Lue keskustelun säännöt.
Mites kun lapsi/nuori ei halua syödä laittamaasi ruokaa ja huutaa nälkää, niin teettekö uuden ruoan?
Tai annatteko lapsen/nuoren käydä kaupassa tai grillillä hakemassa itselleen mieluista ruokaa? Itselläni on nirso 12-vuotias joka syö todella rajoitetusti tyyliin makaronia ja pekonia. Ei vihanneksia tai hedelmiä. Hän ei myöskään ota itsenäisesti mitään kaapista. Ei voitele edes leipää. Jotain neurologisia on taustalla epäilyni mukaan. Ruoan rakenne on tärkeää. Ruoka-aineiden pitä olla erillään, mikään ei saa olla sekoitettu keskenään. Yhden epämääräisen näköisen mausteen tai perunanpalan perusteella lapsi jättää koko annoksen syömättä. Huutaa kuin riivattu jos uutta ruokaa ei laita tilalle ja haukkuu ku sipääksi. En ole laittanut uutta ruokaa. Lopulta lapsi huutaa ja raivoaa itsensä uneen.
Kommentit (437)
mikä näillä nykyajan penskoilla oikein on? on vaikka minkälaista nipsua ja napsua ja aistiyliherkkyyttä ja vaikka minkälaista kirjoa... ruoka pöytää ja jos ei kelpaa, niin seuraavan kerran alkaa kelvata tai sitä seuraavan kerran. ihan vellihousuiksi kasvatatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiessani tätä ketjua, äkkäsin, miten onnellinen olenkaan yhden asian suhteen:
Minulla on kaksi lasta ja molemmat ovat täydellisen kaikkiruokaisia, ihan kaikki ruoat, mitä olen ikinä tarjonnut, ovat maistunut ja lähes aina molemmat ovat kehuneet: onpa hyvää!
Ps. En edes tykkää kokkaamisesta.
Ps. Myös päiväkodista tuli kehuja lasten
kaikkiruokaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
mikä näillä nykyajan penskoilla oikein on? on vaikka minkälaista nipsua ja napsua ja aistiyliherkkyyttä ja vaikka minkälaista kirjoa... ruoka pöytää ja jos ei kelpaa, niin seuraavan kerran alkaa kelvata tai sitä seuraavan kerran. ihan vellihousuiksi kasvatatte.
Ei kun se on juuri päinvastoin. Alistamalla kasvatetaan vellihousuja. Lapselle kasvaa hyvä itsetunto, kun hän kokee, että häneen suhtaudutaan fiksuja ihmisenä, jonka mielipiteellä on väliä. Silloin häneltä voi myös odottaa fiksua käytöstä.
Alistamalla kasvatetaan juuri näitä ihmisiä, jotka lähtevät oksennustaudissa työterveyteen kun pomo käskee. (viitaten taannoiseen keskusteluun)
Siis 12-vuotias huutaa ja kiljuu nälkää ja hänen nälkänsä on ihan aikuisen ruokinnan armoilla? Eikä tajua, että syömällä se nälkä lähtee. Onko hän kehitysvammainen, vai tynnyrissä kasvanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei kotona syö ruokia, jotka koskee toisiaan, mutta voi syödä grilliltä haettua mättöä, niin se on puhtaasti perseilyä. En antaisi rahaa ulkona syömiseen tai muutenkaan mahdollistaisi sitä mitenkään.
Yleensä ruuan tosiinkoskemattomuus koskee vain tiettyjä ruokia, ja esim. sität pelkoa että laatikko/pataruokaan on sotkettu sekaan tahallaan sellaisia aineita joita lapsi ei halua syödä, eli yritetään huijata lasta syömään porkkanaa sotkemalla se mössöksi muun ruuan sekaan. Jos taas muuhun koskemattomuus koskee autistisesti kaikkea, niin lapsi ei syö myöskään grilliruokaa jossa ruoka on sotkettu keskenään.
Omalle lapselleni yritettiin koulussa, isän luona, ja esim. vanhempieni luona syöttää asioita mitä hän ei halunnut syödä sotkemalla niitä muun ruuan sekaan. Noissa paikoissa lapsi ei syönyt ellei ruoka-aineet olleet selkeästi erillään. Hän myös halusi ottaa ruuan itse eikä niin että se laitettiin valmiiksi lautaselle. Kotona tuota ongelmaa ei ollut, eikä ulkona syödessä, koska hän tiesi ettei ravintoloissa saa huijata ihmisiä.
Autistinen osaa hienosti erotella jyvät akanoista, vaikka mössöstä jos niikseen tulee.
Sitten on niitä autisteja, jotka syö pelkkää mössöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mikä näillä nykyajan penskoilla oikein on? on vaikka minkälaista nipsua ja napsua ja aistiyliherkkyyttä ja vaikka minkälaista kirjoa... ruoka pöytää ja jos ei kelpaa, niin seuraavan kerran alkaa kelvata tai sitä seuraavan kerran. ihan vellihousuiksi kasvatatte.
Ja on pakotettu syömään jopa oksennusta silloin ennen kun ei ole yhtään ymmärretty vaan alistettu ja pakotettu. Minä olen lähemmäs 50v ja itsellänikin on ollut ruokaongelmia ja yökkinyt . Ei se asia ole minnekään kadonnut eikä uusi asia että kaikki lapset eivät ole samasta muotista.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mielenkiintoista, että tällaiset aistiyliherkkyydet ovat ilmestyneet ihmiskuntaan ihan viime vuosikymmeninä! Olisiko ollut 1940-luvulla ja sitä ennen tuhansia vuosia, että kuolivat pois, jos ei ruoka kelvannut?!? Minusta kyseessä on kyllä joku häiriö, mutta se on sitä siksi, että lapsi on kasvatettu sellaiseksi. Nämä ovat juuri niitä lapsia, joilta jo 2-vuotiaana kysytään, että mitä haluat syödä? Mitkä vaatteet haluat laittaa päällesi ja haluaisitko mennä vaikka nukkumaan kun olet väsynyt!? Jos lapsonen ei halua lähteä kauppaan, niin sinne ei mennä. Lapsi laitetaan hirveään asemaan, missä hänen on päätettävä asioita ja se suorastaan räjäyttää pään kun ei tiedä, mitä valita. Siksi esim. ruuasta tulee jotain ihan muuta kun ravintoa, mielihyvän lähde kun sillä saa näläntunteen tyydytettyä! Ihminen on siitä metka, että ihan mistä vaan saa ongelman kun siitä tekee.
Ja räpäräpä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen syötiin perunaa ja kastiketta, ja kaikille kelpasi, koska ei muutakaan ollut tarjolla. Ei ole ihme, että lapsista kasvaa näitä "pikkukeisareita", kun aikuiset tanssivat heidän pillinsä mukaan ja huonoon käytökseen etsitään aina ulkopuolinen syy, esim. nepsy-pulma. Tiedostan, että jotkut (hyvin harvat) lapset ovat oikeasti nepsy-piirteisiä, mutta monen lapsen käytöspulmat lähtisivät tiukemmalla ja johdonmukaisemmalla kasvatuksella. Syy siis lepsuissa vanhemmissa, jotka pelkäävät yhteenottoja lastensa kanssa, koska haluavat olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoisella on aistiyliherkkyyttä ja kyllä hän saa ihan sitä mitä suostuu syömään. Ei myöskään halua ruokien "koskevan" toisiinsa jne.
Tärkeintä että saa myös kasviksia ja hedelmiä ja ylipäätään ravintoaineita.
Tuo että ei halua ruoan koskettavan toisiaan on ihan yksi perusjutuista autismin kirjon lapsille. Tee testit!!!!!
Ja on myös autistisille ihan perusjuttu, että ruoka-aineet koskettaa toisia. Saa myös mössätä. Mikään ei ole niin täydellisen ehdotonta autisteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi kuulosta aspergerilta. Nyt äkkiä apua hakemaan. Kuntoutuksella, tiedolla ja toimintaterapialla lapsesi voi elää mahdollisimman normaalia elämää.
Täh ? Minulla on Asperger lapsi, hyvä syömään ei ongelmia. Kannattaa ottaa selvää mikä Asperger on ennen kuin diagnosoit ihmisiä.
Kommentti oli kyllä ihan paikallaan ja oikein. Autisminkirjoon kuuluu hyvin usein haasteet ruoan kanssa. Ruokia ei saa sekoittaa, rakenne pitää olla tietty, voi olla erittäin valikoiva ym.
Jos sinun lapsella ei sitä haastetta ole, aika monella muulla autisminkirjolaisella kuitenkin on.
Meidän assi lajittelee ruokansa. Ruoat ei saa koskea toisiinsa ja hän lajittelee ne (palaset siis) koon tai värin mukaan lautasen reunoille, ja syö sitten järjestyksessä (jos syö).
Minulla on kaksi asperger-lasta. Toinen syö kaikkea muuta paitsi homejuustoa, toinen taas on äärimmäisen valikoiva. Syöminen on ollut ikuisuuskysymys koko lapsen elämän ajan. Jo ensimmäisistä kiinteistä ruoista alkaen. Lapset ovat muutenkin kuin yö ja päivä. Ollaan huonosti syövän lapsen kanssa käyty ravitsemusterapeutilla, psykologilla ja psykiatrilla, mutta eihän näihin ongelmiin heilläkään ratkaisua ole. Pääasia on, että lapsi syö jotain, koska on alipainoinen.
123464 kirjoitti:
En tee, koti ei ole mikään ravintola. Kahdelle lapselleni on kelvannut tekemäni ruoka. Mies tekeekin itse ruokansa, koska julisti suuren ääneen vuosia sitten ettei hänelle tarvitse laittaa ruokaa. Olen ammattikokki, ihan tiedoksi kaikille jotka aikovat haukkua minua surkeaksi kokiksi.
Ammattikokki ei ole aina= hyvä ruuan laittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsuudessa jos nirsoili ruokapöydässä isäpuoli otti ja puristi niskasta ja työnsi sapuskan väkisin kurkkuun, sen jälkeen ei nirsoiltu ja kaikki ruoka oli hyvää ja oppi kunnioittamaan ja syömään kaikenlaista ruokaa tosin isäpuolen kunnioitus jäi vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran tiedät, että taustalla ON jotain neurologista, niin silloin luulisi olevan erityislapselle sopivia ohjeitakin annettu. Ja joku tuki-ihminen tai tukipaikka, josta saa neuvoja.
Jos siis oikeasti on joku neurologinen ongelma, niin miten silloin voi edes olettaa olevan ns. normikäytöstä? Ei kai kukaan fyysisessä ongelmassakaan odota terveen tasoista toimintakykyä ihmiseltä. Minullakin on kuulovamma. Pitäisikö minun kumminkin kuulla "ihan normaalisti"...?
Olen sitä mieltä, että neurologisesti poikkeavat oppivat joko syömään tai jättävät syömättä sen mistä ei pidä. Syövät kuitenkin lautaselta sen mistä pitävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen syötiin perunaa ja kastiketta, ja kaikille kelpasi, koska ei muutakaan ollut tarjolla. Ei ole ihme, että lapsista kasvaa näitä "pikkukeisareita", kun aikuiset tanssivat heidän pillinsä mukaan ja huonoon käytökseen etsitään aina ulkopuolinen syy, esim. nepsy-pulma. Tiedostan, että jotkut (hyvin harvat) lapset ovat oikeasti nepsy-piirteisiä, mutta monen lapsen käytöspulmat lähtisivät tiukemmalla ja johdonmukaisemmalla kasvatuksella. Syy siis lepsuissa vanhemmissa, jotka pelkäävät yhteenottoja lastensa kanssa, koska haluavat olla rauhassa.
Olen nii samaa mieltä!
Vierailija kirjoitti:
Lukiessani tätä ketjua, äkkäsin, miten onnellinen olenkaan yhden asian suhteen:
Minulla on kaksi lasta ja molemmat ovat täydellisen kaikkiruokaisia, ihan kaikki ruoat, mitä olen ikinä tarjonnut, ovat maistunut ja lähes aina molemmat ovat kehuneet: onpa hyvää!Ps. En edes tykkää kokkaamisesta.
Ps. Myös päiväkodista tuli kehuja lasten
kaikkiruokaisuudesta.
Jospa se onkin siinä kun et tuputa itse tekemääsi sillä varjolla että on syötävä kun olet käyttänyt kauheasti vaivaa siihen. Tarjoat ruuan vaan ihan normaalisti ja osaatte suhtautua siihen pelkkänä ruokana.
Onneksi olkoon, lapsistasi tulee varmaan muutenkin tasapainoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pitää syödä edes vähän tarjolla olevaa ruokaa vaikka ei tykkäisikään siitä. Syö sitten kasviksia tai leipää päälle jos ei syö ruokaa kunnolla. Jopa autistinen lapsi on oppinut syömään tarjotun ruuan vaikka aistipulmia jne.
Mitä tapahtuu jos ei maisteta edes vähän? Vai onko taas tarina jossa aina on maistettu hienosti, niin ei ole tarvinnut miettiä mitäs sitten tehdätisiin jos ei maistaisikaan?
Niinä kertoina kun ei ole edes maistettu, on poistuttu pöydästä. Ei edes kasvikset tai leipä ole kelvanneet. Se kertoo ettei lapsella ole nälkä jos ei edes niitä kelpuuta. Olen huomannut että taustalla on voinut olla ikävä koulupäivä, riitaa kaverin kanssa tai jotain että ruokahalu on mennyt. Ei silloin ole pakko syödä.
Mites sitten kun ei maistu seuraavanakaan päivänä, eikä seuraavana, viikko menee, menee toinenkin...? Kuinka kauan pidät lasta nälässä kun haluat voittaa taistelun?
Vierailija kirjoitti:
Ruoka ei ole rangaistus eikä ruokaa oteta rangaistuksena pois.
Näin meille sijaisvanhempien koulutuksessa kerrottiin ja tätä olen noudattanut.
Lapsi voi olla nepsyoireilla, vaikka ei ole diagnoosia. Lapsi voi olla äärettömän ahdistunut. Ruokaan voi liittyä vaikka mitä muistoja, hyviä tai huonoja. Taustalla voi olla yliherkkyyskin, tietty ruoka tuntuu joka kerta inhottavalta kurkussa, mutta lapsi ei osaa sanoittaa.
Kunhan jotain syö ja saa tarvittavat ravintoaineet. Olen joskus tehnyt toisen ruoan, tai lämmittänyt pakkasesta muuta, jos ei kertakaikkiaan kelpaa. Jos ruoaksi on jotain jonka tiedän olevan yhdelle kauhistus, teen tälle yhdelle jotain muuta.
Lapsi joka on kokenut trauman (pois omien vanhempien luota) tarvitsee kaiken sen hyvän ja välittämisen mitä voi tarjota. Ruoka on monille ainoa hyvä, jota pystyy ottamaan vastaan pitkään aikaan. Se on ihan perustarve. Ei ruoatta voi jättää. Ei edes seuraavaan ateriaan asti. Millaista se viestii aikuisilta lapsille? Mitä vallankäyttöä? Onko lapsella turvallinen olo?
Kohdelkaa lapsianne itse samoin, kuin toivoisitte muidenkin kohtelevan teidän lapsianne. Jos lapsesi jostain syystä joutuisi vähäksi aikaa sijaiskotiin (vaikka että biologiset vanhemmat yhtä aikaa sairaalassa) kai haluat, että lapsi saa jotain sellaista jota pystyy syömään.
Tämä. Miksi ruokailusta tehdään joku taistelukenttä? Harva aikuinenkaan ihan kaikkea syö.
Syöttekö, jos joku eksoottinen kokkaaja tarjoaa friteerattuja heinäsirkkoja, paistettuja toukkia, tai hapanhaita? Raakoja ostereita, tai pässinkiveksiä? Haggista, veripalttua, aivoja ja utareita (minulla on perinnekeittokirja, jossa ohjeita mm aivoleivälle ja keitetyille utareille).
Eikö se täällä monen aikuisen mielestä olisi pakko syödä ihan kaikkea mitä tarjotaan tai sitten on nälässä? Ihan yhtä kamalalta ja oudolta saattaa lapsen mielestä joku ruoka maistua / tuntua.
Välillä tuppaa unohtumaan lasten kanssa, että enhän itsekään kaikkea söisi. Aikuisena onneksi on vapaus valita.
Vierailija kirjoitti:
Poika 7 vuotta ei suostu syömään muuta kuin öjyssä keitettyjä perunoja ja pekonia tai makkaraa. Muuten syö sipsejä kaiket päivät .Äitinsä ostaa suklaata karkkia ja sipsejä ............En puutu asiaan mutta aamianen esim ei mene alas jos en laita ruokaa suuhun.
Olen tehnyt itselle kaikenlaisia erikoisia ruokia ja aina maha vaivaa sekä joskus etoo ne ainekset. Sitten ostin lenkkimakkaraa ja tein kunnon uunilenkkiä ja hasselbackan perunoita.
Hyvää oli sellaisenaan eikä maha ollut kipeä.
Ehkä 7-vuotiaasi pärjää vaikka syökin perunaa ja makkaraa. Joain pitäisi lisäksi koettaa tarjota, se voi olla joku kasvis mistä hän pitää jos olet sellaisen löytänyt. Ehkä viikon päästä haluaa jo keittoruokaa tai vastaavaa.
Kauhean tunteettomia vastauksia täällä. Ei ihme, että nuorilla on niin paljon mielenterveysongelmia. Pidetään nälässä, niin oppiipahan olemaan!?!
Haluatteko te kasvattaa lapsistanne jotain nöyriä lampaita, joilla ei ole lainkaan omaa tahtoa? Miten niiden on tarkoitus sitten aikuisina yhtäkkiä oppia pitämään puolensa ja pärjätä elämässä?
Mun mielestä on ihan ok olla tykkäämättä kaikesta ruoasta. Vielä parempi on oppia ilmaisemaan mielipiteensä. Ei tietenkään huutamalla, vaan kohteliaasti mutta jämäkästi.
Meidän 10 v. ei todellakaan syö kaikkea. Onneksi makumieltymykset kohdistuvat terveellisiin ruokiin, kaikki kasvikset menevät raakana, aika moni kypsänäkin, kala, broileri, juustot, kananmuna, äyriäiset, kaikkki hedelmät maistuvat. Inhokkeja ovat mössöruat, kuten perunamuusi, makaronilaatikko ja muut laatikkoruoat, hernekeitto, monet pataruoat ja paksut kastikkeet jne.
Me ei vaan tehdä noita, jos lapsi on kotona. Tuollaisella esiteinillä vaan alkaa olla omia menoja, jolloin laitetaan elämä risaiseksi ja syödään kasvissosekeittoa. :D Jos teen jotain ruokaa mitä lapsi ei halua syödä, niin se on ihan ok. Ei ole ok haukkua tai yökkiä tai huutaa. Ei tarvitse olla nälässä, vaan voi syödä jotain valmistuokaa tai leipää tai salaattia, tai nuudeleita tai pelkkiä perunoita, jos ne maistuvat.