Lue keskustelun säännöt.
Kerro jokin "outo" juttu itsestäsi!
Vierailija
20.02.2015 |
Tässä minulta: Olen äärimmäisen pedantti ihminen, rakastan siisteyttä ja järjestystä..epäsiisteys saa minut hulluuden partaalle, mutta.
Hirveässä flunssassa, kuten nyt, heittelen räkäiset nenäliinat ympäri lattiaa. En koskaan ole ymmärtänyt miksi, mutta minusta se on jotenkin lohduttavaa. Ei ihanaa tai siistiä tai helppoa, vain lohduttavaa. Tuntuu hyvältä ja tosiaankin juuri lohduttavalta nähdä kaikki ne valkoiset, räkäiset mytyt pitkin lattioita, kun itsellä on kurjaakin kurjempi olo. Miksihän?
Kommentit (262)
Mä myös ärsyynnyn tungoksessa kävellessä ja mietin että "mees nyt helvettiin siitä eestä" tai "mitä mulkkaat siinä" tai "onks pakko jäädä siihen eteen juoruumaan". Naama tietty ihan peruslukemilla tai saatan jopa hymyillä katseen kohdatessa. Ja kiltti luonteeltani minäkin. Ääneen en ikinä moista sanoisi.
Lisäksi mietin etukäteen tilanteita ja kuvittelen keskustelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkin hiuksilla korvaan,oikeen sinne korvakäytävään. Tuntuu hyvältä. Vaatii suorat ja vähän jäykät hiukset. Tätä on tullu tehtyä lapsesta saakka.
Olen teinistä asti ollut lähes koko ajan ihastunut johonkin. Jos entinen ihastus päättyy, niin mieleni keksii pian mysteerisesti uuden. Jos en ole ihastunut kehenkään, niin tunnen itseni masentuneeksi, elämä tuntuu tylsältä, enkä jaksa oikein mitään. Lisäksi kaikki ihastukset on aina vaan romanttisia, koska en tykkää seksistä, ja siksi minusta ei ole myöskään parisuhteeseen.
Kuvittelen hetken vastaantulijan elämää. Esim. jos on perjantai ja vastaan tulee opiskelija reppuselässä niin mietin miten hän innoissaan kävelee kotiin, heittää repun nurkkaan ja kerää kavereita kasaan iltaa viettämään. Jotain tommosta pöhköö tulee kuviteltua. :D en tiedä mistä tämmönen on saanut alkunsa.
Pidämme avopuolisoni kanssa neljää pehmolelua vauvoina. Oli vaikea kirjoittaa että ne on pehmoleluja. .. Emme vielä halua tehdä lapsia. Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta. Vauvamme nukkuvat sängyssä kanssamme. Ne "puhuvat" meille. Tää on outoa joo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:35"]
Piereskelen ja haistelen. . Silittelen häpykarvojani, lähes aina yksin ollessa on käsi housuissa. . Silmät kostuvat pissalla ollessa. . Kaivan nenää, syön räkää ja pureskelen ja revin varpaankynsiä. . Puhun yksin, ja on ihana kuulla etten todellakaan ole ainoa! Olen yrittänyt keksiä syytä tälle, ehkä vain on mielikuvituskaverin kanssa leikkiminen jäänyt päälle, ehkä ei. Aina käyn kuvitteellisia tilanteita läpi yksin, valmistaudun mahdollisiin tuleviin keskusteluihin, tai sitten vain puhun itselleni. :D
[/quote]
Tulee mieleen Al Bundy :)
Lasken mielessäni kaiken esim. Kassalla ostokseni laittaessa niitä kassiin, tiskikonetta tyhjentäessä lasken astiat jne. En tosin muista enää myöhemmin paljonko niitä oli.Tämä on sikäli hullua kun olen huono matikassa eikä numerot tai laskeminen kiinnosta muuten ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 01:30"]
Olen teinistä asti ollut lähes koko ajan ihastunut johonkin. Jos entinen ihastus päättyy, niin mieleni keksii pian mysteerisesti uuden. Jos en ole ihastunut kehenkään, niin tunnen itseni masentuneeksi, elämä tuntuu tylsältä, enkä jaksa oikein mitään. Lisäksi kaikki ihastukset on aina vaan romanttisia, koska en tykkää seksistä, ja siksi minusta ei ole myöskään parisuhteeseen.
[/quote]
Miksi et tykkää?
Juttelen avoimesti ystävieni kanssa mitä kaikkea olen tänään av:lta lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:50"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:33"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:19"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 20:55"]
Lapsena ja teininä olin aivan varma että sänkyni nousee yöllä pimeässä ilmaan ja kääntyy hiljalleen ympäri. Se tuntui niin todelliselta. Olen myös nähnyt suojelusenkelin huoneeni nurkassa, se ylsi kattoon asti.
[/quote]
Unihalvauksen aiheuttamia hallusinaatioita nuo sun kokemukset. Ovat super-realistisia ja elimistö onkin osittain hereillä, mutta usein lähes täysin paralysoituneena.
Mulla on ollut useampi kymmenen, yleensä joku hahmo siinä huoneessa seisomassa lähistöllä, joskus mörkö repii peittoa hiljalleen päältäni sängyn alle, joskus kuulen kun koira kopistelee parkettia vasten (ei ole koiraa), yms. Lapsena noita oli useasti, aikuisena enää todella harvoin. Jotkut niistä aivan helvetillisen pelottavia.
Monilla ilmeisesti unihalvauksessa esiintyy paineen tuntuna rintakehän päällä ja aiheeseen liittyvä hallusinaatio on, että joku paholainen istuskelee päälläsi (josta nimitys "painajainen" lienee peräisin).
[/quote]
Sänkykääntyilijä ei maininnut, että fiilis olisi ollut ahdistava. Unihalvauksessa se ilmeisesti aina on.
[/quote]
Ei ollut ahdistava, lähinnä mielenkiintoinen. Ehkä johtuu siitä, että noita tuntemuksia oli niin nuoresta ettei kauhujutut olleet vielä tuttujs. Oli myös pari muuta vakio-unijuttua. Toinen oli loppumaton mäenlasku vuoristoratatyyliin jossain olemattomassa ympäristössä. Joko tyhjää täynnä, mustaa rai valkoista, tai hillitön sateenkaariväritys.
.
Toinen variaatio oli "nahkea hiekkapaperi", en pysty kuvaamaan sitä koska se ei ollut niinkään visuaaöinen kuin tinne. Kuin olisin ollut rypistyvä nahkea pinta, tai yhtä aikaa luistelija tuolla pinnalla. Rypistyä nahkeasti, kitkalla, oieta uudelleen.
.
Minulla on jotenkin ikävä noita unia. Loppuivat teini-iässä joslus.
[/quote]
Mitä! Minulla on ollut näitä ihan samoja. Kyseessä on derealisaatiohäiriö. Kukaan ei ole aikaisemmin kuvannut oireita kuitenkaan ihan samalla tavalla kuten sinä nyt.
Masturboin suihkussa ajatellen lapsuudenkavereideni äitejä, joita näen vielä nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 02:02"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:50"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:33"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:19"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 20:55"]
Lapsena ja teininä olin aivan varma että sänkyni nousee yöllä pimeässä ilmaan ja kääntyy hiljalleen ympäri. Se tuntui niin todelliselta. Olen myös nähnyt suojelusenkelin huoneeni nurkassa, se ylsi kattoon asti.
[/quote]
Unihalvauksen aiheuttamia hallusinaatioita nuo sun kokemukset. Ovat super-realistisia ja elimistö onkin osittain hereillä, mutta usein lähes täysin paralysoituneena.
Mulla on ollut useampi kymmenen, yleensä joku hahmo siinä huoneessa seisomassa lähistöllä, joskus mörkö repii peittoa hiljalleen päältäni sängyn alle, joskus kuulen kun koira kopistelee parkettia vasten (ei ole koiraa), yms. Lapsena noita oli useasti, aikuisena enää todella harvoin. Jotkut niistä aivan helvetillisen pelottavia.
Monilla ilmeisesti unihalvauksessa esiintyy paineen tuntuna rintakehän päällä ja aiheeseen liittyvä hallusinaatio on, että joku paholainen istuskelee päälläsi (josta nimitys "painajainen" lienee peräisin).
[/quote]
Sänkykääntyilijä ei maininnut, että fiilis olisi ollut ahdistava. Unihalvauksessa se ilmeisesti aina on.
[/quote]
Ei ollut ahdistava, lähinnä mielenkiintoinen. Ehkä johtuu siitä, että noita tuntemuksia oli niin nuoresta ettei kauhujutut olleet vielä tuttujs. Oli myös pari muuta vakio-unijuttua. Toinen oli loppumaton mäenlasku vuoristoratatyyliin jossain olemattomassa ympäristössä. Joko tyhjää täynnä, mustaa rai valkoista, tai hillitön sateenkaariväritys.
.
Toinen variaatio oli "nahkea hiekkapaperi", en pysty kuvaamaan sitä koska se ei ollut niinkään visuaaöinen kuin tinne. Kuin olisin ollut rypistyvä nahkea pinta, tai yhtä aikaa luistelija tuolla pinnalla. Rypistyä nahkeasti, kitkalla, oieta uudelleen.
.
Minulla on jotenkin ikävä noita unia. Loppuivat teini-iässä joslus.
[/quote]
Mitä! Minulla on ollut näitä ihan samoja. Kyseessä on derealisaatiohäiriö. Kukaan ei ole aikaisemmin kuvannut oireita kuitenkaan ihan samalla tavalla kuten sinä nyt.
[/quote]
Näin ikään kuin vihreän tasaisen kankaan tai värin, joka yhtäkkiä rypistyi rumaksi ja sitten taas takaisin. Tai esim. Menin tosi lujaa vauhtia ja sitten hitaampaa, sitten lujaa taas. Minulla oli myös makro- ja mikrolepsiaa, yhtäkkiä tuntui kuin joku ruumiinosa olisi valtavan suuri, tai että ympäristö kasvaa ja pienenee.
Minusta nämä olivat aina ahdistavia. Häiriö johtuu yleensä traumasta, minulla pitkäaikaisesta lapsuudenaikaisesta traumasta ja emotionaalisesta laiminlyönnistä. Minulla se on yhteydessä epävakaaseen oersoonallisuushäiriöön.
Minulla on todella hyvä ajantaju. Osaan arvioida ajan 5 minuutin tarkkuudella päiväsaikaan. Jos herään yöllä niin osaan arvioida ajan 15 minuutin tarkkuudella. En osaa selittää tätä. Jotenkin vaan tiedän kuinka paljon aikaa on kulunut siitä kun viimeksi katsoin kelloa. Vaikka siitä olisi useita tunteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 02:17"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 02:02"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:50"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:33"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:19"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 20:55"]
Lapsena ja teininä olin aivan varma että sänkyni nousee yöllä pimeässä ilmaan ja kääntyy hiljalleen ympäri. Se tuntui niin todelliselta. Olen myös nähnyt suojelusenkelin huoneeni nurkassa, se ylsi kattoon asti.
[/quote]
Unihalvauksen aiheuttamia hallusinaatioita nuo sun kokemukset. Ovat super-realistisia ja elimistö onkin osittain hereillä, mutta usein lähes täysin paralysoituneena.
Mulla on ollut useampi kymmenen, yleensä joku hahmo siinä huoneessa seisomassa lähistöllä, joskus mörkö repii peittoa hiljalleen päältäni sängyn alle, joskus kuulen kun koira kopistelee parkettia vasten (ei ole koiraa), yms. Lapsena noita oli useasti, aikuisena enää todella harvoin. Jotkut niistä aivan helvetillisen pelottavia.
Monilla ilmeisesti unihalvauksessa esiintyy paineen tuntuna rintakehän päällä ja aiheeseen liittyvä hallusinaatio on, että joku paholainen istuskelee päälläsi (josta nimitys "painajainen" lienee peräisin).
[/quote]
Sänkykääntyilijä ei maininnut, että fiilis olisi ollut ahdistava. Unihalvauksessa se ilmeisesti aina on.
[/quote]
Ei ollut ahdistava, lähinnä mielenkiintoinen. Ehkä johtuu siitä, että noita tuntemuksia oli niin nuoresta ettei kauhujutut olleet vielä tuttujs. Oli myös pari muuta vakio-unijuttua. Toinen oli loppumaton mäenlasku vuoristoratatyyliin jossain olemattomassa ympäristössä. Joko tyhjää täynnä, mustaa rai valkoista, tai hillitön sateenkaariväritys.
.
Toinen variaatio oli "nahkea hiekkapaperi", en pysty kuvaamaan sitä koska se ei ollut niinkään visuaaöinen kuin tinne. Kuin olisin ollut rypistyvä nahkea pinta, tai yhtä aikaa luistelija tuolla pinnalla. Rypistyä nahkeasti, kitkalla, oieta uudelleen.
.
Minulla on jotenkin ikävä noita unia. Loppuivat teini-iässä joslus.
[/quote]
Mitä! Minulla on ollut näitä ihan samoja. Kyseessä on derealisaatiohäiriö. Kukaan ei ole aikaisemmin kuvannut oireita kuitenkaan ihan samalla tavalla kuten sinä nyt.
[/quote]
Näin ikään kuin vihreän tasaisen kankaan tai värin, joka yhtäkkiä rypistyi rumaksi ja sitten taas takaisin. Tai esim. Menin tosi lujaa vauhtia ja sitten hitaampaa, sitten lujaa taas. Minulla oli myös makro- ja mikrolepsiaa, yhtäkkiä tuntui kuin joku ruumiinosa olisi valtavan suuri, tai että ympäristö kasvaa ja pienenee.
Minusta nämä olivat aina ahdistavia. Häiriö johtuu yleensä traumasta, minulla pitkäaikaisesta lapsuudenaikaisesta traumasta ja emotionaalisesta laiminlyönnistä. Minulla se on yhteydessä epävakaaseen oersoonallisuushäiriöön.
[/quote]
Minulla myös nuo makro- ja mikrolepsiat, en tiennyt että niillä on nimikin! Lapsuudessa niitä tuli usein, nyt aikuisena ainoastaan kovassa kuumeessa. En kyllä tietääkseni ollut laiminlyöty, mutta traumoja sain isosiskoni sekoilusta aika lailla. Saan noita -lepsioita ainoastaan silmät kiinni; kun avaan silmät ja kohdistan katseen johonkin, vaikka lamppuun tai verhoon, kohtaus helpottaa. Lapsena se oli joskus niin pahana että äitini joutui halimaan minua koko yön kun edes valojen laittaminen päälle ja edestakaisin kävely ei helpottanut. Olen aina kutsunut niitä "etäisyysharhoiksi".
Jännää, googlasin derealisaation. En tiennyt, että noille unituntemuksille olisi joku nimikin. Minulla ei ole mitään traumakokemuksia, mutta luulenpa että saattoi liittyä tasapainoaistiin ja korviin. Minulla oli tosi paljon korvatulehduksia lapsena. Se mainittiin myös yhtenä mahdollisena syynä näihin. En koskaan puhunut näistä kenellekään, enkä kokenut niitä pahoiksi. Nahkea tunne oli jollain tavalla lohdullinen ja turvallinen.
-alkup.sänkykääntyilijä-
-a
kuljen kotona usein alasti. (olen sinkku.ei lapsia)
Tykkään kumisaappaiden hajusta ja oikeastaan melkein kaikesta muustakin kumin hajusta. Joskus kävelen tarkoituksella kumisaapashyllyn ohi kaupoissa, koska se haju on niin hyvä.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:14"]Hajuaistini on hyvä. Pienenä luulin että kaikki haistaa kanttarellit kuten minä, maan alta 10 metrin päästä.
[/quote]
Sun kannattaa opiskella tryffelinenäksi, lyöt rahoiksi :D
En voi sietää että kasvoilleni hengitetään, menen ihan paniikkiin. Minulla on absoluuttinen sävelkorva.
Pidän sykevyötä seksiä harrastaessa... Puen sen aamulla ja riisun vasta nukkumaan mennessä, joskus nukunkin sen kanssa. On jopa todella kiva katsella sykkeitä ja kalorien polttoa seksin ajalta...
Olen entinen ammatti urheilija ja tämä oli silloin noissa porukoissa ihan perus juttu ja jäänyt päälle niistä ajoista. Onneksi mieheni on kyseisen lajin valmentaja, joten tietää etten ole ainoa:D