Lue keskustelun säännöt.
Saisiko teidän miehenne lähteä toiselle paikkakunnalle firman pikkujouluihin, jos siellä ollaan myös hotellissa yötä?
01.12.2021 |
Ja kotona on vaimo sekä 6-vuotias lapsi? Firma kuulemma kustantaa hotellin kaikille ketkä tulevat yli 100 kilometrin päästä. Sanoin miehelle, että voin hakea hänet juhlista, mutta hän haluaa jäädä sinne yöksi. Kysyin myös, että eikö kukaan muu aja sieltä takaisin niin ei kuulemma. Kieltäisittekö te tällaisen reissun?
Kommentit (789)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on yhtäältä mielenkiintoista luettavaa, toisaalta hieman surullista. Ajatella kaikkia niitä suhteita, joissa lähtökohta on, että 100% luottamusta ei ole olemassakaan ja aina on sellainen pieni kyräilyn ja epäilyksen ilmapiiri. Että aikuiset ihmiset "kieltävät" puoliskoaan menemästä jonnekin. Ohhoijaa. Sääliksi käy.
Sinäkö 100% uskot siihen että kukaan ihminen ei ikinä petä, että missään ei ikinä tapahdu pettämistä? Että kaikki pettäminen on vain kuvitelmaa tai satua?
Että esim. tämä tutkimus on satua: Parisuhteensa melko onnelliseksi tuntevista miehistä joka viides ja naisista joka kymmenes on pettänyt kumppaniaan.
https://yle.fi/uutiset/3-9272405
Sinua taitaa pelottaa niin paljon että kiellät tosiasiat ja elät harhassa. Et ole oikein nähnyt maailmaa, etkä edes lukenut ihmiskohtaloita. Olet elänyt pumpulissa.
Totuus on se että keneenkään ihmiseen et voi luottaa 100%. Et omaan kumppaniin, et lapseen, vanhempaan, parhaaseen lapsuuden ystävään tai keneenkään. Kun suhde on vuosikymmeniä pitkä, ihminen ehtii muuttua tai vaikka sairastua, esim. mielenterveys voi heilahtaa niin että kiltistä kotiäidistä tulee hurjasteleva seksipeto tai voi kääntyä eri uskontoon ja ottaa sieltä uuden kumppanin.
Ainoa johon voit 100 % luottaa on lemmikkieläin.
Edelleen, vaikka luottais vaan 90% niin ratkaisu EI ole se että alkaa kieltää puolisoaan liikkumasta yksin ja kuvittelee että kyttäämällä suhde pysyy entisenlaisena (eli ei kummoisena).
Enhän minä sanonut että kiellän puolisoani liikkumasta yksin vaan että en edes alkaisi suhteisiin sellaisen kanssa jonka elämään kuuluu ryyppääminen ja bilettäminen joissain hotelleissa. Ihan hyvin elämäänsä voi elää ilman bilettämistäkin ja aika moni elääkin vaikka sinusta olisikin maailman raadollisinta että et pääsisi enää bilettämään. En muutenkaan jaksaisi katsella alkoholia elämässäni.
Eikö edes vaikka työnantaja järjestääii vain kerran vuodessa pikkujoulut tai vastaavat juhlat vieraalla paikakunnalla (tavallisesti Helsinki jos pääkonttori siellä ) tai jossain kylpylässä tai laivalla? Noissa tilaisuuksissa on yleensä virallinen koulutusosuus joihin on pakko osallistua . Estätkö puolisoasi osallistumasta työpaikkasi koulutuksiinkin?
Pikkujouluissa ei todellakaan ole koulutusosuutta. Jos koulutusta, se on silloin työaikaa josta maksetaan palkkaa.
Jos ne alkaa työaikana esim koko perjantai varattu koulutukseen nin silloin sihen on pakko osallistua. Harvemmin kyllä pikkujoulut mutta esim keväällä on sellaisia tilaisuuksia jossain kylpylässä tai korpihotellissa toisella paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että perheen isä edes haluaa lähteä tuollaiseen ap:n kuvailemaan touhuun mukaan, on puolisoa loukkaavaa. Väkisin tulee epäilys, että miehellä on hinku päästä pettämään.(Haluaa välttämättä jäädä yöksi) Kenties kaverikin siihen jo tiedossa. Harkitsisin siis eroa jo tuolta pohjalta ko miehestä. Tuollaisten miesten täytyy pysyä sinkkuna ja lapsettomana, jos ryyppyreissut kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen jos en nyt kieltänyt niin kehottanut miettimään sitä että kannattaako pikkujouluihin lähteä. Syynä se että kun lapset oli pieniä eikä missään käyty niin mieheltä lähti mopo käsistä jo juhlien ensi metreillä. Eli oli aivan jäätävässä kaatokännissä siinä vaiheessa kun muut vasta söivät alkupaloja. Yhden kerran ei päässyt edes laivaan, mun piti pyytää isoveljeä hakemaan satamasta kotiin, matkaa 50 km suunta. Lisäksi ei ollut köyhä eikä kipeä, tiliotteesta näki että oli tilaillut varmaan puolelle baarille drinkkejä useamman kerran illan aikana. Se oli pienituloisille lapsiperheelle kiva ylläri kun miehen tili oli miinuksella kun lähdettiin jouluostoksille. No sittemmin kun ikää on tullut lisää ja juoma- ym tavat on siistiytyneet niin on saanut aivan vapaasti mennä ja tulla työpaikka hiluihin.
Ja tuollainen alkoholinkäyttö alkoi vasta, kun olitte perhe? Kaikki seurusteluvuodet käytti alkoholia ihan siististi, mutta sitten yhtäkkiä lähti käsistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on yhtäältä mielenkiintoista luettavaa, toisaalta hieman surullista. Ajatella kaikkia niitä suhteita, joissa lähtökohta on, että 100% luottamusta ei ole olemassakaan ja aina on sellainen pieni kyräilyn ja epäilyksen ilmapiiri. Että aikuiset ihmiset "kieltävät" puoliskoaan menemästä jonnekin. Ohhoijaa. Sääliksi käy.
Sinäkö 100% uskot siihen että kukaan ihminen ei ikinä petä, että missään ei ikinä tapahdu pettämistä? Että kaikki pettäminen on vain kuvitelmaa tai satua?
Että esim. tämä tutkimus on satua: Parisuhteensa melko onnelliseksi tuntevista miehistä joka viides ja naisista joka kymmenes on pettänyt kumppaniaan.
https://yle.fi/uutiset/3-9272405
Sinua taitaa pelottaa niin paljon että kiellät tosiasiat ja elät harhassa. Et ole oikein nähnyt maailmaa, etkä edes lukenut ihmiskohtaloita. Olet elänyt pumpulissa.
Totuus on se että keneenkään ihmiseen et voi luottaa 100%. Et omaan kumppaniin, et lapseen, vanhempaan, parhaaseen lapsuuden ystävään tai keneenkään. Kun suhde on vuosikymmeniä pitkä, ihminen ehtii muuttua tai vaikka sairastua, esim. mielenterveys voi heilahtaa niin että kiltistä kotiäidistä tulee hurjasteleva seksipeto tai voi kääntyä eri uskontoon ja ottaa sieltä uuden kumppanin.
Ainoa johon voit 100 % luottaa on lemmikkieläin.
Edelleen, vaikka luottais vaan 90% niin ratkaisu EI ole se että alkaa kieltää puolisoaan liikkumasta yksin ja kuvittelee että kyttäämällä suhde pysyy entisenlaisena (eli ei kummoisena).
Enhän minä sanonut että kiellän puolisoani liikkumasta yksin vaan että en edes alkaisi suhteisiin sellaisen kanssa jonka elämään kuuluu ryyppääminen ja bilettäminen joissain hotelleissa. Ihan hyvin elämäänsä voi elää ilman bilettämistäkin ja aika moni elääkin vaikka sinusta olisikin maailman raadollisinta että et pääsisi enää bilettämään. En muutenkaan jaksaisi katsella alkoholia elämässäni.
Eikö edes vaikka työnantaja järjestääii vain kerran vuodessa pikkujoulut tai vastaavat juhlat vieraalla paikakunnalla (tavallisesti Helsinki jos pääkonttori siellä ) tai jossain kylpylässä tai laivalla? Noissa tilaisuuksissa on yleensä virallinen koulutusosuus joihin on pakko osallistua . Estätkö puolisoasi osallistumasta työpaikkasi koulutuksiinkin?
Pikkujouluissa ei todellakaan ole koulutusosuutta. Jos koulutusta, se on silloin työaikaa josta maksetaan palkkaa.
Verokikkailua. Jos järjestetään samalle päivälle koulutus, niin matkat ja yöpymiset yhtiö saa vähentää verotuksessa.
Täh? Si7i herättäisit yöllä kesken unien sen 6-vuotiaan ja lähtisit hakemaan miehen kotiin? Vai yksin kotiinko lapsen pitäisi jäädä? Tai pyydät jonkun kotiin lapsenpiiaksi siksi aikaa?
Järjetöntä! Anna miehen olla rauhassa ja olkaa te kotona lapsen kanssa rauhassa.
Jos haluat, kutsu joku kaveri tai kavereita kotiin seuraksi ja vietätte kaveriaikaa. Vaikka omat pikkujoulut.
Sitäpaitsi jos mies on kykenevä työhön hän ei ole holhouksen alla. Et voi kieltää aikuista miestä eikä hänen tarvitse pyytää lupaasi. Asiallinen keskustelu ja ilmoitus pikkujoulusta, paikasta ja ajankohdasta riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän suhde ei ole kovin vakaalla pohjalla jos et pysty miestäsi "päästämään" pikkujouluihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Tottakai saisi jäädä! Ihan kuin minulla olisi joku veto-oikeus toisen pikkujouluihin. En hyväksyisi itsekään mitään kieltoja jos paikat olisi toisin eli minä lähdössä. Helpompi vaan ettei itse tarttisi lähteä hakemaan.
Onko tässä nyt ap:lla joku luottamuspula, miksei saisi jäädä yöksi?
Enpä kyllä minäkään luottaisi mieheen joka haluaa lähteä yksin pikkujouluihin jossa ollaan yötä. Luottamus pitää ansaita, mikä ihmeen hyve tämä on että pitää sinisilmäisesti luottaa?
Kunnon ihmiselläkin humalatilassa saattaa harkintakyky pettää ja tapahtuu pettämistä vaikka selvinpäin ei pettäisikään.
Muutenkaan mitkään ryyppybileet eivät enää kuulu elämään sen jälkeen kun on tehty lapsia.
Mitä tarkoitat sillä, että luottamus pitää ansaita? Onko lähtökohtana epäluottamus, ja sitten henkilön täytyy erilaisin keinoin todistella, että häneen voi luottaa? Yleensä se kai menee päinvastoin, että suhteessa lähtökohtana on luottamus, ja se menetetään vasta, jos tekee jotain mikä rikkoo luottamuksen.
Minun lähtökohtani on että en luota keneenkään ennenkuin olen saanut siitä jotain esimerkkiä. Esimerkiksi omissa suhteissani luotan mieheen joka sitoutuu suhteeseen, arvostaa toista ja käytöksellään osoittaa että valmis kestävään suhteeseen. En luottaisi enää ihmiseen joka kulkee juopottelemassa yömyötä. Miksi minun pitäisi? Minullakin on oikeus valita sellainen kumppani joka ei luusua epämääräisissä paikoissa.
Esimerkiksi jos uusi miesystäväni lähtee keikalle kavereiden kanssa, ottaa siellä pari kaljaa ja tulee keikan jälkeen kotiin niin se lisäisi luottamustani. Jos taas mies häviäisi keikan jälkeen 3 päiväksi eikä vastaisi kännykkään ja kysyttäessä missä olit yötä niin vastaus olisi en muista niin tämä ei lisäisi luottamustani. Et sinä tai kukaan muukaan tässä ketjussa saisi minua "luottamaan 100 %" tuollaiseen mieheen anteeksi vaan.
Tuossahan on kyse miehen pahasta alkoholiongelmasta ja ainakin itsellä se olisi hyvä syy lopettaa suht tuore suhde.
Just tätä tarkoitin. Minullakin on oikeus valita kenen kanssa alan suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on yhtäältä mielenkiintoista luettavaa, toisaalta hieman surullista. Ajatella kaikkia niitä suhteita, joissa lähtökohta on, että 100% luottamusta ei ole olemassakaan ja aina on sellainen pieni kyräilyn ja epäilyksen ilmapiiri. Että aikuiset ihmiset "kieltävät" puoliskoaan menemästä jonnekin. Ohhoijaa. Sääliksi käy.
Sinäkö 100% uskot siihen että kukaan ihminen ei ikinä petä, että missään ei ikinä tapahdu pettämistä? Että kaikki pettäminen on vain kuvitelmaa tai satua?
Että esim. tämä tutkimus on satua: Parisuhteensa melko onnelliseksi tuntevista miehistä joka viides ja naisista joka kymmenes on pettänyt kumppaniaan.
https://yle.fi/uutiset/3-9272405
Sinua taitaa pelottaa niin paljon että kiellät tosiasiat ja elät harhassa. Et ole oikein nähnyt maailmaa, etkä edes lukenut ihmiskohtaloita. Olet elänyt pumpulissa.
Totuus on se että keneenkään ihmiseen et voi luottaa 100%. Et omaan kumppaniin, et lapseen, vanhempaan, parhaaseen lapsuuden ystävään tai keneenkään. Kun suhde on vuosikymmeniä pitkä, ihminen ehtii muuttua tai vaikka sairastua, esim. mielenterveys voi heilahtaa niin että kiltistä kotiäidistä tulee hurjasteleva seksipeto tai voi kääntyä eri uskontoon ja ottaa sieltä uuden kumppanin.
Ainoa johon voit 100 % luottaa on lemmikkieläin.
Edelleen, vaikka luottais vaan 90% niin ratkaisu EI ole se että alkaa kieltää puolisoaan liikkumasta yksin ja kuvittelee että kyttäämällä suhde pysyy entisenlaisena (eli ei kummoisena).
Enhän minä sanonut että kiellän puolisoani liikkumasta yksin vaan että en edes alkaisi suhteisiin sellaisen kanssa jonka elämään kuuluu ryyppääminen ja bilettäminen joissain hotelleissa. Ihan hyvin elämäänsä voi elää ilman bilettämistäkin ja aika moni elääkin vaikka sinusta olisikin maailman raadollisinta että et pääsisi enää bilettämään. En muutenkaan jaksaisi katsella alkoholia elämässäni.
Eikö edes vaikka työnantaja järjestääii vain kerran vuodessa pikkujoulut tai vastaavat juhlat vieraalla paikakunnalla (tavallisesti Helsinki jos pääkonttori siellä ) tai jossain kylpylässä tai laivalla? Noissa tilaisuuksissa on yleensä virallinen koulutusosuus joihin on pakko osallistua . Estätkö puolisoasi osallistumasta työpaikkasi koulutuksiinkin?
Pikkujouluissa ei todellakaan ole koulutusosuutta. Jos koulutusta, se on silloin työaikaa josta maksetaan palkkaa.
Verokikkailua. Jos järjestetään samalle päivälle koulutus, niin matkat ja yöpymiset yhtiö saa vähentää verotuksessa.
Pitää paikkansa. Ja niihin koulutuksiin on pakko osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on yhtäältä mielenkiintoista luettavaa, toisaalta hieman surullista. Ajatella kaikkia niitä suhteita, joissa lähtökohta on, että 100% luottamusta ei ole olemassakaan ja aina on sellainen pieni kyräilyn ja epäilyksen ilmapiiri. Että aikuiset ihmiset "kieltävät" puoliskoaan menemästä jonnekin. Ohhoijaa. Sääliksi käy.
Sinäkö 100% uskot siihen että kukaan ihminen ei ikinä petä, että missään ei ikinä tapahdu pettämistä? Että kaikki pettäminen on vain kuvitelmaa tai satua?
Että esim. tämä tutkimus on satua: Parisuhteensa melko onnelliseksi tuntevista miehistä joka viides ja naisista joka kymmenes on pettänyt kumppaniaan.
https://yle.fi/uutiset/3-9272405
Sinua taitaa pelottaa niin paljon että kiellät tosiasiat ja elät harhassa. Et ole oikein nähnyt maailmaa, etkä edes lukenut ihmiskohtaloita. Olet elänyt pumpulissa.
Totuus on se että keneenkään ihmiseen et voi luottaa 100%. Et omaan kumppaniin, et lapseen, vanhempaan, parhaaseen lapsuuden ystävään tai keneenkään. Kun suhde on vuosikymmeniä pitkä, ihminen ehtii muuttua tai vaikka sairastua, esim. mielenterveys voi heilahtaa niin että kiltistä kotiäidistä tulee hurjasteleva seksipeto tai voi kääntyä eri uskontoon ja ottaa sieltä uuden kumppanin.
Ainoa johon voit 100 % luottaa on lemmikkieläin.
Edelleen, vaikka luottais vaan 90% niin ratkaisu EI ole se että alkaa kieltää puolisoaan liikkumasta yksin ja kuvittelee että kyttäämällä suhde pysyy entisenlaisena (eli ei kummoisena).
Enhän minä sanonut että kiellän puolisoani liikkumasta yksin vaan että en edes alkaisi suhteisiin sellaisen kanssa jonka elämään kuuluu ryyppääminen ja bilettäminen joissain hotelleissa. Ihan hyvin elämäänsä voi elää ilman bilettämistäkin ja aika moni elääkin vaikka sinusta olisikin maailman raadollisinta että et pääsisi enää bilettämään. En muutenkaan jaksaisi katsella alkoholia elämässäni.
Eikö edes vaikka työnantaja järjestääii vain kerran vuodessa pikkujoulut tai vastaavat juhlat vieraalla paikakunnalla (tavallisesti Helsinki jos pääkonttori siellä ) tai jossain kylpylässä tai laivalla? Noissa tilaisuuksissa on yleensä virallinen koulutusosuus joihin on pakko osallistua . Estätkö puolisoasi osallistumasta työpaikkasi koulutuksiinkin?
Pikkujouluissa ei todellakaan ole koulutusosuutta. Jos koulutusta, se on silloin työaikaa josta maksetaan palkkaa.
Jos ne alkaa työaikana esim koko perjantai varattu koulutukseen nin silloin sihen on pakko osallistua. Harvemmin kyllä pikkujoulut mutta esim keväällä on sellaisia tilaisuuksia jossain kylpylässä tai korpihotellissa toisella paikkakunnalla.
Ei ole pakko osallistua. Puolisoni on kieltäytynyt laivakoulutuksesta, koska suurin osa siitä olisi ollut vapaa-aikaa. Ei seurannut mitään. Tästä kieltäytyi myös moni muu työntekijä. Ketään ei voi pakottaa vapaa-ajallaan laivalle edes koulutustarkoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä se kuuluisa ihmistuntemus on tärkeää. Jos tietää, että kumppani ei ole pettäjätyyppiä, niin puolison voi päästää hyvin mielin pikkujouluihin. Esim itselläni ei ole tullut mieleenikään pettää vaimoa, vaikka seksi rehellisesti sanoen olisi ollut tarjolla miltei jokaisessa pikkujouluissa.
Sen sijaan jos puolisolla on maine panna kaikkea mikä liikkuu, niin pikkujoulut on se paikka jossa kerran vuodessa pääsee naimaan hyvin pienellä vaivalla.
Miksi ihmeessä joku olisi rakastunut ja parisuhteessa ihmisen kanssa, joka panee kaikkea mikä liikkuu?
Niinpä. Mutta kovimmilla palomiehilläkään on aina myös vaimo. Jännä ristiriita.
Vierailija kirjoitti:
Se että perheen isä edes haluaa lähteä tuollaiseen ap:n kuvailemaan touhuun mukaan, on puolisoa loukkaavaa. Väkisin tulee epäilys, että miehellä on hinku päästä pettämään.(Haluaa välttämättä jäädä yöksi) Kenties kaverikin siihen jo tiedossa. Harkitsisin siis eroa jo tuolta pohjalta ko miehestä. Tuollaisten miesten täytyy pysyä sinkkuna ja lapsettomana, jos ryyppyreissut kiinnostaa.
Jos hän asuu kaupungissa niin kyllä hän löytää puolison joka päästää hänet edes joskus juhlimaan. Maalla vaikeampaa. Siksi itse en halunnut muuttaa vaimoni kotiseudulle. Se olisi ollut vankila, vielä appivanhemmat naapuritalossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen jos en nyt kieltänyt niin kehottanut miettimään sitä että kannattaako pikkujouluihin lähteä. Syynä se että kun lapset oli pieniä eikä missään käyty niin mieheltä lähti mopo käsistä jo juhlien ensi metreillä. Eli oli aivan jäätävässä kaatokännissä siinä vaiheessa kun muut vasta söivät alkupaloja. Yhden kerran ei päässyt edes laivaan, mun piti pyytää isoveljeä hakemaan satamasta kotiin, matkaa 50 km suunta. Lisäksi ei ollut köyhä eikä kipeä, tiliotteesta näki että oli tilaillut varmaan puolelle baarille drinkkejä useamman kerran illan aikana. Se oli pienituloisille lapsiperheelle kiva ylläri kun miehen tili oli miinuksella kun lähdettiin jouluostoksille. No sittemmin kun ikää on tullut lisää ja juoma- ym tavat on siistiytyneet niin on saanut aivan vapaasti mennä ja tulla työpaikka hiluihin.
Tuollaiset överikännien vetämiset on nimenomaan seurausta siitä, kun voi vain harvoin käydä missään. Sitten kun yhden kerran pääsee vapaalle, karkaa mopo heti tottumattomalta.
Vierailija kirjoitti:
Se että perheen isä edes haluaa lähteä tuollaiseen ap:n kuvailemaan touhuun mukaan, on puolisoa loukkaavaa. Väkisin tulee epäilys, että miehellä on hinku päästä pettämään.(Haluaa välttämättä jäädä yöksi) Kenties kaverikin siihen jo tiedossa. Harkitsisin siis eroa jo tuolta pohjalta ko miehestä. Tuollaisten miesten täytyy pysyä sinkkuna ja lapsettomana, jos ryyppyreissut kiinnostaa.
Joopa joo. Minua ei loukkaisi tuollainen. Eniten loukkaisi ja ahdistaisi kontrollointi, epäileminen ja jotkut ihmeelliset säännöt, että lasten myötä ei saa enää tehdä sitä ja tätä, kun se muuten loukkaa puolisoa. Oikeasti mitä v****a!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on yhtäältä mielenkiintoista luettavaa, toisaalta hieman surullista. Ajatella kaikkia niitä suhteita, joissa lähtökohta on, että 100% luottamusta ei ole olemassakaan ja aina on sellainen pieni kyräilyn ja epäilyksen ilmapiiri. Että aikuiset ihmiset "kieltävät" puoliskoaan menemästä jonnekin. Ohhoijaa. Sääliksi käy.
Sinäkö 100% uskot siihen että kukaan ihminen ei ikinä petä, että missään ei ikinä tapahdu pettämistä? Että kaikki pettäminen on vain kuvitelmaa tai satua?
Että esim. tämä tutkimus on satua: Parisuhteensa melko onnelliseksi tuntevista miehistä joka viides ja naisista joka kymmenes on pettänyt kumppaniaan.
https://yle.fi/uutiset/3-9272405
Sinua taitaa pelottaa niin paljon että kiellät tosiasiat ja elät harhassa. Et ole oikein nähnyt maailmaa, etkä edes lukenut ihmiskohtaloita. Olet elänyt pumpulissa.
Totuus on se että keneenkään ihmiseen et voi luottaa 100%. Et omaan kumppaniin, et lapseen, vanhempaan, parhaaseen lapsuuden ystävään tai keneenkään. Kun suhde on vuosikymmeniä pitkä, ihminen ehtii muuttua tai vaikka sairastua, esim. mielenterveys voi heilahtaa niin että kiltistä kotiäidistä tulee hurjasteleva seksipeto tai voi kääntyä eri uskontoon ja ottaa sieltä uuden kumppanin.
Ainoa johon voit 100 % luottaa on lemmikkieläin.
Edelleen, vaikka luottais vaan 90% niin ratkaisu EI ole se että alkaa kieltää puolisoaan liikkumasta yksin ja kuvittelee että kyttäämällä suhde pysyy entisenlaisena (eli ei kummoisena).
Enhän minä sanonut että kiellän puolisoani liikkumasta yksin vaan että en edes alkaisi suhteisiin sellaisen kanssa jonka elämään kuuluu ryyppääminen ja bilettäminen joissain hotelleissa. Ihan hyvin elämäänsä voi elää ilman bilettämistäkin ja aika moni elääkin vaikka sinusta olisikin maailman raadollisinta että et pääsisi enää bilettämään. En muutenkaan jaksaisi katsella alkoholia elämässäni.
Eikö edes vaikka työnantaja järjestääii vain kerran vuodessa pikkujoulut tai vastaavat juhlat vieraalla paikakunnalla (tavallisesti Helsinki jos pääkonttori siellä ) tai jossain kylpylässä tai laivalla? Noissa tilaisuuksissa on yleensä virallinen koulutusosuus joihin on pakko osallistua . Estätkö puolisoasi osallistumasta työpaikkasi koulutuksiinkin?
Pikkujouluissa ei todellakaan ole koulutusosuutta. Jos koulutusta, se on silloin työaikaa josta maksetaan palkkaa.
Jos ne alkaa työaikana esim koko perjantai varattu koulutukseen nin silloin sihen on pakko osallistua. Harvemmin kyllä pikkujoulut mutta esim keväällä on sellaisia tilaisuuksia jossain kylpylässä tai korpihotellissa toisella paikkakunnalla.
Ei ole pakko osallistua. Puolisoni on kieltäytynyt laivakoulutuksesta, koska suurin osa siitä olisi ollut vapaa-aikaa. Ei seurannut mitään. Tästä kieltäytyi myös moni muu työntekijä. Ketään ei voi pakottaa vapaa-ajallaan laivalle edes koulutustarkoituksessa.
Voihan sitä kieltäytyä mutta se vaatii erakkoluonnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin että vastauksissa erottuu selvästi ns maaseudulla asuvat. Ne joiden miehillä on sellainen työ että on aina ajettava autolla ja tulevat kotiin suorinta reittiä. Heillä ei ole mahdollisuutta ns after-work tilaisuuksiin osallistuminen joka on normaalia suurissa kaupungeissa asuvilla, jotka voivat tulla kotiin töistä muulla tavalla kuin autolla ajaen. Eli kaupunkilaisperheissä luotetaan siihen että toine käyttäytyy kunnolla vaikka on joskus after-work tilaisuuksia. Maalaiperheissä ei edes kerran vuodessa järjestettävien joulujuhlien kohdalla vaan estetään menemästä uhkaamalla ties millä.
Maaseudulla ei mielestäsi ole takseja, työnantajan järjestämää kyytiä tai selviä puolisoja?
Ehkä kyse on enemmänkin työpaikkakulttuurien eroista. Maaseudulla työt voivat olla enemmän suorituskeskeisiä, kun taas kaupungissa asiantuntijatöitä on enemmän. Jälkimmäiseen kuuluu ehkä sitten sellainen tiimihenkisyys ja asioiden pohtiminen joskus oluella työajan jälkeen tai työmatkoilla. Pikkujoulut ovat siihen jatkumoa, eikä niitä edes enää osaa nähdä muuna kuin luonnollisena osana elämää. Aina ei välttämättä huvita olla pitkään tai edes mennä, mutta joinakin vuosina ne voivat tarjota kivan irtioton arjesta. Varsinkin jos työporukka on todella mukava ja yhteistä keskusteltavaa on runsaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mies saa lähteä aina ihan mihin haluaa, mutta se on sitten ihan eri asia saako enää tulla takaisin. Sitä katsotaan sitten erikseen. Mieheni tietää tämän, eikä kyllä ole lähtenyt ryyppyreissuille kertaakaan. 😏
Siis kai tämä nyt on hyvänen aika jotain sarkasmia?
Ja ei sitten pätkääkään. Voin odottaa /vaatia toiselta yhtä paljon suhteeseemme panostamista kuin itsekin teen. Minäkään en käy ryyppyreissuilla, enkä anna muutenkaan miehelleni minkäänlaisia epäluulon aineksia pettämisestä. Ja tiedän, ettei hänkään haluaisi minun lähtevän ryyppyreissuille ilman häntä. Joten kuka vastustaa tasa-arvoista suhdetta, tai pitää sitä jotenkin vääränä????
No, hyvä sitten, jos on tasa-arvoista. Itse en voisi tuollaisessa suhteessa elää ja meidän avioliitossa tasa-arvon nimissä molemmat sitten taas saavat lähteä ilman toista "ryyppyreissuille".
Meillä ryyppyreissut on jäänyt sinne nuoruuteen ja sinkkuaikoihin. Lapsiperheessä on hyvä olla jo vanhempien aikuistuneita,molempien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että perheen isä edes haluaa lähteä tuollaiseen ap:n kuvailemaan touhuun mukaan, on puolisoa loukkaavaa. Väkisin tulee epäilys, että miehellä on hinku päästä pettämään.(Haluaa välttämättä jäädä yöksi) Kenties kaverikin siihen jo tiedossa. Harkitsisin siis eroa jo tuolta pohjalta ko miehestä. Tuollaisten miesten täytyy pysyä sinkkuna ja lapsettomana, jos ryyppyreissut kiinnostaa.
Jos hän asuu kaupungissa niin kyllä hän löytää puolison joka päästää hänet edes joskus juhlimaan. Maalla vaikeampaa. Siksi itse en halunnut muuttaa vaimoni kotiseudulle. Se olisi ollut vankila, vielä appivanhemmat naapuritalossa!
Niin, olisihan se ikävästi hankaloittanut pettämistä ja niitä kaupunkilaisten kuuluisia after workeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on yhtäältä mielenkiintoista luettavaa, toisaalta hieman surullista. Ajatella kaikkia niitä suhteita, joissa lähtökohta on, että 100% luottamusta ei ole olemassakaan ja aina on sellainen pieni kyräilyn ja epäilyksen ilmapiiri. Että aikuiset ihmiset "kieltävät" puoliskoaan menemästä jonnekin. Ohhoijaa. Sääliksi käy.
Sinäkö 100% uskot siihen että kukaan ihminen ei ikinä petä, että missään ei ikinä tapahdu pettämistä? Että kaikki pettäminen on vain kuvitelmaa tai satua?
Että esim. tämä tutkimus on satua: Parisuhteensa melko onnelliseksi tuntevista miehistä joka viides ja naisista joka kymmenes on pettänyt kumppaniaan.
https://yle.fi/uutiset/3-9272405
Sinua taitaa pelottaa niin paljon että kiellät tosiasiat ja elät harhassa. Et ole oikein nähnyt maailmaa, etkä edes lukenut ihmiskohtaloita. Olet elänyt pumpulissa.
Totuus on se että keneenkään ihmiseen et voi luottaa 100%. Et omaan kumppaniin, et lapseen, vanhempaan, parhaaseen lapsuuden ystävään tai keneenkään. Kun suhde on vuosikymmeniä pitkä, ihminen ehtii muuttua tai vaikka sairastua, esim. mielenterveys voi heilahtaa niin että kiltistä kotiäidistä tulee hurjasteleva seksipeto tai voi kääntyä eri uskontoon ja ottaa sieltä uuden kumppanin.
Ainoa johon voit 100 % luottaa on lemmikkieläin.
Oletan tämän olevan trollausta, mutta vastataanpa silti. Luotan täysin ja se on minusta ainoa tapa olla ja elää parisuhteessa. Kuten jo sanottu, elämä on riskejä täynnä emmekä voi elää niin, että murehdimme jotain teoreettisia mahdollisuuksia päätyä pettäväksi tai petetyksi tai jäädä bussin alle.
Ei se ole murehtimista että ottaa elämän tosiasiat huomioon ja on varovainen.
Ihmettelen näitä ihmisiä jotka polttavat kynttilöitä varomattomasti, eivät käytä kypärää eikä turvavyötä, ajavat vaarallisesti liikenteessä "koska ei voi koko elämäänsä elää pelossa murehtien tulevaa".
En tee näitä asioita, joita juuri luettelit, mutta nähtävästi puolisoonsa täysin luottava rinnastetaan täällä jo tieliikennevaaraksikin. 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on yhtäältä mielenkiintoista luettavaa, toisaalta hieman surullista. Ajatella kaikkia niitä suhteita, joissa lähtökohta on, että 100% luottamusta ei ole olemassakaan ja aina on sellainen pieni kyräilyn ja epäilyksen ilmapiiri. Että aikuiset ihmiset "kieltävät" puoliskoaan menemästä jonnekin. Ohhoijaa. Sääliksi käy.
Sinäkö 100% uskot siihen että kukaan ihminen ei ikinä petä, että missään ei ikinä tapahdu pettämistä? Että kaikki pettäminen on vain kuvitelmaa tai satua?
Että esim. tämä tutkimus on satua: Parisuhteensa melko onnelliseksi tuntevista miehistä joka viides ja naisista joka kymmenes on pettänyt kumppaniaan.
https://yle.fi/uutiset/3-9272405
Sinua taitaa pelottaa niin paljon että kiellät tosiasiat ja elät harhassa. Et ole oikein nähnyt maailmaa, etkä edes lukenut ihmiskohtaloita. Olet elänyt pumpulissa.
Totuus on se että keneenkään ihmiseen et voi luottaa 100%. Et omaan kumppaniin, et lapseen, vanhempaan, parhaaseen lapsuuden ystävään tai keneenkään. Kun suhde on vuosikymmeniä pitkä, ihminen ehtii muuttua tai vaikka sairastua, esim. mielenterveys voi heilahtaa niin että kiltistä kotiäidistä tulee hurjasteleva seksipeto tai voi kääntyä eri uskontoon ja ottaa sieltä uuden kumppanin.
Ainoa johon voit 100 % luottaa on lemmikkieläin.
Edelleen, vaikka luottais vaan 90% niin ratkaisu EI ole se että alkaa kieltää puolisoaan liikkumasta yksin ja kuvittelee että kyttäämällä suhde pysyy entisenlaisena (eli ei kummoisena).
Enhän minä sanonut että kiellän puolisoani liikkumasta yksin vaan että en edes alkaisi suhteisiin sellaisen kanssa jonka elämään kuuluu ryyppääminen ja bilettäminen joissain hotelleissa. Ihan hyvin elämäänsä voi elää ilman bilettämistäkin ja aika moni elääkin vaikka sinusta olisikin maailman raadollisinta että et pääsisi enää bilettämään. En muutenkaan jaksaisi katsella alkoholia elämässäni.
Eikö edes vaikka työnantaja järjestääii vain kerran vuodessa pikkujoulut tai vastaavat juhlat vieraalla paikakunnalla (tavallisesti Helsinki jos pääkonttori siellä ) tai jossain kylpylässä tai laivalla? Noissa tilaisuuksissa on yleensä virallinen koulutusosuus joihin on pakko osallistua . Estätkö puolisoasi osallistumasta työpaikkasi koulutuksiinkin?
Pikkujouluissa ei todellakaan ole koulutusosuutta. Jos koulutusta, se on silloin työaikaa josta maksetaan palkkaa.
Jos ne alkaa työaikana esim koko perjantai varattu koulutukseen nin silloin sihen on pakko osallistua. Harvemmin kyllä pikkujoulut mutta esim keväällä on sellaisia tilaisuuksia jossain kylpylässä tai korpihotellissa toisella paikkakunnalla.
Ei ole pakko osallistua. Puolisoni on kieltäytynyt laivakoulutuksesta, koska suurin osa siitä olisi ollut vapaa-aikaa. Ei seurannut mitään. Tästä kieltäytyi myös moni muu työntekijä. Ketään ei voi pakottaa vapaa-ajallaan laivalle edes koulutustarkoituksessa.
Voihan sitä kieltäytyä mutta se vaatii erakkoluonnetta.
Aika monta erakkoa miehen työpaikalla siinä tapauksessa.
No, hyvä sitten, jos on tasa-arvoista. Itse en voisi tuollaisessa suhteessa elää ja meidän avioliitossa tasa-arvon nimissä molemmat sitten taas saavat lähteä ilman toista "ryyppyreissuille".