luonnostaan" keneltäkään, siihen ei voi soveltaa "maalaisjärkeä" eikä siinä pärjää intuitiolla vaan se pitää oppia ja sitä pitää oppia soveltamaan. Ja yliopiston koko tarkoitus on oppia ja oppia soveltamaan sitä omaa ainettaan.

Matemaattisesti lahjakkaita, joille numerot tulevat "luonnostaan" on olemassa.

Sillä ei ole mitään merkitystä. Yhtäkaikki joutuu hän opettelemaan mikä on toiseen asteen yhtälö, mitä on integraalilaskenta ja mihin sitä voidaan soveltaa, miten selvitetään jääkuution sulamisnopeus differentiaalilaskentaa käyttäen jne. Jos et opiskele näitä, et tiedä niitä. Jos olet opiskellut ne, olet näyttänyt että sinulla on kyky opiskella asioita ja soveltaa oppimaasi. Tämä on se, mikä yliopistojen sisäänotosta päättäviä kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Miten niin ei ole? Mistä olet sellaista saanut päähäsi?

Vastasin sille joka oli sitä mieltä että ei tarvitse osata englantia hyvin opiskellakseen sitä yliopistossa, riittää että on todistanut fiksuutensa oppimalla hyvin matikkaa. Se vain minua siinä ihmetytti että miten niin oppimiskykyinen oppilas oli sitten mennyt koulun läpi oppimatta sitä englantia kun sitä kuitenkin hänelle on ainakin 9 vuotta opetettu.

Edelleen, mistä olet saanut päähäsi että hän ei olisi oppinut englantia hyvin? Mitä jos nyt myös vastaisit siihen kysymykseen, sen sijaan että vastaat sille kysyjälle jotain mikä ei vastaa itse kysymykseen?

Siitä että hän ei ole kirjoittanut englannista hyvää arvosanaa. Muutenhan englantia lukemaan voitaisiin ihan yhtä hyvin katsoa vain englannin arvosanaa jos kerran matikassa hyvät oppivat automaattisesti hyvin myös englantia. Ei sitä matikkaa tarvitsisi sitten enää edes katsoa jos tämä olisi joku automaatti.

Käytännössä englannissa ällän kirjoittavat natiivit, kaksikieliset tai ne jotka on käyneet koulutaipaleensa englanniksi.

Englannissa on kaikkein eniten tunkua hyviin arvosanoihin. Kokeet on myös vinoutuneet jo lukiossa niin, että se loistavakaan osaaminen ei aina auta esim tekstin ymmärryksen kokeessa, knu kokeiden ainoa tehtävä on kikkailla ja karsia.

t. äiti ja ope

Pötyä. Ei noita mainitsemiasi ole läheskään niin paljon kuin on L:n saajia. Ja tunkua hyviin arvosanoihin on kaikissa aineissa ja ihan yhtä lailla matikassa. Useimmilla matikassa L:n kirjoittaneilla on erityinen kiinnostus matikkaan ihan kuin englannin L:n kirjoittaneilla on kiinnostusta ja harrastuneisuutta siihen.

Ei ole pötyä. Ihan yleisessä tiedossa oleva fakta kielten opettajien keskuudessa.

Hauska fakta: oma lapseni on kaksikielinen ja kirjoitti enkusta ällän helposti jo lukiokakkosella. Hänen kaverinsa taas sai eximian, vaikka äitinsä on englanninkielinen ja poika käynyt Suomessakin englanninkielistä koulua. Eli ei enkun laudatur tosiaan aina ole niin helppo saavuttaa. Kyseessä ihan fiksu poika, mutta kirjoittaminen ehkä ei ole hänen juttunsa ja englannissa pitää jo osata kirjoittaa jonkinlainen ainekin.

Nykyinen enkun yo-koe on kikkailua. Se voi mennä pieleen natiivilla siksi, että hänen kielitaitonsa on liian hyvä ja hän alkaa pohtia sitä kysymystä liikaa, eikä lähde siitä että miettisi minkähän kieron kikan tähän on kokeen laatija lätkäissyt. Eli ne on ne monivalinnat joihin liian hyvän kielitaidon kanssa kompastuu, ei se ns aine aka essee, jossa sallitaan jopa kielivirheitä kunhan tarina on looginen ja ymmärrettävä. Ns. kommunikatiivinen.

Toisaalta ainakin meidän perheessä ja lasten kavereidenkin mukaan on täysin mahdollista saada esim. kuullun ymmärtämisestä täydet pisteet kuuntelematta tekstiä lainkaan. Vaihtoehdot on kuulemma niin yksinkertaisia, että jos ymmärtää luettua tekstiä, saa jo täydet pisteet.

En usko tuollaiseen tarinaan, mutta kyllä, sieltä voi saada loistavia pisteitä surkeallakin kielitaidolla ja epäonnistua hyvällä kielitaidolla. Tuurilla ja todennnäköisyyksiä laskemalla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksei sitten saman tien korvata yo-kirjoituksia G-mat testillä?

Matematiikka voitaisiin määrätä myös pakolliseksi sivuaineeksi kaikille aloille, koska sen osaaminen ilmeisesti mittaa älykkyyttä ja osaamista paremmin, kuin opiskeltavan asian osaaminen. Eihän eaimerkiksi oikiksessa vitosia saava opiskelija voi ymmärtää mistään mitään, jos hän ei osaa myös integrointia ja vektorilaskentaa.

Tai sitten voisit ottaa pääsi ulos peräreiästäsi ja lopettaa noiden typerien olkiukkojen pieksännän.

Tai ainakin todistusvalinnan voisi muuttaa edes loogiseksi. Kieliä haettaessa painotettaisiin kieliä, luonnotieteitä haettaessa luonnontieteitä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitä pelleilyä että siitä pitkästä matikasta tehtiin avain kaikkeen.

Oikeustieteelliseen saa myös mm pitkästä fysiikasta enemmän pisteitä kuin yhteiskuntaopista...

Matikka ja fysiikka osoittavat ahkeruutta ja ajattelemisen jonkinmoista hallitsemista, osaamista.

Yhteiskuntaoppi taitaa olla niitä höpöhöpöaineita, joissa mennään ties minkä muodin mukaan.

Yhteiskuntaoppi on se aine jossa koulussa on JURIDIIKKAA.

Niin, no yliopistoon halutaan myös juridiikkaa lukemaan ne ylioppilaat, joilla on paras asioiden ymmärryskyky ja älykkyyttä, oivalluskykyä ja kykyä soveltaa oppimaansa hyvän muistin lisäksi. Laaja fysiikka ja pitkä matematiikka sekä ylioppilastutkinnon kokeissa menestyminen näiden osalta mittaa em. asioita paremmin kuin jokin yhteiskuntaoppi tai juridiikka. Sitä juridiikkaa voidaan opiskella sitten siellä yliopistossa, ei sitä kuitenkaan välttämättä pääsykokeissa tarvita mittaamaan kykyä menestyä juridiikan opinnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitä pelleilyä että siitä pitkästä matikasta tehtiin avain kaikkeen.

Oikeustieteelliseen saa myös mm pitkästä fysiikasta enemmän pisteitä kuin yhteiskuntaopista...

Matikka ja fysiikka osoittavat ahkeruutta ja ajattelemisen jonkinmoista hallitsemista, osaamista.

Yhteiskuntaoppi taitaa olla niitä höpöhöpöaineita, joissa mennään ties minkä muodin mukaan.

Yhteiskuntaoppi on se aine jossa koulussa on JURIDIIKKAA.

Niin, no yliopistoon halutaan myös juridiikkaa lukemaan ne ylioppilaat, joilla on paras asioiden ymmärryskyky ja älykkyyttä, oivalluskykyä ja kykyä soveltaa oppimaansa hyvän muistin lisäksi. Laaja fysiikka ja pitkä matematiikka sekä ylioppilastutkinnon kokeissa menestyminen näiden osalta mittaa em. asioita paremmin kuin jokin yhteiskuntaoppi tai juridiikka. Sitä juridiikkaa voidaan opiskella sitten siellä yliopistossa, ei sitä kuitenkaan välttämättä pääsykokeissa tarvita mittaamaan kykyä menestyä juridiikan opinnoissa.

Kun nyt olette ensin lopettaneet henkseleittenne paukuttelun hienosta matikan osaamisestanne niin voisitte tajuta että pisteytys todistusvalinnassa on äärimmäisen yksinkertainen: mitä enemmän kursseja aineessa on, sitä enemmän siitä voi saada pisteitä. Matikasta ei saa eniten pisteitä siksi että se jotenkin ylivertaisesti todistaisi hakija älykkyyden vaan yksinkertaisesti siksi että laajasta matikasta on valittavissa enemmän lukiokursseja kuin mistään muusta aineesta. Tämä on samoin syy sille miksi uskonnosta saa enemmän pisteitä kuin yhteiskuntaopista. Joten voitte lopettaa nämä "matikka todistaa älykkyydestä ja opinnoissa pärjäämisestä" mantrat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä

matematiikka on lähes ainoa oikeasti haastava (=työläs) lukioaine. Katsomalla sen arvosanaa saadaan siis eroja aikaiseksi hakijoiden välille. Helppojen aineiden arvosanoja katsomalla vastaava ei onnistu, koska niissä 10:n tai L:n saaminen onnistuu aika pienellä vaivalla.

Ennen nämä erot saatiin aikaiseksi siten, että edellytettiin pääsykoekirjan ulkoa opettelemista jokaista pilkun paikkaa myöten. Siihen verrattuna pitkä matematiikka on sentään hyödyllistä.

Jostain syystä juuri matikassa pärjäävillä on usein kamala hinku vähätellä muiden aineiden vaativuutta. Moni joka on hyvä matikassa, ei jostain kumman syystä kirjoitakaan vaikka äikästä, englannista tai historiasta L:ää vaikka oman viestinsä mukaan saisi jos vain "viitsisi panostaa". Miksi ei ole viitsinyt kertoo kyllä lähinnä siitä että se työ ei olekaan ihan niin pieni kuin he yrittävät väittää.

Kyllä matematiikassa pärjäävät pärjäävät yleensä myös muissa aineissa. Vaikkapa englannin menestystä indikoi matematiikan menestys paljon voimakkaammin kuin toisinpäin.

Juuri näin. Ja sinne yliopistoon mennään opiskelemaan englantia siksi että opittaisiin englantia, ei siksi että osataan jo englantia. On paljon tärkeämpää osata opiskella kuin osata englantia.

Miksi se oppilas ei ole oppinut jo aikaisemmin hyvin sitä englantia jos kerran on niin älykäs ja hyvä opiskelemaan?

Miten niin ei ole? Mistä olet sellaista saanut päähäsi?

Vastasin sille joka oli sitä mieltä että ei tarvitse osata englantia hyvin opiskellakseen sitä yliopistossa, riittää että on todistanut fiksuutensa oppimalla hyvin matikkaa. Se vain minua siinä ihmetytti että miten niin oppimiskykyinen oppilas oli sitten mennyt koulun läpi oppimatta sitä englantia kun sitä kuitenkin hänelle on ainakin 9 vuotta opetettu.

Edelleen, mistä olet saanut päähäsi että hän ei olisi oppinut englantia hyvin? Mitä jos nyt myös vastaisit siihen kysymykseen, sen sijaan että vastaat sille kysyjälle jotain mikä ei vastaa itse kysymykseen?

Siitä että hän ei ole kirjoittanut englannista hyvää arvosanaa. Muutenhan englantia lukemaan voitaisiin ihan yhtä hyvin katsoa vain englannin arvosanaa jos kerran matikassa hyvät oppivat automaattisesti hyvin myös englantia. Ei sitä matikkaa tarvitsisi sitten enää edes katsoa jos tämä olisi joku automaatti.

Käytännössä englannissa ällän kirjoittavat natiivit, kaksikieliset tai ne jotka on käyneet koulutaipaleensa englanniksi.

Englannissa on kaikkein eniten tunkua hyviin arvosanoihin. Kokeet on myös vinoutuneet jo lukiossa niin, että se loistavakaan osaaminen ei aina auta esim tekstin ymmärryksen kokeessa, knu kokeiden ainoa tehtävä on kikkailla ja karsia.

t. äiti ja ope

Pötyä. Ei noita mainitsemiasi ole läheskään niin paljon kuin on L:n saajia. Ja tunkua hyviin arvosanoihin on kaikissa aineissa ja ihan yhtä lailla matikassa. Useimmilla matikassa L:n kirjoittaneilla on erityinen kiinnostus matikkaan ihan kuin englannin L:n kirjoittaneilla on kiinnostusta ja harrastuneisuutta siihen.

Ei ole pötyä. Ihan yleisessä tiedossa oleva fakta kielten opettajien keskuudessa.

Hauska fakta: oma lapseni on kaksikielinen ja kirjoitti enkusta ällän helposti jo lukiokakkosella. Hänen kaverinsa taas sai eximian, vaikka äitinsä on englanninkielinen ja poika käynyt Suomessakin englanninkielistä koulua. Eli ei enkun laudatur tosiaan aina ole niin helppo saavuttaa. Kyseessä ihan fiksu poika, mutta kirjoittaminen ehkä ei ole hänen juttunsa ja englannissa pitää jo osata kirjoittaa jonkinlainen ainekin.

Nykyinen enkun yo-koe on kikkailua. Se voi mennä pieleen natiivilla siksi, että hänen kielitaitonsa on liian hyvä ja hän alkaa pohtia sitä kysymystä liikaa, eikä lähde siitä että miettisi minkähän kieron kikan tähän on kokeen laatija lätkäissyt. Eli ne on ne monivalinnat joihin liian hyvän kielitaidon kanssa kompastuu, ei se ns aine aka essee, jossa sallitaan jopa kielivirheitä kunhan tarina on looginen ja ymmärrettävä. Ns. kommunikatiivinen.

Toisaalta ainakin meidän perheessä ja lasten kavereidenkin mukaan on täysin mahdollista saada esim. kuullun ymmärtämisestä täydet pisteet kuuntelematta tekstiä lainkaan. Vaihtoehdot on kuulemma niin yksinkertaisia, että jos ymmärtää luettua tekstiä, saa jo täydet pisteet.

Ei pidä paikkaansa yo-kokeissa. Jossakin yläkoulun kuullunymmärtämisessä ehkä. Etenkin englannin yo-koe on nykyään ladattu täyteen kompakysymyksiä, joiden ainoa tavoite on saada aikaan keinotekoista erottelua. Tämä johtuu siitä, että lukiolaisten englannin kielen taito on niin hyvällä tasolla, että liian moni saisi normaalista kielitaitoa mittaavasta kokeesta L/E arvosanan. Samaan suuntaan on kehittynyt monen muunkin aineen yo-koe.

Kielitaitoa pitäisi painottaa enemmän, koska se korreloi yleisälykkyyden kanssa enemmän kuin matematiikka.

Ja oma pääni on enemmän matemaattisesti suuntautunut, eli ei ole mitään omaa lehmää ojassa. :D