Kertokaa Instagramin idea. Siis kerrotaan kuvin kaikesta mitä elämässä tapahtuu? Ketä se kiinnostaa? Miksi niin tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen idea on tykkäysten ja huomion haku. 99% siellä olevista kuvista on itsestä otettuja kuvia ja hyvä että alla ei lue että katsokaa ja tykätkää kaikki minusta mutta mitään negatiivista en siedä

Tuntuu, että otat jotenkin vakavasti tuon instagramin. Että se olisi joku valtava osa elämää. Mulle se on vain sellainen hyvän mielen juttu: laitan sinne kuvia omasta elämästä, joskus kirjoitan jotain ajatuksia. Musta on kiva seurata läheisten tekemisiä siellä. Seuraan myös harrastuksiini ja erilaisiin kuva-aiheisiin keskittyviä tilejä. Miksi mun pitäisi keksiä niistä jotain negatiivista sanottavaa? 

Älä syyllistä asiasta mikä ei ole totta, poistin kaikki somet syksyllä 2018 kun en tarvitse elääkseni positiivista huomioo muilta. Itse en ole niin utelias ihminen että stalkkaisin läheisten elämää. Rehellisyys on rehellisyyttä ja itse puhun aina totta vaikka se kuinka satuttaisi kuuntelian tunteita

Vierailija kirjoitti:

Siellä on sellaiset ihmiset esillä jotka ajattelee että minä olen jotenkin erikoinen ja muita varmasti kiinnostaa. Itse kun en ole sellainen niin ei sovi minulle ollenkaan. Pakkohan siellä ei onneksi olekaan olla!

Miksi ajattelet, että pitää ajatella olevansa erikoinen, että sopii instagramiin? Suurin osa ihmisistä jakaa siellä aivan samanlaisia asioita. Kiinnostavan niistä voi tehdä esim. se, että 1) on joku suhde ihmiseen, joka jakaa siellä asioita, on siis kiinnostunut hänen tekemisistään tai 2) ihmisellä on joku taito tai tietoa jostain aihepiiristä, ja hän käyttää alustaa näiden asioiden jakamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen idea on tykkäysten ja huomion haku. 99% siellä olevista kuvista on itsestä otettuja kuvia ja hyvä että alla ei lue että katsokaa ja tykätkää kaikki minusta mutta mitään negatiivista en siedä

Tuntuu, että otat jotenkin vakavasti tuon instagramin. Että se olisi joku valtava osa elämää. Mulle se on vain sellainen hyvän mielen juttu: laitan sinne kuvia omasta elämästä, joskus kirjoitan jotain ajatuksia. Musta on kiva seurata läheisten tekemisiä siellä. Seuraan myös harrastuksiini ja erilaisiin kuva-aiheisiin keskittyviä tilejä. Miksi mun pitäisi keksiä niistä jotain negatiivista sanottavaa? 

Älä syyllistä asiasta mikä ei ole totta, poistin kaikki somet syksyllä 2018 kun en tarvitse elääkseni positiivista huomioo muilta. Itse en ole niin utelias ihminen että stalkkaisin läheisten elämää. Rehellisyys on rehellisyyttä ja itse puhun aina totta vaikka se kuinka satuttaisi kuuntelian tunteita

En oikein ymmärrä, miten läheisten elämän seuraaminen on stalkkaamista. Selitätkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sua kiinnosta esim. ystäviesi tai sukulaistesi elämä?

Ei minua ainakaan kiinnosta. Tuskin ketään oikeasti kiinnostaa. Seuraan politiikkaa, sisustus, taloutta ja vaatetrendejä jne.

Miksi ajattelet, että ketään ei oikeasti kiinnosta omien läheisten elämä? Eikö sinulla ole läheisiä?

En hyväksy listoilleni lähisukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen idea on tykkäysten ja huomion haku. 99% siellä olevista kuvista on itsestä otettuja kuvia ja hyvä että alla ei lue että katsokaa ja tykätkää kaikki minusta mutta mitään negatiivista en siedä

Tuntuu, että otat jotenkin vakavasti tuon instagramin. Että se olisi joku valtava osa elämää. Mulle se on vain sellainen hyvän mielen juttu: laitan sinne kuvia omasta elämästä, joskus kirjoitan jotain ajatuksia. Musta on kiva seurata läheisten tekemisiä siellä. Seuraan myös harrastuksiini ja erilaisiin kuva-aiheisiin keskittyviä tilejä. Miksi mun pitäisi keksiä niistä jotain negatiivista sanottavaa? 

Älä syyllistä asiasta mikä ei ole totta, poistin kaikki somet syksyllä 2018 kun en tarvitse elääkseni positiivista huomioo muilta. Itse en ole niin utelias ihminen että stalkkaisin läheisten elämää. Rehellisyys on rehellisyyttä ja itse puhun aina totta vaikka se kuinka satuttaisi kuuntelian tunteita

Kysyn vielä, miksi toisille ihmisille pitää välttämättä puhua kaikki omat tunteet julki. Esim. jos mä näen jonkin asian, josta en erityisesti pidä, suurimmassa osassa tapauksista asia on sellainen, ettei se vaadi minkäänlaista kommentoimista tai toimenpidettä. Joskus vaatii, esim. jos joku käyttäytyy huonosti tai kiusaa. Mutta jos vaikkapa jollakulla on mun mielestä ruma vaate, niin pitäisikö mun mielestäsi kommentoida, että onpa ruma vaate? Jos pitäisi, miksi? 

Minulla on käden taitoihin liittyvä harrastus, itse asiassa kaksikin. Haen ideoita Pinterestistä mutta myös Instasta. Miksi pitäisi ostella vain kyseisiin juttuihin liittyviä lehtiä tai yrittää löytää blogeja, kun voi halutessaan vaikka päivittäin ammentaa uusia ideoita hakusanoilla Instasta? Lisäksi seuraan joitakin oikein taitavia harrastajia.

Idea on kerätä seuraajia, mainostaa turhaa tavaraa ja kerätä rahat. Sivussa fb kerää datan käyttäjien kiinnostuksesta ja kerää rahat mainostajilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sua kiinnosta esim. ystäviesi tai sukulaistesi elämä?

Ei minua ainakaan kiinnosta. Tuskin ketään oikeasti kiinnostaa. Seuraan politiikkaa, sisustus, taloutta ja vaatetrendejä jne.

Miksi ajattelet, että ketään ei oikeasti kiinnosta omien läheisten elämä? Eikö sinulla ole läheisiä?

En hyväksy listoilleni lähisukua.

Ok, mutta miksi ajattelet, että ketään ei kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen idea on tykkäysten ja huomion haku. 99% siellä olevista kuvista on itsestä otettuja kuvia ja hyvä että alla ei lue että katsokaa ja tykätkää kaikki minusta mutta mitään negatiivista en siedä

Tuntuu, että otat jotenkin vakavasti tuon instagramin. Että se olisi joku valtava osa elämää. Mulle se on vain sellainen hyvän mielen juttu: laitan sinne kuvia omasta elämästä, joskus kirjoitan jotain ajatuksia. Musta on kiva seurata läheisten tekemisiä siellä. Seuraan myös harrastuksiini ja erilaisiin kuva-aiheisiin keskittyviä tilejä. Miksi mun pitäisi keksiä niistä jotain negatiivista sanottavaa? 

Älä syyllistä asiasta mikä ei ole totta, poistin kaikki somet syksyllä 2018 kun en tarvitse elääkseni positiivista huomioo muilta. Itse en ole niin utelias ihminen että stalkkaisin läheisten elämää. Rehellisyys on rehellisyyttä ja itse puhun aina totta vaikka se kuinka satuttaisi kuuntelian tunteita

Kysyn vielä, miksi toisille ihmisille pitää välttämättä puhua kaikki omat tunteet julki. Esim. jos mä näen jonkin asian, josta en erityisesti pidä, suurimmassa osassa tapauksista asia on sellainen, ettei se vaadi minkäänlaista kommentoimista tai toimenpidettä. Joskus vaatii, esim. jos joku käyttäytyy huonosti tai kiusaa. Mutta jos vaikkapa jollakulla on mun mielestä ruma vaate, niin pitäisikö mun mielestäsi kommentoida, että onpa ruma vaate? Jos pitäisi, miksi? 

Että me muut emme joudu katselemaan sitä rumaa vaatetta ja ympäristömme olisi kauniimpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen idea on tykkäysten ja huomion haku. 99% siellä olevista kuvista on itsestä otettuja kuvia ja hyvä että alla ei lue että katsokaa ja tykätkää kaikki minusta mutta mitään negatiivista en siedä

Tuntuu, että otat jotenkin vakavasti tuon instagramin. Että se olisi joku valtava osa elämää. Mulle se on vain sellainen hyvän mielen juttu: laitan sinne kuvia omasta elämästä, joskus kirjoitan jotain ajatuksia. Musta on kiva seurata läheisten tekemisiä siellä. Seuraan myös harrastuksiini ja erilaisiin kuva-aiheisiin keskittyviä tilejä. Miksi mun pitäisi keksiä niistä jotain negatiivista sanottavaa? 

Älä syyllistä asiasta mikä ei ole totta, poistin kaikki somet syksyllä 2018 kun en tarvitse elääkseni positiivista huomioo muilta. Itse en ole niin utelias ihminen että stalkkaisin läheisten elämää. Rehellisyys on rehellisyyttä ja itse puhun aina totta vaikka se kuinka satuttaisi kuuntelian tunteita

Kysyn vielä, miksi toisille ihmisille pitää välttämättä puhua kaikki omat tunteet julki. Esim. jos mä näen jonkin asian, josta en erityisesti pidä, suurimmassa osassa tapauksista asia on sellainen, ettei se vaadi minkäänlaista kommentoimista tai toimenpidettä. Joskus vaatii, esim. jos joku käyttäytyy huonosti tai kiusaa. Mutta jos vaikkapa jollakulla on mun mielestä ruma vaate, niin pitäisikö mun mielestäsi kommentoida, että onpa ruma vaate? Jos pitäisi, miksi? 

Että me muut emme joudu katselemaan sitä rumaa vaatetta ja ympäristömme olisi kauniimpi.

Ahaa, et siis oikeasti haluakaan keskustella tästä asiasta. Ymmärrän.

Vierailija kirjoitti:

Naiset oikeasti zoomailee toisten naisten kuviin ja katso niitä pikseli pikseliltä ja etsii virheitä 😆.

Todella vammasta.

Sun äitisikö tekee näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä on sellaiset ihmiset esillä jotka ajattelee että minä olen jotenkin erikoinen ja muita varmasti kiinnostaa. Itse kun en ole sellainen niin ei sovi minulle ollenkaan. Pakkohan siellä ei onneksi olekaan olla!

Miksi ajattelet, että pitää ajatella olevansa erikoinen, että sopii instagramiin? Suurin osa ihmisistä jakaa siellä aivan samanlaisia asioita. Kiinnostavan niistä voi tehdä esim. se, että 1) on joku suhde ihmiseen, joka jakaa siellä asioita, on siis kiinnostunut hänen tekemisistään tai 2) ihmisellä on joku taito tai tietoa jostain aihepiiristä, ja hän käyttää alustaa näiden asioiden jakamiseen.

No en jaksa uskoa että minun normaalit hommani ketään kiinnostaisivat. Olen sitä ikäpolvea että en ole tottunut kaikkea kuvaamaan ja jakamaan, en vain ajattele siltä kulmalta että tästäkin puuroannoksesta tai villasukasta pitää joku julkaisu vääntää.

Ja kun ihan rehellisiä ollaan, onhan se 99,9% kiiltokuvaa ja ihan suoranaista valetta mitä sinne tungetaan. Kaikki eivät vain sellaista jaksa tai halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen idea on tykkäysten ja huomion haku. 99% siellä olevista kuvista on itsestä otettuja kuvia ja hyvä että alla ei lue että katsokaa ja tykätkää kaikki minusta mutta mitään negatiivista en siedä

Tuntuu, että otat jotenkin vakavasti tuon instagramin. Että se olisi joku valtava osa elämää. Mulle se on vain sellainen hyvän mielen juttu: laitan sinne kuvia omasta elämästä, joskus kirjoitan jotain ajatuksia. Musta on kiva seurata läheisten tekemisiä siellä. Seuraan myös harrastuksiini ja erilaisiin kuva-aiheisiin keskittyviä tilejä. Miksi mun pitäisi keksiä niistä jotain negatiivista sanottavaa? 

Älä syyllistä asiasta mikä ei ole totta, poistin kaikki somet syksyllä 2018 kun en tarvitse elääkseni positiivista huomioo muilta. Itse en ole niin utelias ihminen että stalkkaisin läheisten elämää. Rehellisyys on rehellisyyttä ja itse puhun aina totta vaikka se kuinka satuttaisi kuuntelian tunteita

Kysyn vielä, miksi toisille ihmisille pitää välttämättä puhua kaikki omat tunteet julki. Esim. jos mä näen jonkin asian, josta en erityisesti pidä, suurimmassa osassa tapauksista asia on sellainen, ettei se vaadi minkäänlaista kommentoimista tai toimenpidettä. Joskus vaatii, esim. jos joku käyttäytyy huonosti tai kiusaa. Mutta jos vaikkapa jollakulla on mun mielestä ruma vaate, niin pitäisikö mun mielestäsi kommentoida, että onpa ruma vaate? Jos pitäisi, miksi? 

Joo, tätä minäkään en ymmärrä. Autistina olen raatorehellinen. Hölmönä luen muiden Ihana, Kaunis jne kommentteja, kun itse näen reilusti muokatun kuvan (ylimeikatusta) henkilöstä, jota en tunnistaisi samaksi livenä. Enkö saa laittaa vilpitöntä, rehellistä kommenttia? Tuntuu, että postaukset ovat pelkkää kehujen kalastelua. Oma pää ei kestä feikkiä epärehellisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset oikeasti zoomailee toisten naisten kuviin ja katso niitä pikseli pikseliltä ja etsii virheitä 😆.

Todella vammasta.

Sun äitisikö tekee näin?

Olen kuule nähnyt tätä ihan Sokoksen kassajonosta bussiin ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen idea on tykkäysten ja huomion haku. 99% siellä olevista kuvista on itsestä otettuja kuvia ja hyvä että alla ei lue että katsokaa ja tykätkää kaikki minusta mutta mitään negatiivista en siedä

Tuntuu, että otat jotenkin vakavasti tuon instagramin. Että se olisi joku valtava osa elämää. Mulle se on vain sellainen hyvän mielen juttu: laitan sinne kuvia omasta elämästä, joskus kirjoitan jotain ajatuksia. Musta on kiva seurata läheisten tekemisiä siellä. Seuraan myös harrastuksiini ja erilaisiin kuva-aiheisiin keskittyviä tilejä. Miksi mun pitäisi keksiä niistä jotain negatiivista sanottavaa? 

Älä syyllistä asiasta mikä ei ole totta, poistin kaikki somet syksyllä 2018 kun en tarvitse elääkseni positiivista huomioo muilta. Itse en ole niin utelias ihminen että stalkkaisin läheisten elämää. Rehellisyys on rehellisyyttä ja itse puhun aina totta vaikka se kuinka satuttaisi kuuntelian tunteita

Kysyn vielä, miksi toisille ihmisille pitää välttämättä puhua kaikki omat tunteet julki. Esim. jos mä näen jonkin asian, josta en erityisesti pidä, suurimmassa osassa tapauksista asia on sellainen, ettei se vaadi minkäänlaista kommentoimista tai toimenpidettä. Joskus vaatii, esim. jos joku käyttäytyy huonosti tai kiusaa. Mutta jos vaikkapa jollakulla on mun mielestä ruma vaate, niin pitäisikö mun mielestäsi kommentoida, että onpa ruma vaate? Jos pitäisi, miksi? 

Joo, tätä minäkään en ymmärrä. Autistina olen raatorehellinen. Hölmönä luen muiden Ihana, Kaunis jne kommentteja, kun itse näen reilusti muokatun kuvan (ylimeikatusta) henkilöstä, jota en tunnistaisi samaksi livenä. Enkö saa laittaa vilpitöntä, rehellistä kommenttia? Tuntuu, että postaukset ovat pelkkää kehujen kalastelua. Oma pää ei kestä feikkiä epärehellisyyttä.

Mä kirjoitin tilanteesta, jossa itse näen jotain, joka ei ole mun mielestä kivan näköistä ja jätän kommentoimatta. Miksi mun pitäisi kommentoida? Mitä saavutetaan sillä kommentilla, jossa kerrotaan, että mun mielestä tää on ruma? Miksi se oma mielipide on niin arvokas, että se pitää kertoa toiselle, vaikka toinen pahoittaisi mielensä? Mikä on tässä kohtaa sen "raatorehellisyyden" arvo? Mitä sillä saavutetaan?

Mä en osaa sanoa noista tilanteista, joissa joku muokkaa kuviaan ja muut kilvan kehuvat, koska mun somessa ei tuollaista ilmiötä esiinny.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että otat jotenkin vakavasti tuon instagramin. Että se olisi joku valtava osa elämää. Mulle se on vain sellainen hyvän mielen juttu: laitan sinne kuvia omasta elämästä, joskus kirjoitan jotain ajatuksia. Musta on kiva seurata läheisten tekemisiä siellä.

Miten tämä eroaa facebookista vrt. että on viime vuosina ollut enemmän "in"? Saman firman tuotekin kuin fb.

Kysyn vielä, miksi toisille ihmisille pitää välttämättä puhua kaikki omat tunteet julki. Esim. jos mä näen jonkin asian, josta en erityisesti pidä, suurimmassa osassa tapauksista asia on sellainen, ettei se vaadi minkäänlaista kommentoimista tai toimenpidettä. Joskus vaatii, esim. jos joku käyttäytyy huonosti tai kiusaa. Mutta jos vaikkapa jollakulla on mun mielestä ruma vaate, niin pitäisikö mun mielestäsi kommentoida, että onpa ruma vaate? Jos pitäisi, miksi? [/quote]

Kerrankin fiksu ihminen !

Käytöstapojen puute kertoo tyhmyydestä ja ilkeydestä.

Nämä "rehelliset" eivät näe kuin oman napansa, luonnevikahan se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä on sellaiset ihmiset esillä jotka ajattelee että minä olen jotenkin erikoinen ja muita varmasti kiinnostaa. Itse kun en ole sellainen niin ei sovi minulle ollenkaan. Pakkohan siellä ei onneksi olekaan olla!

Miksi ajattelet, että pitää ajatella olevansa erikoinen, että sopii instagramiin? Suurin osa ihmisistä jakaa siellä aivan samanlaisia asioita. Kiinnostavan niistä voi tehdä esim. se, että 1) on joku suhde ihmiseen, joka jakaa siellä asioita, on siis kiinnostunut hänen tekemisistään tai 2) ihmisellä on joku taito tai tietoa jostain aihepiiristä, ja hän käyttää alustaa näiden asioiden jakamiseen.

No en jaksa uskoa että minun normaalit hommani ketään kiinnostaisivat. Olen sitä ikäpolvea että en ole tottunut kaikkea kuvaamaan ja jakamaan, en vain ajattele siltä kulmalta että tästäkin puuroannoksesta tai villasukasta pitää joku julkaisu vääntää.

Ja kun ihan rehellisiä ollaan, onhan se 99,9% kiiltokuvaa ja ihan suoranaista valetta mitä sinne tungetaan. Kaikki eivät vain sellaista jaksa tai halua.

Miksi sinä sitten käytät itse instagramia, jos et ole kiinnostunut postaamaan itse sinne mitään etkä seuraamaan mitä muut sinne postaavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että otat jotenkin vakavasti tuon instagramin. Että se olisi joku valtava osa elämää. Mulle se on vain sellainen hyvän mielen juttu: laitan sinne kuvia omasta elämästä, joskus kirjoitan jotain ajatuksia. Musta on kiva seurata läheisten tekemisiä siellä.

Miten tämä eroaa facebookista vrt. että on viime vuosina ollut enemmän "in"? Saman firman tuotekin kuin fb.

No, itse aloitin ja lopetin Facebookin käytön vuonna 2009, joten tietoni siitä eivät ole ihan valtavat. Mutta IG on tosiaan kuvapohjainen sovellus. Siinä julkaisu on kuva. Toki kuva voi koostua tekstistä ja kuvaan voi kirjoittaa pitkähkönkin teksin, mutta silti käyttö on erilaista. IG:ssä on kyllä keskustelua, mutta vähemmän kuin Facebookissa. Instagramissa ei ole myöskään ryhmiä.

Joo, tätä minäkään en ymmärrä. Autistina olen raatorehellinen. Hölmönä luen muiden Ihana, Kaunis jne kommentteja, kun itse näen reilusti muokatun kuvan (ylimeikatusta) henkilöstä, jota en tunnistaisi samaksi livenä. Enkö saa laittaa vilpitöntä, rehellistä kommenttia? Tuntuu, että postaukset ovat pelkkää kehujen kalastelua. Oma pää ei kestä feikkiä epärehellisyyttä.[/quote]

Älä lue äläkä laita kommentteja, jos tiedät miten suhtaudut niihin.

Opettele käyttäytymään.