Siis mikä siinä soluasumisessa on niin kamalaa, että ollaan ihan käärmeissään, kun kokoomus haluaa opiskelijat takaisin soluasuntoihin?

"Opiskelijoiden asumisen ei ole tarkoitus olla mikään kasvatuskeino vaan aikuisten ihmisten koti. Koko asian vastenmielisin puoli on se miten niin moni haluaa nähdä opiskelijat jonain massana jota voidaan heitellä asumaan minne halutaan ja joihin projisoidaan erilaisia omia kaunoja ja haluja muiden kontrollointiin."

Opiskelija-asuntolat eivät ole mitään "massan heittelemistä asumaan minne halutaan", vaan pääpointti on kohtuuhintaisen asumisen tarjoamisessa opiskelijoille. Samalla tämän täytyy tapahtua kustannustehokkaasti. Opiskelija-asunnot soluineen ovat hyvä ratkaisu, ja sosiaalista puolta tulee siinä päälle, kun saa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

-Useammassa solussa ja kimppakämpässä asunut

"Vieraiden kämppisten edessä täytyy esittää, koska muuten sanotaan epäkohteliaaksi. Jätetään ne Oscarin arvoiset näyttelysuoritukset sinne kodin ulkopuolelle. Nuoret (tai kukaan muukaan) eivät tarvitse yhtään lisää paineita ulkopuolelta."

Kamoon. Soluasuminen - ja intti - voisi olla tarpeen henkilölle, joka puhuu normaalista käytöksestä jonain vaivalloisena esittämisenä ja näyttelysuorituksina. Luontevampaan käytökseen voi oppia.

Eihän soluasuminen edes ole enää halpaa hommaa, täälläpäin huone kustantaa jopa 300-400e kuussa. Laittamalla tuohon päälle vähän lisää euroja saa jo yksiön, oman tuvan ja oman luvan. Eikä tule inhoja kämppiksiä kaupan päälle. 

Vierailija wrote:

"Vieraiden kämppisten edessä täytyy esittää, koska muuten sanotaan epäkohteliaaksi. Jätetään ne Oscarin arvoiset näyttelysuoritukset sinne kodin ulkopuolelle. Nuoret (tai kukaan muukaan) eivät tarvitse yhtään lisää paineita ulkopuolelta."

Kamoon. Soluasuminen - ja intti - voisi olla tarpeen henkilölle, joka puhuu normaalista käytöksestä jonain vaivalloisena esittämisenä ja näyttelysuorituksina. Luontevampaan käytökseen voi oppia.

Olen asunut aikanani solussa ja työskennellyt terveydenhuollossa yli 10 vuotta, joten tiedän varsin hyvin miten ihmisten kanssa ollaan ja kuinka ärsyttäviä ihmiset ovat. Esittäminen on sitä, että näyttelee mukavaa ja että kiinnostaa, vaikka oikeasti ei kiinnosta hevonvittuakaan, vaan haluaisi sanoa että painu hittoon siitä häiritsemästä. Kyllä, opiskelen tällä hetkellä uudelle alalle, jossa ei tarvitse olla joku saakelin asiakaspalvelija. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ollaan yksin yksiöissä ja sitten ihmetellään kun opiskelijoiden yksinäisyys ja mielenterveysongelmat kasautuvat.

Opiskelija kyllä löytää ystäviä opiskelukaveriensa joukosta! Sieltä ne opiskeluaikaiset ystävät yleensä löytyvät, ei enää kämppiksiä niin kuin joskus aikaisemmin! 

Tarkoitan siis kämppiksistä! 

Miksei. Oliko asiat todella niin toisin vielä vuosituhannen alussa kun ystävien kanssa tehtiin elinikäisiä ystäviä solukämppiksistä?

Ystävät ovat se perhe jonka valitset. Nimenomaan valitset. Sen solukämppiksen on sinne arponut se asuntosäätiö, sitä et ole itse kämppikseksi ja ystäväksi valinnut. Se että asuu samassa kämpässä ei tee kaikista

Aivan absurdi vertaus sinulla. Kämppikset vaihtuivat aikoinaan - usein ilman että olisin tiennyt ketä seuraavat kämppikset ovat - sen verran monta kertaa soluissa ja yhteisasunnoissa, etten muista kaikkia edes nimeltä, mutta vaimoni kanssa olemme toisemme valinneet ja kaikesta päätellen elämänmittaisessa liitossa. Kämppisten kanssa on oleellista tulla toimeen, ei tarvitse sormuksia ostaa.

Vierailija wrote:

Soluasuminen oli -60 luvun äärikommunistien yritys opettaa nuorille autuasta kommunismia, jossa kaikki työskentelevät ja asuvat yhdessä. Kokoomus haluaa selvän äärivasemmiston takaisin. Työn orjat takaisin, persut taas kaipaa neuvostoliiton vakaata aikaa. Ryyppyreissuja neukkulaan leikkimään kapitalistia myymällä sukkahousuja ja farkkuja.

Kerro myös amerikkalaisille yliopistoille, että heidän opiskelijadorminsa ovat äärikommunismia.

No tämäpä. Opiskelijaelämään kuuluu soluasuminen ja kimppakämpät. Minä tosin asuin poikaystäväni (nykyisen mieheni) kanssa, mutta me käytiinkin töissä. Suurin osa opiskelukavereista asuivat soluissa tai  kommuuneissa. Hyvää aikaa oli. 

Vierailija wrote:

Mikä saa ihmiset kuvittelemaan että opiskelija on aina sinkku? Minne ne opiskelijaperheet ja pariskunnat laitettaisiin? Soluun?

Asuisivatko perheet ja pariskunnat samassa huoneessa vai eri huoneessa? Ehkä jopa eri soluasunnossa? Montako kerrossänkyä yhteen soluhuoneeseen tarvitaan, jotta nelihenkinen perhe mahtuu siellä nukkumaan?

Pitäisikö keski-ikäisten opiskelijoiden asua nuorten kosteaa opiskelijaelämää viettävän porukan solussa?

Jotain tolkkua sentään. Huutelijat ovat yleensä niitä, jotka eivät ikinä itse suostuisi samaan. Tai asia ei muuten vain ole nyt eikä ehkä koskaan ajankohtainen. 

Oletko tyhmä, vai esitätkö vain sellaista. Jos pariskunta/perhe hakee opiskelija-asuntoa, niin he tietenkin hakevat perheasuntoa. Joka käytännössä sitten voi olla esim kahden huoneen solu, jonka saavat kokonaan itselleen tai nimenomaan perheasunnoksi suunniteltu. Ei kukaan ole vaatinut, että tämmöisessä tilanteessa pitäisi muuttaa soluasunnon yhteen huoneeseen.

Keski-ikäinen opiskelija jo lienee ennättänyt hankkia asunnon ennen opiskelun aloittamista. Hän tietenkin jatkaa asumistaan siellä ja jos ei kykene maksamaan vastiketta/vuokraa, joko tekee töitä opiskelun ohessa tai keksii jonkun halvemman ratkaisun. 

Ja olen itse asunut soluasunnossa opiskeluaikana ja niin asui suurin osa opiskelukavereistanikin. Mutta ehkä siihen aikaan opiskelijat olivat ylipäätään fiksumpia kuin nykyisin.

Kyllä soluasuminen oli valtavirtaa 80-luvun lopulla ja vielä 90-luvullakin. Silti opiskelut etenivät ja kun ei nettiä ollut, käytiin naapurikämpästä tai solusta kysymymässä kuinka jokin kouluhomma tehdään. Se voi olla että nykypennuilla homma ei vaan toimi johtuen erilaisista ADxx sitä sun tätä diagnooseista. Kyllä se pääkin paranisi jos koko porukka majoitettaisiin yhteen suureen urheiluhalliin, tyyliin 200 henkeä yhden huoneen solussa kehittämässä sosiaalisia taitojaan.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Sopii heti kun korkeampaa eläkeläisen asumistukea saavat eläkeläiset asutetaan myös soluasuntoihin. Ei ole mitään perustetta, miksi yksinäisen eläkeläisen pitäisi asua yksin tukia nostaen.

Vanhuksethan valittavat kuinka on yksinäistä ja ikävää eikä lapsetkaan käy kylässä tarpeeksi usein. Soluasuminenhan olisi heille ihan mahtava juttu.

Jos yksinäisellä on tuttava, jonka kanssa tykkäisi asua solussa, hän ei varmaan ole kovin yksinäinen. Se, että tuntemattomat niputettaisiin asuinkumppaneiksi, on pelkkää lottoamista. Varsinkin, jos erilleen muuttaminen tehdään hankalaksi.

Vanhuksilla siis tuntemattoman niputtaminen asuinkumppaniksi on lottoamista, eikä niin hyvä, mutta opiskelijoille se pitäisi laittaa vaikka pakolla.....?

Ihanan tahallisesti ymmärretty väärin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ollaan yksin yksiöissä ja sitten ihmetellään kun opiskelijoiden yksinäisyys ja mielenterveysongelmat kasautuvat.

Opiskelija kyllä löytää ystäviä opiskelukaveriensa joukosta! Sieltä ne opiskeluaikaiset ystävät yleensä löytyvät, ei enää kämppiksiä niin kuin joskus aikaisemmin! 

Tarkoitan siis kämppiksistä! 

Miksei. Oliko asiat todella niin toisin vielä vuosituhannen alussa kun ystävien kanssa tehtiin elinikäisiä ystäviä solukämppiksistä?

Ystävät ovat se perhe jonka valitset. Nimenomaan valitset. Sen solukämppiksen on sinne arponut se asuntosäätiö, sitä et ole itse kämppikseksi ja ystäväksi valinnut. Se että asuu samassa kämpässä ei tee kaikista

Minun opiskelukaupungissa ainakin sai esittää toiveen, kenen kanssa päätyy kämppikseksi ja kaikille tuntemilleni toiveet toteutuivatkin. Ekana vuonna tietysti asuttiin miten sattui, kun ei tunnettu uudelta paikkakunnalta vielä ketään, mutta seuraavana vuonna pystyi hakemaan opiskelukavereiden kanssa yhdessä enkä tiedä ketään, jonka kohdalla ei olisi onnistunut niin, että solussa oli sitten ainakin yksi kaveri. Suurin osa soluista oli kolmelle hengelle. Ja tottakai suurin osa opiskelijoista pysyi alkuperäisesti annetussa kämpässä eikä hakenut vaihtoa, mutta me, jotka haettiin, myös päästiin kavereiden kanssa samoihin soluihin. 

Minä en aikanaan kestänyt soluasunnossa sitä toisten sotkua ja mölyä. Siivosin toisten puolesta ja koko ajan harmitti. Ja yksityisyys puuttui.

Vierailija wrote:

"Opiskelijoiden asumisen ei ole tarkoitus olla mikään kasvatuskeino vaan aikuisten ihmisten koti. Koko asian vastenmielisin puoli on se miten niin moni haluaa nähdä opiskelijat jonain massana jota voidaan heitellä asumaan minne halutaan ja joihin projisoidaan erilaisia omia kaunoja ja haluja muiden kontrollointiin."

 

Opiskelija-asuntolat eivät ole mitään "massan heittelemistä asumaan minne halutaan", vaan pääpointti on kohtuuhintaisen asumisen tarjoamisessa opiskelijoille. Samalla tämän täytyy tapahtua kustannustehokkaasti. Opiskelija-asunnot soluineen ovat hyvä ratkaisu, ja sosiaalista puolta tulee siinä päälle, kun saa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

-Useammassa solussa ja kimppakämpässä asunut

Ovat ne massan siirtelemässä haluttuun asumismuotoon jos niitä perustellaan vähän väliä jollain oletetuilla sosiaalisilla eduilla. Jos taas peruste on silkka kustannustehokkuus niin jälleen puhutaan massasta.

Yrittäkää nyt ymmärtää että kyse on sen opiskelijan kodista, paikasta jossa ihmisen pitää viihtyä ja jossa hän voi tuntea olevansa kotonaan, ei mistään geneerisestä kämpästä jossa opiskelijamassaa säilötään tehokkuusajattelun ja säästön nimissä.

Mä en ihmettele tippaakaan miksi soluasunnot on monelle se viimeinen vaihtoehto. Pahimmillaan soluasuminen on sitä, että siivoat kirjaimellisesti muiden sontia ja joku varastaa ruokaasi jääkaapista. Ei ole kivaa, että paistinpannu lilluu naarmutettuna ja likaisena tiskialtaassa, eikä kellään kolmesta kämppiksestä ole tietoa kuka sitä on käyttänyt. Porukka luistaa vessanpesusta, käyttää sun suihkusaippuat, shampoot, hammastahnat ja syö salaa sun ruokia. 

Eikö soluasuntoja voisi varustaa vähän järkevämmin sitten? Solussa asuminen olisi varmasti monelle ok, jos huoneessa olisi oma pieni WC/minikylpyhuone ja oma pieni jääkaappi ja vaikka paikka mikrolle. Yhteisissä tiloissa voisi olla isompi keittiö, jossa tehdä ruokaa isommin. Siis vähän samantapaisia tiloja, joita on nykyään vaikka kehitysvammaisten ryhmäkodeissa. Niissä on usein omat huoneet, joissa on oma kylpyhuone ja joissakin on pieni keittiönurkkaus. Opiskelijoillekin voisi olla vaikka 12 huoneen asuntoja, joissa iso yhteinen keittiö ja olohuone. Jokaisella tämän lisäksi se oma huone kylpyhuoneineen ja keittiönurkkauksineen. 

Vierailija wrote:

Kyllä soluasuminen oli valtavirtaa 80-luvun lopulla ja vielä 90-luvullakin. Silti opiskelut etenivät ja kun ei nettiä ollut, käytiin naapurikämpästä tai solusta kysymymässä kuinka jokin kouluhomma tehdään. Se voi olla että nykypennuilla homma ei vaan toimi johtuen erilaisista ADxx sitä sun tätä diagnooseista. Kyllä se pääkin paranisi jos koko porukka majoitettaisiin yhteen suureen urheiluhalliin, tyyliin 200 henkeä yhden huoneen solussa kehittämässä sosiaalisia taitojaan.

Soluasuminen opiskeluiden alussa oli valtavirtaa 80- ja 90-luvuilla. Mutta merkittävä osa kyllä sitten muuttu yksiöihin opiskeluiden edetessä ja rahavarojen salliessa. Haluttiin sitä omaa rauhaa ihan viimeistään kun piti väsätä sitä gradua. Moni myös pariutui ja muutti kumppanin kanssa yhteen ja pois solusta.

Solut olivat siis useimmille vaan välivaihe josta pyrittiin pois kun tuli mahdollisuus. 

Vierailija wrote:

Opiskelijoiden asumisen ei ole tarkoitus olla mikään kasvatuskeino vaan aikuisten ihmisten koti. Koko asian vastenmielisin puoli on se miten niin moni haluaa nähdä opiskelijat jonain massana jota voidaan heitellä asumaan minne halutaan ja joihin projisoidaan erilaisia omia kaunoja ja haluja muiden kontrollointiin.

Opiskelijoita ei ole koskaan pidetty massana eikä heitä ole koskaan heitelty asumaan minne halutaan. Päinvastoin massamittaisen yliopistoihin tulon jälkeen (suuret ikäluokat 60-luvulla, siihen asti yliopistot ja korkeakoulut olivat vain pienin poikkeuksin yksinomaan ylemmän keskiluokan + yläluokan vesojen koulutuspaikkoja), aivan täysin riippumatta kulloisistakin opintolaina-, opintotuki-, asumisen tuki -järjestelmien erityispiirteistä JOKA IKINEN opiskelija on joutunut/saanut miettiä aivan itse, miten asumisensa järjestää. Ja joutuu/saa miettiä jatkossakin

Yhteiskunta/poliittiset tahot alkoivat jossain vaiheessa miettiä - ehkä liittyen juuri suurten ikäluokkien omiin kokemuksiin opintoaikojen taloudellisesta niukkuudesta ja sen aiheuttamasta stressistä - että voisiko yhteiskunta tulla avustamaan korkeakouluopintojen elämiskustannusten kanssa. Sitten luotiin erilaisia tukimuotoja opintolainan lisäksi.

On erittäin tärkeä yhteiskunnallinen kysymys, missä määrin yhteiskunta ihmisille erilaisia tukia säätäessään saa määrätä ihmisen elämää; faktisesti kaikki tuet tai niiden puuttuminen ohjaa ihmistä johonkin suuntaan. Siksi puhutaan mm. sokeriverosta, siksi alkoholilla ja tupakalla on haittaverot.

En ymmärrä, miten kukaan voi haluta kieltää poliittisen ja eri foorumeilla tapahtuvan yhteiskunnallisen keskustelun niin tärkeästä asiasta kuin asumistuki. Tärkeästä siksi, että a) siihen kuluu miljarditolkulla rahaa joka vuosi veronmaksajien rahaa, ja b) jokaisella ihmisellä pitää olla katto pään päällä.

Kuulun itse siihen pieneen mutta sinnikkääseen joukkoon, joka tälläkin palstalla pitää 1990-luvun ja 2000-luvun alun tilannetta opiskelijoiden asumisen, elämisen, talouden ja muunkin hyvinvoinnin kannalta hyvänä aikana. Silloin ei ollut rajoitettu opintoaikoja eikä sivuaineiden määrää, mikä mahdollisti joustavan tutkinnon suorittamisen (perheen perustaminen, töissäkäynti, sairastuminen, vaihto-opiskelu, opintosuunnan vaihto), silloin oli opintotuki + opintotuen asumislisä (mahdollisuus siihen myös kuluttamatta opintotukikuukausia) + VAPAAEHTOINEN laina. Silloin oli mahdollista suorittaa maisterintutkinto täysin ilman lainaa, myös niin, että vanhemmat eivät auttaneet. 

Silloin - kuten 1960-, 1970- ja 1980-luvuillakin - samoin kuin nyt - opiskelijat eivät olleet massaa vaan jokainen teki omaan tilanteensa parhaaksi katsomansa valinnan. Joku halusi optimoida asumisensa rauhallisuuden ja laadun eikä ottaa riskejä soluasumisen suhteen, jollakulla ei ollut niin hyvää vaihtoehtoa ja päätyi soluun. Kukaan ei pakottanut. Vuokrat eivät olleet yhtä korkeita kuin nyt, ja asumistuki riitti opiskelija-asuntosäätiön asunnossa asumiseen.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Opiskelijoiden asumisen ei ole tarkoitus olla mikään kasvatuskeino vaan aikuisten ihmisten koti. Koko asian vastenmielisin puoli on se miten niin moni haluaa nähdä opiskelijat jonain massana jota voidaan heitellä asumaan minne halutaan ja joihin projisoidaan erilaisia omia kaunoja ja haluja muiden kontrollointiin.

 

Opiskelijoita ei ole koskaan pidetty massana eikä heitä ole koskaan heitelty asumaan minne halutaan. Päinvastoin massamittaisen yliopistoihin tulon jälkeen (suuret ikäluokat 60-luvulla, siihen asti yliopistot ja korkeakoulut olivat vain pienin poikkeuksin yksinomaan ylemmän keskiluokan + yläluokan vesojen koulutuspaikkoja), aivan täysin riippumatta kulloisistakin opintolaina-, opintotuki-, asumisen tuki -järjestelmien erityispiirteistä JOKA IKINEN opiskelija on joutunut/saanut miettiä aivan itse, miten asumisensa järjestää. Ja joutuu/saa miettiä 

Kyllä nyt ollaan nimenomaan koko ajan matkalla massa-ajatteluun kuten hyvin moni kommentti tässäkin ketjussa kertoo. Mahdollisuus valita on näennäistä jos taloudellinen todellisuus ei monelle enää mahdollista itselle mieluisan valinnan tekemistä.

Perinteisen tukijärjestelmän tarkoitus on juuri ollut se että opiskelijalla on jonkinlainen realistinen mahdollisuus tehdä valintoja riippumatta siitä onko taustansa takia hyväosainen vai ei. Jos tuo mahdollisuus kaventuu ja sen ulkopuolelle jäävien määrä lisääntyy, ollaan matkalla kohti massakohtelua jossa valintoja voivat tehdä enää ne joilla on siihen omia ulkopuolisia resursseja. 

Kuten moni kirjoittaja täälläkin on todennut: "voi asua miten haluaa kunhan maksaa sen itse".

Jos opiskeleva väestönosa halutaan palauttaa väkisin 80-90-luvulle niin myös soluvuokrat täytyy palauttaa näiden vuosikymmenien tasolle. Ensimmäinen soluhuoneeni ysärin puolivälin paikkeilla kustansi euroiksi muunnettuna noin satasen. Sillä summalla ei saa nykyisin vuokrattua kuin ehkä vaatekomeron. 

Vierailija wrote:

Oletko tyhmä, vai esitätkö vain sellaista. Jos pariskunta/perhe hakee opiskelija-asuntoa, niin he tietenkin hakevat perheasuntoa. Joka käytännössä sitten voi olla esim kahden huoneen solu, jonka saavat kokonaan itselleen tai nimenomaan perheasunnoksi suunniteltu. Ei kukaan ole vaatinut, että tämmöisessä tilanteessa pitäisi muuttaa soluasunnon yhteen huoneeseen.

Keski-ikäinen opiskelija jo lienee ennättänyt hankkia asunnon ennen opiskelun aloittamista. Hän tietenkin jatkaa asumistaan siellä ja jos ei kykene maksamaan vastiketta/vuokraa, joko tekee töitä opiskelun ohessa tai keksii jonkun halvemman ratkaisun. 

Ja olen itse asunut soluasunnossa opiskeluaikana ja niin asui suurin osa opiskelukavereistanikin. Mutta ehkä siihen aikaan opiskelijat olivat ylipäätään fiksumpia kuin nykyisin.

Siihen aikaan opiskelijat olivat todennäköisesti yhtä fiksuja kuin nykyisetkin (ehkä vähän fiksumpia, kun peruskoulu ja lukio olivat paremmissa kantimissa kuin 2010-luvulla), mutta kannustimet olivat järkevämmät ja nuoret toimivat nykyisen tavoin sopulilaumana ja pääsääntöisesti tekivät kuten muutkin ikäisensä: asuivat soluissa tai vapaammin muodostetuissa kimppakämpissä.

Nyt sopulit pitävät yksiötä parhaimpana jo aivan korkeakouluopiskelujen alusta asti - aikoinaan oli tavallista, että ensimmäiset 2-4 vuotta oltiin solussa/kommuunissa, ja maisterivaiheessa hankittiin yksiö, myös opiskelija-asuntosäätiö näki asian näin. Toinen ongelma on, että asumistuki (yleiseen asumistukeen siirto) kannustaa asumaan ennemmin hieman liian hyvässä ja hieman liian kalliissa asunnossa kuin vaatimattomammassa. Tuki joustaa ylöspäin, ja tämä on nostanut vuokrien hintoja kaikilla opiskelupaikkakunnilla. Tällöin vuokrien ollessa korkeat (myös tukien ollessa korkeat) opiskelija joutuu käymään töissä kattaakseen vuokran omavastuun. Aikoinaan opintotuen asumislisä ei joustanut ylöspäin - mutta sen maksimimäärä riitti lähes täysin opiskelija-asuntosäätiön soluun tai pieneen yksiöön, loppuosa maksettiin opintorahasta, joka oli nykyistä korkeampi.

Opiskelija-asuntosäätiöiden tarkoitus ei ollut eikä ole tehdä voittoa. Sen sijaan kaikkien yksityisten vuokranantajien tarkoitus on nimenomaan tehdä voittoa. Tuon erotuksen maksavat nyt veronmaksajat.

Kenen idea oli siirtää opiskelijat yleisen asumistuen piiriin?

Eivätkä opiskelijatkaan ole tyytyväisiä, kun joutuvat käymään töissä maksaakseen yksiöidensä vuokrat. On eri asia käydä tienaamassa opintojen päälle esimerkiksi päästäkseen matkalle tai ostaakseen jotain kuin selvitäkseen jokakuukautisista pakollisista menoista, jollainen vuokra on.

Eli kyllä, ehkä opiskelijat ovat tyhmempiä nyt kuin aikoinaan. Yhden opiskelijan kanssa jutellessa kävi ilmi, että hän oli kyllästynyt yksinäisyyteen ja muutti hyvästä ja hiljaisesta yksiöstä soluun. Tämä puolisen vuotta sitten. En usko kuitenkaan, että tämä on kovin yleistä.

Mutta jos saataisiin esimerkiksi vastuullisuuden,yhteisöllisyyden, ympäristöarvojen ym. avulla opiskelijat innostumaan uudestaan opiskelijasoluista, ja tehtäisiin tarvittavat korjaukset opiskelijoiden tukiin (takaisin malliin, jossa asumislisä ja sen nostomahdollisuus ilman opintotukikuukausien kuluttamista; opintoraha korkeammaksi; lainan osuus pienemmäksi), tilanteen voisi saada vielä korjattua.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mikä saa ihmiset kuvittelemaan että opiskelija on aina sinkku? Minne ne opiskelijaperheet ja pariskunnat laitettaisiin? Soluun?

Asuisivatko perheet ja pariskunnat samassa huoneessa vai eri huoneessa? Ehkä jopa eri soluasunnossa? Montako kerrossänkyä yhteen soluhuoneeseen tarvitaan, jotta nelihenkinen perhe mahtuu siellä nukkumaan?

Pitäisikö keski-ikäisten opiskelijoiden asua nuorten kosteaa opiskelijaelämää viettävän porukan solussa?

Jotain tolkkua sentään. Huutelijat ovat yleensä niitä, jotka eivät ikinä itse suostuisi samaan. Tai asia ei muuten vain ole nyt eikä ehkä koskaan ajankohtainen. 

Oletko tyhmä, vai esitätkö vain sellaista. Jos pariskunta/perhe hakee opiskelija-asuntoa, niin he tietenkin hakevat perheasuntoa. Joka käytännössä sitten voi olla esim kahden huoneen solu, jonka saavat kokonaan itselleen tai nimenomaan perheasunnoksi suunnitel

Ja olen itse asunut soluasunnossa opiskeluaikana ja niin asui suurin osa opiskelukavereistanikin. Mutta ehkä siihen aikaan opiskelijat olivat ylipäätään fiksumpia kuin nykyisin.

Ei soluasuminen tee kenestäkään fiksumpaa.