Sinä, joka et pttanut miehesi sukunimeä avioituessasi
Vastaa rehellisesti. Pidätkö tyhminä heitä, jotka ovat nimensä vaihtaneet?
Kommentit (94)
Oma päätökseni olla vaihtamatta nimeä ei ollut kovin viisas, joten en pidä vaihtajia ainakaan itseäni tyhmempinä. Pitäisi olla jotain muuta näyttöä ennen kuin osaan arvioida, ovatko tyhmiä vai viisaita.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:31"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:18"]
Näin miehen näkökulma asiaan: omaa sukunimeäni en vaihtaisi sillä se on erittäin harvinainen ja olen maailman ainoa ihminen jolla on tämä etunimi+sukunimi -yhdistelmä. En tosin toivoisi että mahdollinen vaimokaan vaihtaisi pelkkään sukunimeeni sillä sukuni on erittäin tarkka sen käytöstä. Mieluummin oma nimi tai yhdysnimi tms.
Ehkä miehen nimen ottaminen muutenkin kuvastaa vähän miehen omaisuudeksi alistumista, joka on vähän kornia näin 2000-luvulla!
[/quote]
Feministinä ajattelen, että ihan sama siinä vaiheessa jos alistun avioliittoonkin.
[/quote]
Perustele, miksi koet avioliiton alistumisena? Avioliitto tuo mm. taloudellista turvaa kummallekin osapuolelle avioliiton aikana ja suhteen päättyessä (ero tai kuolema).
[/quote]
Siinähän se syy tulikin. Tarvitsee turvaa, koska ei pärjäisi omilla avuillaan. Eli on vähän niinkuin miehen elätettävänä. Äitini on toitottanut tätä minulle lapsesta asti.
T. Ei se feministi, mutta tämän näkökulman ymmärtävä
[/quote]
Samaa turvaa saa myös mies avioliitossa eli mies on tuolla perusteella vähän niinkuin naisen elätettävänä!
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:10"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:08"]
Jotenkin typerää mennä naimisiin, mikä jo itsessään on konservatiivista ja sovinnaista, ja sitten kouhkata nimenvaihdosta :D
[/quote]
Toinen on laillinen sopimus joka helpottaa käytännön asioissa, toinen on vanhoillinen perinne.
[/quote]
Mikä tästä perinteestä tekee mielestäsi vanhoillisen?
Jos tarkoitat vanhaa perinnettä, niin tiedät varmaan, että sukunimen vaihtamatta jättäminen on vieläkin vanhempi. Eli umpivanhoillinen sitten varmaan.
Minä en halua olla isäni suvun nimissä, joten mielelläni otan sellaisen ihmisen nimen, josta pidän.
Pidän heitä vähän yksinkertaisina. Suomessa se, että ottaa miehen nimen on uusi perinne, kuten sukunimet länsi-Suomessa muutenkin. En omastani luopuisi. Kaksoisnimi olisi kanssa ok. (Suomen nimilaki on muutenkin tyhmä, kun ei voi ottaa kumpikin kaksoisnimeä, eikä myöskään kahta nimeä ilman väliviivaa, toisin kuin vaikka Ruotsissa ja Norjassa.)
Nimi on osa identiteettiä. Miksi nainen haluaa vaihtaa identiteettiä eli muuttua ihan toisen nimiseksi kuin on alunperin syntynyt?
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:08"]
Jotenkin typerää mennä naimisiin, mikä jo itsessään on konservatiivista ja sovinnaista, ja sitten kouhkata nimenvaihdosta :D
[/quote]
Naimisissaolo on toimiva järjestely. Sitä ei tarvitse tehdä kirkossa, eikä pitää juhlia. Sopimus, joka tekee asem. talous- ja lapsiasiat helpommiksi kuin avoliitto. Siksi itsekin naimisissa, vaikka en konservatiivi ole.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:18"]
Näin miehen näkökulma asiaan: omaa sukunimeäni en vaihtaisi sillä se on erittäin harvinainen ja olen maailman ainoa ihminen jolla on tämä etunimi+sukunimi -yhdistelmä. En tosin toivoisi että mahdollinen vaimokaan vaihtaisi pelkkään sukunimeeni sillä sukuni on erittäin tarkka sen käytöstä. Mieluummin oma nimi tai yhdysnimi tms.
Ehkä miehen nimen ottaminen muutenkin kuvastaa vähän miehen omaisuudeksi alistumista, joka on vähän kornia näin 2000-luvulla!
[/quote]
Feministinä ajattelen, että ihan sama siinä vaiheessa jos alistun avioliittoonkin.
[/quote]
Perustele, miksi koet avioliiton alistumisena? Avioliitto tuo mm. taloudellista turvaa kummallekin osapuolelle avioliiton aikana ja suhteen päättyessä (ero tai kuolema).
[/quote]
Feministinä avioliitto on mulle ok. Käytännöllinen valinta. Miehen nimi taas ei.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:31"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:18"]
Näin miehen näkökulma asiaan: omaa sukunimeäni en vaihtaisi sillä se on erittäin harvinainen ja olen maailman ainoa ihminen jolla on tämä etunimi+sukunimi -yhdistelmä. En tosin toivoisi että mahdollinen vaimokaan vaihtaisi pelkkään sukunimeeni sillä sukuni on erittäin tarkka sen käytöstä. Mieluummin oma nimi tai yhdysnimi tms.
Ehkä miehen nimen ottaminen muutenkin kuvastaa vähän miehen omaisuudeksi alistumista, joka on vähän kornia näin 2000-luvulla!
[/quote]
Feministinä ajattelen, että ihan sama siinä vaiheessa jos alistun avioliittoonkin.
[/quote]
Perustele, miksi koet avioliiton alistumisena? Avioliitto tuo mm. taloudellista turvaa kummallekin osapuolelle avioliiton aikana ja suhteen päättyessä (ero tai kuolema).
[/quote]
Siinähän se syy tulikin. Tarvitsee turvaa, koska ei pärjäisi omilla avuillaan. Eli on vähän niinkuin miehen elätettävänä. Äitini on toitottanut tätä minulle lapsesta asti.
T. Ei se feministi, mutta tämän näkökulman ymmärtävä
[/quote]
Pöh, avioliitto tuo turvaa kummallekin! Nimim. feministi myöskin. Ei tarvitse ajatella että toinenn on vahva ja toinen heikko, vaan kumpikin tarvitsee toista, eri hetkissä eri tavoin.
En pidä. Eiköhän se ole jokaisen oma asia. Ehkä ihmettelen, jos joku kauniin persoonallisen nimen omaava vaihtaa nimensä joksikin Puttoseksi, tai jos vähän väliä nimeänsä vaihtelee. Enemmän ihmettelen heitä, jotka ääneen ihmettelevät miksen minä ole nimeäni vaihtanut.
En pidä...paitsi joskus ihmettelen kun joku ottaa ihan järkyn sukunimen (esim Sikiö) oman kauniin nimensä tilalle.
En. Parissa tapauksessa tiesin jo häissä, ettei liitto tule kestämään, ja mietin silloin lähinnä miten vaivalloista se tyttönimen takaisinanoaminen tulee olemaan.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:37"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:10"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:08"]
Jotenkin typerää mennä naimisiin, mikä jo itsessään on konservatiivista ja sovinnaista, ja sitten kouhkata nimenvaihdosta :D
[/quote]
Toinen on laillinen sopimus joka helpottaa käytännön asioissa, toinen on vanhoillinen perinne.
[/quote]
Mikä tästä perinteestä tekee mielestäsi vanhoillisen?
Jos tarkoitat vanhaa perinnettä, niin tiedät varmaan, että sukunimen vaihtamatta jättäminen on vieläkin vanhempi. Eli umpivanhoillinen sitten varmaan.
Minä en halua olla isäni suvun nimissä, joten mielelläni otan sellaisen ihmisen nimen, josta pidän.
[/quote]
Miten niin isäsi nimi? Eikö sukunimesi ole sinun oma??
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:18"]
Näin miehen näkökulma asiaan: omaa sukunimeäni en vaihtaisi sillä se on erittäin harvinainen ja olen maailman ainoa ihminen jolla on tämä etunimi+sukunimi -yhdistelmä. En tosin toivoisi että mahdollinen vaimokaan vaihtaisi pelkkään sukunimeeni sillä sukuni on erittäin tarkka sen käytöstä. Mieluummin oma nimi tai yhdysnimi tms.
Ehkä miehen nimen ottaminen muutenkin kuvastaa vähän miehen omaisuudeksi alistumista, joka on vähän kornia näin 2000-luvulla!
[/quote]
No johan on diagnoosi. Ei varmaan kannata naimisiin kyllä mennä, jos asenne on tuota luokkaa. "Omaisuudeksi alistumista", tuo oli kyllä jo niin paras.
Meillä otettiin miehen sukunimi naimisiin mentäessä. Omalta suvulta en ole koskaan saanut muuta kuin paskaa niskaan, miehen suku taas ottanut avosylin vastaan. Mielummin haluan nimellisesti kuulua heidän sukuunsa, kuin omaani. Lisäksi yhteinen sukunimi tuo enemmän yhteisöllisyyden tunnetta.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:59"]
En. Parissa tapauksessa tiesin jo häissä, ettei liitto tule kestämään, ja mietin silloin lähinnä miten vaivalloista se tyttönimen takaisinanoaminen tulee olemaan.
[/quote]
Kai oli vielä omat hääsi?
Miten nimi voi tuoda yhteisöllisyyden tunnetta? En ymmärrä, yhteisöllisyyttä voi tuntea esim. kaveri- harrastus- tai työporukassa, vaikka kaikilla on ihan erilaiset nimet...
Minulle oma nimi tärkeä siksi, että olen aina ollut sen niminen, enkä halua koskaan olla "kukaan muu". Toki saattaisin ajatella toisin jos nimeni olisi hyvin tavallinen "Maija Virtanen" tai kamala "Jessika Sikiö" tmv.
Lisäksi en ymmärrä miksi joku haluaa nähdä sen vaivan että ilmoittelee sinne sun tänne uuden nimensä ja maksaa isot summat siitä että saa uudet pankki- ja ajokortit ym. kortit ja passin jne.
En.
Tai niitä pidän jotka vaihtavat selvästi rumempaan tai epäsopivampaan nimeen.
Itsekin olisin voinut vaihtaa jos miehen nimi olisi nätimpi.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:18"]
Näin miehen näkökulma asiaan: omaa sukunimeäni en vaihtaisi sillä se on erittäin harvinainen ja olen maailman ainoa ihminen jolla on tämä etunimi+sukunimi -yhdistelmä. En tosin toivoisi että mahdollinen vaimokaan vaihtaisi pelkkään sukunimeeni sillä sukuni on erittäin tarkka sen käytöstä. Mieluummin oma nimi tai yhdysnimi tms.
Ehkä miehen nimen ottaminen muutenkin kuvastaa vähän miehen omaisuudeksi alistumista, joka on vähän kornia näin 2000-luvulla!
[/quote]
Öh, okei? Pelkäätkö, että vaimostasi tulisi kirvesmurhaaja ja pilaa sukunne arvokkaan nimen?
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:18"]
Näin miehen näkökulma asiaan: omaa sukunimeäni en vaihtaisi sillä se on erittäin harvinainen ja olen maailman ainoa ihminen jolla on tämä etunimi+sukunimi -yhdistelmä. En tosin toivoisi että mahdollinen vaimokaan vaihtaisi pelkkään sukunimeeni sillä sukuni on erittäin tarkka sen käytöstä. Mieluummin oma nimi tai yhdysnimi tms.
Ehkä miehen nimen ottaminen muutenkin kuvastaa vähän miehen omaisuudeksi alistumista, joka on vähän kornia näin 2000-luvulla!
[/quote]
Feministinä ajattelen, että ihan sama siinä vaiheessa jos alistun avioliittoonkin.
[/quote]
Perustele, miksi koet avioliiton alistumisena? Avioliitto tuo mm. taloudellista turvaa kummallekin osapuolelle avioliiton aikana ja suhteen päättyessä (ero tai kuolema).
[/quote]
Siinähän se syy tulikin. Tarvitsee turvaa, koska ei pärjäisi omilla avuillaan. Eli on vähän niinkuin miehen elätettävänä. Äitini on toitottanut tätä minulle lapsesta asti.
T. Ei se feministi, mutta tämän näkökulman ymmärtävä