Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te, jotka olette saaneet lapset vasta 30-35-vuotiaana!

Vierailija
01.03.2015 |

Mitä te olette tehneet sitä ennen? 

Minä sain lapset 20-24-vuotiaana ja opiskelin sen jälkeen. Olen nyt 35-vuotiaana aika samassa tilanteessa kuin moni ystäväni (naimisissa, opiskelut suoritettu, vakituinen työpaikka, omistusasunto), mutta lapset ovat 10-15 vuotta vanhempia kuin ystävilläni.

Tiedän toki, mitä lähimmät ystäväni ovat tehneet ennen lapsia, mutta hämmästyin muutaman puolitutun tarinoista. Heillä opiskeluun on mennyt vuosikausia (lääkärit ja muut erikseen, tarkoitan AMK- ja normaaliajoissa suoritettavia maisteriopintoja), ovat matkustelleet ja työura on ollut repaleinen. Miten tuollaista haahuiluelämää on jaksanut elää 10 vuotta? Vai onko tuo nykyään normaalia, että nuoruutta venytetään kolmeenkymppiin asti ja vasta sitten aletaan miettiä, mitä elämällään haluaa tehdä?

 

Kommentit (269)

Vierailija
21/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 07:53"]

Tapasin mieheni kun olin 30v. En olisii edes halunnut lapsia nuorena. Nyt olen 49v. ja mun lapset on 11 ja 13v. En missän tapuksessa haluaisi että olisivat lentäneet pesästä jo nyt pois.

Nuoruus on parasta aikaa ilman lapsia. Jokaiselle muutenkin löytyy lapsien saamiselle se sopiva rako ja se ei ole niin miten sinä teet. Eikä monet nuoret kyllä ole mitenkään kypsiä vanhemmiksi.

[/quote]

 

Elämä on ihanaa, kun saa elää sitkuelämää. Tekaistaan lapset nuorena pois alta, että voidaan alkaa odottaa sitä ikää, että päästään niistä eroon ja vihdoin alkaa elämä.

 

Vierailija
22/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:17"]

Ap. Ymmärrän mitä tarkoitan. Itselläni oli sävelet selvät jo nuorena. Heti en päässyt haluaanaani opiskelupaikkaan mutta lopulta 27 vuotiaana olin opiskellut kuitenkin 2 korkeakoulututkintoa ja naimisissa kun sain sitten esikoiseni. Kuopus syntyi kun olin 30 vee. Nyt elämä aika erilaista kun niillä jotka "haahuili" opiskellessaan. He eivät tienneet mitä haluavat elämältä ja siksi haahuilivat. Itse koen päässeeni helpolla kun tiesin mitä haluan. Nyt neljäkymmentä kohta täysi. Vähitellen enemmän aikaa itselle ja työlle.

[/quote]

Mitä aiot tehdä sillä loppuajan ajalla?

Ihan vain mielenkiinnosta kysyn, koska tunnen kaksi kuusikymppistä naista, jotka ajattelivat samoin kuin sinä. Nyt kummatkin ovat masentuneita ja kivuliaita. He hihkuivat aikoinaan, että elämä meni juuri täydellisesti, lapset ja mies nuorena ja sitten omaa aikaa ja lapsenlapsia. No ihan ei niin käynyt. Lapsenlapsia haluttiin hoitaa tyhjän elämän sisällöksi niin paljon, että välit meni poikki lapsiin ja heidän perheisiin. Se oma väljempi elämä ei tuonutkaan tyydytystä, vaan näytti tyhjältä ja vaihdevuosien aikaan tapahtui romahdus ja masennus.Juuri kun vihdoin oltiin siinä tilanteessa, että oli omaa aikaa ja elämän piti alkaa. Kuinkas sitten kävikään.....
[/quote]

No en kyllä mitään lapsenlapsia odota. Suunnittelen väikkäriä ja haastavampia töitä. Alani on sellainen jossa uraa voi luoda vielä 40 vuotiaanakin. Viimeiset 10 vuotta olen keskittynyt enemmän perheeseen. Joku toinen ehkä luo sitä uraa ennen lapsia. Itselläni toinen logiikka. Jokainen tyylillään. En esim hankkinut vakivirkaa ennen lapsia kuten monet mutta kummasti sellaisen sain sitten yhden äitinä. Jokainen tyylillään. Mulla ei ollut tarvetta matkustella ja bilettää vaan kova vauvakuume. Musta siinäkään ei ole mitään pahaa että sitä tunnetta kuuntelee ja toteuttaa All 30vuotiaana

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:24"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 07:53"]

Tapasin mieheni kun olin 30v. En olisii edes halunnut lapsia nuorena. Nyt olen 49v. ja mun lapset on 11 ja 13v. En missän tapuksessa haluaisi että olisivat lentäneet pesästä jo nyt pois.

Nuoruus on parasta aikaa ilman lapsia. Jokaiselle muutenkin löytyy lapsien saamiselle se sopiva rako ja se ei ole niin miten sinä teet. Eikä monet nuoret kyllä ole mitenkään kypsiä vanhemmiksi.

[/quote]

 

Elämä on ihanaa, kun saa elää sitkuelämää. Tekaistaan lapset nuorena pois alta, että voidaan alkaa odottaa sitä ikää, että päästään niistä eroon ja vihdoin alkaa elämä.

 
[/quote]

No lasten haluamisessa ei ole mitään pahaa. Itselleni lapset on aina olleet paljon suurempi haave kuin matkustelu tai ura.

Terv. 38 v kahden koululaisen väitöskirjaa valmisteleva maisteriäiti

Vierailija
24/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen saanut lapset 24- ja 25-vuotiaana ja nyt odotan iltatähteä ja täytän tänä vuonna 39v. Minusta on hassua tuijottaa pelkkään ikään, elämäntilanteita on niin monenlaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Mulla on monta samanikäistä kaveria joilla ei ole vielä ensimmäistäkään, eivätkä hekään ole mitenkään "haahuilleet."

Vierailija
25/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valmistuin 24-vuotiaana yliopistosta ja sain heti vakituisen työn. Matkustelin, vietin sinkkuelämää kavereiden kanssa ja harrastin :). Ihania muistoja kertyi tuosta ajasta :). Lapset sain 30-, 37- 39-vuotiaana ja olen onnellisesti naimisissa. Nyt olen hoitovapaalla ja palaan töihin, kun nuorin 3-vuotias. Nautin olla lasten kanssa kotona, kun se on taloudellisesti mahdollista ja tähän ikään on ehtinyt jo kertyä sen verran ylimääräistä ettei tarvitse pihistellä. Onnellinen olen :).

Vierailija
26/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:44"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:37"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:19"]

Mitä sinä Ap olet saanut aikaan? En nyt laskisi lapsien saamista hirveän korkealle, siihen nyt pystyy kuka vaan. Haahuillut elämässäsi?

[/quote]

 

Parempi haahuilla, kuin tehdä kuten vanhempamme. Eli hehän tulivat paksuksi parikymppisinä ja jäi koulut käymättä ja elämää elämättä. Sitten alkoikin erobuumi nelikymppisinä ja viina virtasi ja elämänkoulu maistui, kun sitä ei oltu ehditty elää nuorena. Erotilastot olivat huipussaan, kun elämää kokemattomat, nuorena paksuksi tulleet menivät pakkoavioliittoon ekan poikaystävänsä kanssa. 

[/quote]

Tais olla nuorten aikuisten meno raislumpaa 70-luvulla kuin nyt, e-pillerit oli juuri keksitty ja niitä myös käytettiin ja niiden tuomasta vapaudesta otettiin kaikki irti.

[/quote]

Ehkä jossain maailmalla, mutta ei todellakaan suomalaisissa pienissä tai edes keskisuurissa kaupungeissa. Horon maineen sai silloin vielä nopeammin kuin nykyään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:38"]

Mä olen saanut lapset 24- ja 25-vuotiaana ja nyt odotan iltatähteä ja täytän tänä vuonna 39v. Minusta on hassua tuijottaa pelkkään ikään, elämäntilanteita on niin monenlaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Mulla on monta samanikäistä kaveria joilla ei ole vielä ensimmäistäkään, eivätkä hekään ole mitenkään "haahuilleet."

[/quote]

Se nyt vain on tosiasia, että lapsettoman naisen elämä on ihan turha. Mitä hyötyä on ihmisestä, joka haahuilee koko ikänsä, eikä halua lapsia. Jotkut vain ovat itsekkäitä, eivätkä aikuistu koskaan, vaan haluavat elää nuoruuttaan siihen asti, kunnes tajuavat liian myöhään, että ei se haahuilu kovin pitkälle kanna. Näitä keski-ikäisiä, katkeria, elämää elämättömiä naisia näkee aina silloin tällöin. Kadutaan sitten sitä, ettei haluttu lapsia, kun elämä meni bilettäessä ja uraa rakentaessa. Mitä siitä jää käteen, ei mitään. Turha elämä sellaisilla.

Vierailija
28/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:48"]

Heh, mä en ole tehnyt koskaan lapsia, nyt ikää jo 40 vuotta, ja hyvin olen jaksanut haahuiluelämää, nautin siitä kovasti :D

[/quote]

Samoin! :)

Haahuilen vielä viisikymppisenäkin, toivottavasti! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:38"]

Mä olen saanut lapset 24- ja 25-vuotiaana ja nyt odotan iltatähteä ja täytän tänä vuonna 39v. Minusta on hassua tuijottaa pelkkään ikään, elämäntilanteita on niin monenlaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Mulla on monta samanikäistä kaveria joilla ei ole vielä ensimmäistäkään, eivätkä hekään ole mitenkään "haahuilleet."

[/quote]

Se nyt vain on tosiasia, että lapsettoman naisen elämä on ihan turha. Mitä hyötyä on ihmisestä, joka haahuilee koko ikänsä, eikä halua lapsia. Jotkut vain ovat itsekkäitä, eivätkä aikuistu koskaan, vaan haluavat elää nuoruuttaan siihen asti, kunnes tajuavat liian myöhään, että ei se haahuilu kovin pitkälle kanna. Näitä keski-ikäisiä, katkeria, elämää elämättömiä naisia näkee aina silloin tällöin. Kadutaan sitten sitä, ettei haluttu lapsia, kun elämä meni bilettäessä ja uraa rakentaessa. Mitä siitä jää käteen, ei mitään. Turha elämä sellaisilla.

[/quote]

Huh huh. Sairasta tekstiä.

Vierailija
30/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:38"]

Mä olen saanut lapset 24- ja 25-vuotiaana ja nyt odotan iltatähteä ja täytän tänä vuonna 39v. Minusta on hassua tuijottaa pelkkään ikään, elämäntilanteita on niin monenlaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Mulla on monta samanikäistä kaveria joilla ei ole vielä ensimmäistäkään, eivätkä hekään ole mitenkään "haahuilleet."

[/quote]

Se nyt vain on tosiasia, että lapsettoman naisen elämä on ihan turha. Mitä hyötyä on ihmisestä, joka haahuilee koko ikänsä, eikä halua lapsia. Jotkut vain ovat itsekkäitä, eivätkä aikuistu koskaan, vaan haluavat elää nuoruuttaan siihen asti, kunnes tajuavat liian myöhään, että ei se haahuilu kovin pitkälle kanna. Näitä keski-ikäisiä, katkeria, elämää elämättömiä naisia näkee aina silloin tällöin. Kadutaan sitten sitä, ettei haluttu lapsia, kun elämä meni bilettäessä ja uraa rakentaessa. Mitä siitä jää käteen, ei mitään. Turha elämä sellaisilla.

[/quote]

Niin. Mulla on tuttavapiirissä sellainen ihannoimasi mamma-tyyppi, jolla ei elämä ole jäänyt elämättömäksi, kuten noilla matkustavilla, bilettävillä ja töitä tekevillä hepsankeikoilla. Perusti perheen heti peruskoulun jälkeen ja pyöräyttänyt neljä lasta. Asuu kaupungin vuokrataloissa synnyinkaupungissamme, päivääkään e ole töitä tehnyt, kun on pitänyt kiirettä elämän koulun kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:38"]

Mä olen saanut lapset 24- ja 25-vuotiaana ja nyt odotan iltatähteä ja täytän tänä vuonna 39v. Minusta on hassua tuijottaa pelkkään ikään, elämäntilanteita on niin monenlaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Mulla on monta samanikäistä kaveria joilla ei ole vielä ensimmäistäkään, eivätkä hekään ole mitenkään "haahuilleet."

[/quote]

Se nyt vain on tosiasia, että lapsettoman naisen elämä on ihan turha. Mitä hyötyä on ihmisestä, joka haahuilee koko ikänsä, eikä halua lapsia. Jotkut vain ovat itsekkäitä, eivätkä aikuistu koskaan, vaan haluavat elää nuoruuttaan siihen asti, kunnes tajuavat liian myöhään, että ei se haahuilu kovin pitkälle kanna. Näitä keski-ikäisiä, katkeria, elämää elämättömiä naisia näkee aina silloin tällöin. Kadutaan sitten sitä, ettei haluttu lapsia, kun elämä meni bilettäessä ja uraa rakentaessa. Mitä siitä jää käteen, ei mitään. Turha elämä sellaisilla.

[/quote]

 

Eli sun mielestä ne lapset pitäisi tehdä vaikka kunnon miestä ei ole löytynyt, kunhan vaan jonkun randomtyypin kanssa ne tekee? Aika karua minusta, jos elämän tarkoitus on vain saada lapsia, ihan sama kenen kanssa ja millaiseen elämäntilanteeseen tahansa.

Vierailija
32/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse tapasin mieheni vasta 27-vuotiaana. Olisin toki halunnut lapsia aiemmin, mutta ilman miestä se oli vähän vaikeaa. Esikoinen syntyi, kun olin 31.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lukiosta pääsin 19-vuotiaana. En seurustellut. Kävin kauppiksen ja amk:n ikävuosina 19-24. 25-vuotiaana sain vakituisen työpaikan. Eli ikävuodet 19-24 opiskelin ja tein töitä. Sen jälkeen kävin säännöllisesti töissä. Mieheni tapasin 24 vuotiaana, mutta emme heti välittömästi halunneet alkaa lasten tekoon. Tutustua kun tykkäsimme ensin. 27-vuotiaana naimisiin. Lapsitoiveet ilmoille samoihin aikoihin. Elämä ei mennyt kuin strömsöössä ja esikoinen syntyi vasta 4 vuotta myöhemmin kun olin 31. Kuopus syntyi kun olin 36.

Näin haahuilin. Anteeksi, että en elänyt määrittelemääsi oikeaa elämää. Tykkään kuitenkin tästä mun elämästä.

Vierailija
34/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:11"]

Itse olisin pitänyt itseäni saamattomana, jos olisin vain venyttänyt opintojani, matkustellut päämäärättömästi ja vain "ollut" 20-30-vuotiaana jossain ja vasta sitten vakiintunut. 

ap

[/quote]

 

Mitä "vain olemista" on, jos ihminen käy säännöllisesti töissä, matkustelee vapaa-ajallaan ja harrastaa? Onko ainoa olemisen muoto se, että on lapsia ja hoitaa niitä? 

Taitaa ollakin provo, jonka aloittaja on kotiäiti, joka ei ole päässyt haluamaansa kouluun/työhön. Nyt katkerana täällä kepillä sohii muita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:56"]

Opiskelin korkekoulututkinnon ja aloitin tohtoriopinnot jotka saatoin loppuun sitten äitinä, tein töitä, matkustin, ostin asunnon ja tein remonttia, sosialiseerasin, juhlin, haahuilin, ramppasin leikkauksissa ja hedelmöityshoidoissa.

30-35 vuotta ei muuten ole vielä mikään erityisen myöhäinen ikä tehdä lapsia.  

[/quote]

 

Tuo on totta. Joka kolmas synnyttäjä on yli 35-vuotias.

 

Vierailija
36/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 10:07"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:38"]

Mä olen saanut lapset 24- ja 25-vuotiaana ja nyt odotan iltatähteä ja täytän tänä vuonna 39v. Minusta on hassua tuijottaa pelkkään ikään, elämäntilanteita on niin monenlaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Mulla on monta samanikäistä kaveria joilla ei ole vielä ensimmäistäkään, eivätkä hekään ole mitenkään "haahuilleet."

[/quote]

Se nyt vain on tosiasia, että lapsettoman naisen elämä on ihan turha. Mitä hyötyä on ihmisestä, joka haahuilee koko ikänsä, eikä halua lapsia. Jotkut vain ovat itsekkäitä, eivätkä aikuistu koskaan, vaan haluavat elää nuoruuttaan siihen asti, kunnes tajuavat liian myöhään, että ei se haahuilu kovin pitkälle kanna. Näitä keski-ikäisiä, katkeria, elämää elämättömiä naisia näkee aina silloin tällöin. Kadutaan sitten sitä, ettei haluttu lapsia, kun elämä meni bilettäessä ja uraa rakentaessa. Mitä siitä jää käteen, ei mitään. Turha elämä sellaisilla.

[/quote]

 

Eli sun mielestä ne lapset pitäisi tehdä vaikka kunnon miestä ei ole löytynyt, kunhan vaan jonkun randomtyypin kanssa ne tekee? Aika karua minusta, jos elämän tarkoitus on vain saada lapsia, ihan sama kenen kanssa ja millaiseen elämäntilanteeseen tahansa.

[/quote]

Elämää voi vähän suunnitellakin. Ihan oikeasti. Jos päättää, että haluaa lapset nuorena ja sitten opiskelee ja rakentaa uraa myöhemmin ja saa elää vapaasti nelikymppisenä, sen eteen on hiukan tehtävä töitä. Tuo on juuri sitä haahuilua, että vielä kolmikymppisinä haahuillaan ja mietitään mitä haluaa, eikä sitouduta parisuhteeseen, eikä haluta tehdä sen eteen töitä. Ihmisen nyt vain on parempi tehdä lapset nuorena ja vanhempana on sitten aikaa itselle ja tehdä töitä ja kerätä sitä eläkekertymää.  Jos tekee lapset parikymppisenä ja vähän päälle, on työelämän käytettävissä täysin jo nelikymppisenä ja ehtii panostaa uraansa ja matkustella sitten ja nauttia elämästä. Parisuhdekin voi paremmin, kun ei väsyneenä tarvitse enää kuskata lapsia päiväkotiin vanhana, vaan voi omistautua yhdessä vanhenemiseen ja parisuhteen kasvuun uudelle tasolle.

Vierailija
37/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:38"]

Mä olen saanut lapset 24- ja 25-vuotiaana ja nyt odotan iltatähteä ja täytän tänä vuonna 39v. Minusta on hassua tuijottaa pelkkään ikään, elämäntilanteita on niin monenlaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Mulla on monta samanikäistä kaveria joilla ei ole vielä ensimmäistäkään, eivätkä hekään ole mitenkään "haahuilleet."

[/quote]

Se nyt vain on tosiasia, että lapsettoman naisen elämä on ihan turha. Mitä hyötyä on ihmisestä, joka haahuilee koko ikänsä, eikä halua lapsia. Jotkut vain ovat itsekkäitä, eivätkä aikuistu koskaan, vaan haluavat elää nuoruuttaan siihen asti, kunnes tajuavat liian myöhään, että ei se haahuilu kovin pitkälle kanna. Näitä keski-ikäisiä, katkeria, elämää elämättömiä naisia näkee aina silloin tällöin. Kadutaan sitten sitä, ettei haluttu lapsia, kun elämä meni bilettäessä ja uraa rakentaessa. Mitä siitä jää käteen, ei mitään. Turha elämä sellaisilla.

[/quote]

 

Lasten tekeminen ennen ammattiin valmistumista ja työelämässä olemista on mielestäni juuri sitä kaikista pahinta haahuilua! Aivan täydellistä perse edellä puuhun -meininkiä jos mikä.

Vierailija
38/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ainoa asia, mikä minua ihmetyttää nuorena lapsensa tehneissä. Tämä siunailu, että voi voi, kun itse olen jo isojen lapsien äiti ja muut joutuu vasta vaihtelemaan vaippaa, eikä pääse mihinkään.

Ei ole tullut mieleen, että vanhempana sitä nauttii siitä omien lapsien hoidosta ja vaipan vaihdosta, eikä ole kiire mihinkään. Ei koe, että lapsi olisi palllo jalassa, mikä pitäisi saada äkkiä kasvamaan ja pois jaloista, että pääsisi elämään omaa elämää. Lapset juuri ovat sitä elämää.

Vierailija
39/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 10:07"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:38"]

Mä olen saanut lapset 24- ja 25-vuotiaana ja nyt odotan iltatähteä ja täytän tänä vuonna 39v. Minusta on hassua tuijottaa pelkkään ikään, elämäntilanteita on niin monenlaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Mulla on monta samanikäistä kaveria joilla ei ole vielä ensimmäistäkään, eivätkä hekään ole mitenkään "haahuilleet."

[/quote]

Se nyt vain on tosiasia, että lapsettoman naisen elämä on ihan turha. Mitä hyötyä on ihmisestä, joka haahuilee koko ikänsä, eikä halua lapsia. Jotkut vain ovat itsekkäitä, eivätkä aikuistu koskaan, vaan haluavat elää nuoruuttaan siihen asti, kunnes tajuavat liian myöhään, että ei se haahuilu kovin pitkälle kanna. Näitä keski-ikäisiä, katkeria, elämää elämättömiä naisia näkee aina silloin tällöin. Kadutaan sitten sitä, ettei haluttu lapsia, kun elämä meni bilettäessä ja uraa rakentaessa. Mitä siitä jää käteen, ei mitään. Turha elämä sellaisilla.

[/quote]

 

Eli sun mielestä ne lapset pitäisi tehdä vaikka kunnon miestä ei ole löytynyt, kunhan vaan jonkun randomtyypin kanssa ne tekee? Aika karua minusta, jos elämän tarkoitus on vain saada lapsia, ihan sama kenen kanssa ja millaiseen elämäntilanteeseen tahansa.

[/quote]

Elämää voi vähän suunnitellakin. Ihan oikeasti. Jos päättää, että haluaa lapset nuorena ja sitten opiskelee ja rakentaa uraa myöhemmin ja saa elää vapaasti nelikymppisenä, sen eteen on hiukan tehtävä töitä. Tuo on juuri sitä haahuilua, että vielä kolmikymppisinä haahuillaan ja mietitään mitä haluaa, eikä sitouduta parisuhteeseen, eikä haluta tehdä sen eteen töitä. Ihmisen nyt vain on parempi tehdä lapset nuorena ja vanhempana on sitten aikaa itselle ja tehdä töitä ja kerätä sitä eläkekertymää.  Jos tekee lapset parikymppisenä ja vähän päälle, on työelämän käytettävissä täysin jo nelikymppisenä ja ehtii panostaa uraansa ja matkustella sitten ja nauttia elämästä. Parisuhdekin voi paremmin, kun ei väsyneenä tarvitse enää kuskata lapsia päiväkotiin vanhana, vaan voi omistautua yhdessä vanhenemiseen ja parisuhteen kasvuun uudelle tasolle.

[/quote]

 

Arvaapa miten kiinnostuneita työnantajat ovat nelikymppisestä työntekijästä, joka on uusi työmarkkinoilla.

Viisikymppisiä ajetaan jo eläkeputkeen. No, jäähän sulle jotain 10vuotta ja rapiat hankkia sitä eläkekertymää jossain matalapalkka-alalla.

Vierailija
40/269 |
04.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huh, mikä ketju.

Ap:n ja muutaman muun mummoäidittelijän ongelmana on se, että he ovat tilastopoikkeuksia ja siten kaveripiirissäänkin harvinaisia. Tämä taas on vähän ylpistänyt ja saanut kuvittelemaan, että oma elämä on jotenkin parempaa kuin muiden. Tarve pönkittää omaa itsetuntoaan ja omia valintojaan tässä on kaiken taustalla.

Fakta on, että ensisynnyttäjien keski-ikä on yli 28 vuotta ja kaikkien synnyttäjien yli 30 vuotta. Naisten keskimääräinen avioitumisikä on 30 ja eniten eroja tulee alle 30-vuotiaille eli iso osa nuorina avioituneista eroaa. Näistä tilastoista ei voi vääntää mustaa valkoiseksi.

Miksi suuri osa naisista avioituu ja hankkii lapsia vasta myöhemmin? Omassa tuttavapiirissäni nuorin lapsenhankkija oli 27-vuotias, joten voin vastata siis oman lähipiirin kokemusten puolesta.

Tärkein syy on taloudellinen. On haluttu saada opiskelut päätökseen ja usein talouskin vakaalle pohjalle. Vaikka puoliso olisi jo vakitöissä, ei yhden palkalla eletä kovin helppoa elämää, ellei se yksi ole hemmetin isopalkkainen. Monet haluavat lapselleen turvallisen kasvuympäristönkin, joten asunnon ostaminen tulee usein tässä vaiheessa kyseeseen. Moni on myös säästänyt siihen, että voi olla lapsen kanssa kotona mahdollisimman pitkään.

Lisäksi tuttavapiirissäni kaikkien äidit ovat saaneet lapsensa nuorina ja kenelläkään ei ole siitä niin positiivista kuvaa, että välttämättä haluaisi toistaa samaa kaavaa. Olen itse läheinen äitini kanssa ja hän oli hyvä äiti, mutta lapsuutemme oli köyhää, ja tämän loukun halusin välttää. Tuttavapiirini äideistä osalla on jäänyt koulutus kokonaan kesken, kun lapsentekoon oli niin kova hoppu ja hätä.

Yksi tärkeä syy on myös se, että olemme kaikki arvomaailmaltamme toisenlaisia kuin "kaksi lasta, volvo ja kultanennoutaja". Emme parikymppisinä haaveilleet äitiydestä ja perhe-elämästä vaan ne haaveet olivat nimenomaan tähdätty opiskeluun ja parisuhteeseen. Ei tuntunut kenestäkään sillä hetkellä katastrofilta, vaikka niitä lapsia ei edes koskaan saisi. Vasta valmistuminen ja työpaikan etsiminen/saaminen saivat esille lapsihaaveita ja silloinkin useimmat meistä halusivat keskittyä rauhassa uraan ja siihen parisuhteeseen ja kokeilla siipiään vielä oman ammattiosaamisen saralla.

Jos alle 25-vuotiaana opiskelee, tekee lapset ja hankkii itselleen uran niin takuulla nuo vuodet ovat ruuhkaisia eikä millekään voi omistautua täysin. Opintoihin liittyvät opiskelijaivaihdot tai kesätyöt ulkomailla eivät takuulla onnistu ja "urakin" taitaa olla se ensimmäinen työpaikka, jonka sai. Vaikea uskoa, että siinä olisi saanut toteutettua itseään ja haaveitaan vaan enemmänkin niin että tietty polku vie eikä siltä uskalla tai pysty poikkeamaan sivupoluille. Vaikka lopputulos kuulostaa samalta, niin se matka on jäänyt hyvin köyhäksi - vähän niin kuin valmismatka opastettuine retkineen ja all inclusive -aterioineen hotellissa. Kyllähän sinä olet matkustanut ja tavannut paikallisia, kiertänyt oikeat nähtävyydetkin mutta silti olet raapaissut vain pintaa kyseiseen maahan tutustuessasi. Voit mainiosti pärjätä ilman syvempää tutustumista kyseiseen maahan, mutta onhan nyt selvää, että kokemuksena oma matkasi on huomattavasti köyhempi ja tarjoaa selvästi vähemmän rakennuspalikoita omaan elämääsi kuin sellaisen matka, jossa tutustut maahan omaan tahtiin ilman välikäsiä.

Ei ole välttämätöntä tutustua joka maahan täysillä ja joskus ne pakettimatkat ovat vain helpompia ja turvallisempia mutta jos ei koskaan ole tehnyt toisenlaista matkaa tai jättää kokonaan ne matkat pois listalta, niin onhan se elämä loppupeleissä köyhempää. Voihan niitä matkoja tehdä vanhempanakin mutta kaikki ne kokemukset ovat olleet poissa, kun olet rakentanut omaa identiteettiäsi ja elämääsi, ja jos rakennat kaiken uudestaan nelikymppisenä, voi edessä olla melkoisia kriisejä. Tilastojen mukaan ainakin.