Mites kun lapsi/nuori ei halua syödä laittamaasi ruokaa ja huutaa nälkää, niin teettekö uuden ruoan?
Tai annatteko lapsen/nuoren käydä kaupassa tai grillillä hakemassa itselleen mieluista ruokaa? Itselläni on nirso 12-vuotias joka syö todella rajoitetusti tyyliin makaronia ja pekonia. Ei vihanneksia tai hedelmiä. Hän ei myöskään ota itsenäisesti mitään kaapista. Ei voitele edes leipää. Jotain neurologisia on taustalla epäilyni mukaan. Ruoan rakenne on tärkeää. Ruoka-aineiden pitä olla erillään, mikään ei saa olla sekoitettu keskenään. Yhden epämääräisen näköisen mausteen tai perunanpalan perusteella lapsi jättää koko annoksen syömättä. Huutaa kuin riivattu jos uutta ruokaa ei laita tilalle ja haukkuu ku sipääksi. En ole laittanut uutta ruokaa. Lopulta lapsi huutaa ja raivoaa itsensä uneen.
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mielenkiintoista, että tällaiset aistiyliherkkyydet ovat ilmestyneet ihmiskuntaan ihan viime vuosikymmeninä! Olisiko ollut 1940-luvulla ja sitä ennen tuhansia vuosia, että kuolivat pois, jos ei ruoka kelvannut?!? Minusta kyseessä on kyllä joku häiriö, mutta se on sitä siksi, että lapsi on kasvatettu sellaiseksi.
Itse asiassa, mummoni, syntynyt joskus n. 1910-luvulla, oli kait aika nirso myös. Mutta koska oli iso perhe ja pula-aikaa enemmän tai vähemmän, niin hän sitten söi mitä eteen tuotiin.
Vasta hänen viime elinvuosina selvisi että hän oikeastaan on tosi nirso, ei hän tykännyt sipulista eikä siitä eikä tästä. Hänen aikuiset lapset olivat melko yllättyneitä, koska eipä koskaan ajatelleet että mummo/heidän äitinsä on nirso, kun aina söi mukisematta kaiken eteen tuodun.
Eli kyllä varmaan ennenkin oli nirsoja lapsia/aikuisia, mutta heidän vaan oli pakko syödä jotain pysyäkseen hengissä tai sitten oikeasti kuolivat esim. joihinkin muihin sairauksiin koska ei ollut tarpeeksi vastustuskykyä koska olivat alipainoisia.
Hyvä pointti. Itsekin olen kerran töissä kysynyt eräältä n. satavuotiaalta mummolta onko hän kalan ystävä, kun sinä päivänä oli tarjolla kalapihviä, hän katsoi vähän omituisesti mua ja totesi, ettei omilla mieltymyksillä ole väliä kun syödä pitää silloin jos ruokaa saa.
Onneksi nykyään on aina se vaihtoehto, että lapselle voi laittaa lautaselle ainakin jotain hänelle kelpaavaa, ettei nälkä ylly liikaa seuraavaa ruokailua odottaessa.
Nälkä kun on tarpeeksi suuri, kaikki ruoka alkaa maistumaan. Asia josta en koskaan keskustellut, toki tein monipuolista ruokaa jolloin jokaiselle lapselle osui aina se heidän suosikkiruokansa. Karhun palvelus tehdä lapselle toista ruokaa kuin mitä muut syövät. Ei lapsi siihen kuole jos on nälissään yhden päivän, kunhan pitää huolen ettei myöskään osta mitään suklaata tms korviketta. Maailmassa nähdään nälkää ja on todellinen häpeä kun vanhemmat kyselee mussukoiltaan, että mitä sä kulta haluaisit jne. muuta lässytystä.
Heittäkää ulos heti kun on 18v täyttänyt. Toivottavasti luuserinne menee armeijaan ja saa siellä kiukutella sen aikaa kun ehtii. Hemmetti millaisia kakaroita voi edes olla olemassa.
Minä teen niin, että jos tiiän että joku perheessä inhoaa tiettyä ruokaa, mitä muut syö mielellään, niin hoidan asian niin että sille yhdelle on jotain muuta ruokaa. Ei ole minusta iso vaiva ja kaikki on tyytyväisiä. Ite en osaisi nauttia ruuasta jos tietäisin että joku pöydässä syö sitä vastentahtoisesti ja sillä on paha olla. Samalla tavalla mun ei oo pakko syödä hernekeittoa, vaikka muu perhe syökin sitä hyvällä halulla. Syön silloin esim. tomaattikeittoa tai porkkanasosekeittoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi syö ennen nälkäkuolemaa, oli sillä mikä diagnoosi vaan. En ole mistään lukenut lapsesta, joka olisi tappanut itsensä nälkään valmiin ruoan ääressä.
Esim. ARDS kirjaimellisesti saa kärsijänsä ennemmin kuolemaan nälkään sen täyden ruokalautasen äärelle kuin syömään ruokaa, jota hän ei voi syödä. Ei kannata olettaa ellei tiedä asiasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Googleta arfid. Silloin kun lapsellani on vahvat oireet niin tarjoan just sitä ruokaa mitä hän suostuu syömään. Valitettavasti se mitä hän syö, on hyvin kevyttä mikä tarkoittaa sitä, että meillä on kauhea stressi siitä, että hän laihtuu huolimatta siitä, että syö. Onneksi välillä on parempia kausia ja syö suunnilleen normaalia ruokaa. Meillä oli yhteen aikaan harkinnassa apteekin erikoisjuomat, jotka tarkoitettu kroonisesti sairaille lapsille, jotta saadaan lapsen painon putoaminen pysähtymään. Jatkuvasti joudutaan tarkkailemaan hänen painoaan koska on normaalistikin alipainoinen.
Aloittaja puhuu nuoresta joka ei osaa edes leipää itse tehdä, eli ongelma on aloittajassa, nuori osaa tehdä leipää on nuori passattu.
Isä kirjoitti:
Nälkä kun on tarpeeksi suuri, kaikki ruoka alkaa maistumaan. Asia josta en koskaan keskustellut, toki tein monipuolista ruokaa jolloin jokaiselle lapselle osui aina se heidän suosikkiruokansa. Karhun palvelus tehdä lapselle toista ruokaa kuin mitä muut syövät. Ei lapsi siihen kuole jos on nälissään yhden päivän, kunhan pitää huolen ettei myöskään osta mitään suklaata tms korviketta. Maailmassa nähdään nälkää ja on todellinen häpeä kun vanhemmat kyselee mussukoiltaan, että mitä sä kulta haluaisit jne. muuta lässytystä.
Pätee ehkä sinun pienessä elämänpiirissäsi, mutta yleisemmin ottaen ei ole totta. Oma lapseni passitettiin sairaalaan kun hän alkoi olla silminnähden laiha.
Joo, pitää olla selvät säännöt:
Jos ruoka ei nyt lapselle maistu, otetaan häneltä lautanen pois ja lapsi muihin hommiin. Ja kun seuraavan kerran on ruoka tarjolla, ao. lapselle sitä ei anneta - olkoon ilman.
Kun sitten ns. kolmannen kerran on ruokaa tarjolla se tarjotaan myös nyt tälle kieltäytyjälle, ja jo maistuu.
Kaikki välipalat yms. on myös kerättävä tarjolta pois tämän opetteluvaiheen aikana.
Näin toimien, ja kun säännöt ovat koko porukalla tiedossa, ruoka kyllä syödään kun sen aika on.
Näin täällä maaseudulla - terveisiä vaan!
Jos lapsi ei kotona syö ruokia, jotka koskee toisiaan, mutta voi syödä grilliltä haettua mättöä, niin se on puhtaasti perseilyä. En antaisi rahaa ulkona syömiseen tai muutenkaan mahdollistaisi sitä mitenkään.
Kuinka moni aikuinen muuten laittaa ja tarjoaa sellasta ruokaa mitä ei ite tykkää syödä? Että jos lapsen herkkuruokaa on vaikka maksapihvit, mutta iskä inhoaa niitä, niin onko niitä silti säännöllisesti tarjolla ja iskäkin syö mitä annetaan, eikä mene jääkaapille etsimään välipalaa? Aikuiset on noin keskimäärin ihan kauhean kaksinaismoralistisia tässä suhteessa.
Veikkaan että kehitysmaissa ei ole yhtään aisti yliherkkää lasta joka jättää ruuan syömättä jos ne koskettaa toisiaan.. Tai mistään muustakaan syystä.. Kolmannenmaailman ongelmia
En todellakaan tee uutta ruokaa, olkoon nälässä. Ei näläntunteeseen kuole.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei kotona syö ruokia, jotka koskee toisiaan, mutta voi syödä grilliltä haettua mättöä, niin se on puhtaasti perseilyä. En antaisi rahaa ulkona syömiseen tai muutenkaan mahdollistaisi sitä mitenkään.
Yleensä ruuan tosiinkoskemattomuus koskee vain tiettyjä ruokia, ja esim. sität pelkoa että laatikko/pataruokaan on sotkettu sekaan tahallaan sellaisia aineita joita lapsi ei halua syödä, eli yritetään huijata lasta syömään porkkanaa sotkemalla se mössöksi muun ruuan sekaan. Jos taas muuhun koskemattomuus koskee autistisesti kaikkea, niin lapsi ei syö myöskään grilliruokaa jossa ruoka on sotkettu keskenään.
Omalle lapselleni yritettiin koulussa, isän luona, ja esim. vanhempieni luona syöttää asioita mitä hän ei halunnut syödä sotkemalla niitä muun ruuan sekaan. Noissa paikoissa lapsi ei syönyt ellei ruoka-aineet olleet selkeästi erillään. Hän myös halusi ottaa ruuan itse eikä niin että se laitettiin valmiiksi lautaselle. Kotona tuota ongelmaa ei ollut, eikä ulkona syödessä, koska hän tiesi ettei ravintoloissa saa huijata ihmisiä.
Minun lapseni ei syö mitään kotiruokia. Teen hänelle oman ruoan niistä aineksista, joita hän syö. Autismin kirjo ja syömishäiriö taustalla. Aina saa ottaa leipää, hedelmiä tms. Lapsi on alipainoinen. Lapsi oli keväällä kaksi kuukautta osastolla ja siellä oli monta nuorta nenämahaletkussa tai tipassa, vaikka tämä on pieni paikkakunta. Syömishäiriöt ovat melko tavallisia.
Toisaalta toinen autismin kirjolla oleva lapseni on aina syönyt kaikkea hyvällä ruokahalulla.
Ruokakasvatus kasvatettavan mukaan. Esikoinen on perustapaus, joten hänen ruokakiukuttelunsa on nimenomaan kiukuttelua ja siihen vastataan antamalla kiukuttelulle rajat. Häneen sopii hyvin periaate "nälkä on paras mauste."
Ja sitten nuorimmainen onkin eri maata. Hänellä on aistiyliherkkyyttä ja muutakin nepsyä, ihan todennetusti. Käyty ravitsemusterapeutilla ja toimintaterapeutilla. Hänen ruokaan liittyvä kiukuttelu on enemmän kuin kivun tuntemusta, eikä se mene minnekään rajojen asettamisella. Sen sijaan tehdään jatkuvaa siedätyshoitoa ei ruoka-aineille yksi kerrallaan ja suunnitelmallisesti. Pääasia, että lapsi kasvaa ja pysyy terveenä.
Isä kirjoitti:
Nälkä kun on tarpeeksi suuri, kaikki ruoka alkaa maistumaan. Asia josta en koskaan keskustellut, toki tein monipuolista ruokaa jolloin jokaiselle lapselle osui aina se heidän suosikkiruokansa. Karhun palvelus tehdä lapselle toista ruokaa kuin mitä muut syövät. Ei lapsi siihen kuole jos on nälissään yhden päivän, kunhan pitää huolen ettei myöskään osta mitään suklaata tms korviketta. Maailmassa nähdään nälkää ja on todellinen häpeä kun vanhemmat kyselee mussukoiltaan, että mitä sä kulta haluaisit jne. muuta lässytystä.
Onnekseen sun lapsilla ei ole syömispulmia, olisit näännyttänyt ne mieluummin nälkään kuin antanut periksi.
Vierailija kirjoitti:
Joo, pitää olla selvät säännöt:
Jos ruoka ei nyt lapselle maistu, otetaan häneltä lautanen pois ja lapsi muihin hommiin. Ja kun seuraavan kerran on ruoka tarjolla, ao. lapselle sitä ei anneta - olkoon ilman.
Kun sitten ns. kolmannen kerran on ruokaa tarjolla se tarjotaan myös nyt tälle kieltäytyjälle, ja jo maistuu.
Kaikki välipalat yms. on myös kerättävä tarjolta pois tämän opetteluvaiheen aikana.
Näin toimien, ja kun säännöt ovat koko porukalla tiedossa, ruoka kyllä syödään kun sen aika on.
Näin täällä maaseudulla - terveisiä vaan!
Just näin! Täysin sama logiikka kuin koiran ruokinnan kanssa: jos ei ruoka maistu kun ruoka-aika on, kuppi otettaan pois ja seuraavan kerran uusi yritys (ja usein kyllä maistuu seuraavalla aterialla!).
Lapsen kasvattaminen ei pääpiirteittäin eroa lainkaan koiranpennnun kasvattamisesta ja koluttamisesta.
Jos ruuat ei meinaa maistua, kysyisin lapsilta toiveita ja ehdottaisin uusia tapoja esim. valmistaa vihanneksia, jotta ne sitten kelpaisi paremmin. Tai jos ruoka on valmiiksi miedon makuista, niin pöytään tarjolle mausteita/maustekastikkeita, joilla jokainen voi maustaa annoksensa mieleisekseen. Meillä ainakin uunivihannekset hyvin maustettuina on sellainen lisuke, mistä kaikki tykkäävät ja sitä onkin tarjolla aika usein. Sen sijaan joku höyrytetty parsakaali tai porkkanat suoraan pussista järsittäväksi ei maistu kellekään, joten niitä ei turhaan laiteta vaan keksitään mieluummin parempia tapoja ottaa enemmän kasviksia osaksi ruokavaliota.
On se muuten ihme että olen onnistunut kasvattamaan kaksi liki kaikkiruokaista teiniä (jotka on muutenkin fiksuja&hyväkäytöksisiä), vaikka en ole pakottanut heitä syömään, pitänyt nälässä ja muutenkaan kohdellut kuin koiria. On se jännä miten kiltteydellä, empatialla ja lempeydellä, ilman valtataisteluita, saadaan ihan yhteiskuntakelpoisia yksilöitä aikaan.
En tietenkään, jos ei syö on syömättä tai syökööt leipää, ihan itse osaa tehdä. Kyllä on ADHD ja Asperger nuoret ollut, nyt ovat jo aikuisia.