Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka et pttanut miehesi sukunimeä avioituessasi
19.02.2015 |
Vastaa rehellisesti. Pidätkö tyhminä heitä, jotka ovat nimensä vaihtaneet?
Kommentit (94)
En tyhminä, mutta outoina kun itselle nimenvaihto ei olis tullut mieleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 17:46"]
En. Miehellä oli vain niin umpitavallinen sukunimi omaani verrattuna etten voinut harkitakaan vaihtavami. Teimme kompromisdin ja otimme molemmat uuden, kausn sitten suvussa käytetyn nimen.
[/quote]
kumman suvun nimen?
[/quote]
Miehen suvusta löytyi, ihme kyllä :)
Mitä jos mies ottaa naisen sukunimen?
No ehkä vähän. Erityisesti sellaisia vähän vanhempina naimisiin meneviä, jotka ovat tehneet vuosia töitä tyttönimellään. Siinä aiheuttaa aika paljon hallaa omalle verkostoitumiselleen, jos muuttaa nimensä ja siten "nollaa" oman tunnettuutensa. Varsinkin jos jää pian häiden jälkeen äippälomille pois työelämästä, niin töihin palatessaan on ihan "nobody" verrattuna siihen että olisi pitänyt tyttönimensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun entinen työkaveri tunneettiin uransa aikana 4: llä eri sukunimellä. Ja tunnen monta, jolla on kolmas nimi käytössä, ja osalla virallisesti useampikin. Eli on välillä vaihtaneet takaisin entiseen. ja vasta ilmoitettiin uuden pomon nimi, ja olin ihan pihalla kuka tää on. Mutta tuttu tyyppi, oli just mennyt naimisiin ja vaihtanut nimeä.
Ei vaihtunut nimi ja mies ei olisi antanut nimeään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin typerää mennä naimisiin, mikä jo itsessään on konservatiivista ja sovinnaista, ja sitten kouhkata nimenvaihdosta :D
Mun sukulaiseni meni uudestaannaimisiin 69 v ja vaohtoi sukunimen. En meinaa muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:08"]
Jotenkin typerää mennä naimisiin, mikä jo itsessään on konservatiivista ja sovinnaista, ja sitten kouhkata nimenvaihdosta :D
[/quote]
Toinen on laillinen sopimus joka helpottaa käytännön asioissa, toinen on vanhoillinen perinne.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:09"]
Mun sukulaiseni meni uudestaannaimisiin 69 v ja vaohtoi sukunimen. En meinaa muistaa.
[/quote]
Kohta ei ehkä muista itsekään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä tyhmänä. Auerkin piti omansa.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:10"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:08"]
Jotenkin typerää mennä naimisiin, mikä jo itsessään on konservatiivista ja sovinnaista, ja sitten kouhkata nimenvaihdosta :D
[/quote]
Toinen on laillinen sopimus joka helpottaa käytännön asioissa, toinen on vanhoillinen perinne.
[/quote]
Joopa joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:05"]
Mitä jos mies ottaa naisen sukunimen?
[/quote]
Ajattelen että on moderni ja hyväitsetuntoinen mies. Tosin outoa tuokin, en ymmärrä miksi kenenkään pitäis vaihtaa nimeään. Ellei sitten tosiaan jostain keksitä ihan uutta yhteistä nimeä.
Pidän jos se tehdään vaan "siksi kun kaikki muutkin"
En pidä jos valitsee nimistä sopivimman
Näin miehen näkökulma asiaan: omaa sukunimeäni en vaihtaisi sillä se on erittäin harvinainen ja olen maailman ainoa ihminen jolla on tämä etunimi+sukunimi -yhdistelmä. En tosin toivoisi että mahdollinen vaimokaan vaihtaisi pelkkään sukunimeeni sillä sukuni on erittäin tarkka sen käytöstä. Mieluummin oma nimi tai yhdysnimi tms.
Ehkä miehen nimen ottaminen muutenkin kuvastaa vähän miehen omaisuudeksi alistumista, joka on vähän kornia näin 2000-luvulla!
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:18"]
Näin miehen näkökulma asiaan: omaa sukunimeäni en vaihtaisi sillä se on erittäin harvinainen ja olen maailman ainoa ihminen jolla on tämä etunimi+sukunimi -yhdistelmä. En tosin toivoisi että mahdollinen vaimokaan vaihtaisi pelkkään sukunimeeni sillä sukuni on erittäin tarkka sen käytöstä. Mieluummin oma nimi tai yhdysnimi tms.
Ehkä miehen nimen ottaminen muutenkin kuvastaa vähän miehen omaisuudeksi alistumista, joka on vähän kornia näin 2000-luvulla!
[/quote]
Feministinä ajattelen, että ihan sama siinä vaiheessa jos alistun avioliittoonkin.
Mulle on ihan sama, vaihtaako muut nimeään. En kuitenkaan itse halunnut vaihtaa nimeä, koska se tuntuu vanhanaikaiselta käytännöltä (nainen liitetään isän suvusta miehen sukuun). Moni perustelee nimenvaihtoa sillä, että olisi sama nimi kun lapsilla. Tiedän kuitenkin useamman, jotka on eronnut ja mennyt uudestaan naimisiin ja sen jälkeen nimi onkin eri kuin ensimmäisen avioliiton lapsilla. Sekin tuntuu omituiselta, kun naisen nimi voi vaihtua elämän aikana monta kertaa (esim. Tanja Vienonen, Karpela, Saarela, Karpela). Eron jälkeen musta tuntuisi myös vastenmieliseltä, jos minulla olisi edelleen ex-miehen nimi. En oikeastaan keksinyt yhtään järkevää syytä, miksi olisin vaihtanut nimeä.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:18"]
Näin miehen näkökulma asiaan: omaa sukunimeäni en vaihtaisi sillä se on erittäin harvinainen ja olen maailman ainoa ihminen jolla on tämä etunimi+sukunimi -yhdistelmä. En tosin toivoisi että mahdollinen vaimokaan vaihtaisi pelkkään sukunimeeni sillä sukuni on erittäin tarkka sen käytöstä. Mieluummin oma nimi tai yhdysnimi tms.
Ehkä miehen nimen ottaminen muutenkin kuvastaa vähän miehen omaisuudeksi alistumista, joka on vähän kornia näin 2000-luvulla!
[/quote]
Feministinä ajattelen, että ihan sama siinä vaiheessa jos alistun avioliittoonkin.
[/quote]
Perustele, miksi koet avioliiton alistumisena? Avioliitto tuo mm. taloudellista turvaa kummallekin osapuolelle avioliiton aikana ja suhteen päättyessä (ero tai kuolema).
Ihmettelen, että mikä tarve heillä on korostaa, että ovat jonkun tietyn miehen vaimoja. Onhan se selvää, että olen synnyttänyt yhteiset lapsemme, joten riittää varmasti, että lapsilla on isänsä sukunimi. Miksi minä sitä tarvitsisin? Kaikkihan sen tietävät, että minä olin raskaana. Mutta kuka on isä? Myönnän, että tuo aviomies. Ei aviotuminenkaan muuten tärkeää ole, mutta helpottaa arjessa talouden pyörittämistä, omaisuuden mahdollisessa jaossa ja lasten kasvatuksessa.
Olen ollut niin kauan omalla nimelläni, koko elämäni siis:) Olin niitä ensimmäisiä, jotka saivat pitää oman nimensä ja minulle se oli ihan tottakai juttu ja onneksi siitä ei tarvinnut isommin keskustellakaan! Ei ollut esteenä aviotumiselle pakkonimenvaidos, onneksi! Kaksoisnimet olivat todella tylsiä, mutta tuttava joutui tyytymään sellaiseen, koska meni naimisiin ennen minua.