Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa!! Hukassa 10-vuotiaan kanssa :(
23.02.2015 |
en enää tiedä mitä tehdä. Esikoinen on 10-vuotias, arka ja hiljainen (koulussa) tyttö. Kotona on viimeisen vuoden ajan ollut helvetti irti. Meillä on kaksi pienempää sisarusta joita tönii, nimittelee, haukkuu ja kiusaa minkä ehtii. Tänään viimeksi tönäisi edestään juuri kävelemään oppineen pikkuveljen kovalle jäiselle maalle!! Kuusivuotiasta pikkuveljeä nimitti ruokapöydässä tyhmäksi pelleksi, kun tämä yritti saada ihailemansa isosiskon huomiota hassuttelemalla.
Ongelma on se, että kaksi pienempää sisarusta ovat kilttejä ja tottelevaisia ja heitä todella harvoin tarvii käskeä tai ojentaa tai torua. Kun taas esikoisen käytös on suoran sanottuna aivan paskaa kokoajan, ja päivittäin joudutaan huomauttelemaan ja torumaan huonosta käytöksestä. Varsinkin keskimmäinen lapsi surettaa, ihailee suuresti isosiskoaan ja matkii tätä kaikessa, haluaa huomiota jota ei häneltä saa. Nyt alkaa näkyä matkiminen myös siinä, että keskimmäinen nimittelee vauvaa ja meitä vanhempia - käyttäytyy siis kuin isosiskonsa.
Me ollaan yritetty ystävällistä keskustelua, rangaistuksia, lahjomista, uhkailua, ihan kaikkea. Tyttö ei käsitä kuinka huonosti käyttäytyy. Tänään oli viimeinen pisara tuo vauvan tönäisy ja keskimmäisen nimittely, takavarikoin puhelimen viikoksi. Tyttö mököttää kolmatta tuntia huoneessaan.
Mulla on keinot loppu, auttakaa!! Miten saan tytön tajuamaan omat tekonsa? Hän on itse kärsinyt koulussa ilkeästä luokkakaverista joka nimittelee ja käyttäytyy huonosti ja tasan tietää miltä se tuntuu, silti tekee samalla tavalla omille sisaruksilleen!
Voiko tuossa iässä jo olla murrosikä? Fyysisesti ei ole ollenkaan murkkuiän merkkejä vielä. Musta tuntuu etten osaa yhtään olla tuolle vanhempi, yöunet menee näitä miettiessä. Pelkään että teen ihan väärin kaiken, äskenkin tyttö huusi kuinka "minua aina syytetään kaikesta, minussa on aina vika!" No niinhän se on! Me vanhemmat muistetaan myös huomioida hyvä käytös ja ne harvat hetket kun viettää sovussa perheen ja sisarusten kanssa aikaa huomioidaan aina, halataan ja kiitellään hyvästä käytöksestä ja sanotaan että on hyvä mieli kaikilla. Ei auta.
Kiitos jos jaksoit lukea, vinkkejä otan vastaan ennenkuin aivan romahdan :(
Kommentit (81)
Mä olen myös sitä mieltä, että kerran kuussa kahdenkeskistä aikaa ei riitä. Tuo 10-vuotias on niin iso pienempiin nähden, on jo ihan eri jutut, että tarvitsisi kahdenkeskistä aikaa mieluiten joka päivä, edes vähän. Juttelua, pelailua, lukemista, kohtaamista. Ja myös isän kanssa! Tyttö tarvitsee isänsä ihailua voidakseen kasvaa vahvaksi naiseksi. Onnistuisiko joku yhteinen harrastus isän kanssa, esim. joku liikunta, sulkapallo tms, jolloin tyttö kokisi, että hän on jo iso ja hänen kanssaan halutaan viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:30"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:27"]Voisiko tyttö olla masentunut?
Siskollani masennus ilmeni juurikin hänelle epätyypillisenä agressiivisuutena. Oli tosin hiljainen, itseensä käpertynyt eikä sanallisesti uhmannut aikuista kuin harvoin.Sisaruksille puhui kyllä julmasti.
Masentuneena ei kykene tuntemaan empatiaa, kun oma olo on niin synkeä. Kun sisareni sai lääkkeet oli puolen vuoden kuluttua kuin eri tyttö. Kykeni keskustelemaan tunteistaan ja empatiakyky ja hellyys palasivat.
[/quote]
Hyvin mahdollista. On tosi apea kokoajan, kaikesta valittaa ja mihinkään ei ole tyytyväinen. Me ei isänsä kanssa tiedetä missä vika, kotona ei tapella, huumoria ja yhdessäoloa riittämiin eikä meillä vanhemmilla masennusta, alkoholismia tai muutakaan. Minä kotiäitinä ja isäkin todella osallistuva ja hyvä isä. Ei tiedetä missä on mennyt pieleen että lapsi on niin onneton!! Sydän särkyy :( Ap
[/quote]
Niin. Kamalan kurjaa pitää rajat! Lapsi rikkoo sääntöjä ja sitä harmittaa niin annat periksi? Onko se mikään ihme ettei homma toimi.
Täällä vähän samanlaista ongelmaa, mutta 12-vuotiaan pojan kanssa. On ollut kyllä aina todella vaativa ja haastava tyyppi. Koulussa ja harrastuksissa on todella pidetty ja hyvin käyttäytyvä, mutta kotona on välillä kaikkea muuta. Eniten surettaa ja pelottaa se, kun kiusaa pikkusisartaan. Välillä musta tuntuu, että hän oikein nauttii siitä, kun saa siskon pelkäämään tms.
Me vanhemmat olemme todellakin läsnä ja teemme paljon perheenä juttuja. Perhe ja lapset on meille ykkösasia, ja välillä musta tuntuu niin epäonnistuneelta tämän esikoisen kanssa. Murehdin, että millainen itsetunto hänelle kehittyy, kun koko ajan joutuu huomauttelemaan. Ja saa laatuaikaa kummankin vanhemman kanssa.
Käytiin koulupsykologillakin, ja hänen mukaansa kaikki ok. Alkavaan murrosikään liittyvää tunteiden heittelyä ja kokeilua.
Ystäväperheet pitävät lapsiamme enkeleinä, ja esikoinen on kyllä valitettavasti kaikkea muuta välillä. Puhun kyllä avoimesti lähimmille ihmisille aiheesta. Se vähän helpottaa.
Joskus olen niin loppu. Ja pelkään, mitä oikea murrosikä tuo tullessaan.
Tsemppiä teille, toisaalta ihana kuulla, että on muitakin ns. samassa tilanteessa olevia perheitä.
Ootteko ihan ydinperhe? Mua isosisarpuoli rääkkäsi surutta kun olin kuulemma äidin ja hänen isäpuolensa lellikki. Ja pilasin kuulemma äitimme ja hänen isänsä mahdollisen yhteenpaluun.
Onneksi isosisarpuoli asuu nyt omillaan ja käy harvoin. En ollut edes syntynyt kun tämä sisko hakkasi 5v:n raivolla äitimme mahaa ja huusi että vauva on pilannut hänen elämänsä
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 21:01"]Mä kirjotin ton kakkos viestin. Tarkotin että sinun lastasi kiusataan. En tarkottanut että hän kiusaa. Ja muuten, aika vähän opet näitä edes huomaa.
[/quote]
Minä taas en ihmettele jos Ap.n kermaperse typy kiusasi koulussa. Johan tuo kiusaa kotonakin. Saa tahtonsa läpi kotona niin yrittää samaa kavereille. ONKO SILLÄ KAVEREITA? HARRASTUKSIA?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:41"]
Hakee huomiota ja sitä kyllä saa, väärällä tavalla tosin. Vastasinkin jo tuossa aiemmassa kommentissa tuohon ajan antamiseen, eli sitä kyllä saa. Ihmettelen sitä, että kun häntä pyydetään liittymään seuraan kun esim. pelataan porukalla lautapeliä, ei halua mukaan. Ei halua koskaan osallistua eikä lähteä mihinkään jos sisarukset ovat mukana. Ihan kuin vihaisi heitä sydämensä pohjasta! Ap
[/quote]
Jotenkin kuulostaa, että teillä mennään pitkälti pienempien lasten tahdissa ja se ärsyttää "isompaa" sisarusta. Olisiko mahdollista, että jakautuisitte vähäksi aikaa enemmän niin, että toinen vanhemmista tekee jotain pienempien kanssa ja toinen esikoisen?
En tiedä mitä lautapelejä pelaatte, mutta meillä on välillä tasapainoilemista pelien vaativuuden/helppouden kanssa, vaikka lapsilla ikäeroa vain reilu vuosi. Tämä siis vain esimerkkinä, mutta ehkä tosiaan kuusivuotias on aivan eri maailmasta kymmenenvuotiaan mielestä.
Onko esikoisella ikäisiään (läheisiä) ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa? Ei varmaan perhe enää korvaa kaverisuhteiden puutteita tuossa iässä. Mites harrastukset?
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:37"]Voiskohan tyttö hakea teidän vanhempien huomiota? Teidän aika menee pienempiin.. teettekö mitään ihan vanhimman tytön kanssa kahdestaan.. muistatteko kuunnella häntä?antakaa tytölle aikaa.. [/quote] Hakee huomiota ja sitä kyllä saa, väärällä tavalla tosin. Vastasinkin jo tuossa aiemmassa kommentissa tuohon ajan antamiseen, eli sitä kyllä saa. Ihmettelen sitä, että kun häntä pyydetään liittymään seuraan kun esim. pelataan porukalla lautapeliä, ei halua mukaan. Ei halua koskaan osallistua eikä lähteä mihinkään jos sisarukset ovat mukana. Ihan kuin vihaisi heitä sydämensä pohjasta! Ap
[/quote]
Pelaamaan lautapeliä? wtf jotain 5-vuotiaille suunniteltua vai. Tosii inhquu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän samaa, esikoinen on tyytymätön, kova jännittämään kaikkea. Kuitenkin pärjää koulussa ja harrastuksissa. Vaikea miettiä, mikä on huonon käytöksen syy. Yritetään aina kehua, mutta mikään ei tunnu riittävän. Sisaruksia ei saisi kehua yhtään. Välillä tuntuu kuvittelevan ihan omiaan, ei hyvä sekään.
Ap, ota itseäsi niskasta kiinni! Anna tytölle rangaistus jonka voit pitää! Tiedät itsekin ettet ole johdonmukainen, annat tytöllesi viestin että hän saa käyttäytyä miten haluaa eikä siitä seuraa mitään. Jos tiedät ettet pysty pitämään tytön puhelinta viikkoa, kokeile vaikka paria päivää. Tai edes päivää. Saa sen aamulla takaisin ja jos huono käytös jatkuu niin se menee hyllylle taas seuraavaan aamuun saakka. Käytä myös muita rangaistuksia, ei tv:tä, nettiä tms. Tee tytön kanssa enemmän juttuja kahdestaan, leipokaa, laittakaa kynsiä, käykää saunassa. Ei sen tarvi olla mikään iso juttu, vaan muutamia kertoja viikossa jolloin hänet huomioidaan yksilönä. Pidä myös kiinni niistä kuukausittaista tyttöjenilloista. Älä kuitenkaan käytä tyttöjenillan menettämistä rangaistuksena. Isäkin voisi tehdä tytön kanssa kahdestaan jotain. Koita saada aika perheneuvolaan, sinä ja tyttö voitte käydä juttelemassa yhdessä ja erikseen. On myös tärkeää että mahdollinen masennus suljetaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeutukaa seurakunnan perheneuvontaan (ei tarvitse kuulua kirkkoon) tai vastaavaan. Onko isoimmalla lapsella mielekkäitä harrastuksia ja kavereita vapaa-ajalla? Mikä on parisuhteenne tila? Tarvitsisitteko apua parina tai yksilöinä? Hakeudu keskustelemaan jonnekin.
Kiitos vastauksista! Kahdenkeskistä aikaa annetaan viikottain, juurikin mennään kaksin kauppaan, lakataan kynsiä, aamuisin laitetaan hiukset. Pyydän tyttöä kokkaamaan kahdestaan kanssani,leipomaan ym. En siis tosiaan tiedä miten vielä voisin enemmän antaa aikaani hänelle, perheessä kun on muitakin.
Ydinperhe ollaan, pitkä ja hyvä ja keskusteleva parisuhde meillä isänsä kanssa. Isä tosin harvemmin viettää tytön kanssa kaksin aikaa - nyt kun tarkemmin mietin niin ei juuri koskaan. Käyvät uimassa ja urheilemassa mutta aina on myös sisarukset mukana. Ehkä tässä parantamisen varaa. Enemmän myös nämä keskustelut mun harteillani. Joka ilta myös juttelen tytön kanssa kun peittelen hänet nukkumaan, niinkuin äsken. Itkeä pillitettiin molemmat, sanoin hänelle että rakastan häntä hirveästi ja aivan yhtä paljon kuin sisaruksiaankin, selitin miksi olen joutunut hänelle huutamaan tänään(kin) ja hän itsekin myönsi käyttäytyneensä tyhmästi. Puhuttiin rakastamisesta ja siitä miten tärkeä perhe on, muistutin häntä miten hyvin hönellä on asiat kun on ehjä ja turvallinen koti ja perhe ja vanhemmat jotka välittävät ja rakastavat. Halattiin ja sovittiin että puhelin on nyt viikon pois, tämän viikon aikana yritetään kaikki olla erityisen ystävällisiä toisillemme ja jos se onnistuu, mennään ensi maanantaina kaksistaan leffaan. Saapa nähdä...Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kotona on aivan sama juttu! :(
Tyttäreni haastaa riitaa kaikkien kanssa ja yrittää ärsyttää muita tahallaan. On yritetty antaa kotiarestia ja muuta mutta ei ole auttanut.
Lopuksi keksin!!!!!!!!!
Päätin että jos hän on päivän verran ilkeilemättä muille niin hän saa 5-10€
Nooh...tällä hetkellä sillä on tuolla säästössä jotain 230€ mutta ainakin oppii...
Ja lapsen voi aina viedä lastenkotiin :C
Se ei ole mukava paikka ja siellä joutuu olemaan siihen asti kun täyttää 18v!
Tunnen yhden joka on ollut lastenkodissa ja hän on tänäkin päivänä TOSI TOSI kiltti!
Älä nyt vaan enää rankaise sitä! Sehän on vain sitä pahan kierteen ruokkimista!
Tarvitseeko sitä jokaisesta pikkuisesta pikkusisaruksen nälväisystä tai muusta nyt niin numeroa tehdä, höllätkää vähän. Ei joka "rikettä" tarvitse huomioida.
Ylipäänsä huonoa käytöstä kannattaa huomioida mahdollisimman vähän.
Jos on pakko (esim. pienemmät tulevat itkien valittamaan kun toinen tönii), keskity sen pienemmän lohduttamiseen eikä isomman rankaisemiseen.
Jos lapset tappelee, ja pakko on mennä väliin, tee mahdollisimman vähäeleisesti, sen verran että saat tilanteen erotettua.
Ehkä ne pienemmän provosoi ja ärsyttää isompaa, tai hän vaan mielenailahtelujen / väsymyksen / esimurkkuiän takia ailahtelee niin ettei jaksa niitä, ja kypsymättömänä vaan hermostuu koko teidän perheen juttuihin.
Älä järjestä teennäisesti väkisin mitään "nyt teemme tytön kanssa kivaa" -juttuja (toki äiti/tyttöillat ihan kiva ei niistä tartte luopuakaan), vaan ota toista huomioon arjessa semmoisella myönteisellä asennoitumisella koko ajan.
Lapsi vaistoaa sen ihan pienistä jutuista: pienet eleet, katseet jne. Kun vilkaiset lastasi päin, kertooko ilmeesi ja silmäsi pettymystä, ärtymystä, vihaa, turhatumista. VAi välittyykö silmistäsi ja kasvojesi lihaksista rakkaus, hymy, lempeys, hyväksyminen, ihailu.
SE mitä ajattelet, näkyy kehonkielestäsi ja tämän lapsesi vaistoaa joka hetki.
Joten kokeilepa niin ettei rankaise häntä mitenkään kuukauteen.
Ja koetat olla sellainen lempeä, salliva äiti.
Nämä nuoremmat nykyäidit kun on niin kovin jotenkin suorituskeskeisiä siinä äitiydessään, pätemisenhaluisia...
t: neljän äiti, jolla kanssa päivittäin ihan samaa kun 9v. muksii nuorempaansa... ja jonka kaksi vanhinta lasta on kasvatettu tuollaisella "tiukemmalla" tyylillä rangaistuksineen kaikkineen, ja siitä opittu että ei sekään niin hyvä tapa ollut.
(Just nää puhelin/tietokone jne. kiellot raivostuttaa lapsia eniten. SEn sijaan että jotain kieltää rangaistukseksi, on hyvä luoda muuten vain yhteiset säännöt,jotka myös ON HELPOHKO PITÄÄ, esim. että tietokonetta käytetään vain vk-loppuisin, tai että kännykkää ei käytetä klo 20 jälkeen illalla, tms. ... mikä nyt perheen tilanteeseen sopii.
Jos ei känny/tietokone itsessään ole ongelma, ei niitä kannata pois sitten ottaa.
ÄLÄ RANKAISE. RAKASTA.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 21:24"]Meillä vähän samaa, esikoinen on tyytymätön, kova jännittämään kaikkea. Kuitenkin pärjää koulussa ja harrastuksissa. Vaikea miettiä, mikä on huonon käytöksen syy. Yritetään aina kehua, mutta mikään ei tunnu riittävän. Sisaruksia ei saisi kehua yhtään. Välillä tuntuu kuvittelevan ihan omiaan, ei hyvä sekään.
[/quote]
Juuri näin meillä!! Tyttö on kova jännittäjä. Ap
Mä tekisin niin, että varaisin itselleni ja tytölleni yhden kokonaisen viikonlopun olla vain kahdestaan. Jos suinkin rahatilanne sallii, varaisin hotellin läheisestä isosta kaupungista ja mentäisiin sinne. Käytäisiin elokuvissa, shoppailtaisiin, juteltaisiin, pulkkamäkeen ja sellaista. Jossain vaiheessa ottaisin esille aiheen, että onko hänellä kaikki hyvin kun satuttaa muita sisaruksia, että tuntuuko hänestä, etten välitä pienempien sisarusten myötä hänestä enää niin paljon. Lähtisin liikkeelle siis positiivisen huomion ja keskustelun kautta. Jos se tämä ei auta, yrittäisin ehkä pidempään jatkaa tytön positiivista huomioimoista, jotta hän saisi luottamuksen siitä, että välitän ja rakastan häntä todella ja haluan viettää aikaa hänen kanssaan oikeasti. Jos sekään ei auta, niin sitten ottaisin ehkä kovemmat linjat käyttöön.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 21:36"]Älä nyt vaan enää rankaise sitä! Sehän on vain sitä pahan kierteen ruokkimista!
Tarvitseeko sitä jokaisesta pikkuisesta pikkusisaruksen nälväisystä tai muusta nyt niin numeroa tehdä, höllätkää vähän. Ei joka "rikettä" tarvitse huomioida.
Ylipäänsä huonoa käytöstä kannattaa huomioida mahdollisimman vähän.
Jos on pakko (esim. pienemmät tulevat itkien valittamaan kun toinen tönii), keskity sen pienemmän lohduttamiseen eikä isomman rankaisemiseen.
Jos lapset tappelee, ja pakko on mennä väliin, tee mahdollisimman vähäeleisesti, sen verran että saat tilanteen erotettua.
Ehkä ne pienemmän provosoi ja ärsyttää isompaa, tai hän vaan mielenailahtelujen / väsymyksen / esimurkkuiän takia ailahtelee niin ettei jaksa niitä, ja kypsymättömänä vaan hermostuu koko teidän perheen juttuihin.
Älä järjestä teennäisesti väkisin mitään "nyt teemme tytön kanssa kivaa" -juttuja (toki äiti/tyttöillat ihan kiva ei niistä tartte luopuakaan), vaan ota toista huomioon arjessa semmoisella myönteisellä asennoitumisella koko ajan.
Lapsi vaistoaa sen ihan pienistä jutuista: pienet eleet, katseet jne. Kun vilkaiset lastasi päin, kertooko ilmeesi ja silmäsi pettymystä, ärtymystä, vihaa, turhatumista. VAi välittyykö silmistäsi ja kasvojesi lihaksista rakkaus, hymy, lempeys, hyväksyminen, ihailu.
SE mitä ajattelet, näkyy kehonkielestäsi ja tämän lapsesi vaistoaa joka hetki.
Joten kokeilepa niin ettei rankaise häntä mitenkään kuukauteen.
Ja koetat olla sellainen lempeä, salliva äiti.
Nämä nuoremmat nykyäidit kun on niin kovin jotenkin suorituskeskeisiä siinä äitiydessään, pätemisenhaluisia...
t: neljän äiti, jolla kanssa päivittäin ihan samaa kun 9v. muksii nuorempaansa... ja jonka kaksi vanhinta lasta on kasvatettu tuollaisella "tiukemmalla" tyylillä rangaistuksineen kaikkineen, ja siitä opittu että ei sekään niin hyvä tapa ollut.
(Just nää puhelin/tietokone jne. kiellot raivostuttaa lapsia eniten. SEn sijaan että jotain kieltää rangaistukseksi, on hyvä luoda muuten vain yhteiset säännöt,jotka myös ON HELPOHKO PITÄÄ, esim. että tietokonetta käytetään vain vk-loppuisin, tai että kännykkää ei käytetä klo 20 jälkeen illalla, tms. ... mikä nyt perheen tilanteeseen sopii.
Jos ei känny/tietokone itsessään ole ongelma, ei niitä kannata pois sitten ottaa.
ÄLÄ RANKAISE. RAKASTA.)
[/quote]
Kiitos, i han hyviä vinkkejä. Mulla ikää jo kuitenkin 37 v, että en ihan nuori nykyäiti ehkä :) Ap
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 21:38"]Mä tekisin niin, että varaisin itselleni ja tytölleni yhden kokonaisen viikonlopun olla vain kahdestaan. Jos suinkin rahatilanne sallii, varaisin hotellin läheisestä isosta kaupungista ja mentäisiin sinne. Käytäisiin elokuvissa, shoppailtaisiin, juteltaisiin, pulkkamäkeen ja sellaista. Jossain vaiheessa ottaisin esille aiheen, että onko hänellä kaikki hyvin kun satuttaa muita sisaruksia, että tuntuuko hänestä, etten välitä pienempien sisarusten myötä hänestä enää niin paljon. Lähtisin liikkeelle siis positiivisen huomion ja keskustelun kautta. Jos se tämä ei auta, yrittäisin ehkä pidempään jatkaa tytön positiivista huomioimoista, jotta hän saisi luottamuksen siitä, että välitän ja rakastan häntä todella ja haluan viettää aikaa hänen kanssaan oikeasti. Jos sekään ei auta, niin sitten ottaisin ehkä kovemmat linjat käyttöön.
[/quote]
Juuri noin äsken juteltiinkin, kysyin melkein sanalleen häneltä noin. Ap
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 21:39"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 21:36"]Älä nyt vaan enää rankaise sitä! Sehän on vain sitä pahan kierteen ruokkimista! Tarvitseeko sitä jokaisesta pikkuisesta pikkusisaruksen nälväisystä tai muusta nyt niin numeroa tehdä, höllätkää vähän. Ei joka "rikettä" tarvitse huomioida. Ylipäänsä huonoa käytöstä kannattaa huomioida mahdollisimman vähän. Jos on pakko (esim. pienemmät tulevat itkien valittamaan kun toinen tönii), keskity sen pienemmän lohduttamiseen eikä isomman rankaisemiseen. Jos lapset tappelee, ja pakko on mennä väliin, tee mahdollisimman vähäeleisesti, sen verran että saat tilanteen erotettua. Ehkä ne pienemmän provosoi ja ärsyttää isompaa, tai hän vaan mielenailahtelujen / väsymyksen / esimurkkuiän takia ailahtelee niin ettei jaksa niitä, ja kypsymättömänä vaan hermostuu koko teidän perheen juttuihin. Älä järjestä teennäisesti väkisin mitään "nyt teemme tytön kanssa kivaa" -juttuja (toki äiti/tyttöillat ihan kiva ei niistä tartte luopuakaan), vaan ota toista huomioon arjessa semmoisella myönteisellä asennoitumisella koko ajan. Lapsi vaistoaa sen ihan pienistä jutuista: pienet eleet, katseet jne. Kun vilkaiset lastasi päin, kertooko ilmeesi ja silmäsi pettymystä, ärtymystä, vihaa, turhatumista. VAi välittyykö silmistäsi ja kasvojesi lihaksista rakkaus, hymy, lempeys, hyväksyminen, ihailu. SE mitä ajattelet, näkyy kehonkielestäsi ja tämän lapsesi vaistoaa joka hetki. Joten kokeilepa niin ettei rankaise häntä mitenkään kuukauteen. Ja koetat olla sellainen lempeä, salliva äiti. Nämä nuoremmat nykyäidit kun on niin kovin jotenkin suorituskeskeisiä siinä äitiydessään, pätemisenhaluisia... t: neljän äiti, jolla kanssa päivittäin ihan samaa kun 9v. muksii nuorempaansa... ja jonka kaksi vanhinta lasta on kasvatettu tuollaisella "tiukemmalla" tyylillä rangaistuksineen kaikkineen, ja siitä opittu että ei sekään niin hyvä tapa ollut. (Just nää puhelin/tietokone jne. kiellot raivostuttaa lapsia eniten. SEn sijaan että jotain kieltää rangaistukseksi, on hyvä luoda muuten vain yhteiset säännöt,jotka myös ON HELPOHKO PITÄÄ, esim. että tietokonetta käytetään vain vk-loppuisin, tai että kännykkää ei käytetä klo 20 jälkeen illalla, tms. ... mikä nyt perheen tilanteeseen sopii. Jos ei känny/tietokone itsessään ole ongelma, ei niitä kannata pois sitten ottaa. ÄLÄ RANKAISE. RAKASTA.) [/quote] Kiitos, i han hyviä vinkkejä. Mulla ikää jo kuitenkin 37 v, että en ihan nuori nykyäiti ehkä :) Ap
[/quote]
No joo, sorry :), mietin itsekin että tuo "nykyäiti"-kommenttini lopussa oli vähän turha ja asiaton.. sotkin tähän jo omaa turhautumistani kun tosiaan välillä niin törmään näihin äiteihin tyyliin 28-32v. jotka on niiiin kaikkitietäviä ja etenkin tuomitsevia toisia kohtaan, esim. jotain lasten luokkakavereiden vanhempia tms. ... :)
Kai sitä itse on jo vaan niin kyyninen ja kyllästynyt, kun ikä alkaa jo 4:lla...
Ja tiedän itsekin siis tasan tarkkaan miltä tuo tuntuu kun ei vanhimman lapsen kanssa suju, mutta olen huomannut meidän 9v:n kanssa että tuo rankaisukierre tosiaan ei ole paras mahdollinen tapa...
ja harmittelen etten enää saa vanhimman lapseni lapsuutta takaisin, jota kanssa tuollaisilla kielloilla rankaistiin, ja nyt näen että ei se hänestä ainakaan jalompaa tehnyt, ja tajuan että olisi pitänyt kasvattaa juuri häntä herkkänä sieluna paljon lempeämmin.. :(
42
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 21:36"]Älä nyt vaan enää rankaise sitä! Sehän on vain sitä pahan kierteen ruokkimista!
Tarvitseeko sitä jokaisesta pikkuisesta pikkusisaruksen nälväisystä tai muusta nyt niin numeroa tehdä, höllätkää vähän. Ei joka "rikettä" tarvitse huomioida.
Ylipäänsä huonoa käytöstä kannattaa huomioida mahdollisimman vähän.
Jos on pakko (esim. pienemmät tulevat itkien valittamaan kun toinen tönii), keskity sen pienemmän lohduttamiseen eikä isomman rankaisemiseen.
Jos lapset tappelee, ja pakko on mennä väliin, tee mahdollisimman vähäeleisesti, sen verran että saat tilanteen erotettua.
Ehkä ne pienemmän provosoi ja ärsyttää isompaa, tai hän vaan mielenailahtelujen / väsymyksen / esimurkkuiän takia ailahtelee niin ettei jaksa niitä, ja kypsymättömänä vaan hermostuu koko teidän perheen juttuihin.
Älä järjestä teennäisesti väkisin mitään "nyt teemme tytön kanssa kivaa" -juttuja (toki äiti/tyttöillat ihan kiva ei niistä tartte luopuakaan), vaan ota toista huomioon arjessa semmoisella myönteisellä asennoitumisella koko ajan.
Lapsi vaistoaa sen ihan pienistä jutuista: pienet eleet, katseet jne. Kun vilkaiset lastasi päin, kertooko ilmeesi ja silmäsi pettymystä, ärtymystä, vihaa, turhatumista. VAi välittyykö silmistäsi ja kasvojesi lihaksista rakkaus, hymy, lempeys, hyväksyminen, ihailu.
SE mitä ajattelet, näkyy kehonkielestäsi ja tämän lapsesi vaistoaa joka hetki.
Joten kokeilepa niin ettei rankaise häntä mitenkään kuukauteen.
Ja koetat olla sellainen lempeä, salliva äiti.
Nämä nuoremmat nykyäidit kun on niin kovin jotenkin suorituskeskeisiä siinä äitiydessään, pätemisenhaluisia...
t: neljän äiti, jolla kanssa päivittäin ihan samaa kun 9v. muksii nuorempaansa... ja jonka kaksi vanhinta lasta on kasvatettu tuollaisella "tiukemmalla" tyylillä rangaistuksineen kaikkineen, ja siitä opittu että ei sekään niin hyvä tapa ollut.
(Just nää puhelin/tietokone jne. kiellot raivostuttaa lapsia eniten. SEn sijaan että jotain kieltää rangaistukseksi, on hyvä luoda muuten vain yhteiset säännöt,jotka myös ON HELPOHKO PITÄÄ, esim. että tietokonetta käytetään vain vk-loppuisin, tai että kännykkää ei käytetä klo 20 jälkeen illalla, tms. ... mikä nyt perheen tilanteeseen sopii.
Jos ei känny/tietokone itsessään ole ongelma, ei niitä kannata pois sitten ottaa.
ÄLÄ RANKAISE. RAKASTA.)
[/quote]
Peesi tälle! Tämä on kuin omasta näppiksestäni. Meillä lapsi jolla adhd joten haastava käytös on tuttua.
Arjessa todettu, että kun ilmapiiri menee negatiivisuuden puolella niin sitä ei kielloilla ja rangaistuksilla paranemaan saa.
Mä kirjotin ton kakkos viestin. Tarkotin että sinun lastasi kiusataan. En tarkottanut että hän kiusaa. Ja muuten, aika vähän opet näitä edes huomaa.