Miltä tuntuisi, mitä ajattelisit jos kukaan omista lapsistasi ei hankkisi ikinä lapsia?

Minua kyllä harmittaisi todella paljon. Haluaisin kovasti mummiksi. Mutta jos he eivät haluaisi lapsia, yrittäisin sopeutua enkä kysellä asiasta.

Minulla on kaksi jo aikuisuuden kynnyksellä olevaa poikaa. Epäilen että vanhempi poika on kiinnostunut pojista ja toinen poika ei varmaan ole kovin naisten suosiossa (rumasti sanottuna). En siis todellakaan odota lapsenlapsia, mutta jos niitä siunaantuu niin olen onnellinen.

Suurimman osan nyky miesten vanhemmista kokee tuon kohtalon. Itse poistin tinderinkin sen takia kun kelpaisin ainoastaan muiden lapsia kasvattamaan mutta omia ei ole mahdollista saada kun lapsi luku tuli täyteen edellisen kanssa

Sopisi oikein hyvin koska en halua lapsenlapsia ja sillä en tehnyt omiakaan lapsia ettei vaan joudu lapsenlapsien hoito automaatiksi ja sitten syyllistettäisiin jos kieltäytyy. Keski-iässä ei olisi kiinnostanut tai jaksanut vähääkään enää pienten lasten hoitamista ja vahtimista. On sitä paljon muutakin helpompaa iloa tuottavaa harrastusta eikä siihen ihmisiä välttämättä tarvita. 

Vaikka minä olin itsekäs ja hankin lapsia, ei se tarkoita että lapsieni (tai kenenkään ylipäätään) pitäisin niin tehdä.

Eläköön tyylillään.

Toivon saavani lapsenlapsia. Olisi hienoa olla joskus isoäiti. Omat lapseni ovat ehdottomasti paras ja upein asia elämässäni. Luonnollisesti he kuitenkin itse päättävät haluavatko aikanaan omia lapsia ja vaikka haluaisivatkin, niin ei ole mikään itsestäänselvyys että saisivat siinäkään tapauksessa lapsia.

Lasten oma valinta, ei minun. Vapaaehtoinen lapsettomuus täysin o.k.

Nykymaailma huomioonottaen, en voi suositella lasten hankkimista. Mutta jokaisen oma asia tietenkin.

Korppi

Minusta olisi ihanaa, jos voisin saada olla mummo, mutta toisaalta minua on ahdistanut se, millaiseen maailmaan lapsi syntyisi. Pitkään toivoin jopa, että lapseni eivät päättäisi tehdä lapsia tämän takia.

Mutta toisaalta, eikö tämän hetken nuorilla ihmisillä ole oikeus vanhemmuuden iloon ja tyydytykseen siinä kuin aiemmilla sukupolvillakin. Ja entä jos kaikki nuoret päättäisivät lopettaa lapsen teon, ja uusia ihmisiä ei enää syntyisi? Ihmissuku sammuisi.

Tai jos ajatellaan ihan Suomen mittakaavassa, kuka huolehtisi niistä viimeisistä sukupolvista, kun ei olisi nuoria ihmisiä ja keski-ikäisiä, vain vanhoja?

Kurjalta tuntuisi, mutta sitten varmaan menisinjohonkin vapaaehtoistoimintaan lapsiperheiden kanssa, jos vielä eläkkeelläkin tuntuisi kurjalta.

Vierailija kirjoitti:

Sopisi oikein hyvin koska en halua lapsenlapsia ja sillä en tehnyt omiakaan lapsia ettei vaan joudu lapsenlapsien hoito automaatiksi ja sitten syyllistettäisiin jos kieltäytyy. 

Kylläpä ajattelit kaukonäköisesti, ehkä vähän turhankin kaukonäköisesti. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopisi oikein hyvin koska en halua lapsenlapsia ja sillä en tehnyt omiakaan lapsia ettei vaan joudu lapsenlapsien hoito automaatiksi ja sitten syyllistettäisiin jos kieltäytyy. 

Kylläpä ajattelit kaukonäköisesti, ehkä vähän turhankin kaukonäköisesti. :)

Niin, aika monta epävarmuustekijää, esim. saisivatko omat lapset lapsia tai haluaisivatko edes.

Vierailija kirjoitti:

Olisin iloinen että eivät tee samaa virhettä kuin vanhempansa ja saavat elää omannäköisensä elämän vain itselleen.

Isovanhemmuus ei minua millään tasolla kiinnosta - toki näyttelisin korrektisti mukana jos nyt jollain vahingolla lapsenlapsia kuitenkin tulisi.

Tässäpä rehellinen vastaus. Olen koko lapseni olemassaolon ajan tasapainoillut omien toiveitteni ja lapsen tarpeiden täyttämisen välillä ja kieltämättä paljon on täytynyt uhrata. Samalla aina, kun teen omannäköisen valinnan elämässä eli lisään omaa onnellisuuttani, tuntuu, että rajoitan tai riskeeraan lapsen onnellisuutta tai tulevaisuuden turvallisuutta. Eli syyllisyys on tuttua, samoin kuin tyytymättömyys siitä, että omien toiveiden toteuttaminen on niin vaikeaa lapsen kanssa. Opin tuntemaan itseäni vähän paremmin vasta myöhemmin ja huomasin, että lapsen kanssa eläminen ei kaltaiselleni välttämättä ollut helpoin tai paras ratkaisu, etenkin kun elämä toi ikäviä yllätyksiä sairastumisen muodossa ja se jo itsessään haittaa unelmiani.

En myöskään usko, että jaksaisin tai edes haluaisin olla kovin omistautuva isovanhempi. Jos lapsi saisi lapsia nuorena ja hän kaipaisi paljon apua, esimerkiksi jos jäisi täysin yksinhuoltajaksi ja tulisi paljon vaikeuksia, olisi ensireaktioni ehkä että taasko tämä kamppailu alkaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopii minulle, kunnioitan lasteni omia valintoja. Toimin MLL perhekummina ja saan sitä kautta kontakteja lapsiin.

Loistavaa, kiitos sinulle!

Maassa on vaikka kuinka paljon lapsia, joille ei ole yhtäkään aikuista, jolla olisi halua ja/tai mahdollisuus antaa aikaa ja huomiota.  Lapsenlapsettomuuttaan murehtivat voisivat hyvin ryhtyä varamummoiksi ja -papoiksi tällaisille lapsille.

Mä en silti usko, että se on sama tunne mitä on omia kohtaan. En mä ainakaan tunne yhtään samanlaisia tunteita hoitolapsiani kohtaan, kuin omaan. Vaikka kuinka sydämellä työtäni teen. toki tärkeää työtä tuollainen varamummoilukin

Olen lapseton. Kävin tämän kesksutelun äitini kanssa. Äiti sanoi, että minulla ei ole velvollisuutta elää elämääni muiden toiveita täyttääkseni ja, että hän arvostaa tekemiäni valintoja. 

Se olisi surullista ja tuntuisi hyvin ikävälle. Minusta tavallaan särkyisi jotakin kun ajattelisin olleeni niin huono äiti, että lapset ei omia lapsia halua.

Mutta sitten taas toisaalta. Jos me elämme nyt lopun aikoja ja maailmanloppu tulee elinaikanani, niin sitten sillä ei olisi niin väliä. Olisi jopa parempi, etteivät saa lapsia, sillä viimeiset ajat tulevat olemaan raskaita.

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa. Kyllä mä haluaisin lapsenlapsia.

Kurjaa, että mielipidettäsi alapeukutetaan. Kohta kukaan ei uskalla ilmaista tällaista mielipidettä ääneen. Kavennetaan ilmaisuvapautta.

Miltä susta tuntuisi jollet saisi enää koskaan lankkia hapsiasi

Omat isovanhempani olivat todella ihania ja olen saanut paljon rakkaita muistoja heidän kanssaan vietystä ajasta. Myös lapsellani on ollut ihanat isovanhemmat. 

Toivon että voisin itse joskus maailmassa olla samanlainen, mutta minun päätöshän se ei ole tuleeko koskaan toteutumaan tämä ajatukseni.

Minulla on yksi lapsi. Olen itse vielä nuori ja lapsikin vasta alakouluikäinen, joten en osaa edes ajatella hänen tekevän lapsia. Kuitenkin luulisin, ettei minulla olisi mitään ongelmaa sen kanssa, jos hän ei lasta/lapsia halua. Mieluusti olisin vain yhden lapsen mummo, jos mummo olisin, niin kuin nyt olen yhden lapsen äiti.