Saisiko teidän miehenne lähteä toiselle paikkakunnalle firman pikkujouluihin, jos siellä ollaan myös hotellissa yötä?

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt n 20 kertaa pikkujouluissa ja harrastanut seksiä jatkoilla 5 kertaa. Joten tietty epäluottamus on ihan tervettä.

Onko kumppaniksi tarttunut toinen pikkujouluihin osallistunut vai jatkoilta joku ulkopuolinen? Ei sillä että olisi eroa mahdollisen vakikumppanin osalta mutta tulevat kohtaamiset esim. työpaikalla :)

Me ei kummatkaan käydä yksin pikkujouluissa. On tosiaan nähty ja kuultu ihan tarpeeksi siitä, mitä kaikkea niissä tapahtuu ja mikä on "sallittua" pikkujouluissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori vaan, mutta pettämään sinne pikkujouluihin mennään, nähty niiiiiin monta kertaa.

Sori vaan, mutta en ole ikinä pettänyt pikkujouluissa, vaikka olen monissa ollut.

Kuulunet sitten siihen uskolliseen 1 %:iin.

En kieltäisi. Miehen työpaikka on 90km:n päässä, mutta työnantaja ei maksa hotellia tai kuljetusta niille jotka tulevat pitkän matkan päästä joten mies ei sitten osallistu ollenkaan. Ei ole koskaan osallistunut. Pienen työporukan kanssa oli laivalla kun käyttivät saamansa palkkion. Mä vain annoin listan mitä tuoda laivalta. :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on yhtäältä mielenkiintoista luettavaa, toisaalta hieman surullista. Ajatella kaikkia niitä suhteita, joissa lähtökohta on, että 100% luottamusta ei ole olemassakaan ja aina on sellainen pieni kyräilyn ja epäilyksen ilmapiiri. Että aikuiset ihmiset "kieltävät" puoliskoaan menemästä jonnekin. Ohhoijaa. Sääliksi käy.

Sinäkö 100% uskot siihen että kukaan ihminen ei ikinä petä, että missään ei ikinä tapahdu pettämistä? Että kaikki pettäminen on vain kuvitelmaa tai satua? 

Että esim. tämä tutkimus on satua: Parisuhteensa melko onnelliseksi tuntevista miehistä joka viides ja naisista joka kymmenes on pettänyt kumppaniaan.

https://yle.fi/uutiset/3-9272405

Sinua taitaa pelottaa niin paljon että kiellät tosiasiat ja elät harhassa. Et ole oikein nähnyt maailmaa, etkä edes lukenut ihmiskohtaloita. Olet elänyt pumpulissa.

Totuus on se että keneenkään ihmiseen et voi luottaa 100%. Et omaan kumppaniin, et lapseen, vanhempaan, parhaaseen lapsuuden ystävään tai keneenkään. Kun suhde on vuosikymmeniä pitkä, ihminen ehtii muuttua tai vaikka sairastua, esim. mielenterveys voi heilahtaa niin että kiltistä kotiäidistä tulee hurjasteleva seksipeto tai voi kääntyä eri uskontoon ja ottaa sieltä uuden kumppanin.

Ainoa johon voit 100 % luottaa on lemmikkieläin.

Niin, on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa ihmissuhteessa kuin ihmissuhteessa: joko se, että perustana on lähtökohtainen luottamus, tai sitten perustana on lähtökohtainen epäilys. Mutta jos lähtökohta on, että toiseen ei voi luottaa 100%, silloin käytännössä tarkoitetaan, että toiseen ei luota lainkaan - tai ehkä tällaisessa tapauksessa, että itse ei vaan luota koskaan kehenkään.

Miksi pitäisi luottaa keneenkään 100 %, tuohan on ihan täyttä hulluutta...ei keheenkään voi luottaa 100 % se vaan on totuus, ihan kuka tahansa voi tehdä sinulle ihan mitä tahansa, ei siinä auta se että "olet luottanut 100%". 

Kerron siis ihan kokemuksesta. Luotin 30 vuotta kestäneeseen ystävääni, sielunsisareeni 100 %. Tiesin 100 % että häneen voin luottaa koko elämäni ajan, ketään niin läheistä ihmistä ei voi olla. Siteemme on luja. Sitten tulikin jotain mikä muutti hänet minua ja muita vastaan. Vajosin hirveään synkkyyteen, en voinut kuvitella elämääni ilman häntä. 5 vuotta surin totaalisesti kunnes sairastuin vakavasti fyysiseen sairauteen. 

Kadun että panostin elämästäni niin paljon häneen 30 vuoden ajan. Kadun että surin niin paljon että sairastuin. Kadun että en panostanut muihin ihmisiin ja elämään enemmän.

Sanon vaan että ei kannata omaa elämää rakentaa yhden ihmisen varaan, se voi romahtaa milloin tahansa.

Sitten ihan parisuhteessa pettämistä olen nähnyt, sekään ei niin paha ole mielestäni kuin luottamuksen pettäminen. Pettäminen on aika luonnollinen asia, mutta itse en vaan enää jaksa sellaista katsella.

Sinun koko elämä oli yhden ystävyyssuhteen varassa? Vaikea uskoa. Parisuhteessa on yleensä yhteinen asunto, asuntolaina ja yhteiset lapset, mitä ystävyyssuhteissa ei ole. Parisuhteen loppuminen aiheuttaa paljon enemmän kaikenlaista ylimääräistä mitä ystävyyssuhteen loppuminen.

Itse luotan puolisooni täysin siihen asti kun luottamus jostain syystä menee. Luotan ystäviini sen suhteen, että he eivät juorua minun henkilökohtaisia asioita eteenpäin. Kaikkiin muihin suhtauden terveellä epäluulolla. En solmi uutta työsopimusta suullisesti vaan vaadin kirjallisen työsopimuksen. En myy polkupyörääni tuntemattomalle siten, että hän maksaa sen seuraavalla viikolla.

6-vuotiaan kanssa sitten ajelisit liukkailla ja keskellä yötä? On siinäkin idea. Trollina melko vaatimaton yritys.

Vierailija kirjoitti:

Sori vaan, mutta pettämään sinne pikkujouluihin mennään, nähty niiiiiin monta kertaa.

Minä menen nauttimaan ilmaisista syömisistä, juomisista ja muusta ohjelmasta, jos työnantaja on sellaista hommannut. Jos tiedossa on säästöbudjetin ruoka, niin silloin pysyn kotona.

Käsite ”firman pikkujoulut” on jo valmiiksi latautunut. Sen verran paljon nähnyt pettämistä nimenomaan työkavereiden kesken, että suosittelisin tervettä epävarmuutta ihan kaikille. Mielestäni ei ole sama asia käydä muuten vain viihteellä tai olla yötä poissa kuin irroitella firman pikkujouluissa. Tuttavapiirissäni kaksi henkilöä on tänä vuonna pettänyt työkaverin kanssa. Just saying.

Tässä se kuuluisa ihmistuntemus on tärkeää. Jos tietää, että kumppani ei ole pettäjätyyppiä, niin puolison voi päästää hyvin mielin pikkujouluihin. Esim itselläni ei ole tullut mieleenikään pettää vaimoa, vaikka seksi rehellisesti sanoen olisi ollut tarjolla miltei jokaisessa pikkujouluissa.

Sen sijaan jos puolisolla on maine panna kaikkea mikä liikkuu, niin pikkujoulut on se paikka jossa kerran vuodessa pääsee naimaan hyvin pienellä vaivalla.

Kiltti aina kotona viihtyvä mieheni joi vastaavassa tilanteessa jalat altaan ja sekoili niin, että erosimme myöhemmin. Ehkä hyvä, että asia tuli ilmi yönylipikkujouluissaan.

Ei lähtisi. Ei ole ilmaisen alkon tai horatsujen perään.

Kuinka moni on pannut työkaveria pikkujouluissa? Tai todistanut kuin kollegat ovat näin tehneet?

Jos minä kuulisin että oma naiseni kysyisi vauva.fiistä lupaa mun menoihin että sallitaanko ne niin jättäisin tällaisen naisen välittömästi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on yhtäältä mielenkiintoista luettavaa, toisaalta hieman surullista. Ajatella kaikkia niitä suhteita, joissa lähtökohta on, että 100% luottamusta ei ole olemassakaan ja aina on sellainen pieni kyräilyn ja epäilyksen ilmapiiri. Että aikuiset ihmiset "kieltävät" puoliskoaan menemästä jonnekin. Ohhoijaa. Sääliksi käy.

Sinäkö 100% uskot siihen että kukaan ihminen ei ikinä petä, että missään ei ikinä tapahdu pettämistä? Että kaikki pettäminen on vain kuvitelmaa tai satua? 

Että esim. tämä tutkimus on satua: Parisuhteensa melko onnelliseksi tuntevista miehistä joka viides ja naisista joka kymmenes on pettänyt kumppaniaan.

https://yle.fi/uutiset/3-9272405

Sinua taitaa pelottaa niin paljon että kiellät tosiasiat ja elät harhassa. Et ole oikein nähnyt maailmaa, etkä edes lukenut ihmiskohtaloita. Olet elänyt pumpulissa.

Totuus on se että keneenkään ihmiseen et voi luottaa 100%. Et omaan kumppaniin, et lapseen, vanhempaan, parhaaseen lapsuuden ystävään tai keneenkään. Kun suhde on vuosikymmeniä pitkä, ihminen ehtii muuttua tai vaikka sairastua, esim. mielenterveys voi heilahtaa niin että kiltistä kotiäidistä tulee hurjasteleva seksipeto tai voi kääntyä eri uskontoon ja ottaa sieltä uuden kumppanin.

Ainoa johon voit 100 % luottaa on lemmikkieläin.

Voi myös käydä niin, että saunakaljasta lipsahtaa päihderiippuvuus, 10% kansasta on päihderiippuvaisia. Voi alkaa peliriippuvuus pasianssista, peliongelmaisia on 1,4% suomalaisista. Voi myös kaatua pyörällä ja kuolla.

En siltikään kiellä puolisolta saunaolutta, pasianssia tai pyöräilyä kuten en pikkujoulujakaan. Aikuinen ihminen tekee omat päätöksensä ja minun tulee luottaa siihen, että päätökset ovat fiksuja. Jos epäilystä muusta tulee pitää siitä keskustella, mieluummin eroaisin, kun alkaisin kyttämään ja epäilemään.

Mikä tahansa tilanne voi johtaa mihin tahansa lopputulokseen, vaikka se, että kiellän pikkujoulut ja mies lähtee viemään roskia ja sillä reissulla kohtaa naapurin Marjatan viimeistä päivää kylässä olevan siskon ja rakastuu häneen silmittömästi ja muuttaa tämän kanssa Australiaan. Jos olisi ollut ollut pikkujouluissa yötä, olisi Marjatan sisko ehtinyt palata kotiin, eikä olisi he ikinä kohdanneet.

Noh, minä vaan olen kokenut ja nähnyt elämässäni niin paljon että en edes alkaisi seurustelemaan miehen kanssa joka ottaisi saunakaljaa vaan ottaisin mieluummin raittiin miehen. En myöskään alkaisi seurustelemaan miehen kanssa jota joutuisin epäilemään ja kyttäämään vaan eroaisin.

Jos olisit nähnyt elämää enemmän tietäisit että pettämistä tapahtuu enempi juopotellessa kuin roskien vientireissulla. Se minusta olisikin ok että reilusti kertoisi että nyt on rakastunut ja muuttaa naisen perässä Australiaan. Reilu juttu. Mutta eri asia olisi salamyhkäiset ryyppyreissut eri kaupunkeihin.

Lenkillä käydessäni varon myös kaikkia vaaroja.

Itselleni on ihan normaalia varoa asioita ja ennakoida.

Luottaisin hyväluonteiseen mieheen joka ei ryyppää ja biletä 99% ja sinkkumaista elämää haluavaan ryyppäävään ja bilettävään mieheen 10 %.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt n 20 kertaa pikkujouluissa ja harrastanut seksiä jatkoilla 5 kertaa. Joten tietty epäluottamus on ihan tervettä.

Onko kumppaniksi tarttunut toinen pikkujouluihin osallistunut vai jatkoilta joku ulkopuolinen? Ei sillä että olisi eroa mahdollisen vakikumppanin osalta mutta tulevat kohtaamiset esim. työpaikalla :)

Samoissa tiloissa pikkujouluja juhlineet. Usein pikkujoulut on järjestetty isossa hotellissa, jossa samaan aikaan on ollut muidenkin firmojen pikkujoulut. Ns. ristiinnaiminen on siistimpää, kun ei tarvii töissä asiaan palata. Vaikka kyllä sekin on hoitunut.

Vierailija kirjoitti:

Tässä se kuuluisa ihmistuntemus on tärkeää. Jos tietää, että kumppani ei ole pettäjätyyppiä, niin puolison voi päästää hyvin mielin pikkujouluihin. Esim itselläni ei ole tullut mieleenikään pettää vaimoa, vaikka seksi rehellisesti sanoen olisi ollut tarjolla miltei jokaisessa pikkujouluissa.

Sen sijaan jos puolisolla on maine panna kaikkea mikä liikkuu, niin pikkujoulut on se paikka jossa kerran vuodessa pääsee naimaan hyvin pienellä vaivalla.

Olin itse aiemmin se, joka pani kaikkea mikä liikkuu. En ole kuitenkaan pettänyt 10 vuoden suhteen aikana. Sen sijaan tuttavani, joka ”ei ole pettäjätyyppiä” sortui työkaveriinsa keväällä. Hänet ajoi pettämiseen puhumattomuus kotona. Työpaikalta löytyi helposti ja läheltä lohduttaja.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni on pannut työkaveria pikkujouluissa? Tai todistanut kuin kollegat ovat näin tehneet?

En ole koskaan. Tasan kerran n. 15 vuotta sitten oli tilanne, kun ihan umpitunnelissa olevat työkaverit nuoleskelivat toisiaan. Molemmat siis naimisissa olevia pienten lasten vanhempia ja heillä oli jo paljon ennen pikkujouluja jotain jännitteitä keskenään. Ei sitä työyhteisössäkään kovin hyvällä katsottu ja olivat häpeissään. Tuo nainen myös yllättäen siirtyi toiselle työpisteelle. Olen siis todella monissa pikkujouluissa ollut ja tasan kerran tuollaista nähnyt.

Jos entisissä suhteissa on petetty niin ei niitä kipuja kannata seuraavaan suhteeseen kantaa, silloin on parempi elää sinkkuna. En ikinä olisi suhteessa jos omiin menoihin pitäisi kysellä lupaa. Tottakai ajasta sovitaan etukäteen eikä lähdetä ilmoittamatta mutta jos joku kieltäisi menemästä niin eroa se tietäisi.

Kysymyksen asettelu on väkivaltaa. Yrität kontrolloida puolisosi menoja, se ei ole ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Tottakai saisi jäädä! Ihan kuin minulla olisi joku veto-oikeus toisen pikkujouluihin. En hyväksyisi itsekään mitään kieltoja jos paikat olisi toisin eli minä lähdössä. Helpompi vaan ettei itse tarttisi lähteä hakemaan. 

Onko tässä nyt ap:lla joku luottamuspula, miksei saisi jäädä yöksi?

Enpä kyllä minäkään luottaisi mieheen joka haluaa lähteä yksin pikkujouluihin jossa ollaan yötä. Luottamus pitää ansaita, mikä ihmeen hyve tämä on että pitää sinisilmäisesti luottaa?

Kunnon ihmiselläkin humalatilassa saattaa harkintakyky pettää ja tapahtuu pettämistä vaikka selvinpäin ei pettäisikään. 

Muutenkaan mitkään ryyppybileet eivät enää kuulu elämään sen jälkeen kun on tehty lapsia.

Mitä tarkoitat sillä, että luottamus pitää ansaita? Onko lähtökohtana epäluottamus, ja sitten henkilön täytyy erilaisin keinoin todistella, että häneen voi luottaa? Yleensä se kai menee päinvastoin, että suhteessa lähtökohtana on luottamus, ja se menetetään vasta, jos tekee jotain mikä rikkoo luottamuksen.

Minun lähtökohtani on että en luota keneenkään ennenkuin olen saanut siitä jotain esimerkkiä. Esimerkiksi omissa suhteissani luotan mieheen joka sitoutuu suhteeseen, arvostaa toista ja käytöksellään osoittaa että valmis kestävään suhteeseen. En luottaisi enää ihmiseen joka kulkee juopottelemassa yömyötä. Miksi minun pitäisi? Minullakin on oikeus valita sellainen kumppani joka ei luusua epämääräisissä paikoissa.

Esimerkiksi jos uusi miesystäväni lähtee keikalle kavereiden kanssa, ottaa siellä pari kaljaa ja tulee keikan jälkeen kotiin niin se lisäisi luottamustani. Jos taas mies häviäisi keikan jälkeen 3 päiväksi eikä vastaisi kännykkään ja kysyttäessä missä olit yötä niin vastaus olisi en muista niin tämä ei lisäisi luottamustani. Et sinä tai kukaan muukaan tässä ketjussa saisi minua "luottamaan 100 %" tuollaiseen mieheen anteeksi vaan.