Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, jotka olette saaneet lapset vasta 30-35-vuotiaana!
01.03.2015 |
Mitä te olette tehneet sitä ennen?
Minä sain lapset 20-24-vuotiaana ja opiskelin sen jälkeen. Olen nyt 35-vuotiaana aika samassa tilanteessa kuin moni ystäväni (naimisissa, opiskelut suoritettu, vakituinen työpaikka, omistusasunto), mutta lapset ovat 10-15 vuotta vanhempia kuin ystävilläni.
Tiedän toki, mitä lähimmät ystäväni ovat tehneet ennen lapsia, mutta hämmästyin muutaman puolitutun tarinoista. Heillä opiskeluun on mennyt vuosikausia (lääkärit ja muut erikseen, tarkoitan AMK- ja normaaliajoissa suoritettavia maisteriopintoja), ovat matkustelleet ja työura on ollut repaleinen. Miten tuollaista haahuiluelämää on jaksanut elää 10 vuotta? Vai onko tuo nykyään normaalia, että nuoruutta venytetään kolmeenkymppiin asti ja vasta sitten aletaan miettiä, mitä elämällään haluaa tehdä?
Kommentit (269)
Luin pääsykokeisiin ja valmistuin KTM:ksi. Kävin vaihdoissa ja työskentelin sen jälkeen kahdessa maassa yhteensä 4 vuotta, opin työstä ja elämästä. Keräsin avarakatseisuutta ja rohkeutta, itsevarmuutta. Söin, join, matkustin ja nautin kulttuurista. Miehiä. 29-vuotiaana aloin asettua aloilleen, löysin miehen. Lasta ei kuulunut tilauksesta ja lopulta esikoinen syntyi kun olin 32v. En vaihtaisi MITÄÄN pois! Toivon todella, että saan elää yhtä rikasta elämää jatkossakin, nyt lasten (3) kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biletin, matkustelin / oleskelin pitkiäkin aikoja ulkomailla, paneskelin ympäriinsä, nautin vapaudesta ja nuoren aikuisen elämästä ikävuodet 18-25, tapasin nykyisen kumppanin 26-vuotiaana, valmistuin erinomaisin arvosanoin maisteriksi, sain vakituisen koulutusta vastaavan työpaikan, otin asuntolainan, menin naimisiin, tulin raskaaksi ja sain ekan lapseni 33-vuotiaana. Mun mielestä ihan loistavaa elämää, olen todella onnellinen ja tyytyväinen valintoihini.
Halusin kyllä lapsia alle kolmekymppisenä mutta lapsi ei tullutkaan heti 9kk yrityksen aloittamisesta. 5 vuotta meni ennenkuin sain oman pienokaisen syliini ja tuli sitä ennen juhlittua 30 v synttäritkin.
Inhosin lapsia parikymppisenä. Kolmikymppisenä, kun olin elänyt mieheni kanssa yli kymmenen vuotta, olin kypsynyt sen verran, että suostuin tekemään lapsia, mutta minun olisi pitänyt saada elää noin 400-vuotiaaksi ennen kuin olisin kasvanut siihen vaiheeseen, että olisin haluamalla halunnut saada lapsia. Elämä on tosi lyhyt ja minä olen hidas; hankalaa, kun kaikki täytyy puristaa alle sataan vuoteen.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:19"]
Mitä sinä Ap olet saanut aikaan? En nyt laskisi lapsien saamista hirveän korkealle, siihen nyt pystyy kuka vaan. Haahuillut elämässäsi?
[/quote]
Parempi haahuilla, kuin tehdä kuten vanhempamme. Eli hehän tulivat paksuksi parikymppisinä ja jäi koulut käymättä ja elämää elämättä. Sitten alkoikin erobuumi nelikymppisinä ja viina virtasi ja elämänkoulu maistui, kun sitä ei oltu ehditty elää nuorena. Erotilastot olivat huipussaan, kun elämää kokemattomat, nuorena paksuksi tulleet menivät pakkoavioliittoon ekan poikaystävänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 23:47"]
No sä olet vaihtanut vaippoja kun toiset on pitäneet hauskaa. Harmittaako?
[/quote]
Mä ainakin pidän hauskaa nyt, kun muut vaihtaa vaippoja.
Ohis, joka saanut lapset nuorena ja elää nyt 35-vuotiaana helppoa ja mukavaa elämää isojen lasten kanssa
[/quote]
silti se ei ole samaa, kuin nuorena ja lapsettomana, jolloin pystyi lähtemään ex-tempore matkalle ulkomaille kaverin kanssa tai yksin. Monta muutakin asiaa on, mitä et ymmärrä, koska olet tehnyt lapsesi nuorena, mitä voi tehdä vain lapsettomana, nuorena ja huolettomana. Se on ihan eri asia, jos kotona on isot lapset, kuin mennä sinkkuna tai dinkkuna ilman lapsia.
Haahuiluelämä onkin aika hyvä termi tuohon venytettyy teini-ikään kun etsitään itseään kolmekymppisiksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:37"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:19"]
Mitä sinä Ap olet saanut aikaan? En nyt laskisi lapsien saamista hirveän korkealle, siihen nyt pystyy kuka vaan. Haahuillut elämässäsi?
[/quote]
Parempi haahuilla, kuin tehdä kuten vanhempamme. Eli hehän tulivat paksuksi parikymppisinä ja jäi koulut käymättä ja elämää elämättä. Sitten alkoikin erobuumi nelikymppisinä ja viina virtasi ja elämänkoulu maistui, kun sitä ei oltu ehditty elää nuorena. Erotilastot olivat huipussaan, kun elämää kokemattomat, nuorena paksuksi tulleet menivät pakkoavioliittoon ekan poikaystävänsä kanssa.
[/quote]
Tais olla nuorten aikuisten meno raislumpaa 70-luvulla kuin nyt, e-pillerit oli juuri keksitty ja niitä myös käytettiin ja niiden tuomasta vapaudesta otettiin kaikki irti.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:41"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 23:47"]
No sä olet vaihtanut vaippoja kun toiset on pitäneet hauskaa. Harmittaako?
[/quote]
Mä ainakin pidän hauskaa nyt, kun muut vaihtaa vaippoja.
Ohis, joka saanut lapset nuorena ja elää nyt 35-vuotiaana helppoa ja mukavaa elämää isojen lasten kanssa
[/quote]
silti se ei ole samaa, kuin nuorena ja lapsettomana, jolloin pystyi lähtemään ex-tempore matkalle ulkomaille kaverin kanssa tai yksin. Monta muutakin asiaa on, mitä et ymmärrä, koska olet tehnyt lapsesi nuorena, mitä voi tehdä vain lapsettomana, nuorena ja huolettomana. Se on ihan eri asia, jos kotona on isot lapset, kuin mennä sinkkuna tai dinkkuna ilman lapsia.
[/quote]
Minulla ei ainakaan ollut nuorena rahaa, joten se rajojitti aika paljon tekemistä. Nyt on rahaa ja lapset niin isoja että voimme tosiaan lähteä puolison kanssa kahdestaan ulkomaan matkalle.
t.mies45v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellinen, että tein lapset nuorena. On ehtinyt sen jälkeen paljon. Kun moni kaverini vietti 50v päiviään perheensä kanssa kykkien tylsästi, minä olen saanut elää. Lapset ovat olleet jaloista pois jo monta vuotta ja minä saan elää uutta nuoruutta kulkien nuorteni kanssa nuorisokapakoissa ja iskien heidän kavereitaan hrrrrr...mikä puuma olenkaan. Kaverit tyytyy vain samaan kuivahtaneeseen mieheensä, minä saan nuorta miestä joka ilta, jos haluan. Lasteni isän jälkeen minulla on ollut pari kuumaa suhdetta, eikä ole tarvinnut tyytyä johonkin vanhaan käppänään.
Sääliksi käy näitä mummoäitejä, jotka vielä tässä iässä elävät murrosiän helvettiä saman ukkonsa kanssa. Itse saan nauttia pitkistä sinkkuaamuista ja ehkä katella peittoni alla makoilevaa nuorta adonista ja kokea sen jännityksen, tuleeko tästä mitään vai ei.
Kannattaa lisääntyä nuorena, niin riittää elämää siellä toisessa päässäkin
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:46"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:41"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 23:47"]
No sä olet vaihtanut vaippoja kun toiset on pitäneet hauskaa. Harmittaako?
[/quote]
Mä ainakin pidän hauskaa nyt, kun muut vaihtaa vaippoja.
Ohis, joka saanut lapset nuorena ja elää nyt 35-vuotiaana helppoa ja mukavaa elämää isojen lasten kanssa
[/quote]
silti se ei ole samaa, kuin nuorena ja lapsettomana, jolloin pystyi lähtemään ex-tempore matkalle ulkomaille kaverin kanssa tai yksin. Monta muutakin asiaa on, mitä et ymmärrä, koska olet tehnyt lapsesi nuorena, mitä voi tehdä vain lapsettomana, nuorena ja huolettomana. Se on ihan eri asia, jos kotona on isot lapset, kuin mennä sinkkuna tai dinkkuna ilman lapsia.
[/quote]
Minulla ei ainakaan ollut nuorena rahaa, joten se rajojitti aika paljon tekemistä. Nyt on rahaa ja lapset niin isoja että voimme tosiaan lähteä puolison kanssa kahdestaan ulkomaan matkalle.
t.mies45v
[/quote]
No ei sitä rahaa paljon ollut itselläkään. Mutta kyttäsimme kaverin kanssa tekstitv.tä halpoja matkoja ja kävimme interraililla. Reppu selkään ja ruokaan ei mennyt paljon rahaa, mutta hauskaa oli. Ei tarvitse itkeä keski-iässä elämätöntä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epämääräisissä parisuhteissa ei kannata lapsia tehdä. En edes halunnut lapsia alle kolmekymppisenä, vakaampi (näin meillä tulevaisuuden) suhde sai mielen muuttumaan. Sinulla on vähän outo asenne.
Joku on kateellinen vapaudestani ja haahuilustani, cool. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin tunnustan ihan rehellisesti haahuilleeni ikävuodet 19-29. Pätkätöitä, kesken jätettyjä opintoja, parisuhdeyritelmiä... Ihan silkkaa teini-iän huolettomuuden venyttämistä.
Sitten tapasin nykyisen mieheni, lähdin opiskelemaan, sain vakityön, menimme naimisiin, ostimme asunnon ja nyt toivomme perhettä. Näyttää kyllä siltä, ettei lapsia ole tulossa ja ikäkin tulee pian vastaan. Olisi voinut mennä eri kaavalla mikäli olisin tuon puolisoni kohdannut jo aiemmin, mutta kun ei mennyt. Nyt on pelattava näillä korteilla eikä märehtiä mitä olisi voinut olla.
Itse en olisi ollut nuorempana vielä valmis äidiksi enkä varmasti yhtä hyvä ja huolehtiva äiti kuin alle 30 vuotiaana. Sain esikoisen 33 vuotiaana ja minusta se oli kaikinpuolin hyvä ikä. On talo, mies, työpaikka, elämä muuttunut vuosien varrella alkottomaksi, hummailut on jo käyty jne. Omistaudun nykyään täysin lapsilleni ja elän heidän vuokseen.
Tarkoitan toki että "kuin yli 30 vuotiaana" :)
Töitä,opiskelua, biletystä. Toki olisin varmaan voinut lapset aikaisemmin tehdä, jos olisi ollut mies jonka kanssa niitä tehdä.
Missäkohtaa ap eli vapaan nuoruuden? Mä nautin 18-25v vapaudesta ja naisista, juhlin ja oli kiva kun ei ollu mikään esteenä vaikka tuli yöllä 2 aikaan joku ahaa elämys että hei mä lähen jonnekki. Menin töihin 19v ja ostin omakotitalon. Nyt 31v on 2 pientä lasta ja oma omakotitalo. Mietin edelleen mitä alkais isona tekemään työkseen.
Heh, mä en ole tehnyt koskaan lapsia, nyt ikää jo 40 vuotta, ja hyvin olen jaksanut haahuiluelämää, nautin siitä kovasti :D
Alue: Aihe vapaa
hankin lapsia vasta yli kolmekymppisenä, sitä ennen olen ehtinyt matkustaa, kouluttautua, tehdä töitä unelma-alalla, saada ammattipiireissä vähän nimeä, kerätä ihanan kokoelman kauniita vaatteita, tapailla kivoja ja sharmantteja miehiä, juhlia, yökyläillä, hillua, bilettää ja sekoilla. kun näitä on saannut nuorena tehdä, ei tarvitse viisikymppisenä olla ensisijaisesti äiti, vaan oma persoona, joka ehti tehdä ja elää oman "kokonaisen" elämän ennen lapsia. voihan sitä toki tehdä näitä kaikkia myös lasten kasvettua, mutta onhan 45 vuotias jatkuvasti bilettävä ja haahuileva "mamma" aika säälittävä näky..