Surettaa, kun niin monet vanhemmat antavat lastensa tulla isokokoisiksi jo ihan pienestä lähtien.

Eilen näin kaupassa erittäin pyylevän n.10v pojan joka osti 6-packin nuudeleita, 2-päkin cokista ja estrellan herkkusipsejä.. Pojan korvalehdetkin olivat pulleat, huh.. Ehkä vanhemmat töissä eikä kotona välipalaa? Näitä näkee usein...

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni ostaa 8v pojalleen koulun jälkeen välipalaksi einespizzoja, hotdogeja ja hampurilaisia.

Oma poikani (myös 8v) syö välipalaksi leipää, hedelmää, kiisseliä yms.

En ymmärrä miksi välipala pitää olla pääruokaa vastaavissa kaloreissa? Noh, arvatenkin ystävän poika on lihava ja oma poikani normaalipainoinen. Surettaa kun kuitenkin poikamme yatävinä harrastavat ja liikkuvat noin saman verran mutta tuo ruokavalio (=äidin ja isän syy) pilaa lapsen terveyden.

Tämä! Suurimmalla osalla on vääristynyt kuva välipaloista. Kalorit saattavat olla samat kuin pääaterioilla. Esimerkiksi leipä täytteillä ja normi jogurtti ei ole enää vain välipala.

Välipalan ei ole tarkoitus täyttää mahaa, vaan auttaa huikovaan oloon nostamalla vähän verensokeria. Eli tyyliin porkkana tai yksi hedelmä.

Moni luulee tämän vääristyneen käsityksen vuoksi syövänsä terveellisesti ja kevyesti.

Hain ekaluokkalaisemme koulusta viime perjantaina (lähdimme suoraan mummolaan) ja odottaessani koulun pihalla lyllersi ohi monta lihavaakin lasta. Toki enemmistö hoikkia. Tuli paha olo etenkin monen paksun pojan puolesta, ohi meni sellaisia 4.-6.-luokkalaisia isomahaisia palleroita, joilla näkyi tissit hupparin alla (kun takki auki). Yksi tyttö oli olemukseltaan myös kuin jokin Masi Pallopää (monsterit oy -leffasta). Hirveät määrät noita paksuja lapsia koulussa kuitenkin oli noin suhteellisesti. Näin siinä pihalla varmasti alle sata, ehkäpä 60-70 eri-ikäistä lasta. Lähemmäs 10 tosi läskiä lasta näin siinä pihalla. Ekaluokkalaisen luokkakuvassa kaikki olivat normaaleja, lihavammat näyttivätkin olevan jo isompia lapsia. Mietin vaan kuinka itse vihasin vartaloani murrosiässä ollessani vähän rotevahko, kuitenkin normaalipainoinen muksu, että miltä mahtaa tuntua olla poika, jolla kasvaa iso maha ja isot tissit? Musertavan masentavalta sen on pakko tuntua ja on haitallista. Miten NIIN MONI VANHEMPI päästää rakkaan lapsensa sellaiseen kuntoon? Emme asu missään ghetossa vaan olemme oikeastaan ujuttaneet lapsemme tämän pikkukaupungin ns. hyväosaisimpien opinahjoon. Silti kohtuuttoman iso osa lapsista näyttää aika huono-osaisilta. Voisiko joku selittää miten lapset voivat olla siinä kunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuus, miksi se esitetään (tälläkin palstalla) väärin eli muka lihavuuden puolusteluna?! On kysymys siitä, että kaikki ihmiset, riippumatta heidän ulkoisesta olemuksestaan, yhtenä ryhmänä lihavat, ansaitsevat asiallisen kohtelun kaikissa tilanteissa. Ihminen on niin paljon muutakin kuin ulkonäkönsä ja maailma menettää paljon sivuuttaessan ihmisiä epäreiluin perustein.

Ei kyse olekkaan siitä, että lihavia saisi mitenkään syrjiä tai eivät ansaitse samanlaista kohtelua kuin muutkin. Mutta tässä on kääntöpuolensa. Samalla tavalla, kuin liiallisen laihuuden ihannoinnissa. 

Kaikki tietää, että kumpikin on terveydelle vaarallista. Tämmösillä kamppikisilla on myös negatiivisia vaikutuksia. 

Minusta lihavuutta tai liiallista laihuutta ei saisi mainostaa. Samalla tvalla, kuin ei esim. tupakkaa.  Sillä luodaan ihmisille mielikuvia. Unohdetaan se juttu, että se on hengelle vaarillista. Että on ok. mussuttaa pullaa ja pizzaa joka päivä, koska nyt tää kehopositiivisuus on in. 

Tässä kohtaa ihmiset ei ajattele sitä näin, niikun sinä asian esität. Ei ajatella, että kyse on siitä, että hyväksytään kaiken kokoiset ihmiset. Vaan tulee mileikuva siitä, että tää on muotia nyt olla lihava ja mitä sitte jos tässä nyt lihotan itteni, koska se on niin hitsin hyäksyttävä ja ihana asia nykyään. Annetaan väärä viesti.

Viestin pitäis sisältää myös sen, että on ok olla "iso ", mutta siinä on myös terveydellisiä haittoja. JOs ymmärsit , mitä tarkoitan

Miten se meni, liikunnallinen lapsi on todennäköisimmin liikunnallinen myös aikuisena..

Eli kyllä siinä tuhotaan ihan koko elämä,  toki voi tapojana parantaa aikuisena, mutta siihen menee kauan että pääsee samalle tasolle ( jos ees  koordinaatio,nivelet  yms koskaan ) ikänsä liikkuneen kans jolla ei koskaan ylipainoa.

Tv:ssä pyörii valmisruokamainos, jossa kaksi pientä tyttöä syö ruokapöydässä. Toinen lapsi on normaalipainoinen, toinen lihava. Äiti yrittää ottaa lihavan lapsen lautasen, mutta lapsi ei anna. Ihan hirveä mainos, en ymmärrä pointtia. Tarkoitus on ilmeisesti mainostaa että ruoka on niin hyvää ettei sitä saa otettua väkisin pois. Ällöttävä mainos.

Välillä miettinyt samaa asiaa. Myös omassa tuttavapiirissä on perheitä, joissa saattaa yksi lapsi olla normaalipainoinen ja toinen sitten kaikkea muuta, vaikka oletettavasti syövät samaa ruokaa molemmat, varsinkin jos on kyse alle kouluikäisistä, jotka eivät vielä itsekseen ostoksilla käy. Onko syy suolistofloorassa vai missä? Ja valitettavan monesti ne pikkulapsista asti lihavat ovat lihavia myös aikuisina, tai ainakin painonhallinta on merkittävästi vaikeampaa kuin niillä, jotka olivat lapsena normaalipainoisia. 

Lasten painoasiat on mielestäni vielä sensitiivisempiä kuin aikuisten, koska jos jo pienenä iskostetaan se "lihavan identiteetti" lapsen mieleen, se tuskin auttaa painonhallinnassa. Tai jos auttaa, saatetaan pian olla toisessa ääripäässä :-/ Lapsen ei kuulu mun mielestäni aktiivisesti näitä asioita murehtia, se on huoltajien tehtävä. Ja toki on lapsia, joilla on jonkin sortin "massakausi" ennen kasvupyrähdystä. Itse olin juuri sellainen, ehkä 3-4 -luokkalaisena vähän pyöreä, mutta kun pituutta tuli lisää, paino ei seurannut perässä vaan olin todella hoikka, käytännössä alipainoinen, vaikka mikään ei elintavoissa muuttunutkaan. Painonhallinnan kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia.

Omat tenavat ovat normaalipainoisia, vanhemman kohdalla jossain vaiheessa alettiin neuvolassa tuijottaa pituuskäyrästä jäävää painokäyrää, mielestäni aika turhaan. Lapsi on kyllä hoikka, mutta rakenteeltaakin siro eikä mielestäni mitenkään "luisevan" vaan terveen näköinen. Välillä on tehnyt mieli sanoa, että katsokaa sitä lasta, älkää niitä käyriä... Kaverin lapsesta puolestaan on suht pienestä asti sanottu, että onpas ylipainoa, mikä tuntuu hullulta kun lapsi näyttää ihan hoikalta, on vaan ollut pienestä pojasta asti rotevaharteinen ja leveäselkäinen. Kun isää katsoo, niin sieltähän se rakenne on peräisin. Kun taas just vaikka meillä kahden pitkän ja kapeanmallisen lapset on rakenteeltaan myös kapoisia ja pitkäraajaisia. 

Joskus olen miettinyt, olenko ollut ihan kamala ruokanatsi, kun meillä ei kotiin osteta esim. karkkia käytännössä ikinä ja pyrin pitämään lapset muutenkin aika pitkään erossa sokerista, kuten omassakin lapsuudenkodissani toimittiin. Toki meidänkin tenavat on synttäreillä tms. juhlissa karkkia syöneet ja saavat syödä, mutta toisaalta eipä ole kauppareissuilla koskaan tullut kohtauksia karkkihyllyjen äärellä, kun ovat kasvaneet siihen, että karkit kuuluu juhlaan eikä niitä normaalisti osteta kotiin. Kyllä meillä muuten herkutellaan, tykkään itse aina välillä leipoa, jätski nyt kuuluu kesään, popparit leffailtoihin jne. Mitään karkki- tai muita herkkupäiviä ei olla pidetty, ihan tavallisena tiistai-iltana voi sen marjapiirakan pyöräyttää jos sille tuntuu. Jotenkin on koitettu tasapainoilla sen välillä, että toisaalta tietyt herkut kuuluu erityisempiin tilanteisiin, mutta silti jotain herkkuja voi olla saatavilla ihan satunnaisina ajankohtina eikä niille aseteta sen kummempaa tunnelatausta, kuten ehkä sille karkkipäivälle voi muodostua. Siitä olen sisimmässäni ihan tyytyväinen, että lapsilta saattaa jäädä se herkkukin kesken, jos syödessä alkaa tuntumaan että maha tulikin täyteen. Tiedän, että kaikki ei ehkä katso hyvällä sitä, että meillä on ollut aina lupa jättää ruokaa jos ei enää jaksa syödä. Mieluummin niin, että oppivat pienenä tunnistamaan milloin ovat kylläisiä, eikä niin että aina on pakko syödä sen oman kylläisyysrajan yli. Pienille kun se ruokakin annostellaan valmiiksi lautaselle, siinä vaiheessa kun itse ottavat, pitää ottaa sen verran että varmasti jaksaa, ainahan sitä voi santsata jos tarvis on.

Vierailija kirjoitti:

Jos kattoo vaikka nykyteinejä ja vrtaa niitä 90-luvu teineihin ( jolloin itse olin teini) , niin valitettavasti tämä kehopostiivisuus alkaa näkyä. Ysärillä oli paljon vähemmän ylipainoisia teinejä, kun nykyään. Nykyään se on ihna normi.

Minusta tämmönen "kehopositiivisuus " on vaarallista. Koska se oikeasti on terveydelle vaarallista ja altistaa todella monelle sairaudelle. On se sitte kiva, kun jo parikymppisenä on kolestrolit tapissa, nivelet rikki, verenpaineet koholla, diabetes ym. 

Minusta sekin on lasun paikka, jos vanhemmat antaa lapsen vaan lihoa . Se on terveyden vaarantamista ja elämänhallinta vähän hukassa. Vaikka vanhemmat varmasti tarkoittaa hyvää, kun hemmottelee lapisa herkuilla mutta pitää kuitenkin muistaa, että siinä on riskit. Jonkun tarvii sitten puuttua ja antaa ravinotoneuvoja heille. 

Mitä aikuiset edellä, sitä lapset perässä. Ilmeisesti todella monella nykypäivän vanhemmalla on jäänyt kauheat traumat siitä, kun on joutunut itse pyöräilemään tai kävelemään ja olemaan ulkona, kun itse ei viitsitä aikuisena liikkua ollenkaan eikä omia lapsia kannusteta tällaiseen toimintaan heti pienestä asti. Se yleisen laiskuuden ja vetelehtimisen opettaminen on kyllä pahin karhunpalvelus, minkä voi lapsellensa tehdä. Minulla on auto, mutta eilenkin taas pyöräilin illalla salille vajaat 3 km suuntaansa -12 asteen pakkasella. Oli todella virkistävää! Mutta eipä siellä pyöräteillä muita liikkujia näkynyt, ohi ajavissa autoissa kylläkin. 

Askeesipäivä voisi olla joka toinen lauantai.

Iseä voi kasvattaa.

Karkkipäiviä ei tarvitse olla.

Koulukiusaaminen ei ole kiusastun vika.

Mutta ihmisten itsensä vuoksi ja kansantalouden vuoksi sokeri-, suola- ja rasvavero pitäisi saada nyt heti.

Kehopositiivisuus. Ainakin Lappeenrannassa on yhden ruokapaikan sisäänkäynnin lähellä iso juliste, jossa nuori hoikka nainen pitelee kädessään ranskalaisia perunoita ja katsoo suoraan kameraan kostein silmin (sellaista varmaan sanotaan koiranpentukatseeksi). Tuo mainos luo ohikulkeville ihrakasoille mielikuvan siitä, että  olet suloinen ja naisellinen, kun ahmit roskaruokaa. Ylipäänsä vaikkapa jäätelömainoksissa on aina hoikka nainen syömässä jäätelöä vaikka todellisuudessa noita jäätelöitä ahmivat kuvottavat ihrakasaämmät ruskea suklainen kuola pitkin suupieliä valuen.

Eniten toisten ihmisten ylipainosta määkii he jotka syövät itse hyvin mieluusti lounassetelillä ja eivät tee fyysistä työtä. Kun on hoikaksi syntynyt on helppo huudella heille jotka ei. Suu ja kädet heiluu ilmassa. Raskasta työtä tekevät kuluttavat sen mitä syövät, lihakset kiintetytyy. Isontamiseen pitää bodata oikein.

Suomessa hoikkuusmania on voimissaan. Ei ole mitään väliä millainen on ja millainen on kunto. Tabunne on myös että on tosi rapakuntoisia mutta hoikkia ihmisiä joilla ei ole lihaskuntoa. He pysyvät niukalla syömisellään sellaisena kuin ovat.

Pleikat kaappiin, lapset leikkimään ulos ja normaalit suomalaiset ruuat ilman meijerivoita ja kermaa kunniaan.

Vierailija kirjoitti:

Eniten toisten ihmisten ylipainosta määkii he jotka syövät itse hyvin mieluusti lounassetelillä ja eivät tee fyysistä työtä. Kun on hoikaksi syntynyt on helppo huudella heille jotka ei. Suu ja kädet heiluu ilmassa. Raskasta työtä tekevät kuluttavat sen mitä syövät, lihakset kiintetytyy. Isontamiseen pitää bodata oikein.

Suomessa hoikkuusmania on voimissaan. Ei ole mitään väliä millainen on ja millainen on kunto. Tabunne on myös että on tosi rapakuntoisia mutta hoikkia ihmisiä joilla ei ole lihaskuntoa. He pysyvät niukalla syömisellään sellaisena kuin ovat.

Pleikat kaappiin, lapset leikkimään ulos ja normaalit suomalaiset ruuat ilman meijerivoita ja kermaa kunniaan.

Itse käyn jatkuvaa taistelua ruokahalun kanssa. Aina pitää laskea, että jos nyt syön tuon, niin pitää käydä vähintään sen pituisella kävelylenkillä (tai mieluiten juoksemassa), jos haluan, ettei tuo kerry vyötärölle. Hiljakseen vuosien varrella olen karsinut vuosikymmen sitten läskiajoiltani kertynyttä ihraa. Mutta laihtuminen on siis mahdollista. Refluksitautikin lievittyy, kun ei läski paina mahaa nukkuessa : D

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on aikaa ylipäänsä syödä, niin sillo voi valita myös vähemmän epäterveellistä. Ei se laihdtuts mitään erillistä aikaa tarvii. Tekosyy

Masennus (kahden vuoden sisällä olen menettänyt mieheni, vanhempani, siskoni, 3 ystävää), sairastanut vakavan koronan (ollut tehohoidossa), saanut kuopuksen (kun mieheni kuoli 3kk aiemmin), koronan vuoksi myös vakkarityöpaikka meni alta, muutettiin uuteen kaupunkiin, olen rempannut uutta kotia yms. Siis elämäntilanne todella todella sellainen ettei kiinnosta laihtuminen sitten pätkääkään tällä hetkellä. Pääasia, että lapsille pystyn tarjoamaan monipuolisen ja terveellisen ravinnon, lapset syö hyvin. Oma syömiseni on sitä herkkuosastoa suurinosa, tällä hetkelläkin kun vauva nukkuu ja vein koululaiset kouluun niin hain mäkkäristä ruokaa itselleni. 

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 7-henkinen perhe, olemme kaikki normaslipainoisia, 3 lapsistamme jopa hoikkia.

Yksi on punkero.

Vaikea on asiaa auttaa.

Oletteko kokeilleet auttaa?

Jokin sairaus vai syökö kohtuun ja höttöä!

Psyykkisiä ongelmia, joita ette osaa itse hoitaa. Voisitte hakea apua tälle lapsellenne, ettekä jättää oman onnensa nojaan.

Jossakin on vika, koska muut olette normaalipainoisia. Vai syöttejä kaikki huonosti ja yhdessä se vaan näkyy?

Stressi?

Jos olisin se lihava lapsi, niin toivoisin, että vanhempani hakisivat apua minulle. Huomaisivat minut.

Kehopositiivisuus. Ainakin Lappeenrannassa on yhden ruokapaikan sisäänkäynnin lähellä iso juliste, jossa nuori hoikka nainen pitelee kädessään ranskalaisia perunoita ja katsoo suoraan kameraan kostein silmin (sellaista varmaan sanotaan koiranpentukatseeksi). Tuo mainos luo ohikulkeville nykyisille ja tuleville  ihrakasoille mielikuvan siitä, että  olet suloinen ja naisellinen, kun ahmit roskaruokaa. Ylipäänsä vaikkapa jäätelömainoksissa on aina hoikka nainen syömässä jäätelöä vaikka todellisuudessa noita jäätelöitä ahmivat kuvottavat ihrakasaämmät ruskea suklainen kuola pitkin suupieliä valuen.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vanhemmat vahtisivat lastensa syömisiä ja/tai kotona ei niin syötäisi herkkuja niin tiedän että lapset ostaa herkkuja salaa. Toki riippuu vähän minkä ikäisestä lapsesta on kyse mutta tämän tiedän että jätetään jopa kouluruoka väliin ja haetaan lähikaupasta herkkuja eli paistopistetuotteita, kolmioleipiä ja karkkia ja suklaata. Mutta tosiaan kyse hieman vanhemmista lapsista eli ei ihan pienistä.

Eivät osta salaa kun on rahat kortilla jonka käyttöä vanhemmat seuraavat.

Erään tutkimuksen mukaan julkinen nöyryytyspunnitus on tehokkain keino kehopositiivisuutta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 7-henkinen perhe, olemme kaikki normaslipainoisia, 3 lapsistamme jopa hoikkia.

Yksi on punkero.

Vaikea on asiaa auttaa.

Miten niin vaikea on asiaa auttaa? Punkerolle vaan sovipampi ruokavalio eli mikä siinä on niin vaikeaa? 

Onko nykyään enemmän hormoni- ja kilpirauhashäiriöitä verrattuna 40 vuoden takaiseen aikaan? Kehopositiivisuus on nimittäin lisääntynyt räjähdysmäisesti ja läskit selittelevät, että läskiys johtuu hormoni- ja kilpirauhashäiriöistä. Nykyään näitä kehopositiivisia on valtava määrä verrattuna vuosikymmenien takaisiin. Ilmeisesti nuo häiriöt ovat sitten lisääntyneet, kun lihavuus ei kuulemma johdu siitä, että kehopositiivinen itse mättäisi roskaruokaa suuhunsa. Tai ehkä joku pakottaa kehopositiivisen ahmimaan suklaalevyjä ja pizzaa?