Lue keskustelun säännöt.
Vaikea ahdistuneisuus/masennus ja pelkotilat
17.02.2015 |
Hei!
Olen 23-vuotias nainen ja minulla on todettu v.2012 vaikea ahdistuneisuus sekä keski-vaikea masennus. Kärsin lisäksi yleistyneestä sosiaalisten tilanteiden pelosta, eli siis pelkään yhtä paljon niin tuttujen kuin vieraiden ihmisten seurassa. Ongelmanani on lääkityksen etsiminen. Terapiassa olen käynyt 4 vuotta ja voin rehellisesti sanoa, ettei se ole auttanut ongelmiini yhtään.. Olen tällä hetkellä todella lujilla ja mietin päivittäin miten tällaista elämää kukaan jaksaa elää.. Rivatrilia olen syönyt 0,5 mg x 3-5/pvä vuoden ajan mutta tuntuu ettei se ole auttanut ongelmiini. Se kyllä väsyttää, mutta ei lievitä ahdistusta kuin hitusen.. Kaipaisinkin muilta samassa tilanteessa olevilta vastauksia lääkkeenvalintaan. Onko muilla samoja kokemuksia rivatrilista että sama olo vaikka ottaisi puolet vähemmän päiväannoksesta? Mitkä lääkkeet teillä on parhaiten auttanut tällaisessa tilanteessa? Olen kokeillut aiemmin buspironin, seronilin, sitalopraamin, mäkikuismaa mutta mikään ei ole vaikuttanut minuun.. Välillä sitä miettii, että olenko jo toivoton tapaus...
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:40"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:35"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:20"] Mulla on sama diagnoosi kuin sulla ap, ja kuntouduin sertralinin ja psykoterapian avulla. Pelkkä lääke ei mulla tehonnut, mutta sen ja terapian yhdistelmällä olo alkoi helpottaa jo muutamassa kuukaudessa, ja puolen vuoden kuluttua vointi oli parantunut merkittävästi. Vuoden kuluttua terapian aloittamisesta pystyin aloittamaan opiskelun ja kaikki on sujunut tosi hyvin! Tätä ennen olin ollut kolme vuotta enemmän tai vähemmän kotini vanki, koska en huonoimmillani pystynyt käymään edes lähikaupassa ilman ahdistuskohtausta. Jouduin turvautumaan rauhoittavaan lääkkeeseen aina ihmisten ilmoille lähtiessä, harrastuksissa, kavereita tavatessa jne.
Älä menetä toivoasi!! Mäkin olin täysin vakuuttunut siitä, ettei mun elämä enää koskaan ole elämisen arvoista, mutta niin se "ihme" vaan tapahtui! Tiedän, miten hirveää voimakas ahdistus on, mutta se helpottaa hyvinkin nopeasti, kun sulle sopiva hoitomuoto löytyy. Jos venlafaxin ei tehoa sulla parissa kuukaudessa, koita vielä ainakin sertralinia. Ja muistathan, että uutta lääkettä pitää jaksaa syödä tarpeeksi pitkään, jotta nähdään tehoaako se. Oireet voivat aluksi pahentua, mutta sen kestää vaikka rauhoittavien avulla. Terapeutin ja terapiasuuntauksen vaihtamista olisi varmaan myös syytä harkita, jos vain voimia riittää. Voimia ja uskoa parempaan! [/quote] Kiitos rohkaisevista sanoista! Uskon, että terapian vaihtaminen toiseen voisi auttaa minua, sillä en saa terapiasta mitään irti tällä hetkellä. Uskon terapian voimaan, toivottavasti oikea terapeutti löytyisi <3 Tämän lääkkeen kokeilen loppuun ja yritän saada vielä vaihdettua terapiaa toiseen.. Silloin hädässä sitä vain valitsi ensimmäisen terapeutin, jota ehdotettiin.. [/quote] Millaista se sun terapia on ollut?
[/quote]
Psykodynaamista psykoterapiaa, eli siis perustuu siihen, että asiakas puhuu omista ajatuksistaan, tunteistaan jne.. eli siis itse pitää miettiä mistä puhuu ja kun lähes aina mieli on tyhjä kun sinne menee, eikä oikeasti ole mitään asioita mistä puhua, niin se terapia on mennyt vain hiljaa istumiseksi. Siksi ajattelin vaihtaa terapiasuuntausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:35"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:40"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:35"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:20"] Mulla on sama diagnoosi kuin sulla ap, ja kuntouduin sertralinin ja psykoterapian avulla. Pelkkä lääke ei mulla tehonnut, mutta sen ja terapian yhdistelmällä olo alkoi helpottaa jo muutamassa kuukaudessa, ja puolen vuoden kuluttua vointi oli parantunut merkittävästi. Vuoden kuluttua terapian aloittamisesta pystyin aloittamaan opiskelun ja kaikki on sujunut tosi hyvin! Tätä ennen olin ollut kolme vuotta enemmän tai vähemmän kotini vanki, koska en huonoimmillani pystynyt käymään edes lähikaupassa ilman ahdistuskohtausta. Jouduin turvautumaan rauhoittavaan lääkkeeseen aina ihmisten ilmoille lähtiessä, harrastuksissa, kavereita tavatessa jne.
Älä menetä toivoasi!! Mäkin olin täysin vakuuttunut siitä, ettei mun elämä enää koskaan ole elämisen arvoista, mutta niin se "ihme" vaan tapahtui! Tiedän, miten hirveää voimakas ahdistus on, mutta se helpottaa hyvinkin nopeasti, kun sulle sopiva hoitomuoto löytyy. Jos venlafaxin ei tehoa sulla parissa kuukaudessa, koita vielä ainakin sertralinia. Ja muistathan, että uutta lääkettä pitää jaksaa syödä tarpeeksi pitkään, jotta nähdään tehoaako se. Oireet voivat aluksi pahentua, mutta sen kestää vaikka rauhoittavien avulla. Terapeutin ja terapiasuuntauksen vaihtamista olisi varmaan myös syytä harkita, jos vain voimia riittää. Voimia ja uskoa parempaan! [/quote] Kiitos rohkaisevista sanoista! Uskon, että terapian vaihtaminen toiseen voisi auttaa minua, sillä en saa terapiasta mitään irti tällä hetkellä. Uskon terapian voimaan, toivottavasti oikea terapeutti löytyisi <3 Tämän lääkkeen kokeilen loppuun ja yritän saada vielä vaihdettua terapiaa toiseen.. Silloin hädässä sitä vain valitsi ensimmäisen terapeutin, jota ehdotettiin.. [/quote] Millaista se sun terapia on ollut?
[/quote]
Psykodynaamista psykoterapiaa, eli siis perustuu siihen, että asiakas puhuu omista ajatuksistaan, tunteistaan jne.. eli siis itse pitää miettiä mistä puhuu ja kun lähes aina mieli on tyhjä kun sinne menee, eikä oikeasti ole mitään asioita mistä puhua, niin se terapia on mennyt vain hiljaa istumiseksi. Siksi ajattelin vaihtaa terapiasuuntausta.
[/quote]
Vaihda toki. Minä puhun niistä muistikuviata mitä mieleen tulee ja sitä kautta joskus asiat yhdistyy.
en ehdi lukemaan nyt viestejä täällä mutta annan vinkkejä, mulla on takana yli 10 vuotta tuota samaa helvettiä eli kokemusta on!
- Heitä lääkkeet mäkeen. Minua ne vain turruttivat ja loppupeleissä olisi aina vaan pitänyt nostaa annosta jotaa vaste olisi sama. Kierre oli valmis.
Mielummin kohtaa pelkoja pikkuhiljaa ja vaikka kuinka ahdistaisi ja paniikki iskisi niin mene niitä kohti säännöllisesti! Välttely lisää syyllisyyttä ja pelkoa. Kohtaaminen on oikeastaan ainut keino ainakin sos.fobiassa.
Hyvä terapeutti, ei lääkkeitä. Siellä sitten puhut niistä peloista ja niiden kohtaamisesta luotettavassa suhteessa.
Terv. elämäntavat. Kahvi vähemmälle. Liikuntaa. ei paljoa alkoholia. Rentoutumista muuten.
Koeta muuttaa asennetta/sisäistä puhetta armollisemmaksi. Itsellä sisäinen ääni on liian kriittinen. Sen tiedostaminen on jo plussaa. Ole armollinen itsellesi. Anna lupa tehdä virheitä. Unohda muiden mielipiteet ja käsitys että olisit kauhean merkityksellinen ulkomaailmalle (huonossa mielessä)
Hanki hyviä kokemuksia. Unohda huonot kokemukset tai ainakin yritä sivuuttaa. Ole ylpee saavutuksista. Kirjota vaikka onnistumiset ylös =)
Voisin kirjottaa vielä puolet lisää mutta nuo auttoi jo itselläni!! ja takana tosi kroonistunut oireisto.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 10:49"]en ehdi lukemaan nyt viestejä täällä mutta annan vinkkejä, mulla on takana yli 10 vuotta tuota samaa helvettiä eli kokemusta on!
- Heitä lääkkeet mäkeen. Minua ne vain turruttivat ja loppupeleissä olisi aina vaan pitänyt nostaa annosta jotaa vaste olisi sama. Kierre oli valmis.
Mielummin kohtaa pelkoja pikkuhiljaa ja vaikka kuinka ahdistaisi ja paniikki iskisi niin mene niitä kohti säännöllisesti! Välttely lisää syyllisyyttä ja pelkoa. Kohtaaminen on oikeastaan ainut keino ainakin sos.fobiassa.
Hyvä terapeutti, ei lääkkeitä. Siellä sitten puhut niistä peloista ja niiden kohtaamisesta luotettavassa suhteessa.
Terv. elämäntavat. Kahvi vähemmälle. Liikuntaa. ei paljoa alkoholia. Rentoutumista muuten.
Koeta muuttaa asennetta/sisäistä puhetta armollisemmaksi. Itsellä sisäinen ääni on liian kriittinen. Sen tiedostaminen on jo plussaa. Ole armollinen itsellesi. Anna lupa tehdä virheitä. Unohda muiden mielipiteet ja käsitys että olisit kauhean merkityksellinen ulkomaailmalle (huonossa mielessä)
Hanki hyviä kokemuksia. Unohda huonot kokemukset tai ainakin yritä sivuuttaa. Ole ylpee saavutuksista. Kirjota vaikka onnistumiset ylös =)
Voisin kirjottaa vielä puolet lisää mutta nuo auttoi jo itselläni!! ja takana tosi kroonistunut oireisto.
[/quote]
Tätähän minä sanoin. Pelko lähtee kohtaamalla pelot eikä pillereillä.
ap päivittelee
Venlafaxinia syöty kohta viikko ja alkuoireina väsymyksen lisääntymistä sekä pientä pahoinvointia ja huimausta n. puoli tuntia lääkkeen oton jälkeen. Muuten tuntuu siltä, että olo alkaa olemaan vähän parempi vaikka 6 pvää vasta takana. Pitää kuitenkin oottaa vähintään tuo 4 viikkoa ja katsoa sitten miten se vaikuttaa. Tällä hetkellä tuntuu, että kerrankin löydetty mas.lääke joka auttaa edes vähän!