Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka et pttanut miehesi sukunimeä avioituessasi
19.02.2015 |
Vastaa rehellisesti. Pidätkö tyhminä heitä, jotka ovat nimensä vaihtaneet?
Kommentit (94)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään pidä. Jokainen tekee tavallaan, miten parhaaksi näkee, kun meille on tällaiseen mahdollisuus taas annettu.
Joskus olen ihmetellyt, kuinka joku vaihtaa kauniin nimensä rumaan tai outoon, tai sitä että ensin otetaan 1. miehen nimi, erotaan ja otetaan tyttönimi taikaisin, mennään uudelleen naimisiin ja otetaan taas uusi nimi. Tai no, tiedän kyllä syyt tähän tapaukseen, mutta ihmettelen kuinka joku jaksaa sen vaivan. Vai onko siinä sitten vaivaa vaihtaa kaikki passit ja paperit uusiksi?
En tiedä kun en ole kokeillut :)
En pidä mutta aina jotenkin vähän hämmästyn kun joku vaihtaa nimensä. Johtuu siitä, että omassa ystävä- ja tuttavapiirissä on suurimmaksi osaksi niitä, jotka pitävät oman nimensä naimisiin mennessä. Omassa työyhteisössänikin varmasti 70% naimisiin menevistä naisista pitää oman nimensä. Joten minulle oman nimen pitäminen on enemmän itsestäänselvyys kuin se että Maija muuttuu Meikäläisestä Virtaseksi naimisiin mennessään.
Eikä ole kauaakaan kun ystäväni meni naimisiin ja vaihtoi kauniin harvinaisen nimensä todella rumaan miehen nimeen. Sitä kyllä ihmettelin kovasti.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:18"]
Näin miehen näkökulma asiaan: omaa sukunimeäni en vaihtaisi sillä se on erittäin harvinainen ja olen maailman ainoa ihminen jolla on tämä etunimi+sukunimi -yhdistelmä. En tosin toivoisi että mahdollinen vaimokaan vaihtaisi pelkkään sukunimeeni sillä sukuni on erittäin tarkka sen käytöstä. Mieluummin oma nimi tai yhdysnimi tms.
Ehkä miehen nimen ottaminen muutenkin kuvastaa vähän miehen omaisuudeksi alistumista, joka on vähän kornia näin 2000-luvulla!
[/quote]
No johan on diagnoosi. Ei varmaan kannata naimisiin kyllä mennä, jos asenne on tuota luokkaa. "Omaisuudeksi alistumista", tuo oli kyllä jo niin paras.
Meillä otettiin miehen sukunimi naimisiin mentäessä. Omalta suvulta en ole koskaan saanut muuta kuin paskaa niskaan, miehen suku taas ottanut avosylin vastaan. Mielummin haluan nimellisesti kuulua heidän sukuunsa, kuin omaani. Lisäksi yhteinen sukunimi tuo enemmän yhteisöllisyyden tunnetta.
[/quote]
pidit siitä tai et, perinne naisen nimen muuttamisesta juontaa juurensa aikaan, jolloin mies oli perheen pää ja vastuussa vaimon elatuksesta. nainen ei ollut itsenäinen siten kuin tänään, vaan miehestään täysin riippuvainen (ei esim. oikeutta omistaa varallisuutta tai toimia avioliitossa ollessaan yrittäjänä) joten kyllä se alisteiseen rooliin ja omistussuhteeseen viittaa. mieti häiden päivänselvää symboliikkaa, jossa isä lahjoittaa tyttärensä. toki maailma on muuttunut, mutta tämä näkökulma on ihan hyvä muistaa.
En. Itseäni pitäisin. Oma nimeni on harvinainen, vain meidän suvulla on tätä nimeä ja mieheni sukunimi ei vain ole tyyliä Virtanen vaan se on Virtanen. Kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavallaan joo, pidän tyhmänä jos on vaihtanut nimensä miettimättä hetkeäkään, haluaako itse todella vaihtaa vai vaihtaako vain ympäristön painostuksesta ts. koska niin kuuluu tehdä. jos on miettinyt asiaa, niin sitten en pidä tyhmänä, oli ratkaisu mikä vaan.
Ihan ihmeellistä toisten syyllistämistä. Miksi se toisia niin kovasti kiinnostaa minkä nimen joku ottaa ja ei ota? Ja syytkin tunnutaan tietävän jopa avioparia paremmin. samoin kuin kauanko suhde kestää.. Jessus.
Tämä ketju on kyllä hyvä todiste naisvihasta. JOku totesi tuolla, että jos MIES ottaa naisen nimen niin mies on MODERNI, ROHKEA ja HYVÄITSETUNTOINEN. Jos NAINEN ottaa niin hän on ALISTUVA, VANHOILLINEN ja vissiin muutenkin ihan perseestä.
Miksi täällä aina teki nainen mitä hyvänsä, niin nainen on perseestä?
Eikö nimen muutos ole jokaisen ihan oma asia? Joku tuolla toitotti, ettei kyllä tunne ketään joka nimensä nykypäivänä muuttaisi. noh.. omassa tuttavapiirissäni se on tapa ja yleisesti hyväksyttävää. Tosin eipä siellä kyllä ihmeltäisi vaikka pitäisitkin oman nimesi.
Helvetti kun vituttaa taas tälläinen toisten asioiden kyttääminen ja arvosteleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en vaihtanut sukunimiä avioituessani. Miksi olisi pitänyt? Mitä todistan kenellekään sillä, että meillä on miehen kanssa sama sukunimi? Ne, jotka tietävät avioliitosta, tietävät.
Siskoni vaihtoi harvinaisen nukunimensä sellaiseen Nieminen -tyyliseen. Ei se pahalta kuulosta, mutta ihmettelen.
Tiedän erään suomenruotsalaisen, jolla vaihtoi hienostuneen nimensä miehen nimeen, joka on tyyliin Lörppönen.
Yksi asia noissa nimissä on ne kamalat kaksiosaiset nimet. Työpaikallani on nainen, jonka nimi on tyyliin: Lämpsä - af Gramms.
Tietyllä tavalla mielenkiintoisia yhdistelmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä nimensä vaihtaneita tyhminä. Jätin oman nimeni ammattini vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:17"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:59"]
En. Parissa tapauksessa tiesin jo häissä, ettei liitto tule kestämään, ja mietin silloin lähinnä miten vaivalloista se tyttönimen takaisinanoaminen tulee olemaan.
[/quote]
Kai oli vielä omat hääsi?
[/quote]
:) onneksi ei sentään ollut omat häät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään pidä, en näe mitään syytä, miksi pitäisin miehen nimen ottaneita tyhmempinä.
Mies otti minun nimeni. Sain kuulla yhdeltä tutulta että jos oikeasti rakastaisin miestäni tarpeeksi, olisin ottanut hänen nimensä. Tämä siitä huolimatta, että mies ei pitänyt omasta sukunimestään ja halusi siitä eroon. Eli jos olisin tosissaan rakastanut miestä, olisin pakottanut hänet pitämään oman sukunimensä, josta kumpikaan meistä ei pidä, ja olemaan ottamatta minun kauniimpaa sukunimeäni. :D Kommentoija itse otti miehensä ruman sukunimen, josta ei pitänyt, joten ehkä oli sitten jotenkin katkera, kun joku muu teki toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:38"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:18"]
Näin miehen näkökulma asiaan: omaa sukunimeäni en vaihtaisi sillä se on erittäin harvinainen ja olen maailman ainoa ihminen jolla on tämä etunimi+sukunimi -yhdistelmä. En tosin toivoisi että mahdollinen vaimokaan vaihtaisi pelkkään sukunimeeni sillä sukuni on erittäin tarkka sen käytöstä. Mieluummin oma nimi tai yhdysnimi tms.
Ehkä miehen nimen ottaminen muutenkin kuvastaa vähän miehen omaisuudeksi alistumista, joka on vähän kornia näin 2000-luvulla!
[/quote]
No johan on diagnoosi. Ei varmaan kannata naimisiin kyllä mennä, jos asenne on tuota luokkaa. "Omaisuudeksi alistumista", tuo oli kyllä jo niin paras.
Meillä otettiin miehen sukunimi naimisiin mentäessä. Omalta suvulta en ole koskaan saanut muuta kuin paskaa niskaan, miehen suku taas ottanut avosylin vastaan. Mielummin haluan nimellisesti kuulua heidän sukuunsa, kuin omaani. Lisäksi yhteinen sukunimi tuo enemmän yhteisöllisyyden tunnetta.
[/quote]
pidit siitä tai et, perinne naisen nimen muuttamisesta juontaa juurensa aikaan, jolloin mies oli perheen pää ja vastuussa vaimon elatuksesta. nainen ei ollut itsenäinen siten kuin tänään, vaan miehestään täysin riippuvainen (ei esim. oikeutta omistaa varallisuutta tai toimia avioliitossa ollessaan yrittäjänä) joten kyllä se alisteiseen rooliin ja omistussuhteeseen viittaa. mieti häiden päivänselvää symboliikkaa, jossa isä lahjoittaa tyttärensä. toki maailma on muuttunut, mutta tämä näkökulma on ihan hyvä muistaa.
[/quote]
Ja vanhoillisten syiden takia vastustat ehdottomasti, että pariskunta ottaa yhteisen nimen?
Mikset vastusta avioliittia ylipäätään? Eihän sekään ole ollut kuin hallintasuhde, jossa mies omistaa naisen.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:01"]
Ihmettelen, että mikä tarve heillä on korostaa, että ovat jonkun tietyn miehen vaimoja. Onhan se selvää, että olen synnyttänyt yhteiset lapsemme, joten riittää varmasti, että lapsilla on isänsä sukunimi. Miksi minä sitä tarvitsisin? Kaikkihan sen tietävät, että minä olin raskaana. Mutta kuka on isä? Myönnän, että tuo aviomies. Ei aviotuminenkaan muuten tärkeää ole, mutta helpottaa arjessa talouden pyörittämistä, omaisuuden mahdollisessa jaossa ja lasten kasvatuksessa.
Olen ollut niin kauan omalla nimelläni, koko elämäni siis:) Olin niitä ensimmäisiä, jotka saivat pitää oman nimensä ja minulle se oli ihan tottakai juttu ja onneksi siitä ei tarvinnut isommin keskustellakaan! Ei ollut esteenä aviotumiselle pakkonimenvaidos, onneksi! Kaksoisnimet olivat todella tylsiä, mutta tuttava joutui tyytymään sellaiseen, koska meni naimisiin ennen minua.
[/quote]Minusta lapsilla on parempi pitää äidin sukunimi. Ja jos niin ikävästi joskus kävisi,että ero tulisi(tai jäisi leskeksi) ja menisi uusiin naimisiin ja saisi lapsia sukunini pysyisi kaikilla samana. Siis äidillä ja kaikilla lapsilla. Mies voisi vaihtua, mutta nimi ei.
Mulle on saman tekevää ihmisten sukunimen vaihdoissa avioliitossa. Itse vaihdan jos miehen sukunimi on kivempi kuin oma tai jos kaksoisnimi kuulostais kivalta :)
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:23"]
Miten nimi voi tuoda yhteisöllisyyden tunnetta? En ymmärrä, yhteisöllisyyttä voi tuntea esim. kaveri- harrastus- tai työporukassa, vaikka kaikilla on ihan erilaiset nimet...
Minulle oma nimi tärkeä siksi, että olen aina ollut sen niminen, enkä halua koskaan olla "kukaan muu". Toki saattaisin ajatella toisin jos nimeni olisi hyvin tavallinen "Maija Virtanen" tai kamala "Jessika Sikiö" tmv.
Lisäksi en ymmärrä miksi joku haluaa nähdä sen vaivan että ilmoittelee sinne sun tänne uuden nimensä ja maksaa isot summat siitä että saa uudet pankki- ja ajokortit ym. kortit ja passin söllisuuden jne.
[/quote]
Kaveri- ja urheiluporukka on kuitenkin erilainen yhteisö kuin perhe. Ja jos sinä et ymmärrä niin sitten et ymmärrä.
Korttien yms. vaihdos ei ole niin iso homma.
Meille sopii yhteinen nimi ja omaan suuhunikin se istuu paremmin kuin edellinen.
t. 56
[/quote]Kyllä se edellinen kirjoittaja varmaan ymmärsi mitä tarkoitit , mutta kyllä minuakin ihmetyttää jos avioliitossa täytyy sukunimellä saada yhteisöllisyyden tunnetta. Meillä on kummallakin omat nimet ja silti tiedetään ,että samaa kimppaa ollaan. Ei siihen yhteistä nimeä tarvita :)
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 17:47"]
Ehkä toisinaan ihmettelen jos joku on vaihtanut kauniin ja harvinaisen sukunimensä joko johonkin typerään (esim. Mällinen) tai todella yleiseen (Korhonen). Mutta jotkut ovat vanhoillisia, antaa olla.
[/quote]
Tunnen yhden joka teki näin, ja kaikki kaverit ja oma sukunsa oli kyllä äimänä... Naisen nimi oli tyyliin Pauliina Aalto, ja nyt hänestä on tullut Pauliina Pentti. Kammottavaa
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:38"]
pidit siitä tai et, perinne naisen nimen muuttamisesta juontaa juurensa aikaan, jolloin mies oli perheen pää ja vastuussa vaimon elatuksesta. nainen ei ollut itsenäinen siten kuin tänään, vaan miehestään täysin riippuvainen (ei esim. oikeutta omistaa varallisuutta tai toimia avioliitossa ollessaan yrittäjänä) joten kyllä se alisteiseen rooliin ja omistussuhteeseen viittaa. mieti häiden päivänselvää symboliikkaa, jossa isä lahjoittaa tyttärensä. toki maailma on muuttunut, mutta tämä näkökulma on ihan hyvä muistaa.
[/quote]
En ole ylempi, mutta otapa mussukka asioista ensin vähän selvää: "perinne" on muutaman vuosikymmenen vanha ja juontaa juurensa jonkun virkamiehen aivopierusta. 1900-luvulla oli siis voimassa laki, että naisen täytyi avioituessaan ottaa miehen sukunimi, tai vaihtoehtoisesti anoa Lääninhallitukselta lupaa ottaa yhdistelmä sukunimi. Joskus 70-80 -luvun tienoilla tuo säännös sitten kumottiin.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:23"]
Miten nimi voi tuoda yhteisöllisyyden tunnetta? En ymmärrä, yhteisöllisyyttä voi tuntea esim. kaveri- harrastus- tai työporukassa, vaikka kaikilla on ihan erilaiset nimet...
Minulle oma nimi tärkeä siksi, että olen aina ollut sen niminen, enkä halua koskaan olla "kukaan muu". Toki saattaisin ajatella toisin jos nimeni olisi hyvin tavallinen "Maija Virtanen" tai kamala "Jessika Sikiö" tmv.
Lisäksi en ymmärrä miksi joku haluaa nähdä sen vaivan että ilmoittelee sinne sun tänne uuden nimensä ja maksaa isot summat siitä että saa uudet pankki- ja ajokortit ym. kortit ja passin jne.
[/quote]
Kaveri- ja urheiluporukka on kuitenkin erilainen yhteisö kuin perhe. Ja jos sinä et ymmärrä niin sitten et ymmärrä.
Korttien yms. vaihdos ei ole niin iso homma.
Meille sopii yhteinen nimi ja omaan suuhunikin se istuu paremmin kuin edellinen.
t. 56