Lue keskustelun säännöt.
Kyseenalaistan päätöstäni hakea hoitopaikkaa, auttakaa :(
10.03.2015 |
Olen miettinyt hakevani syksyksi lapselleni (ryhmäperhe)päivähoitopaikkaa. Tällöin lapsi olisi noin 1,5-vuotias. Lapsi on sosiaalinen eikä ole ikinä elämässään vierastanut ketään, mutta on ainoa lapsi ja sellainen "äidin kulta", olen myös yh eli lapsi on todella tottunut olemaan minun kanssani. Toki hän tapaa isäänsä säännöllisesti, mutta siis arki rullaa kaksin.
Olisin siis palaamassa opintojen pariin ja samalla ikävöin sinne kovasti mutta samalla kyseenalaistan päätöstä laittaa noin pieni hoitoon. Etenkin, kun opinnot eivät ole kovin joustavia vaan viitenä päivänä viikossa, 5-8 tuntia päivässä eli hoitopäivästä tulisi pahimmillaan 10 tunnin pituinen. Kuulostaa TODELLA ikävältä omaan korvaani ETENKIN noin pienen kohdalla.
Olen ihan solmussa siinä mitä teen, en missään tapauksessa halua vahingoittaa lapseni tervettä kasvua henkisesti tai luoda hänelle hylkäämisen tunteita mutta samalla en myöskään enää viihdy kotona ja tunnen, miten ahdistus kasvaa kun elämäni ei liiku mihinkään. Itsekkään kuuloista varmasti, mutta uskokaa tai älkää, mietin etusijalla tietenkin lasta - en kai muuten näin kyseenalaistaisi.
Kertokaa kokemuksianne tai ajatuksianne - olen niistä todella kiitollinen!
Kommentit (15)
Kuinka paljon se on sinun elämästäsi pois, jos olet vielä esim edes vuoden kotona?
Laitoin lapseni hoitoon kun olivat 2,5v ja 1v. Olivat 3kk siellä ja otin takas kotiin. Päätöstä en ole katunut kertaakaan vaikka rahat ovat todella tiukilla. Se on niin pieni aika lapsen elämästä, mutta niin tärkeä. En silti lähde muiden päätöksiä moittimaan, teet jokatapauksessa niinkuin parhaaksi näet, onhan 1,5v jo vähän eriasia kun esim tuo 1v. Vanhemman lapsen kanssa ei ollut mitään ongelmia (paitsi tietty järkyttävä sairastelu ja puolu vuotta kestänyt yskä..!) mutta nuorempi selvästi "kärsi", viihtyi päikyssä kyllä mutta kotona äiti oli sitten ihan paska tyyppi ja isi vaan kelpasi. Itki kahta kauheemmin jos otin syliin lohdutukseen. Mieti tosiaan sitä, että vaikka se vuosikin lisää kotihoitoa, se on tosi paljon lapselle mutta niin vähän sinulle. Töihin ja opiskelemaan ehdit kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä koulussa on joka päivä noin intensiivistä opiskelua?
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:39"]Missä koulussa on joka päivä noin intensiivistä opiskelua?
[/quote]monessa!
Ite jäisin/jäin kotiin. Opiskelun voi kumminkin aloittaa koska tahansa elämänkaarta mutta tuota aikaa jolloin lapsi on pieni niin ei koskaan saa takaisin. Ja sen myös huomaa vanhempana että side lapseen on vahvempi.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:49"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:39"]Missä koulussa on joka päivä noin intensiivistä opiskelua?
[/quote]monessa!
[/quote]
Itse oon suorittanut 2amk-tutkintoa ja yhden yliopistotutkinnon, missään ei noin tiivis tahti kestä kyllä montaa viikkoa putkeen ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 00:00"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:49"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:39"]Missä koulussa on joka päivä noin intensiivistä opiskelua?
[/quote]monessa!
[/quote]
Itse oon suorittanut 2amk-tutkintoa ja yhden yliopistotutkinnon, missään ei noin tiivis tahti kestä kyllä montaa viikkoa putkeen ainakaan.
[/quote]Stadin aikuiskoulutuksessa ON!
Se vierastus vaihe kyllä tulee myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni meni pkiin ollessaan 1v7kk. Rakastan työtäni ja pidempi poissaolo olisi ollut ammatillinen itsemurha. Olin kotona vanhempainvapaan loppuun, tein kyllä väitöskirjan yhteenvetoa 8 kk alkaen ja isovanhemmat hoitivat 1-3 vko kerrallaan meillä kotona muutamaan otteeseen 4 kk verran. Sitten palasin puolikkaalle töihin ja puolitimme isän kanssa hoitovapaan. Hienosti meni, päivääkään en ole katunut.
Meillä tuo puolitoista vuotta oli hyvä aika aloittaa hoito. Lapsi on aina mennyt hoitoon mielellään ja tulee mielellään kotiin. Muutaman kk jälkeen tietää jo hoitopäivät ja on innoissaan lähdössä aamulla. Meilläkin on oltu aktiivisesti liikkeellä lapsen kanssa. Ehkä siksi hoito ei ollut järkytys vaikka lapsi ei olekaan erityisen sosiaalista tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on saman ikäinen lapsi ja olen myös viemässä syksyllä hoitoon, koska haluan palata töihin (pakko ei olisi). En koe mitään tunnontuskia asiasta, monessa muussa maassa vauvat (!) viedään hoitoon jo paljon pienempinä.
Ap:lle: Espanjassa viedään kolmekuiset vauvat hoitoon. Ja näin on monessa muussakin maassa. Sä ajattelet nyt Suomi-kuplasta tätä hoitoasiaa. Ei se lapsi siellä hoidossa pilalle mene! Kouluun vaan :) Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän vahinko kiintymyssuhteessa ole jo tapahtunut jossain kohdassa jos lapsi ei ole edes ikinä vierastanut ketään. Se ei ole todellakaan tervettä.
Meillä on koulussa tuo tiivis opiskelu ja etänä ei voi suorittaa käytännössä mitään. Satunnaisia etätunteja saattaa olla, mutta nekään eivät ole ennalta tiedossa. Lukujärjestys on viikoittain vaihtuva ja läsnäolopakko lähes ehdoton, joidenkin opettajien kanssa voi saada sovittua korvaukset poissaoloille mutta osalta tulee suora käsky uusia kurssi. Todella tiukkaa, eli siksi pohdin tuleeko tuosta loppupeleissä myös vain lisästressiä.
Vuosi pois elämästäni ei tosiaan ole paljoa, ehkä ainoa huoleni onkin oma henkinen hyvinvointini. Meillä on aktiivinen elämäntyyli, siis tapaamme paljon ihmisiä ja on harrastuksia yms, mutta vaikka se kuulostaa kuinka brutaalilta, kaipaan sitä tunnetta kun kello soi aamulla ja pääsen toteuttamaan itseäni ja tekemään jotain itseni (ja nyt myös perheeni) eteen. Samalla rakastan lastani, nautin suunnattomasti hänen kanssaan olemisesta ja on mahtavaa saada seurata hänen kasvuaan aina läheltä. Voi, jos voisinkin tehdä puolittaista tai muuten osa-aikaista viikkoa!
Tärkeintä toki onkin lapseni lapsuus. Hän on ykkönen, vaikka välillä rukoilenkin mielessäni että alkaisipa pk-ikä pian ja pääsisinpä pois kotoa... Kaiken lisäksi poden tuosta toiveesta huonoa omatuntoa. On kovin ristiriitainen olo!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että "vahingoitat lapsesi tervettä kasvua henkisesti" tai luot hänelle hylkäämisen tunteita sen enempää kuin muillekaan tuossa iässä hoitoon laitetuille lapsille. Lapsi on tuolloin ihan hyvässä iässä menemään hoitoon, paljon isompi kuin mitä hän nyt on.
Jos syksyllä on hyvä tilanne jatkaa opintoja ja muuten pitäisi lykätä niitä vuodella, niin kyllä sinun kannattaa niitä jatkaa, varsinkin kun selvästi sitä haluat.