Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mites kun lapsi/nuori ei halua syödä laittamaasi ruokaa ja huutaa nälkää, niin teettekö uuden ruoan?
Tai annatteko lapsen/nuoren käydä kaupassa tai grillillä hakemassa itselleen mieluista ruokaa? Itselläni on nirso 12-vuotias joka syö todella rajoitetusti tyyliin makaronia ja pekonia. Ei vihanneksia tai hedelmiä. Hän ei myöskään ota itsenäisesti mitään kaapista. Ei voitele edes leipää. Jotain neurologisia on taustalla epäilyni mukaan. Ruoan rakenne on tärkeää. Ruoka-aineiden pitä olla erillään, mikään ei saa olla sekoitettu keskenään. Yhden epämääräisen näköisen mausteen tai perunanpalan perusteella lapsi jättää koko annoksen syömättä. Huutaa kuin riivattu jos uutta ruokaa ei laita tilalle ja haukkuu ku sipääksi. En ole laittanut uutta ruokaa. Lopulta lapsi huutaa ja raivoaa itsensä uneen.
Kommentit (437)
Poika 7 vuotta ei suostu syömään muuta kuin öjyssä keitettyjä perunoja ja pekonia tai makkaraa. Muuten syö sipsejä kaiket päivät .Äitinsä ostaa suklaata karkkia ja sipsejä ............En puutu asiaan mutta aamianen esim ei mene alas jos en laita ruokaa suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kelvannut mikään ruoka kotona asuessa. Sentähden en edes kysynyt toivomuksia. Kotoa muutettua kaikki, minkä sai ilmaiseksi kelpasi. Hänen ei enää tarvinnut taistella vallasta. Minä määrään asenteesta.
Meillä ei ole laitettu mitään toista ruokaa, olisi mennyt meidän suurperheessä melkoiseksi kaaokseksi. Meillä on ollut kaksi tosi nirsoa lasta. Jos eivät ole syöneet ruokapöydässä, olen saattanut välipalaksi laittaa jotain sellaista, mitä sitten syövät. Mutta ruokapöydässä ei ole ollut eri ruokia kenellekään. Mitä lapsi sieltä kaupasta tai grilliltä sitten ostaa? EIkös grilliruoissa ole juurikin eri aineita sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Minä teen niin, että jos tiiän että joku perheessä inhoaa tiettyä ruokaa, mitä muut syö mielellään, niin hoidan asian niin että sille yhdelle on jotain muuta ruokaa. Ei ole minusta iso vaiva ja kaikki on tyytyväisiä. Ite en osaisi nauttia ruuasta jos tietäisin että joku pöydässä syö sitä vastentahtoisesti ja sillä on paha olla. Samalla tavalla mun ei oo pakko syödä hernekeittoa, vaikka muu perhe syökin sitä hyvällä halulla. Syön silloin esim. tomaattikeittoa tai porkkanasosekeittoa.
Hernekeitto tai joku sosekeitto ei ole ruokaa josta nautitaan tai joka monenkaan lempiruokaa olisi. Ne, ja muut arkiruuat ovat vain polttoainetta, jotain pitää ihmisen syödä pysyäkseen hengissä ja jaksaakseen toimia. Toki se plussaa on, jos jonkun mielestä vaikka se makaroonilaatikko on herkkuruokaa, josta nautiskellaan arki-iltana työ- ja koulupäivän, läksyjen, kokeisiin lukemisen ja treenien välillä. Mutta rehellisesti, hyvä jos ruoka maistuu hyvältä mahdollisimman monen mielestä. Ja niiden joille ei maistu, on vain osattava ottaa se polttoaineena ja ajatuksella että seuraavana päivänä on jotain muuta. Kaikki ei voi kaikesta pitää, eikä tarvitsekaan. Mutta syömään voi oppia, ja jollei siihen kiinnostusta ole, niin sitten voi olla sen päivän syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen 60-luvulla syötiin kaikkea mitä äiti laittoi, eikä koskaan kysytty mitä haluatte syödä.
Ainoa poikkeus oli kun kaksi veljeäni ei tykännyt sipulista, niin jättivät kastikkeesta sipulit syömättä jos niitä näkyi. Myöhemmin toinen veljistä on oppinut tykkäämään sipulista, toinen ei edelleenkään. Mutta kaikkea ruokaa syötiin. Perusruokaa jossa pääosassa oli peruna.
Ja tämä oli vastaus ap:n kysymykseen, koska....?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan tekisi - jos mun kokkaamat sapuskat ei kelpaa, tervetuloa eittiöön tekemään itse ruoat. Meillä on pieni perhe, minä, mies ja teini-ikäinen poika. Mies nyt on helppo tapaus, syö melkein kaikkea paitsi kovin tulista ruokaa. Itse taas olen tulisen sapuskan ystävä, mutta se hoituu sillä, että lisään sitten itse mausteita omalla lautasella. Poika ei välitä esim. kaalilaatikosta, mutta teen sitäkin silloin tällöin. Silloin sanon, että kakki ei voi olla herkkuruokaa, pääasia, että saa vatsan täyteen, kun kyse kuitenkin ihan perusruoasta eikä mistään eksoottisesta (esim. raaoista ostereista, joita nyt ei voi ketään "pakottaa" syömään). Poika suostuu ainakin jonkin verran sitä sitten syömään. Olen ehkä keskivertoa parempi kotikokki, ja yleisesti ottaen kaikki ruoka mitä teen, kelpaa myös perheen miesväelle ja ruokavieraille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen niin, että jos tiiän että joku perheessä inhoaa tiettyä ruokaa, mitä muut syö mielellään, niin hoidan asian niin että sille yhdelle on jotain muuta ruokaa. Ei ole minusta iso vaiva ja kaikki on tyytyväisiä. Ite en osaisi nauttia ruuasta jos tietäisin että joku pöydässä syö sitä vastentahtoisesti ja sillä on paha olla. Samalla tavalla mun ei oo pakko syödä hernekeittoa, vaikka muu perhe syökin sitä hyvällä halulla. Syön silloin esim. tomaattikeittoa tai porkkanasosekeittoa.
Hernekeitto tai joku sosekeitto ei ole ruokaa josta nautitaan tai joka monenkaan lempiruokaa olisi. Ne, ja muut arkiruuat ovat vain polttoainetta, jotain pitää ihmisen syödä pysyäkseen hengissä ja jaksaakseen toimia. Toki se plussaa on, jos jonkun mielestä vaikka se makaroonilaatikko on herkkuruokaa, josta nautiskellaan arki-iltana työ- ja koulupäivän, läksyjen, kokeisiin lukemisen ja treenien välillä. Mutta rehellisesti, hyvä jos ruoka maistuu hyvältä mahdollisimman monen mielestä. Ja niiden joille ei maistu, on vain osattava ottaa se polttoaineena ja ajatuksella että seuraavana päivänä on jotain muuta. Kaikki ei voi kaikesta pitää, eikä tarvitsekaan. Mutta syömään voi oppia, ja jollei siihen kiinnostusta ole, niin sitten voi olla sen päivän syömättä.
Meillä nyt joka tapauksessa tehdään niin, että jos ei tykkää jostain ruuasta sitä ei tartte syödä ja voi syödä jotain muuta. En ymmärrä miksi mun pitäisi omassa kodissani syödä hernaria, kun en tykkää siitä. Toinen vaihtoehto toki olisi että meillä ei ikinä syötäisi hernekeittoa, kun en tykkää siitä. Mutta kun muut kerran tykkää, niin sitä on sitten välillä pöydässä. Kyllä me nyt kuitenkin noin 85 prosenttisesti syödään kaikki samaa ruokaa, mutta inhokkeja ei tartte syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää ongelmatisoito ruokaa ja ruoka-aineita lapsille. Saatte yksinkertaisen asian monimutkaiseksi ja lapsenne sekaisin ja ruokasuhteen epänormaaliksi.
Ongelmatisoito? Yrititkö ihan yksinkertaisesti vain sanoa, älkää tehkö ongelmaa?
Tein aina lapselle eri ruuat, eikä hän koskaan jättänyt syömättä. Etenkin kun vein vaunut ulos puistoon ja syötin siellä ulkona, niin johan maistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KuSipääksi haukkumisessa kulkisi raja ja yleensä nimittelyssä. Ei ne siihen kuole, jos joutuvat seuraavaa ruokailua odottamaan.
Itse saisi kokata mieluiset sapuskansa.
Ei kai sitä nyt kaikista oikuista mihinkään lähdetä diagnoosia hakemaan.
Jostain tuokin käytös on alkunsa saanut. Jos ei ruoka kelpaa, niin täytyy vain odotella, että tulee tarpeeksi nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka täällä on niin tietämätön, että väittää, ettei maailmassa muka olisi sellaisia henkilöitä, jotka voisivat tapattaa itsensä nälkään?!
Jos on jotain henkisiä, psyyken ongelmia, niin esim. anorektikko voi jättää kokonaan syömättä ja moni anorektikko todellakin kuolee nälkään. Lisäksi on olemassa nälkälakkolaisia, joista osa on kuollutkin lakkoonsa. Muitakin ihmisiä on, jotka kokevat olevansa niin ahdingossa elämässään, että reaktio elämäntilanteeseen on voinut olla totaalikieltäytyminen ruoasta.
Kyllä psyykkiset ym. syyt ruoasta kieltäytymiseen pitää ottaa vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi kuulosta aspergerilta. Nyt äkkiä apua hakemaan. Kuntoutuksella, tiedolla ja toimintaterapialla lapsesi voi elää mahdollisimman normaalia elämää.
Täh ? Minulla on Asperger lapsi, hyvä syömään ei ongelmia. Kannattaa ottaa selvää mikä Asperger on ennen kuin diagnosoit ihmisiä.
Kommentti oli kyllä ihan paikallaan ja oikein. Autisminkirjoon kuuluu hyvin usein haasteet ruoan kanssa. Ruokia ei saa sekoittaa, rakenne pitää olla tietty, voi olla erittäin valikoiva ym.
Jos sinun lapsella ei sitä haastetta ole, aika monella muulla autisminkirjolaisella kuitenkin on.
Meidän assi lajittelee ruokansa. Ruoat ei saa koskea toisiinsa ja hän lajittelee ne (palaset siis) koon tai värin mukaan lautasen reunoille, ja syö sitten järjestyksessä (jos syö).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen niin, että jos tiiän että joku perheessä inhoaa tiettyä ruokaa, mitä muut syö mielellään, niin hoidan asian niin että sille yhdelle on jotain muuta ruokaa. Ei ole minusta iso vaiva ja kaikki on tyytyväisiä. Ite en osaisi nauttia ruuasta jos tietäisin että joku pöydässä syö sitä vastentahtoisesti ja sillä on paha olla. Samalla tavalla mun ei oo pakko syödä hernekeittoa, vaikka muu perhe syökin sitä hyvällä halulla. Syön silloin esim. tomaattikeittoa tai porkkanasosekeittoa.
Hernekeitto tai joku sosekeitto ei ole ruokaa josta nautitaan tai joka monenkaan lempiruokaa olisi. Ne, ja muut arkiruuat ovat vain polttoainetta, jotain pitää ihmisen syödä pysyäkseen hengissä ja jaksaakseen toimia. Toki se plussaa on, jos jonkun mielestä vaikka se makaroonilaatikko on herkkuruokaa, josta nautiskellaan arki-iltana työ- ja koulupäivän, läksyjen, kokeisiin lukemisen ja treenien välillä. Mutta rehellisesti, hyvä jos ruoka maistuu hyvältä mahdollisimman monen mielestä. Ja niiden joille ei maistu, on vain osattava ottaa se polttoaineena ja ajatuksella että seuraavana päivänä on jotain muuta. Kaikki ei voi kaikesta pitää, eikä tarvitsekaan. Mutta syömään voi oppia, ja jollei siihen kiinnostusta ole, niin sitten voi olla sen päivän syömättä.
Meillä nyt joka tapauksessa tehdään niin, että jos ei tykkää jostain ruuasta sitä ei tartte syödä ja voi syödä jotain muuta. En ymmärrä miksi mun pitäisi omassa kodissani syödä hernaria, kun en tykkää siitä. Toinen vaihtoehto toki olisi että meillä ei ikinä syötäisi hernekeittoa, kun en tykkää siitä. Mutta kun muut kerran tykkää, niin sitä on sitten välillä pöydässä. Kyllä me nyt kuitenkin noin 85 prosenttisesti syödään kaikki samaa ruokaa, mutta inhokkeja ei tartte syödä.
Minä taas jättäisin syömättä hernekeiton, mutten söisi mitään muutakaan, kun ei kerran se hernari kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole laitettu mitään toista ruokaa, olisi mennyt meidän suurperheessä melkoiseksi kaaokseksi. Meillä on ollut kaksi tosi nirsoa lasta. Jos eivät ole syöneet ruokapöydässä, olen saattanut välipalaksi laittaa jotain sellaista, mitä sitten syövät. Mutta ruokapöydässä ei ole ollut eri ruokia kenellekään. Mitä lapsi sieltä kaupasta tai grilliltä sitten ostaa? EIkös grilliruoissa ole juurikin eri aineita sekaisin.
Meidän assi eli asperger-lapsi ostaa grilliltä ranskalaiset, ilman mitään mausteita, ketsuppia ei saa laittaa päälle.
Ei tosiaan osta ruokia, joissa aineet ovat sekaisin.
No en tee. Hyvin harvoin tuollaista tapahtuu. Silloin lapset tietävät että syövät sitten näkkäriä ja salaattia aterialla ja uusi yritys seuraavaan ruoka-aikaan. Aina ei ole sitä omaa lempiruokaa mutta muuten kyllä ihan hyviä arkiruokia. Jos tuollainen käytös olisi toistuvaa niin pyrkisin selvittämään mistä johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen niin, että jos tiiän että joku perheessä inhoaa tiettyä ruokaa, mitä muut syö mielellään, niin hoidan asian niin että sille yhdelle on jotain muuta ruokaa. Ei ole minusta iso vaiva ja kaikki on tyytyväisiä. Ite en osaisi nauttia ruuasta jos tietäisin että joku pöydässä syö sitä vastentahtoisesti ja sillä on paha olla. Samalla tavalla mun ei oo pakko syödä hernekeittoa, vaikka muu perhe syökin sitä hyvällä halulla. Syön silloin esim. tomaattikeittoa tai porkkanasosekeittoa.
Hernekeitto tai joku sosekeitto ei ole ruokaa josta nautitaan tai joka monenkaan lempiruokaa olisi. Ne, ja muut arkiruuat ovat vain polttoainetta, jotain pitää ihmisen syödä pysyäkseen hengissä ja jaksaakseen toimia. Toki se plussaa on, jos jonkun mielestä vaikka se makaroonilaatikko on herkkuruokaa, josta nautiskellaan arki-iltana työ- ja koulupäivän, läksyjen, kokeisiin lukemisen ja treenien välillä. Mutta rehellisesti, hyvä jos ruoka maistuu hyvältä mahdollisimman monen mielestä. Ja niiden joille ei maistu, on vain osattava ottaa se polttoaineena ja ajatuksella että seuraavana päivänä on jotain muuta. Kaikki ei voi kaikesta pitää, eikä tarvitsekaan. Mutta syömään voi oppia, ja jollei siihen kiinnostusta ole, niin sitten voi olla sen päivän syömättä.
Meillä nyt joka tapauksessa tehdään niin, että jos ei tykkää jostain ruuasta sitä ei tartte syödä ja voi syödä jotain muuta. En ymmärrä miksi mun pitäisi omassa kodissani syödä hernaria, kun en tykkää siitä. Toinen vaihtoehto toki olisi että meillä ei ikinä syötäisi hernekeittoa, kun en tykkää siitä. Mutta kun muut kerran tykkää, niin sitä on sitten välillä pöydässä. Kyllä me nyt kuitenkin noin 85 prosenttisesti syödään kaikki samaa ruokaa, mutta inhokkeja ei tartte syödä.
Minä taas jättäisin syömättä hernekeiton, mutten söisi mitään muutakaan, kun ei kerran se hernari kelpaa.
Öö miksi? Tai siis miksi ei voi vaan syödä sellasta ruokaa joka on hyvää? Kyllä mä sitä hernaria söisin jos ois oikeesti pakko, mutta kun voi syödä jotain parempaa, niin en tajua miksi kiusaisin itteeni hernarilla tai nälällä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen 60-luvulla syötiin kaikkea mitä äiti laittoi, eikä koskaan kysytty mitä haluatte syödä.
Ainoa poikkeus oli kun kaksi veljeäni ei tykännyt sipulista, niin jättivät kastikkeesta sipulit syömättä jos niitä näkyi. Myöhemmin toinen veljistä on oppinut tykkäämään sipulista, toinen ei edelleenkään. Mutta kaikkea ruokaa syötiin. Perusruokaa jossa pääosassa oli peruna.
Ja tämä oli vastaus ap:n kysymykseen, koska....?
koska moni meistä on ollut lapsia 60 luvulla ja näin oli. Ei kyllä vaadittu!
Vierailija kirjoitti:
Ihan vanhempien syytä lapsen p*rseily syömisten kanssa. Olette siirtäneet oman huonon ja epäluuloisen suhteenne ruokaan, lapsiinne. Ihan aivan ja täysin omalla esimerkillänne. Olen tästä omin silmin useampaa tapausta ollut todistamassa. 🙄
Kolmannella silmällä katsellut?
Alue: Aihe vapaa
Ei tulisi mieleenkään. en tee kasvisyöjille toista ja toisille toista ruokaa.
Ruokaa on arvostettava, se on arvokasta ja ei todellakaan kaikille itsestään selvyys.
Kun ovat kotoa lähteneet omillensa niin syökööt mitä huvittaa, niin kauan kuin ruoka tulee minun "selkänahasta" niin syövät mitä tarjoilen, tosin olen ottanut lapset mukaan ruoanlaittoon jo pienestä ja ei ole ollut ongelmaa minkään ruoan suhteen. Porkkanasta piti vääntää, kun sitä eivät syöneet, mutta sen annoin sitten periksi olkoot syömättä, rupesi kyllä porkkana myöhemmin maistumaan.