Siis mikä siinä soluasumisessa on niin kamalaa, että ollaan ihan käärmeissään, kun kokoomus haluaa opiskelijat takaisin soluasuntoihin?
https://www.kokoomus.fi/kestavan-tulevaisuuden-vaihtoehto/
"On vaikea perustella, miksi neljännesmiljardin tuki opiskelijoiden asumiseen olisi muita keinoja parempaa yhteiskunnan tukea laadukkaaseen koulutukseen. Yksiöissä asuminen on yleistynyt voimakkaasti samalla, kun soluasuntojen asumispaikkoja on vapaana ympäri Suomen. Tukimenojen kasvu on kohdistunut yksiöissä asuville, kun opiskelijapariskunnille tai yhteisöllisissä asumismuodoissa asuvilla se on jopa pienentynyt."
"Harkitaan opiskelijoiden rajaamista yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisän piiriin. Opiskelijoiden asumisen laatu ei ole mainittavasti parantunut opiskelijoiden oman asumislisän lakkauttamisen jälkeen, eikä yhteisöllisiin asumismuotoihin tahdo enää löytyä asukkaita."
Onko suomalaiset nykyopiskelijat pilalle hemmoteltuja velliperseitä, jotka eivät kykene asumaan soluasunnoissa? Mikä siinä on niin kamalaa? Ennen vanhaan opiskelijalle ei ollut käytännössä mitään muuta asumismuotoa kuin soluasunnot, eikä ole nykyäänkään suurimmassa osassa maailman maita. Ei edes valtaosassa rikkaita länsimaita. Vaan ihan soluasunnoissa tai oppilaitosten asuntoloissa asutaan. Tai jos satutaan asumaan yksin, niin sitä ei ainakaan tueta veronmaksajien rahoilla, kuten Suomessa tehdään!
Kokoomuksen malli on täysin oikea! Opiskelijat takaisin soluasuntoihin asumaan! Tai ainakaan opiskelijoiden asumista yksiöissä ei tule tukea nykyiseen malliin asumistuella! Niille rahoille on tässä yhteiskunnassa paljon parempaakin käyttöä!
Kommentit (1703)
Vierailija wrote:
Eihän soluasuminen edes ole enää halpaa hommaa, täälläpäin huone kustantaa jopa 300-400e kuussa. Laittamalla tuohon päälle vähän lisää euroja saa jo yksiön, oman tuvan ja oman luvan. Eikä tule inhoja kämppiksiä kaupan päälle.
täällä huone solusta 205-220 euroa, sähköineen, yksiö 349,90, ilman sähköä, samasta rakennuksesta. On siinä nyt kuitenkin yli kolmanneksen ero, mutta sellaiselle opiskelijalle jolle tuo 130-150 "ei ole mitään", ei rahoitus taida ollakaan mikään ongelma ensinkään.
Kuinkahan moni kokoomuslainen pistää omat lapsensa asumaan soluasuntoon opintojensa ajaksi? Veikkaanpa ettei yksikään. Tyypillistä kokoomuslaisuutta. Sama kuin se, että yritetään usuttaa kaikki kynnelle kykenevät korkeasti koulutetut ihmiset vaikka mäkkärin luukulle tai vessoja siivoamaan, kunhan menevät töihin. Kun ensin on heidätkin ammattiinsa verovaroin koulutettu. Älytöntä. Joskus toivon, että tulisi joku oikea luonnonvoimien aiheuttama kriisi, jossa mitattaisiin kuka on kuka. Silloin ei ole väliä, oletko rikas tai köyhä, nainen tai mies, musta tai valkoinen jne.
Vierailija wrote:'
Ovat ne massan siirtelemässä haluttuun asumismuotoon jos niitä perustellaan vähän väliä jollain oletetuilla sosiaalisilla eduilla. Jos taas peruste on silkka kustannustehokkuus niin jälleen puhutaan massasta.
Yrittäkää nyt ymmärtää että kyse on sen opiskelijan kodista, paikasta jossa ihmisen pitää viihtyä ja jossa hän voi tuntea olevansa kotonaan, ei mistään geneerisestä kämpästä jossa opiskelijamassaa säilötään tehokkuusajattelun ja säästön nimissä.
Ei opiskelija-ajan asunto ole eikä voi olla samalla tavalla "koti" kuin lapsuudenkoti tai myöhempi oma koti (vuokrakoti tai omistuskoti). Tottakai se, missä kullloinkin asuu, on aina "koti", mutta kuten opiskeluaika kokonaisuudessaan myös sen ajan asuminen on väistämättä väliaikaista.
Mietitään opiskelija-asuntosäätiöitä, jotka on aikoinaan perustettu auttamaan opiskelijoita väliaikaisesti heikossa taloudellisessa tilanteessaan ja niin, että asunnon tarjoajalla ei ole rikastumisen motiivia (säätiön tarkoitus ei ole tuottaa voittoa). Asuminen opiskelija-asuntosäätiön asunnossa on aina ollut rajattua opintojen keston mukaan. Yksiöissä se on ollut aina kytköksissä lopputyövaiheen keston kanssa (aikoinaan 2 vuotta, graduohjaajan puollolla saattoi saada vielä 3. vuoden). Ja sitten ulos.
Tottakai opiskelijan kuten kenen tahansa tulee pyrkiä viihtymään siellä, missä asuu, mutta nyt puhutaan maksimissaan 7 vuoden yhtäjaksoisesta asumisesta (yo-opiskelijat). Todettakoon, että harvassa lienee se opiskelija, joka on suorittanut koko tutkintonsa asuen yhdessä ja samassa asunnossa.
Opiskelijamassaa ei ole koskaan "säilötty" missään, vaan jokaisella opiskelijalla on aina ollut oma vapaus mutta myös vastuu ja velvollisuus järjestää itse asumisensa. Hätätapauksissa on isoilla opiskelijapaikkakunnilla ollut muualta tulleille tilapäismajoitusta, jos opiskelija ei kertakaikkisesti ole pystynyt itse löytämään asuntoa ajoissa ennen opintojen alkua. Mutta nämäkin tilapäismajoitukseen joutuneet ovat löytäneet itselleen kai aika pian asumuksen. Autettu on, ja edelleen autetaan.
Sille ei voi mitään, kaikkein vähiten opiskelija itse, millaiseen perheeseen ja millaisiin taustoihin on syntynyt. On aivan selvää, että varakkaalla ihmisellä on paljon enemmän vaihtoehtoja kuin vähävaraisella. Ruokakaupasta opiskeluajan asumiseen. Kuitenkin meillä on juuri tätä tarkoitusta varten luotu opiskelija-asuntosäätiöitä ja muitakin, joskin pienempiä mahdollisuuksia (osakuntien asunnot, muiden säätiöiden asunnot ym.). Ja se on yksinomaan hyvä asia.
En ymmärrä oletettavasti aikuisen ihmisen valitusta siitä, että opiskelijoita jotenkin riistettäisiin tai heitä kohdeltaisiin massana. Mitään tehokkuusajattelua tai säästöä ei todellakaan ole mukana pelissä nyt tällä hetkellä, kun suuri osa opiskelijoista asuu voittoa tavoittelemattoman säätiön omistaman asunnon sijasta yksityiseltä vuokratussa yksiössä.
Opiskelija voi asua siellä missä voi ja haluaa, mutta niin kauan kuin veronmaksajat ovat mukana pelissä, sitä toivoo, että lain ja asetuksin ohjataan ihmisiä harkitsemaan myös pidemmällä tähtäimellä kestävämpiä vaihtoehtoja.
Nykytilanteessa asumistuki valuu varakkaiden sijoitusasuntojen omistajien taskuun. Tästä mallista ja tilanteesta pitäisi mielestäni pyrkiä eroon.
Vierailija wrote:
Ei soluasuminen tee kenestäkään fiksumpaa.
Ei teekään, mutta tilanteesta riippuen soluasuminen voi opettaa ihmiselle myöhemmässä elämässä tärkeitä taitoja, ennen muuta sitä, kuinka toimitaan ihmisten kanssa.
Jos opiskelija on hurjan aktiivinen kaveriporukassaan, harrastuspiireissään, ainejärjestössä, osakunnassa, muussa järjestössä tai vaikka sukunsa parissa, tällöin hän paradoksaalisesti pärjää soluasujanakin hyvin eikä tarvitse enää "lisäoppia" muiden kanssa toimeentulemisesta.
Sen sijaan jos opiskelijalla on sosiaalista arkuutta, ujoutta, tai muuta vastaavaa, tai häntä ei kiinnosta em. opiskeluajan sosiaalisuuden muodot, missä ihmeessä hän oppii tulemaan toimeen muiden kanssa ja harjoittamaan sosiaalisia taitojaan, jos hän asuu yksin yksiössään? Työelämäkö sitten opettaa valmistumisen jälkeen?
Olisi kiinnostavaa lukea sellaista tutkimusta, jossa katsotaan n. 25-vuotiaiden työttömien opiskelutaustoja.
Vierailija wrote:
No tämäpä. Opiskelijaelämään kuuluu soluasuminen ja kimppakämpät. Minä tosin asuin poikaystäväni (nykyisen mieheni) kanssa, mutta me käytiinkin töissä. Suurin osa opiskelukavereista asuivat soluissa tai kommuuneissa. Hyvää aikaa oli.
Kuuluu yhtä paljon kuin majoitus 20 hengen makuusalissa kerrossängyssä työttömyyteen ja teltta sillan alla työkyvyttömyyteen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:'
Ovat ne massan siirtelemässä haluttuun asumismuotoon jos niitä perustellaan vähän väliä jollain oletetuilla sosiaalisilla eduilla. Jos taas peruste on silkka kustannustehokkuus niin jälleen puhutaan massasta.
Yrittäkää nyt ymmärtää että kyse on sen opiskelijan kodista, paikasta jossa ihmisen pitää viihtyä ja jossa hän voi tuntea olevansa kotonaan, ei mistään geneerisestä kämpästä jossa opiskelijamassaa säilötään tehokkuusajattelun ja säästön nimissä.
Ei opiskelija-ajan asunto ole eikä voi olla samalla tavalla "koti" kuin lapsuudenkoti tai myöhempi oma koti (vuokrakoti tai omistuskoti). Tottakai se, missä kullloinkin asuu, on aina "koti", mutta kuten opiskeluaika kokonaisuudessaan myös sen ajan asuminen on väistämättä väliaikaista.Mietitään opiskelija-asuntosäätiöitä, jotka on aikoinaan perustettu auttamaan opiskelijoita väliaikaisest
En ymmärrä miksi opiskeliajan asunto ei voisi olla koti ihan samalla tavalla kuin muutkin. Mikä se estää tai miksi sen pitäisi olla niin? Itse asuin lähes koko opiskeluajan yksiössä (ja kävin töissä opiskeluiden ohessa) ja kyllä se oli minulle koti. Olin sen saanut itse valita ja sisustaa kuten halusin.
Ja nythän ei olla ajamassa opiskelijoita pois vain yksityisistä vuokra-asunnoista vaan myös niistä lukemattomista voittoa tavoittelemattomien tahojen omistamista yksiöistä joita on viimeiset vuosikymmenet niiden solujen tilalle tehty ihan jotta opiskelijoidenkin asumismukavuus paranisi. Jos työssä käyvä opiskelija menettää pahimmillaan 250e/kk niin kyllä se on aika selvä viesti että mene asumaan sinne mihin me haluamme eikä sinne missä itse haluat asua.
Vierailija wrote:
Kuinkahan moni kokoomuslainen pistää omat lapsensa asumaan soluasuntoon opintojensa ajaksi? Veikkaanpa ettei yksikään. Tyypillistä kokoomuslaisuutta. Sama kuin se, että yritetään usuttaa kaikki kynnelle kykenevät korkeasti koulutetut ihmiset vaikka mäkkärin luukulle tai vessoja siivoamaan, kunhan menevät töihin. Kun ensin on heidätkin ammattiinsa verovaroin koulutettu. Älytöntä. Joskus toivon, että tulisi joku oikea luonnonvoimien aiheuttama kriisi, jossa mitattaisiin kuka on kuka. Silloin ei ole väliä, oletko rikas tai köyhä, nainen tai mies, musta tai valkoinen jne.
minä. Koska haluan, että lapseni kasvaa pärjäämään, hoitamaan raha-asioitaan vastuullisesti, eikä eristäydy yksinäisyyteen uudella paikkakunnalla edes aluksi. Hän onkin toisaalta poika, heille ei monesti ole ihan niin justiinsa kun on inttikin käytynä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Eihän soluasuminen edes ole enää halpaa hommaa, täälläpäin huone kustantaa jopa 300-400e kuussa. Laittamalla tuohon päälle vähän lisää euroja saa jo yksiön, oman tuvan ja oman luvan. Eikä tule inhoja kämppiksiä kaupan päälle.
täällä huone solusta 205-220 euroa, sähköineen, yksiö 349,90, ilman sähköä, samasta rakennuksesta. On siinä nyt kuitenkin yli kolmanneksen ero, mutta sellaiselle opiskelijalle jolle tuo 130-150 "ei ole mitään", ei rahoitus taida ollakaan mikään ongelma ensinkään.
Käy alapeukuttaja katso Joensuun Ellin opiskelija-asunnot jos et usko :)
Minä välttelin solua jo 80- luvulla. Aika kultaa muistot huomaan, mutta minä sain ainakin korotettua asumistukea juuri siksi, että asuin yksin. Syynä oli että kun sain ensimmäisen työpaikkani ja olin menossa soluun niin kokemus oli eämiellyttävä. Minulle ei kerrottu että asunnossa asuu poikakin ja tyypit polttivat sisällä tupakkaa ja vastaanotto oli muutenkin "ei me haluta tänne muita".
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ei soluasuminen tee kenestäkään fiksumpaa.
Ei teekään, mutta tilanteesta riippuen soluasuminen voi opettaa ihmiselle myöhemmässä elämässä tärkeitä taitoja, ennen muuta sitä, kuinka toimitaan ihmisten kanssa.
Jos opiskelija on hurjan aktiivinen kaveriporukassaan, harrastuspiireissään, ainejärjestössä, osakunnassa, muussa järjestössä tai vaikka sukunsa parissa, tällöin hän paradoksaalisesti pärjää soluasujanakin hyvin eikä tarvitse enää "lisäoppia" muiden kanssa toimeentulemisesta.
Sen sijaan jos opiskelijalla on sosiaalista arkuutta, ujoutta, tai muuta vastaavaa, tai häntä ei kiinnosta em. opiskeluajan sosiaalisuuden muodot, missä ihmeessä hän oppii tulemaan toimeen muiden kanssa ja harjoittamaan sosiaalisia taitojaan, jos hän asuu yksin yksiössään? Työelämäkö sitten opettaa valmistumisen jälkeen
Opiskelijan asumisen ei ole tarkoitus olla joku pakkokasvatuskeino tai suuren luokan ihmiskoe. Nyt puhutaan aikuisista täysivaltaisista ihmisistä, ei mistään ihmismassasta joka pitää taivuttaa muiden toiveiden mukaisiksi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ollaan yksin yksiöissä ja sitten ihmetellään kun opiskelijoiden yksinäisyys ja mielenterveysongelmat kasautuvat.
Opiskelija kyllä löytää ystäviä opiskelukaveriensa joukosta! Sieltä ne opiskeluaikaiset ystävät yleensä löytyvät, ei enää kämppiksiä niin kuin joskus aikaisemmin!
Tarkoitan siis kämppiksistä!
Miksei. Oliko asiat todella niin toisin vielä vuosituhannen alussa kun ystävien kanssa tehtiin elinikäisiä ystäviä solukämppiksistä?
Samaan kämppään lykätyistä ihmisistä ei välttämättä tule sydänystäviä/elinikäisiä ystäviä, koska kaikista opiskelu/kurssikavereistakaan ei tule, ei myöskään työkavereista eikä naapureista!
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Eihän soluasuminen edes ole enää halpaa hommaa, täälläpäin huone kustantaa jopa 300-400e kuussa. Laittamalla tuohon päälle vähän lisää euroja saa jo yksiön, oman tuvan ja oman luvan. Eikä tule inhoja kämppiksiä kaupan päälle.
täällä huone solusta 205-220 euroa, sähköineen, yksiö 349,90, ilman sähköä, samasta rakennuksesta. On siinä nyt kuitenkin yli kolmanneksen ero, mutta sellaiselle opiskelijalle jolle tuo 130-150 "ei ole mitään", ei rahoitus taida ollakaan mikään ongelma ensinkään.
Käy alapeukuttaja katso Joensuun Ellin opiskelija-asunnot jos et usko :)
Joensuussa on niin vähän opiskelijoita ja muutenkin pieni kaupunki, että vuokrataso voidaan pitää alhaisena. Helsinki, Turku, Tampere, Kuopio, Jyväskylä ja Oulu ovat ihan eri tasoa sekä opiskelijamäärissä että asumisen hinnoissa. Asun yhdessä näistä ja säätiön vuokrat ovat melkein vapaiden markkinoiden tasoa.
Koska kokoomus ehdottanut. Siksi väärin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No tämäpä. Opiskelijaelämään kuuluu soluasuminen ja kimppakämpät. Minä tosin asuin poikaystäväni (nykyisen mieheni) kanssa, mutta me käytiinkin töissä. Suurin osa opiskelukavereista asuivat soluissa tai kommuuneissa. Hyvää aikaa oli.
Kuuluu yhtä paljon kuin majoitus 20 hengen makuusalissa kerrossängyssä työttömyyteen ja teltta sillan alla työkyvyttömyyteen.
Oletko sitä mieltä. että Kuortaneelle tai Valtimolle pitäisi opiskelijoita varten rakentaa kerrostaloja, joista jokainen opiskelija saisi itselleen oman yksiön?
Meillä on maakunnissa tuhansittain opiskelijoita, joille asuntola-asuminen on itsestäänselvyys. Mutta he ovatkin Helsinkiläisiä humanistiopiskelijoita hieman, hmm, käytännönläheisempiä ja reippaampia tapauksia.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Eihän soluasuminen edes ole enää halpaa hommaa, täälläpäin huone kustantaa jopa 300-400e kuussa. Laittamalla tuohon päälle vähän lisää euroja saa jo yksiön, oman tuvan ja oman luvan. Eikä tule inhoja kämppiksiä kaupan päälle.
täällä huone solusta 205-220 euroa, sähköineen, yksiö 349,90, ilman sähköä, samasta rakennuksesta. On siinä nyt kuitenkin yli kolmanneksen ero, mutta sellaiselle opiskelijalle jolle tuo 130-150 "ei ole mitään", ei rahoitus taida ollakaan mikään ongelma ensinkään.
Käy alapeukuttaja katso Joensuun Ellin opiskelija-asunnot jos et usko :)
Joensuussa on niin vähän opiskelijoita ja muutenkin pieni kaupunki, että vuokrataso voidaan pitää alhaisena. Helsinki, Turku, Tampere, Kuopio, Jyväsky
Ja soluhuone saman hintainen kuin yksiö samassa rakennuksessa?
Vai soluhuone saman hintainen kuin yksiö Joensuussa? Joensuuhun muuttaminen ei taida kuitenkaan olla vaihtoehto.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No tämäpä. Opiskelijaelämään kuuluu soluasuminen ja kimppakämpät. Minä tosin asuin poikaystäväni (nykyisen mieheni) kanssa, mutta me käytiinkin töissä. Suurin osa opiskelukavereista asuivat soluissa tai kommuuneissa. Hyvää aikaa oli.
Kuuluu yhtä paljon kuin majoitus 20 hengen makuusalissa kerrossängyssä työttömyyteen ja teltta sillan alla työkyvyttömyyteen.
Oletko sitä mieltä. että Kuortaneelle tai Valtimolle pitäisi opiskelijoita varten rakentaa kerrostaloja, joista jokainen opiskelija saisi itselleen oman yksiön?
Meillä on maakunnissa tuhansittain opiskelijoita, joille asuntola-asuminen on itsestäänselvyys. Mutta he ovatkin Helsinkiläisiä humanistiopiskelijoita hieman, hmm, käytännönläheisempiä ja reippaampia tapauksia.
Muuttotappiopaikkakunnilla on yleensä yllin kyllin tyhjillään olevia asuntoja joista kyllä löytyy edullinen majoitus myös muualta kuin solusta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ei soluasuminen tee kenestäkään fiksumpaa.
Ei teekään, mutta tilanteesta riippuen soluasuminen voi opettaa ihmiselle myöhemmässä elämässä tärkeitä taitoja, ennen muuta sitä, kuinka toimitaan ihmisten kanssa.
Jos opiskelija on hurjan aktiivinen kaveriporukassaan, harrastuspiireissään, ainejärjestössä, osakunnassa, muussa järjestössä tai vaikka sukunsa parissa, tällöin hän paradoksaalisesti pärjää soluasujanakin hyvin eikä tarvitse enää "lisäoppia" muiden kanssa toimeentulemisesta.
Sen sijaan jos opiskelijalla on sosiaalista arkuutta, ujoutta, tai muuta vastaavaa, tai häntä ei kiinnosta em. opiskeluajan sosiaalisuuden muodot, missä ihmeessä hän oppii tulemaan toimeen muiden kanssa ja harjoittamaan sosiaalisia taitojaan, jos hän asuu yksin yksiössään? Työelämäkö sitten opettaa valmistumisen jälkeen
Ei vaan mene joillain tajuntaan, että ne joita ei kiinnosta sosialisoida tai ovat ujoja erakkoja, ei pidä väkisin tunkea inhottaviin tilanteisiin, kuten asumaan ventovieraiden kanssa. Ihminen saa olla luonteeltaan mikä on, ei täydy muiden mieliksi muuttua joksikin toiseksi. Kyllä opiskellessa kurssikavereita tapaa ja tulee ryhmätöitä yms ihan riittävästi, ei tarvita soluasumista siihen että osaa olla ihmisten kanssa. Onhan siinä vaiheessa elämää jo käynyt peruskoulun ja lukionkin, tuskin on kotikoulussa metsän keskellä istunut eikä nähnyt perheensä lisäksi yhtään ihmistä koskaan.
"Opiskelija-asuntosäätiöiden tarkoitus ei ollut eikä ole tehdä voittoa. Sen sijaan kaikkien yksityisten vuokranantajien tarkoitus on nimenomaan tehdä voittoa. Tuon erotuksen maksavat nyt veronmaksajat."
No kyllä aika moni yksiössä asuva opiskelija asuu nimenomaan opiskelija-asuntosäätiön yksiössä, ei yksityisellä. Solujahan ei ole juuri rakennettu enää vuosikymmeniin mutta kyllä opsikelija-asuntosäätiöt ovat edelleen asuntoja tehneet. Nyt siis vain yksiöitä.
Vierailija wrote:
Koska kokoomus ehdottanut. Siksi väärin.
Ihanan yksinkertainen tapa kuitata kaikki rakentava kritiikki muutoksista.
ei teekään, mutta on se mahdollista. En minäkään ole ystävä kaikkien työtoverieni kanssa vaikka vietän heidän kanssaan 40h viikossa. Eikä mummini asuintoveriensa kanssa, mutta ei hän huudakaan yksiötä kun ei kunto ja varallisuus yhdistettynä sellaiseen riitä. Oma huone ja ympärivuorokautinen turva riittää, sekä se MAHDOLLISUUS seuraan ja ystäviin.