Kertokaa Instagramin idea. Siis kerrotaan kuvin kaikesta mitä elämässä tapahtuu? Ketä se kiinnostaa? Miksi niin tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Idea on kasvattaa pääomaa fecebookille.

Fecesbook :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sua kiinnosta esim. ystäviesi tai sukulaistesi elämä?

Puhun mieluummin puhelimessa kuin katson jotain kaikille suunnattua lavastettua kuvaa.

Ai, pitää valita jompikumpi? Mä teen molempia ja lisäksi vielä lähettelen viestejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen idea on tykkäysten ja huomion haku. 99% siellä olevista kuvista on itsestä otettuja kuvia ja hyvä että alla ei lue että katsokaa ja tykätkää kaikki minusta mutta mitään negatiivista en siedä

Tuntuu, että otat jotenkin vakavasti tuon instagramin. Että se olisi joku valtava osa elämää. Mulle se on vain sellainen hyvän mielen juttu: laitan sinne kuvia omasta elämästä, joskus kirjoitan jotain ajatuksia. Musta on kiva seurata läheisten tekemisiä siellä. Seuraan myös harrastuksiini ja erilaisiin kuva-aiheisiin keskittyviä tilejä. Miksi mun pitäisi keksiä niistä jotain negatiivista sanottavaa? 

Älä syyllistä asiasta mikä ei ole totta, poistin kaikki somet syksyllä 2018 kun en tarvitse elääkseni positiivista huomioo muilta. Itse en ole niin utelias ihminen että stalkkaisin läheisten elämää. Rehellisyys on rehellisyyttä ja itse puhun aina totta vaikka se kuinka satuttaisi kuuntelian tunteita

Kysyn vielä, miksi toisille ihmisille pitää välttämättä puhua kaikki omat tunteet julki. Esim. jos mä näen jonkin asian, josta en erityisesti pidä, suurimmassa osassa tapauksista asia on sellainen, ettei se vaadi minkäänlaista kommentoimista tai toimenpidettä. Joskus vaatii, esim. jos joku käyttäytyy huonosti tai kiusaa. Mutta jos vaikkapa jollakulla on mun mielestä ruma vaate, niin pitäisikö mun mielestäsi kommentoida, että onpa ruma vaate? Jos pitäisi, miksi? 

Joo, tätä minäkään en ymmärrä. Autistina olen raatorehellinen. Hölmönä luen muiden Ihana, Kaunis jne kommentteja, kun itse näen reilusti muokatun kuvan (ylimeikatusta) henkilöstä, jota en tunnistaisi samaksi livenä. Enkö saa laittaa vilpitöntä, rehellistä kommenttia? Tuntuu, että postaukset ovat pelkkää kehujen kalastelua. Oma pää ei kestä feikkiä epärehellisyyttä.

Mä kirjoitin tilanteesta, jossa itse näen jotain, joka ei ole mun mielestä kivan näköistä ja jätän kommentoimatta. Miksi mun pitäisi kommentoida? Mitä saavutetaan sillä kommentilla, jossa kerrotaan, että mun mielestä tää on ruma? Miksi se oma mielipide on niin arvokas, että se pitää kertoa toiselle, vaikka toinen pahoittaisi mielensä? Mikä on tässä kohtaa sen "raatorehellisyyden" arvo? Mitä sillä saavutetaan?

Mä en osaa sanoa noista tilanteista, joissa joku muokkaa kuviaan ja muut kilvan kehuvat, koska mun somessa ei tuollaista ilmiötä esiinny.

Miksi niitä kuvia laitetaan, jos vain "oikeat" kommentit on sallittuja?

Mikä arvo niillä feikeillä lässynlässyn kommenteilla on?

Mikä arvo ja tarkoitus on niillä feikeillä kuvilla?

Matkiiko postaajat jotain MAINOSKUVIA, joissa yritetään vahvasti editoiduilla kuvilla MYYDÄ tuotteita ja elämyksiä?

Miksi ihmeessä? Eikö todellinen, realistinen kuva kelpaa?

Miksi kiiltokuvia elämästä?

Tekeekö todellisuus kipeää?

Tätä kyllä sietää pohtia. Esitellään valheellista kiiltokuvaelämää, valitaan kuvat, kuvakulmat, filtterit, muokataan, runoillaan höpötekstejä. Miksi? Käsi sydämellä; kenellä on vilpitön tavoite ”jakaa osaamista ja tietoa”? Kuka postaa ilman ajatusta että katsokaa miten erinomainen, ihailkaa, kadehtikaa! Ihan rehellisesti?!?

Ja sitten ahdistutaan kun salaillaan niitä, kun oma elämä ei ole yhtä upeaa. Vaikka tiedetään ettei ne ole totta, kaihertaa kuitenkin mielessä että mitä jos onkin? Kaikkien muiden elämä on täydellistä paitsi minun. Tämähän on tutkitusti nuorten naisten ahdistuksen juurisyy. Some, insta.

Onko järkeä? Ei ole.

Mä seuraan todella paljon tilejä, joilla jaetaan osaamista ja tietoa. Esimerkki: @mwhevospalvelut

Omista kuvistani on vaikea saada esiin sitä kulmaa, että katsokaa, miten erinomainen olen. Mun kuvat kiinnostaa ihmisiä, jotka tunnen. Siellä on paljon kuvia hevosista ja koirasta, sitten löytyyy maisemakuvia, kuvia perheestä ja ystävistä. Vaikea ymmärtää, miten joku kadehtisi mun tavallista elämää. Autatko ymmärtämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä on sellaiset ihmiset esillä jotka ajattelee että minä olen jotenkin erikoinen ja muita varmasti kiinnostaa. Itse kun en ole sellainen niin ei sovi minulle ollenkaan. Pakkohan siellä ei onneksi olekaan olla!

Miksi ajattelet, että pitää ajatella olevansa erikoinen, että sopii instagramiin? Suurin osa ihmisistä jakaa siellä aivan samanlaisia asioita. Kiinnostavan niistä voi tehdä esim. se, että 1) on joku suhde ihmiseen, joka jakaa siellä asioita, on siis kiinnostunut hänen tekemisistään tai 2) ihmisellä on joku taito tai tietoa jostain aihepiiristä, ja hän käyttää alustaa näiden asioiden jakamiseen.

No en jaksa uskoa että minun normaalit hommani ketään kiinnostaisivat. Olen sitä ikäpolvea että en ole tottunut kaikkea kuvaamaan ja jakamaan, en vain ajattele siltä kulmalta että tästäkin puuroannoksesta tai villasukasta pitää joku julkaisu vääntää.

Ja kun ihan rehellisiä ollaan, onhan se 99,9% kiiltokuvaa ja ihan suoranaista valetta mitä sinne tungetaan. Kaikki eivät vain sellaista jaksa tai halua.

Miksi sinä sitten käytät itse instagramia, jos et ole kiinnostunut postaamaan itse sinne mitään etkä seuraamaan mitä muut sinne postaavat?

En käytä instagramia, olen käynyt sen katsomassa ja totesin ettei sovi minulle. Niinkuin tuossa olinkin kirjoittanut, mutta ei ollut kuvaa ja hästägiä niin ehkä jäi sinulta huomaamatta?

Et käytä instagramia itse, olet käynyt vain katsomassa, mutta silti olet sen sisällöstä niin kattavasti perillä, että voit _rehellisesti_ väittää, että 99,9% sen sisällöstä on valhetta?

Miten tämä on mahdollista? Kerrotko? Minä kun olen luontokuvaharrastukseni tiimoilta käyttänyt instagramia säännöllisesti jopa useita kertoja viikottain vuodesta 2013 asti, enkä uskalla väittää, että olisin tänä aikana tutustunut edes puoleen sen sisällöstä. Mutta sinä siis olet niin taitava (ja varsinkin rehellinen) että olet huomattavasti vähäisemmällä käytöllä ehtinyt tutustumisella instagramin koko sisältöön ja laskemaan oikein prosentit, kuinka suuri osuus siitä on totta ja kuinka suuri osuus valhetta!

Mä käytän Instaa kuvien katsomiseen ja jakamiseen; seuraan pääasiassa erilaisia puutarha- ja luontotilejä. Itse myös jaan kuvia samoista aiheista. Instagram on mule myös muistio; kirjaan sinne ylös mitä ja missä kohtaa kasvimaalla on kasvanut, mitä kukkasipuleita olen minnekin laittanut jne. Auttaa seuraavan vuoden suunnittelussa. 

Vierailija kirjoitti:

Sen idea on tykkäysten ja huomion haku. 99% siellä olevista kuvista on itsestä otettuja kuvia ja hyvä että alla ei lue että katsokaa ja tykätkää kaikki minusta mutta mitään negatiivista en siedä

Mun mielestä just tän takia nykyinen tykkäysten piilottaminen on hyvä ominaisuus. Silloin olennaista ei ole ne tykkäykset vaan se kuva. Tuo ominaisuus voisi olla ihan automaattisena kaikilla niin loppuisi se tykkäysten ja huomion kerjääminen ainakin suurimmilta osin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sua kiinnosta esim. ystäviesi tai sukulaistesi elämä?

Ei minua ainakaan kiinnosta. Tuskin ketään oikeasti kiinnostaa. Seuraan politiikkaa, sisustus, taloutta ja vaatetrendejä jne.

Tietenkin mua kiinnostaa, mitä ystävilleni kuuluu. Eihän ne muuten olis mun ystäviä.

En postaa Instagramiin mitään, mutta seuraan paljon sivuja. Seuraan monia luontokuvaajia, etenkin lintuaiheisia, sekä suomalaisia että ulkomaalaisia. Seuraan maisemakuvia maasta, johon on haaveena maskustaa. Seuraan hevosia, joita harrastan (tietty rotu). Ja muita randomeita maisemakuvia, tykkään tietystä tyylistä.

Ihmisiä en seuraa ollenkaan, en tykkää ihmisistä. Mahtavaa kun saa katsella kauniita kuvia kaikesta muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen idea on tykkäysten ja huomion haku. 99% siellä olevista kuvista on itsestä otettuja kuvia ja hyvä että alla ei lue että katsokaa ja tykätkää kaikki minusta mutta mitään negatiivista en siedä

Tuntuu, että otat jotenkin vakavasti tuon instagramin. Että se olisi joku valtava osa elämää. Mulle se on vain sellainen hyvän mielen juttu: laitan sinne kuvia omasta elämästä, joskus kirjoitan jotain ajatuksia. Musta on kiva seurata läheisten tekemisiä siellä. Seuraan myös harrastuksiini ja erilaisiin kuva-aiheisiin keskittyviä tilejä. Miksi mun pitäisi keksiä niistä jotain negatiivista sanottavaa? 

Älä syyllistä asiasta mikä ei ole totta, poistin kaikki somet syksyllä 2018 kun en tarvitse elääkseni positiivista huomioo muilta. Itse en ole niin utelias ihminen että stalkkaisin läheisten elämää. Rehellisyys on rehellisyyttä ja itse puhun aina totta vaikka se kuinka satuttaisi kuuntelian tunteita

Ai, sä olet näitä ihmisiä joka sanoo "rehellisen" ja "suoran" mielipiteensä, vaikka sitä ei edes kysyttäisi?

Kyllä se enemmän vahvistuksen hakeminen ole. Itse en ole about viisi vuotta mitään laittanut sinne. Huomasin, että on ihan helppo omallakin muuttua sellaiseksi huomion-nälkäseksi. Ei ole hyvä mt:lle mun mielestä, kuten tinderkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se enemmän vahvistuksen hakeminen ole. Itse en ole about viisi vuotta mitään laittanut sinne. Huomasin, että on ihan helppo omallakin muuttua sellaiseksi huomion-nälkäseksi. Ei ole hyvä mt:lle mun mielestä, kuten tinderkin.

Onko sinulla aina tapana yleistää omat kokemuksesi koskemaan kaikkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöytäkoneessa se ei toimi ja puhelimessa kuluttaa liikaa akkua, eikä ajatus tunnu kivalta että seuraa jotakuta joka mahdollisesti tietää tai ei tiedä kyttäämisestä, ja muutoinkin ähky kuvallisesta informaatiosta kun se on vain osa totuutta ja kovin helposti manipuloitavissa.

Mitä horiset,toimiihan se pöytäkoneessakin! Eikä kuluta akkua puhelimessa kun muistat sulkea sen lopuksi!

Eikä se ole mitään kyttäämistä,kaikki ovat laittaneet kuvansa sinne tietoisesti.

JOS ei halua kuin kavereitten/sukulaisten katsovan,silloin voi tilin laittaa yksityiseksi.

Eikä kaikki manipuloi kuviaan,mä ainakin laitan ihan raatorehellistä kuvaa sinne!

Kyllä niin oletin että toimisi, mutta hyppelehtii ja kaatuu lopuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen idea on tykkäysten ja huomion haku. 99% siellä olevista kuvista on itsestä otettuja kuvia ja hyvä että alla ei lue että katsokaa ja tykätkää kaikki minusta mutta mitään negatiivista en siedä

Tuntuu, että otat jotenkin vakavasti tuon instagramin. Että se olisi joku valtava osa elämää. Mulle se on vain sellainen hyvän mielen juttu: laitan sinne kuvia omasta elämästä, joskus kirjoitan jotain ajatuksia. Musta on kiva seurata läheisten tekemisiä siellä. Seuraan myös harrastuksiini ja erilaisiin kuva-aiheisiin keskittyviä tilejä. Miksi mun pitäisi keksiä niistä jotain negatiivista sanottavaa? 

Älä syyllistä asiasta mikä ei ole totta, poistin kaikki somet syksyllä 2018 kun en tarvitse elääkseni positiivista huomioo muilta. Itse en ole niin utelias ihminen että stalkkaisin läheisten elämää. Rehellisyys on rehellisyyttä ja itse puhun aina totta vaikka se kuinka satuttaisi kuuntelian tunteita

Kysyn vielä, miksi toisille ihmisille pitää välttämättä puhua kaikki omat tunteet julki. Esim. jos mä näen jonkin asian, josta en erityisesti pidä, suurimmassa osassa tapauksista asia on sellainen, ettei se vaadi minkäänlaista kommentoimista tai toimenpidettä. Joskus vaatii, esim. jos joku käyttäytyy huonosti tai kiusaa. Mutta jos vaikkapa jollakulla on mun mielestä ruma vaate, niin pitäisikö mun mielestäsi kommentoida, että onpa ruma vaate? Jos pitäisi, miksi? 

Joo, tätä minäkään en ymmärrä. Autistina olen raatorehellinen. Hölmönä luen muiden Ihana, Kaunis jne kommentteja, kun itse näen reilusti muokatun kuvan (ylimeikatusta) henkilöstä, jota en tunnistaisi samaksi livenä. Enkö saa laittaa vilpitöntä, rehellistä kommenttia? Tuntuu, että postaukset ovat pelkkää kehujen kalastelua. Oma pää ei kestä feikkiä epärehellisyyttä.

Mä kirjoitin tilanteesta, jossa itse näen jotain, joka ei ole mun mielestä kivan näköistä ja jätän kommentoimatta. Miksi mun pitäisi kommentoida? Mitä saavutetaan sillä kommentilla, jossa kerrotaan, että mun mielestä tää on ruma? Miksi se oma mielipide on niin arvokas, että se pitää kertoa toiselle, vaikka toinen pahoittaisi mielensä? Mikä on tässä kohtaa sen "raatorehellisyyden" arvo? Mitä sillä saavutetaan?

Mä en osaa sanoa noista tilanteista, joissa joku muokkaa kuviaan ja muut kilvan kehuvat, koska mun somessa ei tuollaista ilmiötä esiinny.

Miksi niitä kuvia laitetaan, jos vain "oikeat" kommentit on sallittuja?

Mikä arvo niillä feikeillä lässynlässyn kommenteilla on?

Mikä arvo ja tarkoitus on niillä feikeillä kuvilla?

Matkiiko postaajat jotain MAINOSKUVIA, joissa yritetään vahvasti editoiduilla kuvilla MYYDÄ tuotteita ja elämyksiä?

Miksi ihmeessä? Eikö todellinen, realistinen kuva kelpaa?

Miksi kiiltokuvia elämästä?

Tekeekö todellisuus kipeää?

Tätä kyllä sietää pohtia. Esitellään valheellista kiiltokuvaelämää, valitaan kuvat, kuvakulmat, filtterit, muokataan, runoillaan höpötekstejä. Miksi? Käsi sydämellä; kenellä on vilpitön tavoite ”jakaa osaamista ja tietoa”? Kuka postaa ilman ajatusta että katsokaa miten erinomainen, ihailkaa, kadehtikaa! Ihan rehellisesti?!?

Ja sitten ahdistutaan kun salaillaan niitä, kun oma elämä ei ole yhtä upeaa. Vaikka tiedetään ettei ne ole totta, kaihertaa kuitenkin mielessä että mitä jos onkin? Kaikkien muiden elämä on täydellistä paitsi minun. Tämähän on tutkitusti nuorten naisten ahdistuksen juurisyy. Some, insta.

Onko järkeä? Ei ole.

myös tätä sietää pohtia: Se oikea elämä on muutenkin niin ilotonta, kurjaa ja rumaa. Niin miksi ei saisi edes jossain olla sellainen utopia johon upota? Semmoinen maailma missä kaikki onkin ainakin hetken kaunista ja nättiä?

Itselläni on 2 tiliä, toisella kuvia luonnosta ja toisella kaikesta mun henkilökohtaiseen elämään liittyvästä, esim. kuvia onnistuneista kokkailuista, lemmikistä, omista asuistani, matkakuvia jne...

Pitäisikö alkaa postaamaan kuvia kun mun meikit on levinnyt kun olen huutoitkenyt 2h putkeen(sairastan masennusta)? Kuvia siitä kun koiralla ei ole söpö rusetti päässä vaan se on syyllisen näköisenä paskannettuaan mahataudissa suosikkikenkieni päälle? Maisemakuva, jossa näkyy rumia roskia ja puskaan sammunut juoppo?

Ihanko oikeesti ihmiset haluaa mielummin (inho)realismia?

Vierailija kirjoitti:

Eikö sua kiinnosta esim. ystäviesi tai sukulaistesi elämä?

Oot hauska :-D. Niinpä! Miksi hitossa pitää yhteyttä käymällä tai soittamalla kun voi seurata instagramissakin. Siinä sitä sosiaalista kanssakäymistä kerrassaan. Toinen on tuo TikTok, missä aikuiset ihmiset tekee toinen toistaan nolompia muka hauskoja videoita. Se on se itsensä esiintuominen ja huomiohuoraaminen tätä päivää muillakin ku teineillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen idea on tykkäysten ja huomion haku. 99% siellä olevista kuvista on itsestä otettuja kuvia ja hyvä että alla ei lue että katsokaa ja tykätkää kaikki minusta mutta mitään negatiivista en siedä

Mun mielestä just tän takia nykyinen tykkäysten piilottaminen on hyvä ominaisuus. Silloin olennaista ei ole ne tykkäykset vaan se kuva. Tuo ominaisuus voisi olla ihan automaattisena kaikilla niin loppuisi se tykkäysten ja huomion kerjääminen ainakin suurimmilta osin.

Tämä! Nuoret voivat todella huonosti ja ovat itsetuntovammaisia, koska postaavat kuvan ja jäävät sen jälkeen tuijottamaan monta tykkäystä tulee. Jos kaverilla on enemmän ni se on "suositumpi" ja siitä alkaa itsetuntoalamäki. Ihan hirveää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen idea on tykkäysten ja huomion haku. 99% siellä olevista kuvista on itsestä otettuja kuvia ja hyvä että alla ei lue että katsokaa ja tykätkää kaikki minusta mutta mitään negatiivista en siedä

Tuntuu, että otat jotenkin vakavasti tuon instagramin. Että se olisi joku valtava osa elämää. Mulle se on vain sellainen hyvän mielen juttu: laitan sinne kuvia omasta elämästä, joskus kirjoitan jotain ajatuksia. Musta on kiva seurata läheisten tekemisiä siellä. Seuraan myös harrastuksiini ja erilaisiin kuva-aiheisiin keskittyviä tilejä. Miksi mun pitäisi keksiä niistä jotain negatiivista sanottavaa? 

Älä syyllistä asiasta mikä ei ole totta, poistin kaikki somet syksyllä 2018 kun en tarvitse elääkseni positiivista huomioo muilta. Itse en ole niin utelias ihminen että stalkkaisin läheisten elämää. Rehellisyys on rehellisyyttä ja itse puhun aina totta vaikka se kuinka satuttaisi kuuntelian tunteita

Kysyn vielä, miksi toisille ihmisille pitää välttämättä puhua kaikki omat tunteet julki. Esim. jos mä näen jonkin asian, josta en erityisesti pidä, suurimmassa osassa tapauksista asia on sellainen, ettei se vaadi minkäänlaista kommentoimista tai toimenpidettä. Joskus vaatii, esim. jos joku käyttäytyy huonosti tai kiusaa. Mutta jos vaikkapa jollakulla on mun mielestä ruma vaate, niin pitäisikö mun mielestäsi kommentoida, että onpa ruma vaate? Jos pitäisi, miksi? 

Joo, tätä minäkään en ymmärrä. Autistina olen raatorehellinen. Hölmönä luen muiden Ihana, Kaunis jne kommentteja, kun itse näen reilusti muokatun kuvan (ylimeikatusta) henkilöstä, jota en tunnistaisi samaksi livenä. Enkö saa laittaa vilpitöntä, rehellistä kommenttia? Tuntuu, että postaukset ovat pelkkää kehujen kalastelua. Oma pää ei kestä feikkiä epärehellisyyttä.

Mä kirjoitin tilanteesta, jossa itse näen jotain, joka ei ole mun mielestä kivan näköistä ja jätän kommentoimatta. Miksi mun pitäisi kommentoida? Mitä saavutetaan sillä kommentilla, jossa kerrotaan, että mun mielestä tää on ruma? Miksi se oma mielipide on niin arvokas, että se pitää kertoa toiselle, vaikka toinen pahoittaisi mielensä? Mikä on tässä kohtaa sen "raatorehellisyyden" arvo? Mitä sillä saavutetaan?

Mä en osaa sanoa noista tilanteista, joissa joku muokkaa kuviaan ja muut kilvan kehuvat, koska mun somessa ei tuollaista ilmiötä esiinny.

Miksi niitä kuvia laitetaan, jos vain "oikeat" kommentit on sallittuja?

Mikä arvo niillä feikeillä lässynlässyn kommenteilla on?

Mikä arvo ja tarkoitus on niillä feikeillä kuvilla?

Matkiiko postaajat jotain MAINOSKUVIA, joissa yritetään vahvasti editoiduilla kuvilla MYYDÄ tuotteita ja elämyksiä?

Miksi ihmeessä? Eikö todellinen, realistinen kuva kelpaa?

Miksi kiiltokuvia elämästä?

Tekeekö todellisuus kipeää?

Tätä kyllä sietää pohtia. Esitellään valheellista kiiltokuvaelämää, valitaan kuvat, kuvakulmat, filtterit, muokataan, runoillaan höpötekstejä. Miksi? Käsi sydämellä; kenellä on vilpitön tavoite ”jakaa osaamista ja tietoa”? Kuka postaa ilman ajatusta että katsokaa miten erinomainen, ihailkaa, kadehtikaa! Ihan rehellisesti?!?

Ja sitten ahdistutaan kun salaillaan niitä, kun oma elämä ei ole yhtä upeaa. Vaikka tiedetään ettei ne ole totta, kaihertaa kuitenkin mielessä että mitä jos onkin? Kaikkien muiden elämä on täydellistä paitsi minun. Tämähän on tutkitusti nuorten naisten ahdistuksen juurisyy. Some, insta.

Onko järkeä? Ei ole.

Laitan kyllä kuvat villasukista, joista olen ylpeä. Tai kakusta. Tai ruuasta. Ei ole pakko ihailla, mutta jos herää mielenkiinto voi kysyä vaikka ohjetta. Tai kysyä, jos kutoisin villasukat heillekin. Tai tulla kakkukahville.

Instagram: uteliaiden ullataalasmaiden paratiisi. Ihana kyylätä mitä muille kuuluu. Mä kyylään monesti naapureitani instan kautta kun ne hölmöt pitävät tilejään julkisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sua kiinnosta esim. ystäviesi tai sukulaistesi elämä?

Oot hauska :-D. Niinpä! Miksi hitossa pitää yhteyttä käymällä tai soittamalla kun voi seurata instagramissakin. Siinä sitä sosiaalista kanssakäymistä kerrassaan. Toinen on tuo TikTok, missä aikuiset ihmiset tekee toinen toistaan nolompia muka hauskoja videoita. Se on se itsensä esiintuominen ja huomiohuoraaminen tätä päivää muillakin ku teineillä

Ai että instagram jotenkin sulkee pois muussa elämässä tapahtuvan kanssakäymisen...?

Vierailija kirjoitti:

Instagram: uteliaiden ullataalasmaiden paratiisi. Ihana kyylätä mitä muille kuuluu. Mä kyylään monesti naapureitani instan kautta kun ne hölmöt pitävät tilejään julkisena.

Jospa he eivät ajattele, että ne somessa jaetut jutut ovat salaista tietoa? Mullakin on IG julkinen. Jos saat jotain kiksejä mun tavallisen elämän seuraamisesta, niin hienoa!

Vierailija kirjoitti:

Instagram: uteliaiden ullataalasmaiden paratiisi. Ihana kyylätä mitä muille kuuluu. Mä kyylään monesti naapureitani instan kautta kun ne hölmöt pitävät tilejään julkisena.

Hölmöt? Mulla on välillä yksityinen, välillä julkinen. Noin yleisesti en päivitä instaan mitään liian henkilökohtaista, koskaan ja omistaan muutenkin aika harvoin. Et sä sieltä julkiseltakaan tililtä pysty ihmisten oikeaa elämää stalkkaamaan ellei joku sitten todella jaa koko elämänsä sinne, mutta harva näin tekee.