Lue keskustelun säännöt.
Surettaa, kun niin monet vanhemmat antavat lastensa tulla isokokoisiksi jo ihan pienestä lähtien.
24.11.2021 |
He ovat usein itsekin isokokoisia, joten perinne jatkuu. Erilaiset, fyysiset vaivat voivat alkaa jo hyvinkin nuorina, diabetes 2 -riskistä puhumattakaan. Ja entäpä koulukiusaaminen painon vuoksi?
Kommentit (103)
Kaksi läskiä vanhempaa, kaksi hoikkaa lasta. Itse olen ollut nimenomaan viimeksi normaalipainoinen alle 2v vanhana, ala-asteella painoin jo isohkon aikuisen verran.
Vaikka itellä ei riitä mielenkiintoa tässä ruuhkavuosissa luopua täysin comfort ruuasta otetaan huomioon lasten kaloritarpeet ja tehdään kaikkemme että pysyvät normaalipainossa. Ja lasten myötä motivaatiota elää terveellisesti on paljon. Ylipaino on elämäntapa jonka jokaisen tulisi itse valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kiusataanko lapsia nykykoulussa ylipainosta? Eikö se ole so last season?
Vierailija kirjoitti:
Kaksi läskiä vanhempaa, kaksi hoikkaa lasta. Itse olen ollut nimenomaan viimeksi normaalipainoinen alle 2v vanhana, ala-asteella painoin jo isohkon aikuisen verran.
Vaikka itellä ei riitä mielenkiintoa tässä ruuhkavuosissa luopua täysin comfort ruuasta otetaan huomioon lasten kaloritarpeet ja tehdään kaikkemme että pysyvät normaalipainossa. Ja lasten myötä motivaatiota elää terveellisesti on paljon. Ylipaino on elämäntapa jonka jokaisen tulisi itse valita.
Ja niin ovat näemmä lukemattomat ihmiset valinneet.
Voisihan otsikossa puhua ihan lihavista, ei isokokoisista. Itse olin nimenomaan isokokoinen lapsi, ja neuvolassakin äidilleni sanottiin, että olen liian painava. Äitini kysyi, että mitä jos suhteutetaan pituuteen, niin siihen täti, että ei se sitten paina liikaa. Siihen äitini kysyi, kummasta päästä lapsi katkaistaan. Mielikuvani on, että olin tosi iso lapsi ja lyhyemmät kaverini olivat vielä ruumiinrakenteeltaan sellaisia "varsamaisia". Aikuisena joskus laskin netissä lapsen painoindeksin, kun löysin jonkin terveystarkastuspaperini alakouluajoilta: olin aivan normaalipainoinen. Koko lapsuuden ajan koulu ja kaverit saivat minut tuntemaan itseni lähinnä valaaksi. Joten vaikka oikea ylipaino ja lihavuus ovat aito ongelma, varokaa, ettette yritä myöskään tunkea lapsia ihan samaan muottiin.
Omille lapsilleni (poikia) kävi myös niin, että alakoulun lopussa yllättäen pyöristyivät ilman ruokavaliomuutoksia ja olivat käsittääkseni lievästi ylipainoisia. Sitten tuli kasvupyrähdys ja sinne jäi pyöreys, eikä ole palannut. Jostain Prisma-dokumentista joskus kuulin, että tällainen hetkellinen ylipaino on aika tavallista juuri ennen kasvupyrähdystä, eikä siihen kannata puuttua (ellei elintavat sitten ole muuttuneet huonommiksi).
Mutta pysyvää, reilua ylipainoa en siis vähättele, se on ongelma.
ei kai koulussa enää läskejä kiusata, kun kaikki ovat läskejä. vähemmistönä olevia normaalivartaloisia kiusataan kehopositiivisuuden voimalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma koululaiseni on aina kiikkunut normipainon ja lievän ylipainon rajalla, kuten minäkin. Energisenä ja terveenä lapsena olen häntä pitänyt, ja onkin harrastanut liikuntaa eri muodoissaan. Sitten tulivat koronarajoitukset, ja veivät kaikki harrastukset: liikuntaryhmä lakkautettiin kokonaan, uimahalli meni kiinni jne. ja lapsi tottui oleskelemaan entistä enemmän kotosalla. Kavereiden kanssa on toki välillä ulkona, mutta kun alkavat olla siinä iässä että kännykän tuijottaminen kiinnostaa enemmän kuin leikkiminen, niin minkäs teet. Ja suurimman osan kanssa voi olla vaikea hengailla siksikin, kun heille ei pääse kylään/eivät saa kyläillä muilla, osa jää jopa synttärijuhlista pois vanhempiensa vaatimuksesta.
Nyt on sitten maha kasvanut meidänkin lapsella. Laitan tälle fiksuja välipaloja jne., mutta eilenkin oli syönyt välipalan ja ottanut itse vielä sitten lisää syötävää. En voi enää tuon ikäisen syömisiä kytätä, jossen sitten jää kotiin kokonaan. Syö onneksi superhyvin kasviksia, niitä menee valehtelematta paljon.
Tämä on kyllä hankalaa. Olen nyt havahtunut siihen, että normipainon ja ylipainon rajoilla kiikkunut eskarilainen onkin yllättäen päässyt lihavaksi.
Isompi sisarus on aina ollut alipainoinen, hänelle syötetään edelleen lääkärin ohjeesta lisärasvaa, vaikka on jo ala-asteella. Ei siis ole syömishäiriöinen, mutta kalorit eivät tartu kiinni. Me vanhemmat olemme normaalipainoisia. Perheen pienimmälle ruoka maistuu, on koko ikänsä nauttinut syömisestä. Harrastaa liikuntaa ja ulkoilee paljon mieluummin kuin alipainoinen sisarus. Karkkia ei syödä, mehuja ei juoda, sipsejä ei osteja. Jälkiruokia kyllä on suht usein, leivotaan yms. Surkealta tuntuu, erityisesti tuon muutenkin vähän syövän isomman sisaruksen takia, että koko perheen pitää ilmeisesti siirtyä erityisen terveelliseen ruokavalioon, jonka suoraan sanoen miellän pahaksi ruoaksi, ja alkaa tätä asiaa tarkkailla ja vahtia. Energiaa ei oikein olisi mihinkään elämäntaparemontteihin, mutta (toisen) lapsen takia olisi pakko sitä miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua surettaa lapsipuolen puolesta, kun äitinsä antaa tämän syödä hemmetin paljon makeaa ja jopa oikean ruoan kustannuksella. Ei mitään järkeä opettaa tuollaista tyyliä lapsesta saakka. Karkkipäivä on erikseen, mutta sen lisäksi saa syödä sitten tosi paljon muuta makeaa, eli päivittäin keksiä ja leivonnaisia, yms.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kiusataanko lapsia nykykoulussa ylipainosta? Eikö se ole so last season?
Kyllä kiusataan! Tyttäreni aloitti 5. luokalla fanaattisen laihduttamisen, koska saman luokan tyttöjoukko naureskeli ja pilkkasi hänen painoaan ja otti hänestä kännyköillä kuvia, vaikka tyttäreni ei ole koskaan ollut mikään lihava: normaalipainoinen tyttö, jolla oli vielä lapsenpyöreyttä kasvoissaan. Tilanne meni vuodessa todella pahaksi tyttäreni sairastuttua anoreksiaan. Luojan kiitos siitä, että hänelle saatiin hyvää hoitoa, ja tyttö alkaa olla taas normaaleissa mitoissa. Hän aloitti syksyllä yläkoulun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on tärkeintä että voiko L-sanaa enää käyttää ja jos ei, niin mikä sana on kyllin korrekti. Kehopositiivinen ei kelpaa kun omaan normaaliin painoonsa voi suhtautua ihan miten huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on 7-henkinen perhe, olemme kaikki normaslipainoisia, 3 lapsistamme jopa hoikkia.
Yksi on punkero.
Vaikea on asiaa auttaa.
Tämän yhden punkeron ruokavalio ei ole hänelle sopiva. Hänellä on erilainen suolistofloora ja erilainen kulutus. Siksi hän tarvitsee erilaisen ruokavalion.
Lapsella saattaa olla syömisongelmia. Esim. ahmimishäiriö. Luultavasti syö salaa. Jos ei kotona, niin sitten koulussa, välitunneilla, kaverin luona....?
Onko hänellä omaa rahaa? Oletteko huomanneet, että joku ruoka loppuu aina epäilyttävän nopeasti? Kiusataanko häntä? Löytyykö huoneesta tai repusta tyhjiä ruokakääreitä?
Itse sairastin teininä ahmimishäiriötä ja olin tosi hyvä piilottelemaan syömisiäni. Söin ihan kaikkea mutta niin vähän, ettei pakkauksesta huomannut, että siitä oli otettu. Ja kotona oli aina paljon kaikkea herkkua kuten muroja, myslejä, karkkia, sipsiä, keksejä, mehua, kuivattuja hedelmiä, juustoa jnejne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorimmainen on aina ollut isokokoinen, oli syntyessään 56 cm pitkä. Hänen kanssaan on ollut ongelma, että hän on aina ollut alipainoinen. Neuvolan painokäyrä meni -20 käyrällä. Nykyään hän on minua lähes päätä pidempi pavunvarsi, enkä minäkään mikään lyhyt ole.
Jos haluat ylipainoisiin viitata, niin käytä sanaa ylipainoinen äläkä isokokoinen.
Vierailija kirjoitti:
Nuorimmainen on aina ollut isokokoinen, oli syntyessään 56 cm pitkä. Hänen kanssaan on ollut ongelma, että hän on aina ollut alipainoinen. Neuvolan painokäyrä meni -20 käyrällä. Nykyään hän on minua lähes päätä pidempi pavunvarsi, enkä minäkään mikään lyhyt ole.
Jos haluat ylipainoisiin viitata, niin käytä sanaa ylipainoinen äläkä isokokoinen.
Taitaa sekin sana olla täällä liikaa, lähtee ketju heti poistoon. Ja L-kirjaimella alkava sanan käyttö aloituksessa johtaa taatusti siihen, että ketju siirretään oitis bittiavaruuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hoikan perheen pyöreä lapsi. Tosin kävi sama kuin tuolle yhdelle, että löysin jokin aika sitten nuo lasten painotaulukot, enkä ollutkaan ylipainoinen, vain hiukan pullea. Syömisiäni rajoitettiin ehkä noin 5 vuotiaasta alkaen. Lopputulos: 15v kestänyt syömishäiriö, kilpirauhasen vajaatoiminta, aineenvaihdunta sekaisin ehkä lopun ikää. En oikein osaa neuvoa, muuta kuin että muistan, että meillä ei saanut syödä esim. Lihaa kovin paljon. Leikkeleitä ei saanut ottaa ilman leipää, eli kun mieli teki kikkkua, niin piti syödä se leipä +voi. Oi sitä onnen päivää, kun kerran sain syödä 400g paistettua maksaa! Söin usein salaa muroja, voileipää, jugurttia, koska ruokapöydässä perheen kanssa en saanut tai uskaltanut syödä tarpeeksi. Elimistö siis huusi ravinteita, mutta sille annettiin tyhjiä hiilareita.
Mietin juuri samaa yksi päivä kun katselin tuttavan kuvia lapsestaan.. joka vuosi synttärikuvat ja joka vuosi lapsi on lihavampi ja lihavampi :( luulisi että haluaisi lapselleen parempaa kuin itsellään on ollut.
Ennen isot lapset olivat läskejä. Ylen kommarituutista tuli -70 luvulla kotimainen lastensarja-Läskilinssi jossa lihava poika seikkaili ja oli kiusattuna !
Ihmiset on tänäpäivänä jotenkin ihan sokaistuneet sille milloin on lihava ja milloin ei. Entinen lihava on nyt normaalipainoinen ja entinen normaalipainoinen väännetään vaikka väkisin syömishäiriöiseksi kalorinlaskija hysteerikoksi.
Olen huomannut omassa kaveripiirissä joka koostuu 25-30 vuotiaista naisista suurimmaksi osaksi sen, että kun teini iästä päästiin yli ja monille alkoi karttua kiloja eikä vaan ole jaksettu alkaa esim liikkua enemmän, niin niitä kiloja yritetään jotenkin väkisin pitää hyvänä asiana. Monesti kuulee sitä miten nainen ei näytä naiselta vaan pikkupojalta jos ei ole "jotain" luiden ympärillä. Moni myös änkee sinnikkäästi itsensä siihen samaan vaatekokoon mikä meni solakkana teininä. Tämä on nyt rumasti sanottu, mutta näkeehän sen jo esim temppareista miten tuhdissa kunnossa moni on.
Vierailija kirjoitti:
"Isokokoinen"
En arvannut otsikosta tämän tarkoittavan laardikasoja.
Minäkin yhdistin sanan isokokoinen myös pituuskasvuun, joka lisääntynyt tasaisesti parantuneen ravintotilanteen ja terveydenhoidon ansiosta. Samalla muukin fyysinen kehitys on aikaistunut.
http://www.kysy.fi/kysymys/mika-on-suomalaisten-miesten-keskipituus-mit…
"1800-luvun lopulla suomalaisen miehen keskipituus oli 167,7 cm. Noin 30 vuotta sitten se oli jo 176 cm. Vuonna 2010 miehen keskipituus oli tilastokeskuksen mukaan 179 cm."
Mitä tulee lihoamiseen, niin usein näkee perheitä, joissa kaikki ovat samassa "painosarjassa", mihin varmaankin vaikuttaa samanlaiset ruokailu- ja liikuntatottumukset,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on 7-henkinen perhe, olemme kaikki normaslipainoisia, 3 lapsistamme jopa hoikkia.
Yksi on punkero.
Vaikea on asiaa auttaa.
Tämän yhden punkeron ruokavalio ei ole hänelle sopiva. Hänellä on erilainen suolistofloora ja erilainen kulutus. Siksi hän tarvitsee erilaisen ruokavalion.
Poikani oli 14-vuotiaaksi asti todella punkero. Sen jälkeen kun pituutta tuli, ei ole liikakiloja ollut. Ihan ilman mitään ruokaan liittyviä muutoksia laihtui. Joskus käy näinkin.
Miten selität sen lapselle, että hänellä pitää olla erilainen ruokalavalio, kuin kaikilla muilla? Itse olin perheeni punkero, enkä kyllä keksi miten mulle olis voitu laittaa oma ruokavalio ilman, että olisin siitä pahasti jo lapsena loukkaantunut.