Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka et pttanut miehesi sukunimeä avioituessasi
19.02.2015 |
Vastaa rehellisesti. Pidätkö tyhminä heitä, jotka ovat nimensä vaihtaneet?
Kommentit (94)
En pidä. Kuhan ei kovin monta kertaa avioidu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, olisin itsekin vaihtanut jos miehen nimi olisi ollut kauniimpi. Minulla ei ole mitään tunnesiteitä nimiin, otan sen mikä kuulostaa kivimmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Mulle on kyllä ihan saakelin sama mitä kukakin nimellään tekee!
Riippuu. Jos väittävät nimenvaihtoa "perinteiseksi" tai asiaksi, joka "totta kai" tehdään, niin pidän. Jos on ollut oma valinta (esimerkiksi miehen nimi kauniimpi), niin en pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Miehellä oli vain niin umpitavallinen sukunimi omaani verrattuna etten voinut harkitakaan vaihtavami. Teimme kompromisdin ja otimme molemmat uuden, kausn sitten suvussa käytetyn nimen.
Ehkä toisinaan ihmettelen jos joku on vaihtanut kauniin ja harvinaisen sukunimensä joko johonkin typerään (esim. Mällinen) tai todella yleiseen (Korhonen). Mutta jotkut ovat vanhoillisia, antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Kukin tekee, niin kuin parhaaksi näkee. Olisin voinut ottaa mieheni nimen, yhdessä päädyttiin lopulta tähän ratkaisuun - kauniimpi nimi voitti.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 17:46"]
En. Miehellä oli vain niin umpitavallinen sukunimi omaani verrattuna etten voinut harkitakaan vaihtavami. Teimme kompromisdin ja otimme molemmat uuden, kausn sitten suvussa käytetyn nimen.
[/quote]
kumman suvun nimen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tulee vaikutelma että vaimo taitaa olla nyrkin ja hellan välissä jos vaihtaa kauniin ja harvinaisen nimensä miehen rumaan/superyleiseen.
Mieheni sukunimi on harvinainen, mutta se pitää aina tavata, ja ihmiset lausuu sen usein väärin, vaikka oikeastaan se on hyvin helppo nimi. Omani on perus - nen päätteinen ja tykkään siitä. Joten pidin sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä tyhmänä jos vaihtaa nimensä, ainakaan pääsääntöisesti. Mutta en ymmärrä miksi joku ottaa väkisin miehensä nimen jos se tuottaa ongelmia, esim. työpaikallani on naimisiin menon jälkeen kaksi samannimistä naista samalla osastolla, nimet vielä erittäin yleisiä tyyliä "Maria Virtanen". Molemmat ovat harmitelleet kun menevät sekaisin nimiensä takia ja kun nimet ovat niin yelisiä. Kolmas taas otti miehensä suomenkielisen nimen oman ruotsinkielisen etunimensä jatkeeksi ja päivitteli kun tulee "hassu" nimi.
Lisäksi monet haluavat nimellään osoittaa olevansa naimisissa, mikä on mielestäni turhaa.
Jokainen tehköön nimellään mitä lystää, ei aiheuta ihmetystä!
Ja mitä perinteisiin tulee, niin isoisoäitini otti käyttöön yhdysnimen naimisiin mennessään 1870-luvulla, koska oli itse "vaikutusvaltaisesta" suvusta eli on sitä osattu nimillä taiteilu ennenkin!
En pidä. Itse otin miehen sukunimen koska lapsilla oli jo miehen sukunimi ja halusin saman kun lapsillakin. Nimestä en kyllä tykkää, en sitten yhtään. Se kaikkein tavallisin mitä olemassa on (tai yksi niistä vaihtoehdoista). Oma sukunimi oli kauniimpi ja harvinaisempi, olisi käynyt lastenkin nimiin paremmin.
En tietenkään.
Minä en ottanut miehen sukunimeä koska tykkään omastani. Säästyin samalla myös korttien yms. vaihtamiselta.
En pidä ketään nimenvaihtajia tyhminä. Itse aion ottaa miehen sukunimen siksi, että se on harvinainen ja lapsellammekin on se.
En