Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä perheessä yhteiset rahat?
27.11.2021 |
Eli jos toinen tienaa enemmän niin antaa tasottavat toiselle?
Kommentit (136)
Osittain. Kummallakin palkka tulee omalle tilille, josta siirrämme tietyn summan yhteiselle taloustilille nettotulojemme suhteessa. Tältä tililtä maksetaan sitten esim. vastike, sähkö, netti, vakuutukset ja ruoka.
Kumpikin maksaa omalta tililtään asuntolainan lyhennykset ja sijoituksiin menevät rahat eli sellaiset menot (jos nyt menoksi voi sanoa), jotka kerryttävät omaisuutta. Lisäksi omalta tililtä maksetaan harrastukset, kampaajat yms. omat menot.
Meille on kohta tulossa lapsi ja tietenkin häneen liittyvät menot maksetaan myös puoliksi eli kumpikin laittaa sitten enemmän rahaa tuolle yhteiselle taloustilille. Teemme myös niin, että toisen ollessa hoitovapaalla (kumpikin on vuorollaan) toinen maksaa käytännössä kaikki juoksevat kulut ja kotihoidontuen saaja voi sijoittaa saamansa rahat. Ja myös toiselle osapuolelle jää suunnilleen vastaava määrä sijoituksiin, sillä asuntolaina on tällöin lyhennysvapaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on yhteiset rahat. Mies tienaa huomattavasti enemmän ja kaikki on yhteistä, olemmehan perhe. Olisi älytöntä jos samassa perheessä olisi erilaisia elintasoja.
Minä en voisi elää noin. Makuasioita.
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa olen ja meilläkin yhteiset rahat. Ja lapset.
Voisiko joku toisin elävä avata hieman sitä toista mallia? Eli on olemassa perheitä joissa ollaan avioliitossa (lain mukaan puolisoilla keskinäinen huoltovastuu toisistaan), on yhteiset lapset ja silti taloudellisesti eletään kuin teini-ikäiset kaverit? Eli molemmilla omat rahat ja toinen ostaa maito- ja toinen piimäpurkin. Minun on vaikea tätä mallia käsitttää. Tavallaan tämä individualistinen malli implikoi, että raha on se kaikkein tärkein, se minkä itsenäisestä päätösoikeudesta ei luovuta. Varmaan siinä jotain hyvääkin on.
Olemme olleet yhdessä 21 vuotta (joista naimisissa 18) ja meillä on erilliset rahat edelleen. Tosin meillä ei ole lapsia, mutta on kyllä yhteisiä lemmikkieläimiä.
Kaikki yhteiset kulut maksetaan puoliksi, muuten kumpikin tekee rahoillaan mitä haluaa. Jos toinen haluaa osaa yhteiseen kotiin jotain, kysyy toiselta onko hän kiinnostunut osallistumaan kustannuksiin. Jos ei ole, toinen ostaa se yksin.
Meille tämä tapa sopii älyttömän hyvin. En missään nimessä vaihtaisi mihinkään yhteisiin rahoihin. Yksi iso syy miksi tämä toimii niin hyvin on se että meillä on molemmilla todella hyvät tulot, ja myös suunnilleen yhtä suuret tulot. Jos toisen tulot olisivat vaikka viisi kertaa suuremmat kuin toisen, asiaa varmaan mietittäisiin uudelleen.
Syitä miksi pidän tästä toimintamallista niin paljon:
- ei mitään tarvetta neuvotella mistään hankinnoista koskaan (toki sillä poikkeuksella että jos haluan ostaa jonkin ison huonekalun, kysyn miehen mielipidettä siitä mahtuuko se hänestä kotiimme)
- voin vapaasti antaa lahjoja (suht. isojakin) sukulaisilleni (olen jo vuosia taloudellisesti auttanut vanhempiani jotka eivät muuten pärjäisi)
- mies voi ostaa kallista elektroniikkaa sydämensä kyllyydestä eikä minun tarvitse miettiä onko 3500 euron hankinta tosiaan tarpeellinen
- kun saamme toisiltamme lahjoja, ne ovat ihan oikeasti LAHJOJA eikä joltain yhteiseltä tililtä jolloin olisimme itse maksaneet omat lahjamme
- raha-asioista ei ole kertaakaan tarvinnut riidellä eikä edes keskustella.
Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja alusta asti kaikki on ollut yhteistä. Silloin tienasimme suurinpiirtein saman verran, nykyään mies tienaa tuplasti sen mitä minä tienaan. Minä olen tarkempi rahoista ja olen paremmin selvillä, mihin meillä on varaa ja mihin ei. Ei ole tarvetta riidellä rahasta. Siltä tililtä otetaan rahaa, mistä sitä löytyy.
Meillä tie yhteisiin rahoihin alkoi ensimmäisestä ulkomaankomennuksesta. Oli kätevää avata asuinmaassa vain yksi tili, johon tuli palkka, Suomen asunnon vuokra ja mukaan lähteneen äitiysraha(eka lapsi just syntynyt). Siitä sitten maksettiin kaikki menot ja kun palattiin Suomeen, jatkettiin hyvää systeemiä.
Näin on menty jo vuosikymmeniä. Kummankin rahankäyttö on samanlaista, säästöön molempien rahastoihin laitetaan 1000€/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa olen ja meilläkin yhteiset rahat. Ja lapset.
Voisiko joku toisin elävä avata hieman sitä toista mallia? Eli on olemassa perheitä joissa ollaan avioliitossa (lain mukaan puolisoilla keskinäinen huoltovastuu toisistaan), on yhteiset lapset ja silti taloudellisesti eletään kuin teini-ikäiset kaverit? Eli molemmilla omat rahat ja toinen ostaa maito- ja toinen piimäpurkin. Minun on vaikea tätä mallia käsitttää. Tavallaan tämä individualistinen malli implikoi, että raha on se kaikkein tärkein, se minkä itsenäisestä päätösoikeudesta ei luovuta. Varmaan siinä jotain hyvääkin on.
Olemme olleet yhdessä 21 vuotta (joista naimisissa 18) ja meillä on erilliset rahat edelleen. Tosin meillä ei ole lapsia, mutta on kyllä yhteisiä lemmikkieläimiä.
Kaikki yhteiset kulut maksetaan puoliksi, muuten kumpikin tekee rahoillaan mitä haluaa. Jos toinen haluaa osaa yhteiseen kotiin jotain, kysyy toiselta onko hän kiinnostunut osallistumaan kustannuksiin. Jos ei ole, toinen ostaa se yksin.
Meille tämä tapa sopii älyttömän hyvin. En missään nimessä vaihtaisi mihinkään yhteisiin rahoihin. Yksi iso syy miksi tämä toimii niin hyvin on se että meillä on molemmilla todella hyvät tulot, ja myös suunnilleen yhtä suuret tulot. Jos toisen tulot olisivat vaikka viisi kertaa suuremmat kuin toisen, asiaa varmaan mietittäisiin uudelleen.
Syitä miksi pidän tästä toimintamallista niin paljon:
- ei mitään tarvetta neuvotella mistään hankinnoista koskaan (toki sillä poikkeuksella että jos haluan ostaa jonkin ison huonekalun, kysyn miehen mielipidettä siitä mahtuuko se hänestä kotiimme)
- voin vapaasti antaa lahjoja (suht. isojakin) sukulaisilleni (olen jo vuosia taloudellisesti auttanut vanhempiani jotka eivät muuten pärjäisi)
- mies voi ostaa kallista elektroniikkaa sydämensä kyllyydestä eikä minun tarvitse miettiä onko 3500 euron hankinta tosiaan tarpeellinen
- kun saamme toisiltamme lahjoja, ne ovat ihan oikeasti LAHJOJA eikä joltain yhteiseltä tililtä jolloin olisimme itse maksaneet omat lahjamme
- raha-asioista ei ole kertaakaan tarvinnut riidellä eikä edes keskustella.
Nämä erilliset rahat kuulostavat paperilla niin selkeiltä, mutta emme me saa sitä käytännössä toimimaan. Kun toinen hassaa omat rahansa johonkin, ei ole rahaa tehdä yhdessä mitään.
Mitä jos haluat tehdä jotain yhteistä? Esim matkalle, ja mies on jo ostanut monella tonnilla elektroniikkaa? Tai mies haluaa kanssasi michelin-ravintolaan, mutta ei pysty itse maksamaan kaikkea, ja sulla ei ole rahaa, koska käytit ne jo?
On ja ei
Molemmilla omat tilit, ja yhdessä maksellaan maksukyvyn mukaan, mutta kun minun tilini on tyhjä, niin ei mies minulle anna mitään tasoittavia rahoja omalta tililtään, vaan olen sitte nilman rahaa, ja mies käy kaupassa ja ostaa bensat sun muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkat menee yhteiselle tilille. Tulot on molemmilla noin 2000euroa/kk käteen, joten suuria summia ei säästellä. Molemmat ottaa sieltä sitten noin 200 euroa/kk omalle puskuritililleen ja 50 e/kk omalle rahastotililleen. Loput sitten meneekin elämiseen, eli asumiseen, ruokaan ja laskuihin, harrastuksiin jne.
Minä olen ollut pankissa töissä, kauppasin jotain luottoa ja en tiiä sitten että millä tavalla siellä oli esivalkattu ne ihmiset joille tätä myytiin, mutta liki kaikki joille soitin niin niillä ei ollut pahemmin säästössä rahaa. Kaikki kuitenkin joka kerta totesi (kun siihen myyntipuheeseen kuului kaupata em. tuotetta vararahastona tai puskurirahastona), että kyllä mulla on puskuria ihan omasta takaa. Minä tämän kokemuksen perusteella suhtaudun aina tosi skeptisesti siihen, kun palstoilla KAIKILLA tuntuu olevan jemmassa pieni omaisuus. Suomaisten mediaanipalkka on siinä vähän alle 2000 euroa, enkä rehellisesti sanottuna usko, että vaikka miten talousnero olisi, että tuosta rahasta perheellinen ihminen hirveitä summia säästelee.
Vierailija kirjoitti:
Palkat menee yhteiselle tilille. Tulot on molemmilla noin 2000euroa/kk käteen, joten suuria summia ei säästellä. Molemmat ottaa sieltä sitten noin 200 euroa/kk omalle puskuritililleen ja 50 e/kk omalle rahastotililleen. Loput sitten meneekin elämiseen, eli asumiseen, ruokaan ja laskuihin, harrastuksiin jne.
Minä olen ollut pankissa töissä, kauppasin jotain luottoa ja en tiiä sitten että millä tavalla siellä oli esivalkattu ne ihmiset joille tätä myytiin, mutta liki kaikki joille soitin niin niillä ei ollut pahemmin säästössä rahaa. Kaikki kuitenkin joka kerta totesi (kun siihen myyntipuheeseen kuului kaupata em. tuotetta vararahastona tai puskurirahastona), että kyllä mulla on puskuria ihan omasta takaa. Minä tämän kokemuksen perusteella suhtaudun aina tosi skeptisesti siihen, kun palstoilla KAIKILLA tuntuu olevan jemmassa pieni omaisuus. Suomaisten mediaanipalkka on siinä vähän alle 2000 euroa, enkä rehellisesti sanottuna usko, että vaikka miten talousnero olisi, että tuosta rahasta perheellinen ihminen hirveitä summia säästelee.
Meilä on yhtensä joku 5 tonnia säästössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteiset ja naisen rahat, ei muita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa olen ja meilläkin yhteiset rahat. Ja lapset.
Voisiko joku toisin elävä avata hieman sitä toista mallia? Eli on olemassa perheitä joissa ollaan avioliitossa (lain mukaan puolisoilla keskinäinen huoltovastuu toisistaan), on yhteiset lapset ja silti taloudellisesti eletään kuin teini-ikäiset kaverit? Eli molemmilla omat rahat ja toinen ostaa maito- ja toinen piimäpurkin. Minun on vaikea tätä mallia käsitttää. Tavallaan tämä individualistinen malli implikoi, että raha on se kaikkein tärkein, se minkä itsenäisestä päätösoikeudesta ei luovuta. Varmaan siinä jotain hyvääkin on.
Olemme olleet yhdessä 21 vuotta (joista naimisissa 18) ja meillä on erilliset rahat edelleen. Tosin meillä ei ole lapsia, mutta on kyllä yhteisiä lemmikkieläimiä.
Kaikki yhteiset kulut maksetaan puoliksi, muuten kumpikin tekee rahoillaan mitä haluaa. Jos toinen haluaa osaa yhteiseen kotiin jotain, kysyy toiselta onko hän kiinnostunut osallistumaan kustannuksiin. Jos ei ole, toinen ostaa se yksin.
Meille tämä tapa sopii älyttömän hyvin. En missään nimessä vaihtaisi mihinkään yhteisiin rahoihin. Yksi iso syy miksi tämä toimii niin hyvin on se että meillä on molemmilla todella hyvät tulot, ja myös suunnilleen yhtä suuret tulot. Jos toisen tulot olisivat vaikka viisi kertaa suuremmat kuin toisen, asiaa varmaan mietittäisiin uudelleen.
Syitä miksi pidän tästä toimintamallista niin paljon:
- ei mitään tarvetta neuvotella mistään hankinnoista koskaan (toki sillä poikkeuksella että jos haluan ostaa jonkin ison huonekalun, kysyn miehen mielipidettä siitä mahtuuko se hänestä kotiimme)
- voin vapaasti antaa lahjoja (suht. isojakin) sukulaisilleni (olen jo vuosia taloudellisesti auttanut vanhempiani jotka eivät muuten pärjäisi)
- mies voi ostaa kallista elektroniikkaa sydämensä kyllyydestä eikä minun tarvitse miettiä onko 3500 euron hankinta tosiaan tarpeellinen
- kun saamme toisiltamme lahjoja, ne ovat ihan oikeasti LAHJOJA eikä joltain yhteiseltä tililtä jolloin olisimme itse maksaneet omat lahjamme
- raha-asioista ei ole kertaakaan tarvinnut riidellä eikä edes keskustella.
Nämä erilliset rahat kuulostavat paperilla niin selkeiltä, mutta emme me saa sitä käytännössä toimimaan. Kun toinen hassaa omat rahansa johonkin, ei ole rahaa tehdä yhdessä mitään.
Mitä jos haluat tehdä jotain yhteistä? Esim matkalle, ja mies on jo ostanut monella tonnilla elektroniikkaa? Tai mies haluaa kanssasi michelin-ravintolaan, mutta ei pysty itse maksamaan kaikkea, ja sulla ei ole rahaa, koska käytit ne jo?
Onhan se hankalaa jos tili on aina tyhjä.... Mutta sopikaa matkat ja ravintolat ajoissa, niin toinen tietää olla tuhlaamatta muuhun just ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole muuta yhteistä tiliä kuin asuntolainatili. Tarkoitus oli hankkia, mutta se olisi maksanut 5€/kk, joten päätettiin säästää ne rahat ja tyytyä maksamaan laskuja omilta tileiltämme. Meillä on suunnilleen yhtä suuret tulot miehen kanssa, äitiyslomalla ollessani minulla pienemmät, ja tällöin mies ostaa enemmän ruokia ja maksaa enemmän lasten kuluja. Muutoin maksellaan puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Palkat menee yhteiselle tilille. Tulot on molemmilla noin 2000euroa/kk käteen, joten suuria summia ei säästellä. Molemmat ottaa sieltä sitten noin 200 euroa/kk omalle puskuritililleen ja 50 e/kk omalle rahastotililleen. Loput sitten meneekin elämiseen, eli asumiseen, ruokaan ja laskuihin, harrastuksiin jne.
Minä olen ollut pankissa töissä, kauppasin jotain luottoa ja en tiiä sitten että millä tavalla siellä oli esivalkattu ne ihmiset joille tätä myytiin, mutta liki kaikki joille soitin niin niillä ei ollut pahemmin säästössä rahaa. Kaikki kuitenkin joka kerta totesi (kun siihen myyntipuheeseen kuului kaupata em. tuotetta vararahastona tai puskurirahastona), että kyllä mulla on puskuria ihan omasta takaa. Minä tämän kokemuksen perusteella suhtaudun aina tosi skeptisesti siihen, kun palstoilla KAIKILLA tuntuu olevan jemmassa pieni omaisuus. Suomaisten mediaanipalkka on siinä vähän alle 2000 euroa, enkä rehellisesti sanottuna usko, että vaikka miten talousnero olisi, että tuosta rahasta perheellinen ihminen hirveitä summia säästelee.
Ei mullakaan puskurit ole siellä tilipankissa, muualta saa parempaa korkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole muuta yhteistä tiliä kuin asuntolainan maksamiseen tarkoitettu, jonne käytännössä vain mä (mies ) laitaan kuukausittaiseen lyhennykseen tarvittavat rahat.
Syy miksi on eri tilit on että me menimme naimisiin aikuisina kolmevitosina eikä kumpikaan miestä halunut että toinen "opettaa" toista rahankäytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yhteisen rahan kannattajat lienevät persaukisia, ja ajatus perustuu siihen että kun toisen tilipussi on syöty, käytetään toisen.
Ylimääräistä rahaa ei tuppaa kummallekaan jäävän.
Meillä ollut yli 50 v yhteiset rahat ja keskituloisista palkoista olemme säästäneet omakotitalon, sijoitusasunnon, luxusmökin, hyvän auton ja veneen ja autettu lasten koulutuksessa ym.
Olin myös 6 v poissa työelämästä hoitaen itse lapsiamme ja perintöjä ei olla saatu.
No yt tiedän, että olemme persaukisia🤣
muiden mittapuun mukaan.Omakotitalo 400 000€
Sijoitusasunto 250 000€
Hyvä auto 80 000€
Vene 120 000€
Pyöreesti 850 000€ plus lasten auttamiset.Jos keskimäärin 50v yhteiselon aikana säästitte toista tonnia joka kuu keskivertotuloistanne, niin tuo yhtälö on mahdollinen.
Tai sitten teidän hyvä auto on corolla, vene on parikymppinen terhi ja asunnot Padasjoella.
Osaatko laskea markka-aikana hankittua taloa ja sij.asuntoa, hankittuna pääkaupunkiseudulta.
Mökkiä en olisi kaupungista hankkinut.
Auto on uutena ostettu saksalainen ja 50 hv Buster xl (käytettynä ostettu yli 10 v sitten)
Mistään emme olisi ikinä maksaneet kuin max puolet esittämistäsi hinnoista. Siinä on juuri se idea, että osaa hankkia asiat edullisesti.
Talot ja mökit on itse rakennettu, joten ihan normielämisestä on säästetty, mutta kun seuraan nykyihmisten roinan ostoa, niin ymmärrän hyvin, että sinä et ymmärrä.
Ei tuo mahdotonta ole. Alkuun varallisuus kasvoi hitaasti, kun oli asp:llä ostettu halpa ensiasunto ja paljon asuntolainaa. Pikkuhiljaa palkka kuitenkin parani, oli varaa muuttaa kalliimpaan ja rahaa jäi sijoituksiin. Laskin taannoin, että omaisuutemme arvo on noussut 530.000 pelkän asuntojen hintojen nousun ansiosta 20 vuodessa.