Naiset ja yliajattelu
Olen tapaillut jonkin aikaa mukavaa naista. Hänellä on aiemmasta liitostaan teini-ikäiset lapset, jotka ovat vuoroviikoin isällään.
Lapsivapaana viikkona vietämme paljon aikaa yhdessä ja olemme rakastuneita. Mutta sitten ne toiset viikot....
Nainen muuttuu, viileäksi, etäiseksi ja välillä jotenkin oudoksi. Hän miettii kaikenlaisia juttuja, mielestäni ihan epäoleellisiakin, ja tunnustaa myös itse yliajattelevansa. Sitten kun viikko vaihtui, niin aurinko paistaa taas ja kaikki on ihanaa.
Kertokaahan, onko tällainen yleistäkin tuoreessa parisuhteessa? Miehet, ovatko kumppaninne joskus käyttäytyneet samoin? Naiset, tunnustatteko itse olevanne tai olleenne joskus samanlaisia?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Tavatkaa lapsivapailla pelkästään nyt alkuun.
Niinhän me lähes poikkeuksetta teemmekin, mutta viestittelemme kuitenkin päivittäin. Ja niissä lapsiviikkojen viesteissä on usein kertaluokkaa ikävämpi tai ainakin viileämpi sävy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavatkaa lapsivapailla pelkästään nyt alkuun.
Niinhän me lähes poikkeuksetta teemmekin, mutta viestittelemme kuitenkin päivittäin. Ja niissä lapsiviikkojen viesteissä on usein kertaluokkaa ikävämpi tai ainakin viileämpi sävy.
Ap
Kuulostaa lähinnä siltä että se lasten läsnäolo ja arki kuormittaa ja/tai provosoi ajattelemaan elämän asioita enemmän. Hankala sanoa kun ei ihmistä tiedä mutta olen itse paljon nuoremmille lapsille olevana viikonloppuäitinä huomannut että lasten paikalla ollessa tulee huomattavasti enemmän ajateltua sitä miten ero ja kaikki muu siitä aiheutunut sotku on vaikuttanut ja tulee vaikuttamaan lapsiin. Uuden kumppanin kanssa ollessa voi unohtaa kaiken sen edes hetkeksi.
Ja ihan siltä varalta että joku alkaa aukoa päätään, mies jätti koska "ei halua enää parisuhdearkea" ja otti lapset.
Yksi yliajattelun alue taitaa olla "oma aika ja tila". Eli kun on tottunut jo vuosia olemaan ilman miestä ja lapsivapailla viikoilla "omassa seurassaan", niin sen asian miettiminen, että onko sittenkään valmis luopumaan omasta tilastaan.
Miehen logiikkani taas tässä kohtaa ihmettelee, että miksi lähteä seuranhakuun, ellei haluakaan kumppania?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yksi yliajattelun alue taitaa olla "oma aika ja tila". Eli kun on tottunut jo vuosia olemaan ilman miestä ja lapsivapailla viikoilla "omassa seurassaan", niin sen asian miettiminen, että onko sittenkään valmis luopumaan omasta tilastaan.
Miehen logiikkani taas tässä kohtaa ihmettelee, että miksi lähteä seuranhakuun, ellei haluakaan kumppania?
Ap
Ei ilmeisesti kelpuuta sinua. Seuraava!
Vierailija kirjoitti:
Yksi yliajattelun alue taitaa olla "oma aika ja tila". Eli kun on tottunut jo vuosia olemaan ilman miestä ja lapsivapailla viikoilla "omassa seurassaan", niin sen asian miettiminen, että onko sittenkään valmis luopumaan omasta tilastaan.
Miehen logiikkani taas tässä kohtaa ihmettelee, että miksi lähteä seuranhakuun, ellei haluakaan kumppania?
Ap
"Miksi lähteä seuranhakuun ellei haluakaan kumppania?"
Tämänkinkö naisen olisi pitänyt ehtiä (yli)ajatella puolestasi ennen kuin ehtii mitään konkreettista tehdä?
Sinulla on ongelma ja se on naismakusi. Haluat täydellisen naisen joka ennustaa tulevaisuutta ja tekee sen aina omasta näkövinkkelistäsi oikein 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavatkaa lapsivapailla pelkästään nyt alkuun.
Niinhän me lähes poikkeuksetta teemmekin, mutta viestittelemme kuitenkin päivittäin. Ja niissä lapsiviikkojen viesteissä on usein kertaluokkaa ikävämpi tai ainakin viileämpi sävy.
Ap
Hän on kuormittunut. Jos ei ole yhtään lepohetkeä, niin ei silloin pysty hempeilemään.
Vierailija kirjoitti:
Yksi yliajattelun alue taitaa olla "oma aika ja tila". Eli kun on tottunut jo vuosia olemaan ilman miestä ja lapsivapailla viikoilla "omassa seurassaan", niin sen asian miettiminen, että onko sittenkään valmis luopumaan omasta tilastaan.
Miehen logiikkani taas tässä kohtaa ihmettelee, että miksi lähteä seuranhakuun, ellei haluakaan kumppania?
Ap
Voihan sitä haluta asioita jotka ei sovi aina yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Yksi yliajattelun alue taitaa olla "oma aika ja tila". Eli kun on tottunut jo vuosia olemaan ilman miestä ja lapsivapailla viikoilla "omassa seurassaan", niin sen asian miettiminen, että onko sittenkään valmis luopumaan omasta tilastaan.
Miehen logiikkani taas tässä kohtaa ihmettelee, että miksi lähteä seuranhakuun, ellei haluakaan kumppania?
Ap
Oma aika/tila ja parisuhteessa oleminen eivät sulje toisiaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavatkaa lapsivapailla pelkästään nyt alkuun.
Niinhän me lähes poikkeuksetta teemmekin, mutta viestittelemme kuitenkin päivittäin. Ja niissä lapsiviikkojen viesteissä on usein kertaluokkaa ikävämpi tai ainakin viileämpi sävy.
Ap
Miksi pitää viestitellä lapsiviikoilla? Lapsissa ja töissä riittää hommia ihan riittämiin, sitten pitää vielä vastata oikealla sävyllä ihanasti ikisinkun poikamiehen herutteluihin? Muuten on ikävä ihminen?
Miksi taas v i t u n NAISET, kun kyseessä on yksittäinen nainen?????
Tavatkaa lapsivapailla pelkästään nyt alkuun.