Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mites kun lapsi/nuori ei halua syödä laittamaasi ruokaa ja huutaa nälkää, niin teettekö uuden ruoan?
Tai annatteko lapsen/nuoren käydä kaupassa tai grillillä hakemassa itselleen mieluista ruokaa? Itselläni on nirso 12-vuotias joka syö todella rajoitetusti tyyliin makaronia ja pekonia. Ei vihanneksia tai hedelmiä. Hän ei myöskään ota itsenäisesti mitään kaapista. Ei voitele edes leipää. Jotain neurologisia on taustalla epäilyni mukaan. Ruoan rakenne on tärkeää. Ruoka-aineiden pitä olla erillään, mikään ei saa olla sekoitettu keskenään. Yhden epämääräisen näköisen mausteen tai perunanpalan perusteella lapsi jättää koko annoksen syömättä. Huutaa kuin riivattu jos uutta ruokaa ei laita tilalle ja haukkuu ku sipääksi. En ole laittanut uutta ruokaa. Lopulta lapsi huutaa ja raivoaa itsensä uneen.
Kommentit (437)
Lapsena olinko tuollainen valikoivasti syöjä ja tosi hoikka, kun ennemmin olin ilman kuin söin epämieluista ruokaa. Nykyään kyllä maistuu kaikenlainen ruoka ja olen 130kg läski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin järjettömiä juttuja, "aistiyliherkkyys", "autismi" ym. Jos ruoka ei maistu olkoon maistumatta. Katsotaan seuraavalla ruoka-ajalla uudestaan joko alkaa maistua. Se jos jää joku ruoka väliin ei ole yhtään vaarallista kenellekään, aikuisille se on jopa terveellistä.
Kukaan ei joudu letkuruokintaan tuollaisesta kiukuttelusta. Kun tulee oikeasti nälkä ihminen ruoka alkaa kyllä maistua.
Ukrainan holodomorin aikaan ihmiset söivät olkia ja ruohoa ja jotkut kaivoivat toisten nälkiintyneitä ruumiita haudoista ja söivät niitä. Joillekin äideille langetettiin kuolemantuomioita kun he söivät lapsensa. Ihminen tekee melkein mitä tahansa ennen kuin kuolee nälkään, se on yksi hirvittävimpiä tapoja kuolla
Täysin järjetöntä, ettei aikuinen ihminen pysty ymmärtämään oman kokemusmaailman ulkopuolelta asioita. Minä tiedän lapsia, jotka ovat lähes kuolleet nälkään tai ovat kuolleet nälkään. Kyse ei ole kiukuttelusta, vaikka kuinka sitä yrität itsellesi uskotella.
Silloin kyse on mielisairaudesta. Mutta mistähän johtuu että tällaisia ongelmat olivat tuntemattomia vielä joitakin vuosikymmeniä sitten?
Varmaan siitä, että niitä ei tunnettu...ei siitä, ettei niitä olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että kehitysmaissa ei ole yhtään aisti yliherkkää lasta joka jättää ruuan syömättä jos ne koskettaa toisiaan.. Tai mistään muustakaan syystä.. Kolmannenmaailman ongelmia
Oletko nähnyt mitä kaikkein köyhimmät syö? Maissipuuroa esimerkiksi. Ruoka on niin yksipuolista, että ei ole pelkoa ruokien sekoittumisesta tai koskemisesta toisiinsa.
Ja jos puuron rakenne tökkii sitä nepsylasta siellä kehitysmaassa, hän syö sen yökkien. Syö koska on viiltävä nälkä, ja yökkii, koska se rakenne saa hänet niin reagoimaan. Voi olla äiti säälii ja antaa annoksen tälle yhdelle raakana maissina? Mistä me se tiedetään.
Se ei paljon auta meikäläisten nepsyjen pärjäämisessä, että toisetkin henkensä hädässä sitä puuromössöä syö.
Toisaalta nepsyt ovat juuri niitä, jotka syövät mielellään yksipuolisesti. Ehkä se maissipuuro sopisikin hyvin.
Paitsi että sellaisesta ruokavaliosta täällä tehtäisin lasu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pitää syödä edes vähän tarjolla olevaa ruokaa vaikka ei tykkäisikään siitä. Syö sitten kasviksia tai leipää päälle jos ei syö ruokaa kunnolla. Jopa autistinen lapsi on oppinut syömään tarjotun ruuan vaikka aistipulmia jne.
Mitä tapahtuu jos ei maisteta edes vähän? Vai onko taas tarina jossa aina on maistettu hienosti, niin ei ole tarvinnut miettiä mitäs sitten tehdätisiin jos ei maistaisikaan?
Niinä kertoina kun ei ole edes maistettu, on poistuttu pöydästä. Ei edes kasvikset tai leipä ole kelvanneet. Se kertoo ettei lapsella ole nälkä jos ei edes niitä kelpuuta. Olen huomannut että taustalla on voinut olla ikävä koulupäivä, riitaa kaverin kanssa tai jotain että ruokahalu on mennyt. Ei silloin ole pakko syödä.
Vie hyvä ihminen lapsesi lääkäriin. Tuo ei ole tervettä eikä normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se mikä on tarjottu von annettu. Ruoka kkaappiin ja se on sit siinä. Nälkä tulee niin tarjotaan samaa ruokaa.
Jos kerran tiedät, että taustalla ON jotain neurologista, niin silloin luulisi olevan erityislapselle sopivia ohjeitakin annettu. Ja joku tuki-ihminen tai tukipaikka, josta saa neuvoja.
Jos siis oikeasti on joku neurologinen ongelma, niin miten silloin voi edes olettaa olevan ns. normikäytöstä? Ei kai kukaan fyysisessä ongelmassakaan odota terveen tasoista toimintakykyä ihmiseltä. Minullakin on kuulovamma. Pitäisikö minun kumminkin kuulla "ihan normaalisti"...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoka ei ole rangaistus eikä ruokaa oteta rangaistuksena pois.
Näin meille sijaisvanhempien koulutuksessa kerrottiin ja tätä olen noudattanut.
Lapsi voi olla nepsyoireilla, vaikka ei ole diagnoosia. Lapsi voi olla äärettömän ahdistunut. Ruokaan voi liittyä vaikka mitä muistoja, hyviä tai huonoja. Taustalla voi olla yliherkkyyskin, tietty ruoka tuntuu joka kerta inhottavalta kurkussa, mutta lapsi ei osaa sanoittaa.
Kunhan jotain syö ja saa tarvittavat ravintoaineet. Olen joskus tehnyt toisen ruoan, tai lämmittänyt pakkasesta muuta, jos ei kertakaikkiaan kelpaa. Jos ruoaksi on jotain jonka tiedän olevan yhdelle kauhistus, teen tälle yhdelle jotain muuta.
Lapsi joka on kokenut trauman (pois omien vanhempien luota) tarvitsee kaiken sen hyvän ja välittämisen mitä voi tarjota. Ruoka on monille ainoa hyvä, jota pystyy ottamaan vastaan pitkään aikaan. Se on ihan perustarve. Ei ruoatta voi jättää. Ei edes seuraavaan ateriaan asti. Millaista se viestii aikuisilta lapsille? Mitä vallankäyttöä? Onko lapsella turvallinen olo?
Kohdelkaa lapsianne itse samoin, kuin toivoisitte muidenkin kohtelevan teidän lapsianne. Jos lapsesi jostain syystä joutuisi vähäksi aikaa sijaiskotiin (vaikka että biologiset vanhemmat yhtä aikaa sairaalassa) kai haluat, että lapsi saa jotain sellaista jota pystyy syömään.
Meillä aina isä sanoi että meillä ei ole mikään pakko syödä, mutta leipäkaapillekaan ei mennä, syö sitten ku seuraavan kerran tarjotaan ruokaa. Se oli erittäin hyvä neuvo. Kaikki söi ruokansa. Koulussakin söin kaikkea muuta ruokaa paitsi hernekeittoa. En syönyt kotonakaan hernekeittoa, olin sitten silloin syömättä. Oma lapseni oli huono syömään en silti tehnyt hänelle eri ruokia. Hän söi kyllä kaikkea mutta hyvin vähän. Onpahan hengissä pysynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Meillä tehdään hyvää ruokaa ja sitä syödään. Jos ei kelpaa seuraava on joskus 3-4 h päästä. Leipäkaapille ei ole asiaa välills
Sama. Painotin myös että meidän perheessä nälkäänkuoleminen on selkäsaunan uhalla kielletty.
Lapsesi kuulosta aspergerilta. Nyt äkkiä apua hakemaan. Kuntoutuksella, tiedolla ja toimintaterapialla lapsesi voi elää mahdollisimman normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lekuriin ja vähän äkkiä. Normaali lapsi yökkii ehkä yhdelle tai kahdelle normaalille ruualle. Ei elä makaronilla.
Eikö tuohon voisi hakea apua? Mitäs hän koulussa syö? Ei ne koulussa rupea erikseen yhdelle lapselle omaa annosta tekemään ellei kyse ole allergiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi kuulosta aspergerilta. Nyt äkkiä apua hakemaan. Kuntoutuksella, tiedolla ja toimintaterapialla lapsesi voi elää mahdollisimman normaalia elämää.
Täh ? Minulla on Asperger lapsi, hyvä syömään ei ongelmia. Kannattaa ottaa selvää mikä Asperger on ennen kuin diagnosoit ihmisiä.
Luojan kiitos, mun lapset eivät ole nirsoja. Tai pikemminkin pitäisi ehkä itseäni kiittää. En ole itsekään ollut nirso lapsi, ja suhtaudun ruokaan terveesti ja kokeilunhaluisesti. Tykkään maistella kaikkea uutta ja kokeilla uusia reseptejä. Ylistän kyllä ruokaa tai ruoka-aineita, kun ne on hyviä. Se useamman kerran maistelu on NIIN tärkeää. Olen sen omakohtaisesti todennut, kun en ole jostain eka kertaa maistamastani pitänyt, mutta jo tokakerralla huomaa kuinka maistaa jo ihan eri tavalla ja maku on miellyttävä mitä enemmän maistelee. Uskon, että lapseni ovat imeneet minusta oppia tässä asiassa. Kannattaa teidänkin kokeilla vanhempina ensiksikin muuttaa omia toimintatapojanne asiassa, eikä heti mennä mistä aita on matalin ja antaa jotain nepsydiagnooseja.
Laita lapsi viikonlopun selviytymisleirille, jossa hommataan oppaan avulla oma ruoka. Nostaa itseluottamusta.
Saattaapi olla, että maistuu sen jälkeen useampikin ruoka. Varsinkin jos on tehnyt itse.
En tosiaan hae toista ruokaa jos ei kelpaa se mitä tehdään. Sitten saa kuolla nälkään jos ei mikään maistu.
Aluksi ei syönyt vihanneksia tai vaikka perunaa. Sitten alko syömään kun alkoi olee kovakin nälkä.
Kyllä tehdään koulussa oma ruoka jos aistiyliherkkyysdiagnoosi. Näin ainakin Tuusulassa.
Minä en tänään mennyt työpaikan ruokalaan lounaalle koska en pitänyt tarjolla olevasta ruuasta, söin mieluummin omia eväitä. Pitäisikö minun nyt rangaistukseksi olla monta tuntia nälissäni ja sen jälkeen syödä ruokaa, josta en edelleenkään pidä?
Hämmästyttävän moni vanhempi on valmis antamaan lapsensa nähdä nälkää, jos tämä sama kovuus näkyy muussakin kasvatuksessa, niin ei ole ihme, että Suomen nuoriso voi huonosti.
Alue: Aihe vapaa
Toivottavasti joku kohtelee sua yhtä pas kasti kun oot vanhainkodissa...