Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä perheessä yhteiset rahat?
27.11.2021 |
Eli jos toinen tienaa enemmän niin antaa tasottavat toiselle?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yhteisen rahan kannattajat lienevät persaukisia, ja ajatus perustuu siihen että kun toisen tilipussi on syöty, käytetään toisen.
Ylimääräistä rahaa ei tuppaa kummallekaan jäävän.
Näinhän se tavallisessa lapsiperheessä menee. Kaikki mitä tulee, myös menee. Kun pitää maksaa talolainaa, ehkä autolainaakin, ja kasvavat lapset, niin rahaa kuluu ihan helkkaristi.
Kyllä useimmilla rahaa jää säästöönkin, ainakin jos ollan akateemisten palkoissa.
Ehkä karkeasti ottaen 20% pariskunnista on niin hyvässä asemassa taloudellisesti kun lapset on kotona. Ja taas ehkä 30% on aika persaukisia, pienipalkkaisia tai toinen työttömänä. Loput on sitten niitä tavallisia joilla on pari kolme tonnia kummallakin palkka tavallisissa töissä ja kaikki menee mitä tulee, mutta toimeen tullaan ihan ok kun ei älyttömiä tuhlailla.
Mihin perustat tuon arvion? Meillä on molemmilla akateemiset työt, nettona kotiin tulee kuussa n. 5500/kk. Yksi lapsi. Saa kallis asuminen jo olla, jotta mitään ei jäisi säästöön. Emmekä todellakaan ole mitään huippupalkkaisia, ihan tavis kunnan töissä.
Niin, se riippuu menoista. Jos lapsia on enemmän kuin yksi, jos asuu Helsingissä tuo on ihan eri summa käyttöön kuin se että asuu vaikka Tampereella, Lappeenrannassa tai vaikka Seinäjoella. Monesti on niin että toinen puoliso ei ole "aketeemisilla" tuloilla vaikka olisi akateeminen, ja voi olla jopa niin että pariskunnasta vain toinen on akateeminen. Ja myös akateemisia on työttömänä.
Holtitonta taloudenpitoa on niin lapsiperheissä kuin lapsettomissakin. Asumme Helsingissä, asuntolainaan menee kuussa 500e, vastike päälle. Autoa ei Helsingin keskustassa tarvitse. Kyllähän kaikki tienestinsä voi vaikka juoda, mutta ei se ole tienestien pienuutta silloin vaan ihan muu juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Miksi keskustellaan vain tuloista, muttei omaisuudesta? Pitäsikö suurempituloisen tukea suuren perinnön saanutta puolisoaan? Tai pitäisikö perinnönsaaneen antaa osa rahoista köyhemmälle, mutta suurituloisemmalle puolisolleen?
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Olen ollut pitkässä parisuhteessa pienituloisen kanssa, jota tuin yli kymmenen vuotta palkastani joka kuukausi.
Sitten hän vaurastui saamalla merkittävästi pääomaa, mutta oletti edelleen että tuen häntä vanhaan malliin maailman tappiin. Koska hänellä on pieni palkka.
Lokki paljasti todelliset kasvonsa. Kyllä suoraan sanottuna vitutti.
Meillä on ollut sama tilanne 20 vuotta, mutta vaimo pitäkööt perintönsä. Saanhan minäkin aikanaan perintöä. Muutenkin palkasta jää puolet säästöön ja omaisuuttakin on kertynyt kohtuullisesti.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä noita sama tili ihmisiä.
Säästäväisenä ihmisenä en kestäisi puolison tuhlausta.
Ja jäisin kyllä aina nuolemaan näppejäni, ja osaisiko puoliso edes säästää laskuihin ja lainoihin.
Tuskin.
Tämä. Itse ajattelen tosin enemmän niin päin, että en ihan oikeasti kehtaisi yhteiseltä tililtä ottaa rahaa omiin matkoihini, uuden läppärin ostamiseen tai vaikka auton vaihtamiseen. Kyllä minä puolisoni haluan keväällä mukaan autokaupoille, koska hänellä on pitempi kokemus auton hankinnasta ja siitä, mihin pitää kiinnittää huomiota. Samoin, jos suunnittelen ulkomaanmatkaa yksin, niin aina varmistan, että ajankohta on hänelle ok (sen sijaan läppäri-, kännykkä-, älykello- yms hankinnoissa häntä on turha konsultoida, kun häntä ne eivät kiinnosta). Mutta en minä häneltä lupaa halua kysyä.
Itse vuorostaan turhautuisin varmaan lukemattomia kertoja, kun hän ostelisi härpäkkeitään.
Kun on omat rahat, ei tarvitse kysellä lupia eikä miettiä, onko rahankäyttö tasapuolista.
Omat rahat, ollut jo 20 vuotta. Avoliitossa ja lapset täysikäisiä. Ei oo tarvinnut riidellä. Mä hoidin lasten menot pääosin 15 v ja nyt puoliso hoitaa (turha kerryttää perintöä), kunnes saavat opiskelut hoidettua ja pääsevät kiinni työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Erikseen. Naiseni maksaa minulle vuokraa 500e joka on käypä hinta kaksion puolikkaasta.
Ja sinä maksat siitä verot? Älytöntä. Yleensä avoliitossa jaetaan kulut eikä tehdä vuokrasopimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko yhteinen tili ja kaksi korttia samalle tilille?
Eikö muka tule riitaa?
AIvan varmasti tulee.
Meillä on yhteinen taloustili ja sille kortit molemmille. Perustimme sen jo seurusteluaikana ennen avoliittoa. Ei ole koskaan tullut riitaa. Molemmille on selvää, että sieltä maksetaan vain ruoka, yhteisen auton kulut ja yhteiset laskut (= asuminen).
Ei ole ollut tarvetta ruveta halkomaan hiuksia siitä, syökö toinen enemmän tai kalliimmin.
Omat rahat yli 30 vuotta eikä mielessä ole kertaakaan käynyt, että tulojen pitäisi olla yhteisiä. Rahasta ei ole tarvinnut koskaan riidellä, aina sitä on riittänyt. Tosin eletään selkeästi kahden elintason perhettä; mies ostaa punalaputettuja tuotteina, minä en. Mies tienaa yli 8 kertaa enemmän kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Miksi keskustellaan vain tuloista, muttei omaisuudesta? Pitäsikö suurempituloisen tukea suuren perinnön saanutta puolisoaan? Tai pitäisikö perinnönsaaneen antaa osa rahoista köyhemmälle, mutta suurituloisemmalle puolisolleen?
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Olen ollut pitkässä parisuhteessa pienituloisen kanssa, jota tuin yli kymmenen vuotta palkastani joka kuukausi.
Sitten hän vaurastui saamalla merkittävästi pääomaa, mutta oletti edelleen että tuen häntä vanhaan malliin maailman tappiin. Koska hänellä on pieni palkka.
Lokki paljasti todelliset kasvonsa. Kyllä suoraan sanottuna vitutti.
Meillä on ollut sama tilanne 20 vuotta, mutta vaimo pitäkööt perintönsä. Saanhan minäkin aikanaan perintöä. Muutenkin palkasta jää puolet säästöön ja omaisuuttakin on kertynyt kohtuullisesti.
Jos pääoma on jotenkuten järkevästi sijoitettu niin se tuottaa jotain.
Lasketteko mukaan vain palkkatulon, kun mietitte kuka tukee ketäkin. Miksi ei pääoman tuotto tule yhteiseen pottiin yhtälailla?
Ei käy minun järkeeni, että isompituloinen polttaa palkaansa ihmisen tukemiseen, joka pääomatulonsa mukaan laskien ei tukemista tarvitse. Vaikuttaa silkalta ahneudelta pienipalkkaisen taholta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yhteisen rahan kannattajat lienevät persaukisia, ja ajatus perustuu siihen että kun toisen tilipussi on syöty, käytetään toisen.
Ylimääräistä rahaa ei tuppaa kummallekaan jäävän.
Näinhän se tavallisessa lapsiperheessä menee. Kaikki mitä tulee, myös menee. Kun pitää maksaa talolainaa, ehkä autolainaakin, ja kasvavat lapset, niin rahaa kuluu ihan helkkaristi.
Kyllä useimmilla rahaa jää säästöönkin, ainakin jos ollan akateemisten palkoissa.
Ehkä karkeasti ottaen 20% pariskunnista on niin hyvässä asemassa taloudellisesti kun lapset on kotona. Ja taas ehkä 30% on aika persaukisia, pienipalkkaisia tai toinen työttömänä. Loput on sitten niitä tavallisia joilla on pari kolme tonnia kummallakin palkka tavallisissa töissä ja kaikki menee mitä tulee, mutta toimeen tullaan ihan ok kun ei älyttömiä tuhlailla.
Mihin perustat tuon arvion? Meillä on molemmilla akateemiset työt, nettona kotiin tulee kuussa n. 5500/kk. Yksi lapsi. Saa kallis asuminen jo olla, jotta mitään ei jäisi säästöön. Emmekä todellakaan ole mitään huippupalkkaisia, ihan tavis kunnan töissä.
Suomalaisten mediaanipalkka on 3000€, josta jää käteen noin 2000€. Jos molemmat saavat saman, niin tulot on yhteensä 4000€. 5500€ on reilusti enemmän. Sitäpaitsi akateemisia on alle kolmannes väestöstä. Pareja, joissa molemmat ovat akateemisia, on ehkä viidennes. Kuplassasi tuo voi olla yleistä, sen ulkopuolella ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole.
Molemmat maksavat oman asuntonsa, autonsa kulut ja muut omat menonsa itse omilta tileiltään.
2 yhteistä tiliä on. Toiselle molemmat laittaa saman summan rahaa kuukausittain ja toiselle laitetaan epäsäännöllisemmin tietty summa perheen yhteisiä reissuja, juhlia, vapaa-ajan tekemistä tms. varten.
Silloin kun vaimo oli lasten kanssa kotona yhteisestä sopimuksesta jaettiin tulot puoliksi mutta muuten ollaan menty omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimon rahat ja yhteiset rahat. Joo, hän pääsi työelämään vasta noin 10 vuoden yhdessäolon jälkeen ja minä se joka tienasi koko ajan.
Kyllä meillä molemmilla on täysin sama elintaso, vaikka on omat rahat ja puoliksi maksetaan kaikki. Ei olla ikinä kymmenen vuoden aikana riidelty rahasta. Lapsiakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yhteisen rahan kannattajat lienevät persaukisia, ja ajatus perustuu siihen että kun toisen tilipussi on syöty, käytetään toisen.
Ylimääräistä rahaa ei tuppaa kummallekaan jäävän.
Näinhän se tavallisessa lapsiperheessä menee. Kaikki mitä tulee, myös menee. Kun pitää maksaa talolainaa, ehkä autolainaakin, ja kasvavat lapset, niin rahaa kuluu ihan helkkaristi.
Kyllä useimmilla rahaa jää säästöönkin, ainakin jos ollan akateemisten palkoissa.
Ehkä karkeasti ottaen 20% pariskunnista on niin hyvässä asemassa taloudellisesti kun lapset on kotona. Ja taas ehkä 30% on aika persaukisia, pienipalkkaisia tai toinen työttömänä. Loput on sitten niitä tavallisia joilla on pari kolme tonnia kummallakin palkka tavallisissa töissä ja kaikki menee mitä tulee, mutta toimeen tullaan ihan ok kun ei älyttömiä tuhlailla.
Mihin perustat tuon arvion? Meillä on molemmilla akateemiset työt, nettona kotiin tulee kuussa n. 5500/kk. Yksi lapsi. Saa kallis asuminen jo olla, jotta mitään ei jäisi säästöön. Emmekä todellakaan ole mitään huippupalkkaisia, ihan tavis kunnan töissä.
Suomalaisten mediaanipalkka on 3000€, josta jää käteen noin 2000€. Jos molemmat saavat saman, niin tulot on yhteensä 4000€. 5500€ on reilusti enemmän. Sitäpaitsi akateemisia on alle kolmannes väestöstä. Pareja, joissa molemmat ovat akateemisia, on ehkä viidennes. Kuplassasi tuo voi olla yleistä, sen ulkopuolella ei.
Helsingissä joka toisella on korkeakoulutasoinen tutkinto. 5500/kk nettoihin menee esim. pariskunta, joista toinen on opettaja ja toinen sosiaalityöntekijä, ihan taviksia. Insinöörit, lääkärit, juristit jne tienaavat selkeästi enemmän. Useimmat akateemiset etsivät itselleen akateemisen puolison. Jos nyt satut olemaan Lapuan kirjastonhoitaja ja puolisosi perhepäivähoitaja ja lapsia 10, niin silloin ollaan jo hyvin pitkällä marginaalissa.
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Miksi keskustellaan vain tuloista, muttei omaisuudesta? Pitäsikö suurempituloisen tukea suuren perinnön saanutta puolisoaan? Tai pitäisikö perinnönsaaneen antaa osa rahoista köyhemmälle, mutta suurituloisemmalle puolisolleen?
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Olen ollut pitkässä parisuhteessa pienituloisen kanssa, jota tuin yli kymmenen vuotta palkastani joka kuukausi.
Sitten hän vaurastui saamalla merkittävästi pääomaa, mutta oletti edelleen että tuen häntä vanhaan malliin maailman tappiin. Koska hänellä on pieni palkka.
Lokki paljasti todelliset kasvonsa. Kyllä suoraan sanottuna vitutti.
Meillä on ollut sama tilanne 20 vuotta, mutta vaimo pitäkööt perintönsä. Saanhan minäkin aikanaan perintöä. Muutenkin palkasta jää puolet säästöön ja omaisuuttakin on kertynyt kohtuullisesti.
Jos pääoma on jotenkuten järkevästi sijoitettu niin se tuottaa jotain.
Lasketteko mukaan vain palkkatulon, kun mietitte kuka tukee ketäkin. Miksi ei pääoman tuotto tule yhteiseen pottiin yhtälailla?
Ei käy minun järkeeni, että isompituloinen polttaa palkaansa ihmisen tukemiseen, joka pääomatulonsa mukaan laskien ei tukemista tarvitse. Vaikuttaa silkalta ahneudelta pienipalkkaisen taholta.
Pääomatulot otetaan huomioon, eli tulojen tasausta on muutettu muutaman kerran suhteemme aikana hyvässä yhteishengessä.
Uusperhe jossa kummallakin lapsia,ei yhteisiä lapsia.Ollaan laskettu prosenttiosuus tuloista jonka molemmat laittaa yhteiselle tilille.Sieltä maksetaan asuntolaina,laskut ja ruoka. Molemmat maksaa sitten omat autonsa ja käyttää omat rahansa mihin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa olen ja meilläkin yhteiset rahat. Ja lapset.
Voisiko joku toisin elävä avata hieman sitä toista mallia? Eli on olemassa perheitä joissa ollaan avioliitossa (lain mukaan puolisoilla keskinäinen huoltovastuu toisistaan), on yhteiset lapset ja silti taloudellisesti eletään kuin teini-ikäiset kaverit? Eli molemmilla omat rahat ja toinen ostaa maito- ja toinen piimäpurkin. Minun on vaikea tätä mallia käsitttää. Tavallaan tämä individualistinen malli implikoi, että raha on se kaikkein tärkein, se minkä itsenäisestä päätösoikeudesta ei luovuta. Varmaan siinä jotain hyvääkin on.
Mun vanhemmat aina riiteli rahoista.
Kumpikin väittää toisen varastaneen toisen rahat (mullekkin tästä valittaneet jo muutaman vuosi kymmenen), laittoivat sitten eri tilit, kaikki maksetaan sentilleen tasan. Loppu riitelyt (ja kaikki muukin keskustelu).
Ostavat omat ruuat jotka on eri hyllyillä ettei mene sekaisin.
Samoin pesuaineet ja laitteet yms.
39 onnellista avio vuotta takana!
Tuohan on helvettiä. Miksi eivät eronneet? Minä jakaisin enemmän kämppiksen kanssakin.
40 vuotta aviossa ja yhteiset rahat alusta saakka. Avioliitossa olemme yhtä, yhteiset rahat, talo ja kaikki muu.
Ei me kytätä minhin toinen on rahaa kuluttanut. Ostetaan kumpikin mitä tarvitsemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä noita sama tili ihmisiä.
Säästäväisenä ihmisenä en kestäisi puolison tuhlausta.
Ja jäisin kyllä aina nuolemaan näppejäni, ja osaisiko puoliso edes säästää laskuihin ja lainoihin.
Tuskin.
Eivät kaikkien puolisot tuhlaile.
No ei niin. Jos pariskunnassa rahankäyttötottumukset ovat hyvin yhtenevät, on aika lailla sama miten raha-asioita hoidetaan. Ongelmia tulee lähinnä silloin, kun ne eivät ole. Silloin on varmaan joku tuollainen "mun rahat, sun rahat,yhteiset rahat" on parempi ratkaisu.
Ja kroonisen tuhlurin kanssa nyt ei pysty elämään, oli raha-asioista sovittu mitä tahansa.
Mun vanhemmat aina riiteli rahoista.
Kumpikin väittää toisen varastaneen toisen rahat (mullekkin tästä valittaneet jo muutaman vuosi kymmenen), laittoivat sitten eri tilit, kaikki maksetaan sentilleen tasan. Loppu riitelyt (ja kaikki muukin keskustelu).
Ostavat omat ruuat jotka on eri hyllyillä ettei mene sekaisin.
Samoin pesuaineet ja laitteet yms.
39 onnellista avio vuotta takana!