Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka et pttanut miehesi sukunimeä avioituessasi
19.02.2015 |
Vastaa rehellisesti. Pidätkö tyhminä heitä, jotka ovat nimensä vaihtaneet?
Kommentit (94)
Nuorena nimi on helpompi vaihtaa kuin uraa jo tehneenä ja joskus olen hämmästellyt joidenkin päätöstä ottaa puolison sukunimi ja pitänyt typeränä ratkaiusuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:38"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:18"]
Näin miehen näkökulma asiaan: omaa sukunimeäni en vaihtaisi sillä se on erittäin harvinainen ja olen maailman ainoa ihminen jolla on tämä etunimi+sukunimi -yhdistelmä. En tosin toivoisi että mahdollinen vaimokaan vaihtaisi pelkkään sukunimeeni sillä sukuni on erittäin tarkka sen käytöstä. Mieluummin oma nimi tai yhdysnimi tms.
Ehkä miehen nimen ottaminen muutenkin kuvastaa vähän miehen omaisuudeksi alistumista, joka on vähän kornia näin 2000-luvulla!
[/quote]
No johan on diagnoosi. Ei varmaan kannata naimisiin kyllä mennä, jos asenne on tuota luokkaa. "Omaisuudeksi alistumista", tuo oli kyllä jo niin paras.
Meillä otettiin miehen sukunimi naimisiin mentäessä. Omalta suvulta en ole koskaan saanut muuta kuin paskaa niskaan, miehen suku taas ottanut avosylin vastaan. Mielummin haluan nimellisesti kuulua heidän sukuunsa, kuin omaani. Lisäksi yhteinen sukunimi tuo enemmän yhteisöllisyyden tunnetta.
[/quote]
pidit siitä tai et, perinne naisen nimen muuttamisesta juontaa juurensa aikaan, jolloin mies oli perheen pää ja vastuussa vaimon elatuksesta. nainen ei ollut itsenäinen siten kuin tänään, vaan miehestään täysin riippuvainen (ei esim. oikeutta omistaa varallisuutta tai toimia avioliitossa ollessaan yrittäjänä) joten kyllä se alisteiseen rooliin ja omistussuhteeseen viittaa. mieti häiden päivänselvää symboliikkaa, jossa isä lahjoittaa tyttärensä. toki maailma on muuttunut, mutta tämä näkökulma on ihan hyvä muistaa.
[/quote]Nainen on joutunut vaihtamaan nimensä vasta 1920-luvulta. SItä ennen jokainen piti oman nimensä tai kun perhe muutti koko porukka otti talon nimen. Täälläkin päin asuu paljon ihmisiä joiden isovanhempien nimi on ollut alunperin jotain muuta, mutta kun ovat muuttaneet käyttöön otettiin talon nimi. Ja jos vävy tyli isoon taloon käytti hän talon nimeä eikä suinkaan omaansa. Joten se siitä perheenpäästä. Tai sitten mies on ollut perheenpää vasta 20-luvulta.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:23"]
Miten nimi voi tuoda yhteisöllisyyden tunnetta? En ymmärrä, yhteisöllisyyttä voi tuntea esim. kaveri- harrastus- tai työporukassa, vaikka kaikilla on ihan erilaiset nimet...
Minulle oma nimi tärkeä siksi, että olen aina ollut sen niminen, enkä halua koskaan olla "kukaan muu". Toki saattaisin ajatella toisin jos nimeni olisi hyvin tavallinen "Maija Virtanen" tai kamala "Jessika Sikiö" tmv.
Lisäksi en ymmärrä miksi joku haluaa nähdä sen vaivan että ilmoittelee sinne sun tänne uuden nimensä ja maksaa isot summat siitä että saa uudet pankki- ja ajokortit ym. kortit ja passin söllisuuden jne.
[/quote]
Kaveri- ja urheiluporukka on kuitenkin erilainen yhteisö kuin perhe. Ja jos sinä et ymmärrä niin sitten et ymmärrä.
Korttien yms. vaihdos ei ole niin iso homma.
Meille sopii yhteinen nimi ja omaan suuhunikin se istuu paremmin kuin edellinen.
t. 56
[/quote]Kyllä se edellinen kirjoittaja varmaan ymmärsi mitä tarkoitit , mutta kyllä minuakin ihmetyttää jos avioliitossa täytyy sukunimellä saada yhteisöllisyyden tunnetta. Meillä on kummallakin omat nimet ja silti tiedetään ,että samaa kimppaa ollaan. Ei siihen yhteistä nimeä tarvita :)
[/quote]
Ihmettelin tätä asennetta juuri aiemmin päivällä. Juu, ei yhteistä nimeä "tarvitse" ja tuskinpa yhteisen sukunimen ottavan parin yhteisöllisyys nimestä riippuu. Joku voi kokea sen mukavaksi lisäksi, eikä se tarkoita, ettei sama pari olisi halutessaan voinut tehdä toisinkin.
Olen itse menossa naimisiin keväällä, ja nuori ikä on tuottanut jos jonkinlaista kommenttia, juuri samantyylistä ajattelua edustavaa "jos te tarvitsette avioliittoa tunteaksenne olonne varmaksi, on suhde huonolla pohjalla". Tai "ettekö te tajua, että odottaakin voi". Tajutaan toki, päätettiin vaan olla odottamatta. Samaan tapaan joku voi tykätä olla samanniminen miehensä ja mukavan sukunsa kanssa, eikä se tarkoita, että yhteisöllisyyden tunne riippuu nimestä.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:40"]
En. Itseäni pitäisin. Oma nimeni on harvinainen, vain meidän suvulla on tätä nimeä ja mieheni sukunimi ei vain ole tyyliä Virtanen vaan se on Virtanen. Kukin tyylillään.
[/quote]Annatko kuitenkin lapsille sen tavallisen Virtasen, vai saavatko lapset sinun harvinaisemman nimen. Itse antaisin lapsille sen harvinaisemman.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:20"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:38"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:18"]
Näin miehen näkökulma asiaan: omaa sukunimeäni en vaihtaisi sillä se on erittäin harvinainen ja olen maailman ainoa ihminen jolla on tämä etunimi+sukunimi -yhdistelmä. En tosin toivoisi että mahdollinen vaimokaan vaihtaisi pelkkään sukunimeeni sillä sukuni on erittäin tarkka sen käytöstä. Mieluummin oma nimi tai yhdysnimi tms.
Ehkä miehen nimen ottaminen muutenkin kuvastaa vähän miehen omaisuudeksi alistumista, joka on vähän kornia näin 2000-luvulla!
[/quote]
No johan on diagnoosi. Ei varmaan kannata naimisiin kyllä mennä, jos asenne on tuota luokkaa. "Omaisuudeksi alistumista", tuo oli kyllä jo niin paras.
Meillä otettiin miehen sukunimi naimisiin mentäessä. Omalta suvulta en ole koskaan saanut muuta kuin paskaa niskaan, miehen suku taas ottanut avosylin vastaan. Mielummin haluan nimellisesti kuulua heidän sukuunsa, kuin omaani. Lisäksi yhteinen sukunimi tuo enemmän yhteisöllisyyden tunnetta.
[/quote]
pidit siitä tai et, perinne naisen nimen muuttamisesta juontaa juurensa aikaan, jolloin mies oli perheen pää ja vastuussa vaimon elatuksesta. nainen ei ollut itsenäinen siten kuin tänään, vaan miehestään täysin riippuvainen (ei esim. oikeutta omistaa varallisuutta tai toimia avioliitossa ollessaan yrittäjänä) joten kyllä se alisteiseen rooliin ja omistussuhteeseen viittaa. mieti häiden päivänselvää symboliikkaa, jossa isä lahjoittaa tyttärensä. toki maailma on muuttunut, mutta tämä näkökulma on ihan hyvä muistaa.
[/quote]
Ja vanhoillisten syiden takia vastustat ehdottomasti, että pariskunta ottaa yhteisen nimen?
Mikset vastusta avioliittia ylipäätään? Eihän sekään ole ollut kuin hallintasuhde, jossa mies omistaa naisen.
[/quote]
Mistähän sinäkin niin luit, että vastustaisin yhteistä sukunimeä tai avioliittoa? Kunhan kommentoin tuolle kirjoittajalle, joka piti sairaana diagnoosia, että yhteisessä miehen sukunimessä olisi kaukuja omistussuhteesta. En ole naimisissa, mutta voisin mennä ja voisin ottaa miehen sukunimen, jos se on nätimpi kuin omani. Mutta siksi en sukunimeä vaihtaisi "koska perinne". Lisäksi avioliitto takaa tänäkin päivänä juridisia oikeuksia, joten en missään nimessä vastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:23"]
Miten nimi voi tuoda yhteisöllisyyden tunnetta? En ymmärrä, yhteisöllisyyttä voi tuntea esim. kaveri- harrastus- tai työporukassa, vaikka kaikilla on ihan erilaiset nimet...
Minulle oma nimi tärkeä siksi, että olen aina ollut sen niminen, enkä halua koskaan olla "kukaan muu". Toki saattaisin ajatella toisin jos nimeni olisi hyvin tavallinen "Maija Virtanen" tai kamala "Jessika Sikiö" tmv.
Lisäksi en ymmärrä miksi joku haluaa nähdä sen vaivan että ilmoittelee sinne sun tänne uuden nimensä ja maksaa isot summat siitä että saa uudet pankki- ja ajokortit ym. kortit ja passin söllisuuden jne.
[/quote]
Kaveri- ja urheiluporukka on kuitenkin erilainen yhteisö kuin perhe. Ja jos sinä et ymmärrä niin sitten et ymmärrä.
Korttien yms. vaihdos ei ole niin iso homma.
Meille sopii yhteinen nimi ja omaan suuhunikin se istuu paremmin kuin edellinen.
t. 56
[/quote]Kyllä se edellinen kirjoittaja varmaan ymmärsi mitä tarkoitit , mutta kyllä minuakin ihmetyttää jos avioliitossa täytyy sukunimellä saada yhteisöllisyyden tunnetta. Meillä on kummallakin omat nimet ja silti tiedetään ,että samaa kimppaa ollaan. Ei siihen yhteistä nimeä tarvita :)
[/quote]
Sanoinko niin, että yhteisöllisyys tulee Vain Ja Ainoastaan yhteisen nimen kautta? Kumma, etten itse löydä tuollaista kohtaa tekstistäni.
Se tuo sitä LISÄÄ, ei AINOASTAAN. Mutta lue miten haluat.
On se kumma kyllä muutenkin, miten ihmetellään ja kritisoidaan nenä pitkällä toisten valintoja.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:23"]
Miten nimi voi tuoda yhteisöllisyyden tunnetta? En ymmärrä, yhteisöllisyyttä voi tuntea esim. kaveri- harrastus- tai työporukassa, vaikka kaikilla on ihan erilaiset nimet...
Minulle oma nimi tärkeä siksi, että olen aina ollut sen niminen, enkä halua koskaan olla "kukaan muu". Toki saattaisin ajatella toisin jos nimeni olisi hyvin tavallinen "Maija Virtanen" tai kamala "Jessika Sikiö" tmv.
Lisäksi en ymmärrä miksi joku haluaa nähdä sen vaivan että ilmoittelee sinne sun tänne uuden nimensä ja maksaa isot summat siitä että saa uudet pankki- ja ajokortit ym. kortit ja passin söllisuuden jne.
[/quote]
Kaveri- ja urheiluporukka on kuitenkin erilainen yhteisö kuin perhe. Ja jos sinä et ymmärrä niin sitten et ymmärrä.
Korttien yms. vaihdos ei ole niin iso homma.
Meille sopii yhteinen nimi ja omaan suuhunikin se istuu paremmin kuin edellinen.
t. 56
[/quote]Kyllä se edellinen kirjoittaja varmaan ymmärsi mitä tarkoitit , mutta kyllä minuakin ihmetyttää jos avioliitossa täytyy sukunimellä saada yhteisöllisyyden tunnetta. Meillä on kummallakin omat nimet ja silti tiedetään ,että samaa kimppaa ollaan. Ei siihen yhteistä nimeä tarvita :)
[/quote]
Sanoinko niin, että yhteisöllisyys tulee Vain Ja Ainoastaan yhteisen nimen kautta? Kumma, etten itse löydä tuollaista kohtaa tekstistäni.
Se tuo sitä LISÄÄ, ei AINOASTAAN. Mutta lue miten haluat.
On se kumma kyllä muutenkin, miten ihmetellään ja kritisoidaan nenä pitkällä toisten valintoja.
[/quote]Kirjoitinko minä sanan AINOASTAAN. En kyllä löydä tektistäni sellaista kohtaa. Mutta lue miten haluat. Ps. tässähän minenomaan kysyttiin mielipidettä, vai pitäisikö se kaikilla olla sama kuin sinulla? Älä nyt hyvä ihminen vedä hernettä nenään:D Minulle ihan sama vaikka otat joulupukin sukunimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:55"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:23"]
Miten nimi voi tuoda yhteisöllisyyden tunnetta? En ymmärrä, yhteisöllisyyttä voi tuntea esim. kaveri- harrastus- tai työporukassa, vaikka kaikilla on ihan erilaiset nimet...
Minulle oma nimi tärkeä siksi, että olen aina ollut sen niminen, enkä halua koskaan olla "kukaan muu". Toki saattaisin ajatella toisin jos nimeni olisi hyvin tavallinen "Maija Virtanen" tai kamala "Jessika Sikiö" tmv.
Lisäksi en ymmärrä miksi joku haluaa nähdä sen vaivan että ilmoittelee sinne sun tänne uuden nimensä ja maksaa isot summat siitä että saa uudet pankki- ja ajokortit ym. kortit ja passin söllisuuden jne.
[/quote]
Kaveri- ja urheiluporukka on kuitenkin erilainen yhteisö kuin perhe. Ja jos sinä et ymmärrä niin sitten et ymmärrä.
Korttien yms. vaihdos ei ole niin iso homma.
Meille sopii yhteinen nimi ja omaan suuhunikin se istuu paremmin kuin edellinen.
t. 56
[/quote]Kyllä se edellinen kirjoittaja varmaan ymmärsi mitä tarkoitit , mutta kyllä minuakin ihmetyttää jos avioliitossa täytyy sukunimellä saada yhteisöllisyyden tunnetta. Meillä on kummallakin omat nimet ja silti tiedetään ,että samaa kimppaa ollaan. Ei siihen yhteistä nimeä tarvita :)
[/quote]
Sanoinko niin, että yhteisöllisyys tulee Vain Ja Ainoastaan yhteisen nimen kautta? Kumma, etten itse löydä tuollaista kohtaa tekstistäni.
Se tuo sitä LISÄÄ, ei AINOASTAAN. Mutta lue miten haluat.
On se kumma kyllä muutenkin, miten ihmetellään ja kritisoidaan nenä pitkällä toisten valintoja.
[/quote]Kirjoitinko minä sanan AINOASTAAN. En kyllä löydä tektistäni sellaista kohtaa. Mutta lue miten haluat. Ps. tässähän minenomaan kysyttiin mielipidettä, vai pitäisikö se kaikilla olla sama kuin sinulla? Älä nyt hyvä ihminen vedä hernettä nenään:D Minulle ihan sama vaikka otat joulupukin sukunimen.
[/quote] Kirjoitit kuitenkin ihmetteleväsi, että miksi avioliitossa TÄYTYY saada yhteisöllisyyden tunne yhteisellä nimellä. Kyllähän tuo implikoi, ettei sitä muuten ole, vai miksi käytit täytyy-verbiä?
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:38"]
pidit siitä tai et, perinne naisen nimen muuttamisesta juontaa juurensa aikaan, jolloin mies oli perheen pää ja vastuussa vaimon elatuksesta. nainen ei ollut itsenäinen siten kuin tänään, vaan miehestään täysin riippuvainen (ei esim. oikeutta omistaa varallisuutta tai toimia avioliitossa ollessaan yrittäjänä) joten kyllä se alisteiseen rooliin ja omistussuhteeseen viittaa. mieti häiden päivänselvää symboliikkaa, jossa isä lahjoittaa tyttärensä. toki maailma on muuttunut, mutta tämä näkökulma on ihan hyvä muistaa.
[/quote]
En ole ylempi, mutta otapa mussukka asioista ensin vähän selvää: "perinne" on muutaman vuosikymmenen vanha ja juontaa juurensa jonkun virkamiehen aivopierusta. 1900-luvulla oli siis voimassa laki, että naisen täytyi avioituessaan ottaa miehen sukunimi, tai vaihtoehtoisesti anoa Lääninhallitukselta lupaa ottaa yhdistelmä sukunimi. Joskus 70-80 -luvun tienoilla tuo säännös sitten kumottiin.
[/quote]
Sinä se et ole historian olemusta ymmärtänyt, jos tosiaan kuvittelet, että sukunimiasia on virkamiehen aivopieru. Vuonna 1929 on tullut voimaan avioliittolaki, jossa nainen vapautettiin aviomiehensä holhouksesta. Ei se nyt ihan sattumaa ole, että juuri nainen on lain mukaan ollut velvollinen ottamaan miehensä sukunimen eikä toisinpäin. Kyllä siinä on pitkä historia taustalla. Se, mminä vuonna tarkalleen nimilait ovat muuttuneet, on mielestäni jopa hieman irrelevanttia, kun avioliittoasiaa tarkastelee laajemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:37"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:38"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:18"]
Näin miehen näkökulma asiaan: omaa sukunimeäni en vaihtaisi sillä se on erittäin harvinainen ja olen maailman ainoa ihminen jolla on tämä etunimi+sukunimi -yhdistelmä. En tosin toivoisi että mahdollinen vaimokaan vaihtaisi pelkkään sukunimeeni sillä sukuni on erittäin tarkka sen käytöstä. Mieluummin oma nimi tai yhdysnimi tms.
Ehkä miehen nimen ottaminen muutenkin kuvastaa vähän miehen omaisuudeksi alistumista, joka on vähän kornia näin 2000-luvulla!
[/quote]
No johan on diagnoosi. Ei varmaan kannata naimisiin kyllä mennä, jos asenne on tuota luokkaa. "Omaisuudeksi alistumista", tuo oli kyllä jo niin paras.
Meillä otettiin miehen sukunimi naimisiin mentäessä. Omalta suvulta en ole koskaan saanut muuta kuin paskaa niskaan, miehen suku taas ottanut avosylin vastaan. Mielummin haluan nimellisesti kuulua heidän sukuunsa, kuin omaani. Lisäksi yhteinen sukunimi tuo enemmän yhteisöllisyyden tunnetta.
[/quote]
pidit siitä tai et, perinne naisen nimen muuttamisesta juontaa juurensa aikaan, jolloin mies oli perheen pää ja vastuussa vaimon elatuksesta. nainen ei ollut itsenäinen siten kuin tänään, vaan miehestään täysin riippuvainen (ei esim. oikeutta omistaa varallisuutta tai toimia avioliitossa ollessaan yrittäjänä) joten kyllä se alisteiseen rooliin ja omistussuhteeseen viittaa. mieti häiden päivänselvää symboliikkaa, jossa isä lahjoittaa tyttärensä. toki maailma on muuttunut, mutta tämä näkökulma on ihan hyvä muistaa.
[/quote]Nainen on joutunut vaihtamaan nimensä vasta 1920-luvulta. SItä ennen jokainen piti oman nimensä tai kun perhe muutti koko porukka otti talon nimen. Täälläkin päin asuu paljon ihmisiä joiden isovanhempien nimi on ollut alunperin jotain muuta, mutta kun ovat muuttaneet käyttöön otettiin talon nimi. Ja jos vävy tyli isoon taloon käytti hän talon nimeä eikä suinkaan omaansa. Joten se siitä perheenpäästä. Tai sitten mies on ollut perheenpää vasta 20-luvulta.
[/quote]
Kuten ylle laitoin, nainen on päässyt aviomiehensä holhouksesta vuonna 1929. Vaikka nimilaki ei ole mennyt käsi kädessä avioliittolain kanssa, mies on ollut lain edessä siihen saakka perheen pää ja elättäjä. Sitäkin ennen nimiasia on ollut sidoksissa omistajuuteen, mutta kohdistunut tosiaan usein talon nimeen. Eli mies vaihtoi sukunimensä, jos muutti vaimon suvun taloon. Eli en edelleenkään ampuisi alas niitä argumentteja, että sukunimessä on omistajuuteen viittaavaa klangia joidenkin korvissa.
Luin että "Sinä joka et ottanut miehesi sukuelintä avioituessasi".....:D :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi meillä on vapaus ottaa tai olla ottamatta toisen sukunimi. Jokainen harkitsee itse päätöksensä eivätkä toisten syyt varsinaisesti kiinnosta minua.
En. Vähän turhan konservatiivisina niitä, jotka eivät asiaa edes mieti.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:59"]
En. Parissa tapauksessa tiesin jo häissä, ettei liitto tule kestämään, ja mietin silloin lähinnä miten vaivalloista se tyttönimen takaisinanoaminen tulee olemaan.
[/quote]
ja facebook-aikana myös noloa. Minulla on kaverina eräs 23-VUOTIAS, joka on avioitunut ja eronnut jo kahdesti, ja vaihtanut kummallakin kerralla nimensä myös facebookissa. Ensin Maija-Karoliina Ruohonen, sitten Maija-Karoliina Kivi os Ruohonen, taas Maija-Karoliina Ruohonen, sitten Maija-Karoliina Virtanen-Ruohonen, nyt taas Maija-Karoliina Ruohonen. Enkä edes nyt liioittele, muutin vain nimet! :D