Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saisiko teidän miehenne lähteä toiselle paikkakunnalle firman pikkujouluihin, jos siellä ollaan myös hotellissa yötä?
01.12.2021 |
Ja kotona on vaimo sekä 6-vuotias lapsi? Firma kuulemma kustantaa hotellin kaikille ketkä tulevat yli 100 kilometrin päästä. Sanoin miehelle, että voin hakea hänet juhlista, mutta hän haluaa jäädä sinne yöksi. Kysyin myös, että eikö kukaan muu aja sieltä takaisin niin ei kuulemma. Kieltäisittekö te tällaisen reissun?
Kommentit (789)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mies saa lähteä aina ihan mihin haluaa, mutta se on sitten ihan eri asia saako enää tulla takaisin. Sitä katsotaan sitten erikseen. Mieheni tietää tämän, eikä kyllä ole lähtenyt ryyppyreissuille kertaakaan. 😏
Siis kai tämä nyt on hyvänen aika jotain sarkasmia?
Ja ei sitten pätkääkään. Voin odottaa /vaatia toiselta yhtä paljon suhteeseemme panostamista kuin itsekin teen. Minäkään en käy ryyppyreissuilla, enkä anna muutenkaan miehelleni minkäänlaisia epäluulon aineksia pettämisestä. Ja tiedän, ettei hänkään haluaisi minun lähtevän ryyppyreissuille ilman häntä. Joten kuka vastustaa tasa-arvoista suhdetta, tai pitää sitä jotenkin vääränä????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on yhtäältä mielenkiintoista luettavaa, toisaalta hieman surullista. Ajatella kaikkia niitä suhteita, joissa lähtökohta on, että 100% luottamusta ei ole olemassakaan ja aina on sellainen pieni kyräilyn ja epäilyksen ilmapiiri. Että aikuiset ihmiset "kieltävät" puoliskoaan menemästä jonnekin. Ohhoijaa. Sääliksi käy.
Sinäkö 100% uskot siihen että kukaan ihminen ei ikinä petä, että missään ei ikinä tapahdu pettämistä? Että kaikki pettäminen on vain kuvitelmaa tai satua?
Että esim. tämä tutkimus on satua: Parisuhteensa melko onnelliseksi tuntevista miehistä joka viides ja naisista joka kymmenes on pettänyt kumppaniaan.
https://yle.fi/uutiset/3-9272405
Sinua taitaa pelottaa niin paljon että kiellät tosiasiat ja elät harhassa. Et ole oikein nähnyt maailmaa, etkä edes lukenut ihmiskohtaloita. Olet elänyt pumpulissa.
Totuus on se että keneenkään ihmiseen et voi luottaa 100%. Et omaan kumppaniin, et lapseen, vanhempaan, parhaaseen lapsuuden ystävään tai keneenkään. Kun suhde on vuosikymmeniä pitkä, ihminen ehtii muuttua tai vaikka sairastua, esim. mielenterveys voi heilahtaa niin että kiltistä kotiäidistä tulee hurjasteleva seksipeto tai voi kääntyä eri uskontoon ja ottaa sieltä uuden kumppanin.
Ainoa johon voit 100 % luottaa on lemmikkieläin.
Kertoisitko jo, mitä siis pitää alkaa tehdä päätettyään, ettei enää voi luottaa 100 %.
Valita mahdollisimman luotettava mies ja pitää siltikin silmät auki. Jos on nuori lapsentekoiässä oleva nainen niin erityistä harkintaa! Itse jäin epäluotettavan miehen vuoksi lapsettomaksi.
Pitää suhteessakin ollessaan elää omaa elämäänsä eikä ripustautua liikaa elämäänsä toisen varaan, se voi milloin tahansa romahtaa. Jos kumppani kuitenkin osoittautuu vuosikymmentenkin päätteeksi luotettavaksi niin tuntea kiitollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on yhtäältä mielenkiintoista luettavaa, toisaalta hieman surullista. Ajatella kaikkia niitä suhteita, joissa lähtökohta on, että 100% luottamusta ei ole olemassakaan ja aina on sellainen pieni kyräilyn ja epäilyksen ilmapiiri. Että aikuiset ihmiset "kieltävät" puoliskoaan menemästä jonnekin. Ohhoijaa. Sääliksi käy.
Sinäkö 100% uskot siihen että kukaan ihminen ei ikinä petä, että missään ei ikinä tapahdu pettämistä? Että kaikki pettäminen on vain kuvitelmaa tai satua?
Että esim. tämä tutkimus on satua: Parisuhteensa melko onnelliseksi tuntevista miehistä joka viides ja naisista joka kymmenes on pettänyt kumppaniaan.
https://yle.fi/uutiset/3-9272405
Sinua taitaa pelottaa niin paljon että kiellät tosiasiat ja elät harhassa. Et ole oikein nähnyt maailmaa, etkä edes lukenut ihmiskohtaloita. Olet elänyt pumpulissa.
Totuus on se että keneenkään ihmiseen et voi luottaa 100%. Et omaan kumppaniin, et lapseen, vanhempaan, parhaaseen lapsuuden ystävään tai keneenkään. Kun suhde on vuosikymmeniä pitkä, ihminen ehtii muuttua tai vaikka sairastua, esim. mielenterveys voi heilahtaa niin että kiltistä kotiäidistä tulee hurjasteleva seksipeto tai voi kääntyä eri uskontoon ja ottaa sieltä uuden kumppanin.
Ainoa johon voit 100 % luottaa on lemmikkieläin.
Oletan tämän olevan trollausta, mutta vastataanpa silti. Luotan täysin ja se on minusta ainoa tapa olla ja elää parisuhteessa. Kuten jo sanottu, elämä on riskejä täynnä emmekä voi elää niin, että murehdimme jotain teoreettisia mahdollisuuksia päätyä pettäväksi tai petetyksi tai jäädä bussin alle.
Ei se ole murehtimista että ottaa elämän tosiasiat huomioon ja on varovainen.
Ihmettelen näitä ihmisiä jotka polttavat kynttilöitä varomattomasti, eivät käytä kypärää eikä turvavyötä, ajavat vaarallisesti liikenteessä "koska ei voi koko elämäänsä elää pelossa murehtien tulevaa".
Vierailija kirjoitti:
Tässä se kuuluisa ihmistuntemus on tärkeää. Jos tietää, että kumppani ei ole pettäjätyyppiä, niin puolison voi päästää hyvin mielin pikkujouluihin. Esim itselläni ei ole tullut mieleenikään pettää vaimoa, vaikka seksi rehellisesti sanoen olisi ollut tarjolla miltei jokaisessa pikkujouluissa.
Sen sijaan jos puolisolla on maine panna kaikkea mikä liikkuu, niin pikkujoulut on se paikka jossa kerran vuodessa pääsee naimaan hyvin pienellä vaivalla.
Kerrotko mikä se ihmistyyppi oikein on kun kolmasosa pettää? Millainen tämä kolmasosa ihmisistä on ja miten pitäisi erottaa?
Miten esim. erotat 20-vuotiaana sen, että se kirkossa käyvä kotihiiri tulee lähes 30 vuoden jälkeen ihastumaan ja pettämään, vaikka sitä ennen on ollut 100 % uskollinen?
Vierailija kirjoitti:
Jos entisissä suhteissa on petetty niin ei niitä kipuja kannata seuraavaan suhteeseen kantaa, silloin on parempi elää sinkkuna. En ikinä olisi suhteessa jos omiin menoihin pitäisi kysellä lupaa. Tottakai ajasta sovitaan etukäteen eikä lähdetä ilmoittamatta mutta jos joku kieltäisi menemästä niin eroa se tietäisi.
Tämä. Jokaisen aikaisemmassa petetyksi tulleen kannattaa lukea ajatuksella. Mikään ei ole niin ikävää kuin kumppani joka kaikesta on epäluuloinen, koska exä petti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah. Ex-mieheni oli sellainen, ettei halunnut päästää minua, koska pelkäsi. Kehitti päässään asioita, että olisin kiinnostunut eräästä miespuolisesta työkaverista ja oli ihan varma, että pa*eskellaan työajalla ja etenkin firman virkistyspäivissä ja pikkujouluissa (tasan kahdet pikkujoulut oli suhteemme aikana). Nämä siis oli ihan täysin hänen mielikuvituksensa tuotoksia eikä todellakaan ollut totta. Kyllä minä silti aina menin ja sain kuulla ihan järkyttäviä solvauksia ja uhattiin tulla tukasta repimällä hakemaan... Ei hän koskaan käsiksi käynyt kuitenkaan ja suhde loppui kyllä alle 2 vuoden jälkeen ja hän luuli, että suhde loppui jonkun toisen miehen takia.
Jotkin yksittäiset firman pikkujoulut ja hotelliyö nyt ei oikein ole mitään. Olen tottunut, että mies matkustaa 80-100 päivää vuodessa ympäri Suomea ja maailmaa, tosin lähinnä Euroopassa ja kyllä niihin välillä kuuluu jonkinlaista juhlimista. Ei aina, mutta toisinaan. Vähintään paikalliseen baariin mennään muutamalle. Se, että mies on lähikaupungin hotellissa kännissä, ei ole yhtään sen pahempi kuin että hän on kännissä Las Vegasissa, Riikassa tai Lontoossa.
Ja vaikka mies reissaa niin paljon, en koskaan ole harkinnut pikkujoulujen kieltämistä häneltä (lue: esittänyt edes toivetta poikkujoulujen jättämisestä välistä), en vaikka meillä on useampi pieni lapsi ja vauva. Pikkujoulut nyt kuuluvat elämään ja ovat varmasti kiva piristys syksyn harmauteen. On aina kiva nähdä ihmisiä, laittautua ja jutella ja pitää hauskaa. Itsekin menisin, jos olisi pikkujoulut, joihin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on yhtäältä mielenkiintoista luettavaa, toisaalta hieman surullista. Ajatella kaikkia niitä suhteita, joissa lähtökohta on, että 100% luottamusta ei ole olemassakaan ja aina on sellainen pieni kyräilyn ja epäilyksen ilmapiiri. Että aikuiset ihmiset "kieltävät" puoliskoaan menemästä jonnekin. Ohhoijaa. Sääliksi käy.
Sinäkö 100% uskot siihen että kukaan ihminen ei ikinä petä, että missään ei ikinä tapahdu pettämistä? Että kaikki pettäminen on vain kuvitelmaa tai satua?
Että esim. tämä tutkimus on satua: Parisuhteensa melko onnelliseksi tuntevista miehistä joka viides ja naisista joka kymmenes on pettänyt kumppaniaan.
https://yle.fi/uutiset/3-9272405
Sinua taitaa pelottaa niin paljon että kiellät tosiasiat ja elät harhassa. Et ole oikein nähnyt maailmaa, etkä edes lukenut ihmiskohtaloita. Olet elänyt pumpulissa.
Totuus on se että keneenkään ihmiseen et voi luottaa 100%. Et omaan kumppaniin, et lapseen, vanhempaan, parhaaseen lapsuuden ystävään tai keneenkään. Kun suhde on vuosikymmeniä pitkä, ihminen ehtii muuttua tai vaikka sairastua, esim. mielenterveys voi heilahtaa niin että kiltistä kotiäidistä tulee hurjasteleva seksipeto tai voi kääntyä eri uskontoon ja ottaa sieltä uuden kumppanin.
Ainoa johon voit 100 % luottaa on lemmikkieläin.
Edelleen, vaikka luottais vaan 90% niin ratkaisu EI ole se että alkaa kieltää puolisoaan liikkumasta yksin ja kuvittelee että kyttäämällä suhde pysyy entisenlaisena (eli ei kummoisena).
Enhän minä sanonut että kiellän puolisoani liikkumasta yksin vaan että en edes alkaisi suhteisiin sellaisen kanssa jonka elämään kuuluu ryyppääminen ja bilettäminen joissain hotelleissa. Ihan hyvin elämäänsä voi elää ilman bilettämistäkin ja aika moni elääkin vaikka sinusta olisikin maailman raadollisinta että et pääsisi enää bilettämään. En muutenkaan jaksaisi katsella alkoholia elämässäni.
Eikö edes vaikka työnantaja järjestääii vain kerran vuodessa pikkujoulut tai vastaavat juhlat vieraalla paikakunnalla (tavallisesti Helsinki jos pääkonttori siellä ) tai jossain kylpylässä tai laivalla? Noissa tilaisuuksissa on yleensä virallinen koulutusosuus joihin on pakko osallistua . Estätkö puolisoasi osallistumasta työpaikkasi koulutuksiinkin?
Pikkujouluissa ei todellakaan ole koulutusosuutta. Jos koulutusta, se on silloin työaikaa josta maksetaan palkkaa.
Jos työpaikan Irmeli ei lähde sinne, niin sitten saa mennä. Jos Irmelikin on juhlissa, niin pysyy kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Tottakai saisi jäädä! Ihan kuin minulla olisi joku veto-oikeus toisen pikkujouluihin. En hyväksyisi itsekään mitään kieltoja jos paikat olisi toisin eli minä lähdössä. Helpompi vaan ettei itse tarttisi lähteä hakemaan.
Onko tässä nyt ap:lla joku luottamuspula, miksei saisi jäädä yöksi?
Enpä kyllä minäkään luottaisi mieheen joka haluaa lähteä yksin pikkujouluihin jossa ollaan yötä. Luottamus pitää ansaita, mikä ihmeen hyve tämä on että pitää sinisilmäisesti luottaa?
Kunnon ihmiselläkin humalatilassa saattaa harkintakyky pettää ja tapahtuu pettämistä vaikka selvinpäin ei pettäisikään.
Muutenkaan mitkään ryyppybileet eivät enää kuulu elämään sen jälkeen kun on tehty lapsia.
Mitä tarkoitat sillä, että luottamus pitää ansaita? Onko lähtökohtana epäluottamus, ja sitten henkilön täytyy erilaisin keinoin todistella, että häneen voi luottaa? Yleensä se kai menee päinvastoin, että suhteessa lähtökohtana on luottamus, ja se menetetään vasta, jos tekee jotain mikä rikkoo luottamuksen.
Minun lähtökohtani on että en luota keneenkään ennenkuin olen saanut siitä jotain esimerkkiä. Esimerkiksi omissa suhteissani luotan mieheen joka sitoutuu suhteeseen, arvostaa toista ja käytöksellään osoittaa että valmis kestävään suhteeseen. En luottaisi enää ihmiseen joka kulkee juopottelemassa yömyötä. Miksi minun pitäisi? Minullakin on oikeus valita sellainen kumppani joka ei luusua epämääräisissä paikoissa.
Esimerkiksi jos uusi miesystäväni lähtee keikalle kavereiden kanssa, ottaa siellä pari kaljaa ja tulee keikan jälkeen kotiin niin se lisäisi luottamustani. Jos taas mies häviäisi keikan jälkeen 3 päiväksi eikä vastaisi kännykkään ja kysyttäessä missä olit yötä niin vastaus olisi en muista niin tämä ei lisäisi luottamustani. Et sinä tai kukaan muukaan tässä ketjussa saisi minua "luottamaan 100 %" tuollaiseen mieheen anteeksi vaan.
Tuossahan on kyse miehen pahasta alkoholiongelmasta ja ainakin itsellä se olisi hyvä syy lopettaa suht tuore suhde.
Mä sanoisin että vastauksissa erottuu selvästi ns maaseudulla asuvat. Ne joiden miehillä on sellainen työ että on aina ajettava autolla ja tulevat kotiin suorinta reittiä. Heillä ei ole mahdollisuutta ns after-work tilaisuuksiin osallistuminen joka on normaalia suurissa kaupungeissa asuvilla, jotka voivat tulla kotiin töistä muulla tavalla kuin autolla ajaen. Eli kaupunkilaisperheissä luotetaan siihen että toine käyttäytyy kunnolla vaikka on joskus after-work tilaisuuksia. Maalaiperheissä ei edes kerran vuodessa järjestettävien joulujuhlien kohdalla vaan estetään menemästä uhkaamalla ties millä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies eikä mua voisi pikkujoulut vähempää kiinnostaa. Koskaan en ole ollut enkä tule menemään.
Vierailija kirjoitti:
Tässä se kuuluisa ihmistuntemus on tärkeää. Jos tietää, että kumppani ei ole pettäjätyyppiä, niin puolison voi päästää hyvin mielin pikkujouluihin. Esim itselläni ei ole tullut mieleenikään pettää vaimoa, vaikka seksi rehellisesti sanoen olisi ollut tarjolla miltei jokaisessa pikkujouluissa.
Sen sijaan jos puolisolla on maine panna kaikkea mikä liikkuu, niin pikkujoulut on se paikka jossa kerran vuodessa pääsee naimaan hyvin pienellä vaivalla.
Miksi ihmeessä joku olisi rakastunut ja parisuhteessa ihmisen kanssa, joka panee kaikkea mikä liikkuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Tottakai saisi jäädä! Ihan kuin minulla olisi joku veto-oikeus toisen pikkujouluihin. En hyväksyisi itsekään mitään kieltoja jos paikat olisi toisin eli minä lähdössä. Helpompi vaan ettei itse tarttisi lähteä hakemaan.
Onko tässä nyt ap:lla joku luottamuspula, miksei saisi jäädä yöksi?
Enpä kyllä minäkään luottaisi mieheen joka haluaa lähteä yksin pikkujouluihin jossa ollaan yötä. Luottamus pitää ansaita, mikä ihmeen hyve tämä on että pitää sinisilmäisesti luottaa?
Kunnon ihmiselläkin humalatilassa saattaa harkintakyky pettää ja tapahtuu pettämistä vaikka selvinpäin ei pettäisikään.
Muutenkaan mitkään ryyppybileet eivät enää kuulu elämään sen jälkeen kun on tehty lapsia.
Mitä tarkoitat sillä, että luottamus pitää ansaita? Onko lähtökohtana epäluottamus, ja sitten henkilön täytyy erilaisin keinoin todistella, että häneen voi luottaa? Yleensä se kai menee päinvastoin, että suhteessa lähtökohtana on luottamus, ja se menetetään vasta, jos tekee jotain mikä rikkoo luottamuksen.
Minun lähtökohtani on että en luota keneenkään ennenkuin olen saanut siitä jotain esimerkkiä. Esimerkiksi omissa suhteissani luotan mieheen joka sitoutuu suhteeseen, arvostaa toista ja käytöksellään osoittaa että valmis kestävään suhteeseen. En luottaisi enää ihmiseen joka kulkee juopottelemassa yömyötä. Miksi minun pitäisi? Minullakin on oikeus valita sellainen kumppani joka ei luusua epämääräisissä paikoissa.
Esimerkiksi jos uusi miesystäväni lähtee keikalle kavereiden kanssa, ottaa siellä pari kaljaa ja tulee keikan jälkeen kotiin niin se lisäisi luottamustani. Jos taas mies häviäisi keikan jälkeen 3 päiväksi eikä vastaisi kännykkään ja kysyttäessä missä olit yötä niin vastaus olisi en muista niin tämä ei lisäisi luottamustani. Et sinä tai kukaan muukaan tässä ketjussa saisi minua "luottamaan 100 %" tuollaiseen mieheen anteeksi vaan.
Ap:lla miehensä kanssa 6 v lapsi. Lie on ehtinyt saada todisteet että luotettava. Jos ei niin eropäätöksen olisi ehtinyt myös moneen otteeseen tehdä. Eli ei ketjun aiheena oleviin pirskeisiin liity yhtikäs mitenkään. -eri
Muistakaa tuplastandardit: jos nainen kieltää, niin se tervettä epäluuloisuutta, jos mies kieltää, niin se on sairasta kontrolloivaa mustasukkaisuutta.
Joillakin pariskunnilla on kumma, että jos molemmat ei lähde samaan illanviettoon, niin toinenkaan ei saa lähteä. Tätä olen nähnyt ihan omassa kaveripiirissäkin. Akka pitää miestä suhteessa vankina ja miehellä ei saa olla ikinä omia illanviettoja. Sitten jos akalle tulee jotain menoa kerran vuodessa, niin tämä panttivanki-mies on heti silloin ottamassa yhteyttä ja jos ei silloin hänen kanssaan illanvietto onnistu, niin hän pettyy kovasti, kun siihen meni se aniharvoin tuleva tilaisuus.
Kyllä olen jos en nyt kieltänyt niin kehottanut miettimään sitä että kannattaako pikkujouluihin lähteä. Syynä se että kun lapset oli pieniä eikä missään käyty niin mieheltä lähti mopo käsistä jo juhlien ensi metreillä. Eli oli aivan jäätävässä kaatokännissä siinä vaiheessa kun muut vasta söivät alkupaloja. Yhden kerran ei päässyt edes laivaan, mun piti pyytää isoveljeä hakemaan satamasta kotiin, matkaa 50 km suunta. Lisäksi ei ollut köyhä eikä kipeä, tiliotteesta näki että oli tilaillut varmaan puolelle baarille drinkkejä useamman kerran illan aikana. Se oli pienituloisille lapsiperheelle kiva ylläri kun miehen tili oli miinuksella kun lähdettiin jouluostoksille. No sittemmin kun ikää on tullut lisää ja juoma- ym tavat on siistiytyneet niin on saanut aivan vapaasti mennä ja tulla työpaikka hiluihin.
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin että vastauksissa erottuu selvästi ns maaseudulla asuvat. Ne joiden miehillä on sellainen työ että on aina ajettava autolla ja tulevat kotiin suorinta reittiä. Heillä ei ole mahdollisuutta ns after-work tilaisuuksiin osallistuminen joka on normaalia suurissa kaupungeissa asuvilla, jotka voivat tulla kotiin töistä muulla tavalla kuin autolla ajaen. Eli kaupunkilaisperheissä luotetaan siihen että toine käyttäytyy kunnolla vaikka on joskus after-work tilaisuuksia. Maalaiperheissä ei edes kerran vuodessa järjestettävien joulujuhlien kohdalla vaan estetään menemästä uhkaamalla ties millä.
Maaseudulla ei mielestäsi ole takseja, työnantajan järjestämää kyytiä tai selviä puolisoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Tottakai saisi jäädä! Ihan kuin minulla olisi joku veto-oikeus toisen pikkujouluihin. En hyväksyisi itsekään mitään kieltoja jos paikat olisi toisin eli minä lähdössä. Helpompi vaan ettei itse tarttisi lähteä hakemaan.
Onko tässä nyt ap:lla joku luottamuspula, miksei saisi jäädä yöksi?
Enpä kyllä minäkään luottaisi mieheen joka haluaa lähteä yksin pikkujouluihin jossa ollaan yötä. Luottamus pitää ansaita, mikä ihmeen hyve tämä on että pitää sinisilmäisesti luottaa?
Kunnon ihmiselläkin humalatilassa saattaa harkintakyky pettää ja tapahtuu pettämistä vaikka selvinpäin ei pettäisikään.
Muutenkaan mitkään ryyppybileet eivät enää kuulu elämään sen jälkeen kun on tehty lapsia.
Mitä tarkoitat sillä, että luottamus pitää ansaita? Onko lähtökohtana epäluottamus, ja sitten henkilön täytyy erilaisin keinoin todistella, että häneen voi luottaa? Yleensä se kai menee päinvastoin, että suhteessa lähtökohtana on luottamus, ja se menetetään vasta, jos tekee jotain mikä rikkoo luottamuksen.
Minun lähtökohtani on että en luota keneenkään ennenkuin olen saanut siitä jotain esimerkkiä. Esimerkiksi omissa suhteissani luotan mieheen joka sitoutuu suhteeseen, arvostaa toista ja käytöksellään osoittaa että valmis kestävään suhteeseen. En luottaisi enää ihmiseen joka kulkee juopottelemassa yömyötä. Miksi minun pitäisi? Minullakin on oikeus valita sellainen kumppani joka ei luusua epämääräisissä paikoissa.
Esimerkiksi jos uusi miesystäväni lähtee keikalle kavereiden kanssa, ottaa siellä pari kaljaa ja tulee keikan jälkeen kotiin niin se lisäisi luottamustani. Jos taas mies häviäisi keikan jälkeen 3 päiväksi eikä vastaisi kännykkään ja kysyttäessä missä olit yötä niin vastaus olisi en muista niin tämä ei lisäisi luottamustani. Et sinä tai kukaan muukaan tässä ketjussa saisi minua "luottamaan 100 %" tuollaiseen mieheen anteeksi vaan.
Ap:lla miehensä kanssa 6 v lapsi. Lie on ehtinyt saada todisteet että luotettava. Jos ei niin eropäätöksen olisi ehtinyt myös moneen otteeseen tehdä. Eli ei ketjun aiheena oleviin pirskeisiin liity yhtikäs mitenkään. -eri
Ohiksena: mitä ihmettä tarkoittaa lie on ehtinyt?
Alue: Aihe vapaa
Eikö edes vaikka työnantaja järjestääii vain kerran vuodessa pikkujoulut tai vastaavat juhlat vieraalla paikakunnalla (tavallisesti Helsinki jos pääkonttori siellä ) tai jossain kylpylässä tai laivalla? Noissa tilaisuuksissa on yleensä virallinen koulutusosuus joihin on pakko osallistua . Estätkö puolisoasi osallistumasta työpaikkasi koulutuksiinkin?